Vancouver Canucks 2005-2006

[Mr. Smith]

Olen muuten todella suurella mielenkiinnolla seurannut näitä Sundiniin ja Bertuzziin littyviä siirtohuhuja.

Mm. Aftonbladet taisi avata pellit, monet muutkin lehdet ovat esimerkiksi Pohjois-Amerikassa analysoineet Sundin-Bertuzzi kauppaa.

Omasta mielestä analysointi ja siirtohuhu ovat hieman eri asioita. Kyllähän kauppaa voi spekuloida ilman, että siinä olisi mitään todellisuus perää.

Olen muuten todella suurella mielenkiinnolla seurannut näitä Sundiniin ja Bertuzziin littyviä siirtohuhuja. Itse näkisin, että sellainen kauppa olisi erittäinkin mahdollinen.

Mutta tuskinpa kauppa toteutuu muutenkaan.

Nyt en oikein saanut tuota ajatustasi. Edellisessä viestissä kauppa on erittäin mahdollinen, seuraavassa tuskin toteutuu???

Omasta mielestä kaupassa ei ole mitään mieltä, kun noita laitureita Canuckseilla ei ole liikaa. Ikäeroa kavereilla on neljä vuotta Toddin hyväksi. Vielä kun huomioidaan, että Bertuzzi on tehnyt enemmän maaleja ja syöttöjäkin tällä kaudella niin eipä treidi tunnu missään nimessä järkevältä. Lisäksi tuo Mats nostaa palkkaa 1,6 milliä Bertuzzi enemmän ja lienee NHL:n ylipalkatuimpia pelaajia. Canucksien pelaajapolitiikka huomioiden, tuskin olis Nonis valmis maksamaan tuon ikäiselle pelaajalle reilua 6,8 milliä kaudessa.

 

[nuck]

Pientä vastausta nuckin huutoon...

Ai pientä? heh. Erittäin hienoa, että herätysliike otti näin komeasti ja näin nopeasti tuulta alleen.

-Nonis kysymys-

Nonisiahan ei kritisoida huonojen siirtojen takia vaan sen takia ettei hän ole tehnyt siirtoja ylipäätään. Toinen suosikki aihe on kritisoida Nonisia siksi, että Bertuzzi & Morrison pelaavat pehmeästi. Maalivahtipelikin on juttujen mukaan ilman muuta Nonisin vika, unohtamatta Jovon loukkaantumista, joka tietysti johtuu yksinomaan Noniksesta.

Nonis on saanut tosiaankin kritiikkiä maalivahti-tilanteen lisäksi eniten siitä, että hän ei ole kaupannut joukkueen ykkösketjua pois, vaikka näiden pelaaminen on ollut tällä kaudella varsin epätasaista ja usein myös flegmaattista. Epätasaisuudesta kertoo esimerkiksi se, että Bertuzzilla on kasassa tältä kaudelta kaksi kolmen maalin iltaa (joista toinen Detroitia vastaan), mutta toisaalta hän on tehnyt viimeisissä 17 ottelussaan vain viisi maalia ja näistäkin kolme maalia tuli yhdessä ottelussa (NYI).

Näin ollen nämä viimeiset 16 muuta ottelua ovat tuottaneet tälle joukkueen nimelliselle tähtipelaajalle tasan kaksi maalia. Onko joukkueen ykkösketjun pelaaja onnistunut (vielä Bertuzzin palkalla), kun tämä pelaa 16 ottelua keräten kaksi maalia? Varmaankaan kukaan ei voi sanoa, että miehen pelipanos tyydyttäisi tällä hetkellä. Tämä ei ole Nonisin vika, eikä Nonisin vika ole myöskään se, että koko Canucksin ykkösketju pelaa tällä hetkellä alle tasonsa. Joukkue, jossa suurimmat palkat ovat sidottuina tähän alle tasonsa pelaavaan ketjuun, ei ole kovin vahvoilla.

Ainoa konkreettinen asia, mitä Nonis voisi monien kannattajien mielestä tehdä, olisi treidata Bertuzzi pois ja uskoa siihen, että hän ei enää koskaan palaisi sille tasolle, millä hän aikanaan pelasi. Tilanne on kuitenkin hankala. Bertuzzilla on käytössään hirveä määrä lahjakkuutta, josta tälläkin kaudella ollaan saatu viitteitä joissakin peleissä. Miehen lahjakkuus ei ole kadonnut minnekään tapaus-Mooren jälkeen. Parhaimmillaan Bertuzzi on kentällä ollessaan ylivoimainen pelaaja. Asiassa on kuitenkin yksi mutta: näitä loistavia pelejä on sattunut hänen kohdalleen tällä kaudella harvinaisen vähän.

Syitä tähän en suoralta kädeltä voi tietää, mutta on usko, että olen kovin kaukana totuudesta sanoessani, että henkisellä puolella kaikki ei ole kunnossa. Tietysti onkin selvää, että tämä kausi ei ole ollut hänelle henkisesti helpoin taustojen vuoksi. Tuomarit ovat olleet miehen suhteen odotetun tarkkoja ja vieraspeleissä yritystä ei ole löytynyt aina riittävästi - Bertuzzi on pelannut useimmissa vierasotteluissa liian varovasti, kuin peläten yleisön tai tuomareiden reaktioita. Tämän varovaisen pelaamisen lopputuloksena on syntynyt flegmaattista peliä ja tämä on tarttunut usein koko ykkösketjuun.

Bertuzzi on kaikesta huolimatta ehdottomasti pelaaja, joka pitää säilyttää. Vähän päälle puolen kauden alle tasonsa pelaaminen ei ole niitä hälyttävimpiä asioita ja paniikkiratkaisuilla ei voiteta tässä asiassa mitään. Itse asiassa, monien kannattajien toivelistalla voitaisiin hävitä helvetisti. Ykkösketjussa on edelleen suuri määrä lahjakkuutta ja Bertuzzin kauppaaminen poistaisi siitä tärkeän voimapelaajan. Uskon, että Bertuzzin tilanne henkisellä puolella helpottuu sitä enemmän, mitä kauemmas tapaus-Mooresta mennään. Flegmaattinen runkosarjapelaaminen saattaa kääntyä jo tämän kauden aikana playoffeissa ja runkosarjan lopulla positiiviseksi.

Niin, ja kun Canucks kannattajat usein kritisoivat Bertuzzin peliä, pitää muistaa se, että Bertuzzi on ollut kuitenkin esimerkiksi Jarome Iginlaan verrattuna selvästi tehokkaampi pelaaja tällä kaudella.

Onko kritiikki aiheellista? Nonishan on tavallaan tehnyt paljon mutta ei mitään näkyvää, sai jatkosopimukset aikaan kaikille runkopelaajille (miinus Sopel, kaipaako kukaan?) mutta vanhojen pelaajien jatkaminen taitaa näyttää perusfanin silmiin siltä, että mitään ei tapahdu.

Kesäkuussa 2004 Canucksin manageriksi tulleen Dave Nonisin arvo pelaajamarkkinoilla ollaan nähty. Spekuloin vähän miehen merkittävimmillä pelaajahankinnoilla:

- Canucks teki syksyllä 2004 kahden vuoden jatkosopimuksen Alex Auldin kanssa. Auld nettoaa sopimuksellaan 513.000USD kausi.

Merkitys: Erittäin hyvä sopimus, sillä nuori maalivahti on tällä hetkellä yksi liigan parhaista maalivahdeista hinta/laatusuhteeltaan ja uudessa CBA:ssa tämä hinta-laatusuhde korostuu.

- Canucks päästi farmivalmentaja Randy Carlylen Anaheimiin, vaikka tällä oli sopimustaan jäljellä. Joukkue saa kompensaationa ensi kesältä joko toisen tai kolmannen kierroksen varausoikeuden (varausoikeuden arvo riippuu siitä, meneekö Ducks playoffeihin).

Merkitys: Uuden CBA:n alla varaustoiminta korostuu entisestään ja siksi on tärkeää saada hyvä-arvoisia varausvuoroja. Carlylen tilalle Moosen valmentajaksi tullut ex-Habs luotsi Alain Vigneault on suoriutunut tähän mennessä tehtävästään kiitettävin arvosanoin.

- Nonis treidasi puolustaja Brent Sopelin Islandersiin vaihdossa ensi kesän toisen kierroksen varaukseen.

Merkitys: Miten ihmeessä Nonis onnistui saamaan Sopelista toisen kierroksen varausoikeuden? Tämä ei ole nimittäin ollenkaan linjassa NHL:n yleiseen linjaan nähden, jossa Sopelin tasoisesta pelaajasta ollaan annettu yleensä neljännen kierroksen- tai sitä korkeampi varausoikeus. Sopelin palkka on 2.400.000USD, joten hän on tällä hetkellä selvästi ylihinnoiteltu pelaaja Long Islandilla. Mikäli mies pelaisi vielä Vancouverissa, Canucks tulisi toimeen ainakin ilman Anson Carteria.

- Nonis teki kolmen vuoden ja kuuden miljoonan vuosikohtaisen sopimuksen Markus Näslundin kanssa.

Merkitys: Sopimus oli tekohetkellä erittäin onnistuneelta kuulostava sopimus ja tällä sidottiin joukkueen ydinryhmä yhteen. Tämä oli hyvin merkittävä näyttö Nonisin tavoitteesta pitää vuosia yhdessä pelannut ryhmä kasassa. Sopimuksessa suuri ansio kuuluu myös Näslundille - hän olisi saanut muualta enemmän, mutta halusi jatkaa tutussa ja koko ajan eteenpäin menneessä organisaatiossa. Se, että Näslund on kärsinyt nivusestaan jo pitkään, eikä ole ollut normaalitasollaan, ei ole Nonisin vika.

- Nonis teki kolmen vuoden ja 3.200.000USD:n arvoisen sopimuksen sentteri Brendan Morrisonin kanssa.

Merkitys: Morrisonin sopimuksella pyrittiin sitomaan vuosia yhdessä pelannut joukkueen ykkösketju yhteen myös seuraavaksi kolmeksi kaudeksi. Nonis halusi pelata sopimuksella varman päälle, joka olikin viisasta. Sopimus oli tekohetkellä markkinahintainen, mutta tosiasiassa tällä hetkellä Morrison on ylipalkattu pelaaja peliesityksiin nähden.

- Nonis teki yhden vuoden ja 750.000USD:n arvoisen sopimuksen Richard Parkin kanssa.

Merkitys: Parkin siirrolla haluttiin saada nollatoleranssin vuoksi joukkueeseen ennen kaikkea lisää jalkoja. Toinen suuri merkitys Parkin tulolla oli yhden miehen lisäys alivoimapeliin: tiedettiin, että alivoimapelaaminen tulisi lisääntymään kaikilla - sen merkitys siis kasvaisi. Vuosia paikallisvihollisen leirissä Minnesotassa kiekkoilleesta Parkista tiedettiin kaikki oleellinen ja vähän enemmänkin. Siirto oli täsmähankinta joukkueen heikkoihin kohtiin. Kaunis ajatus paperilla ei ole kuitenkaan ollut niin kaunis ajatus kentällä. Parkista saatava hyöty on ollut keskinkertaista. Toisaalta miehen palkalla ei mitään hämmästyttäviä suorituksia voikaan vaatia.

- Nonis teki yhden vuoden ja 1.250.000USD:n arvoiset identtiset sopimukset Sedinin kaksosten kanssa.

Merkitys: Miten tällä hinnalla saatiin kaksosille tyytyväinen ilme naamaan? Daniel Sedin oli tehnyt edellisellä NHL-kaudella lähinnä kolmosketjun jääajalla 54 pistettä ja veli Henrik ei hänkään huonosti pelannut. Koko ajan eteenpäin menneiden kaksosten kaudesta osattiin hyvällä syyllä odottaa menestyksekästä. Tällä hetkellä Henrik onkin menossa tällä palkalla noin 80 pisteeseen - kakkosketjun jääajalla. Erinomaiset sopimukset.

- Nonis teki yhden kauden ja 941.000USD:n arvoisen sopimuksen puolustaja Bryan Allenin kanssa.

Merkitys: Viime kausina kehittyneestä Allenista osattiin odottaa joukkueelle top 4 puolustajaa, joten alle miljoonan dollarin palkka Marek Malikin tasoisesta puolustajasta oli ihan paikallaan oleva sopimus - etenkin kun Malik nettoaa NY Rangerseilta 2.500.000USD kaudessa.

- Nonis teki kaksivuotisen ja 1.5 miljoonan dollarin sopimuksen Sami Salon kanssa.

Merkitys: Erinomainen sopimus. Salon kova lyöntilaukaus on niittänyt pelkoa ympäri NHL:ää ja isomman hyökkäys-alueen johdosta hänellä on nyt enemmän aikaa viritellä tykkiään. Kaksivuotinen, tämän hintainen sopimus Salon tasoiselle puolustajalle...Miten ihmeessä?

- Nonis teki kahden vuoden ja 2.450.000USD:n sopimuksen Dan Cloutierin kanssa.

Merkitys: Ykkösmaalivahti, jolla oli ennen tätä kautta viimeisten kolmen kauden aikana päälle 30 voittoa kaudessa (toinen vastaavaan päässyt oli Martin Brodeur) haluttiin sitoa kahdeksi seuraavaksi kaudeksi. Kokonaisuutena Cloutieriin ollaan oltu tyytyväisiä, vaikka miehen playoffit ovatkin menneet penkin alle ja sopimuksella haluttiin turvata vähintäänkin hyvät runkosarjasijoitukset. Sopimus ei ollut ykkösmaalivahdille kallis ja rahaa jäi näin muualle. Loukkaantuminen pelkästään huonoa tuuria.

Koska tekstini on sen verran pitkä, eikä mahdu yhteen viestiin, laitan toisen osan tästä samasta viestistä erilleen.

 

[nuck]

- Nonis hankki puolustaja Steve McCarthyn Chicagosta vaihdossa kesän 2007 kolmannen kierroksen varausoikeuteen.

Merkitys: Canucks tarvitsi Brent Sopelin tilalle peliä lukevaa puolustajaa, jota voitaisiin mahdollisesti käyttää kakkosylivoimassa. Nonis halusi McCarthyn ja Canucks oli ollut kiinnostunut tästä Vancouverin lähistöltä olevasta puolustajasta jo pidempään. Kauppahinta oli esityksiin nähden yläkanttiin, mutta toisaalta McCarthylta voitiin odottaa hyvällä syyllä nollatoleranssin johdosta suhteellisen hyvää kautta. Miehen palkka on paikallaan (760.000USD) ja myös kehitystä on viime aikoina tapahtunut. Ehkä tämä kauppa kääntyy vielä hyvään suuntaan.

- Nonis teki puolustaja Mattias Öhlundin kanssa nelivuotisen, 3.500.000USD:n arvoisen sopimuksen.

Merkitys: Joukkueen paras puolustaja haluttiin sitoa joukkueeseen pitkäksi aikaa ja tässä myös onnistuttiin. Hinta on pelitasoon nähden vähintäänkin paikallaan. Pituutensa johdosta erittäin hyvä sopimus.

- Nonis hankki vapaana-agenttina olleen Anson Carterin yhdeksi vuodeksi tasan miljoonan dollarin hintaan.

Merkitys: Carterin sopimus oli osoitus Nonisin kyvystä ajatella joukkueen kokonaisuutta. Paremmin kuin hyvin joukkueeseen istunut Carter on ollut palkkaansa nähden hyvä löytö ja muodostanut Sedinin kaksosten kanssa joukkueen tämän kauden parhaan ketjun. Kokenut pelaaja on tuonut hyvää johtajuutta Canucksin koppiin ja iskenyt tärkeitä osumia.

- Nonis hankki vapaana-agenttina olleen maalivahdin Brent Johnsonin tuomaan kilpailua maalivahtiosastolle.

Merkitys: Käytännössä vähäinen. Johnson pelasi joukkueen harjoitusleirin läpi, hävisi kilpailun Cloutierille ja Auldille ja lähetettiin farmiin waivereiden kautta, josta Washington nappasi miehen itselleen. Canucks ei hävinnyt Johnsonin suhteen mitään ja sai harjoitusleirille vähän enemmän kilpailua.

- Nonis teki yhden vuoden ja 600.000 sopimuksen Jarkko Ruudun kanssa.

Merkitys: Arvokkaan energiapelaajan Ruudun kanssa haluttiin sopimus, mutta kaksivuotinen sopimus olisi ollut parempi. Tällä kaudella Jarkko on tuonut joukkueelle jälleen paljon hyvää energiapeliä ja onnistunut hyvin myös hyökkäyspäässä. Odotettu sopimus.

- Nonis teki kolmen vuoden ja 1.5 miljoonan dollarin sopimuksen Matt Cooken kanssa.

Merkitys: Palkkataso paikallaan. Käytännössä Cooke on kärsinyt tällä kaudella helvetin huonosta onnesta ja loukkaantunut kahdesti joukkueen harjoituksissa. Pitkä sopimus arvokkaan ja monikäyttöisen energiapelaajan kanssa oli todella hyvä asia.

- Nonis kauppasi Fedor Fedorovin NY Rangerseihin ja sai kaupassa Josef Balej'n sekä ensi kesän viidennen kierroksen varausoikeuden.

Merkitys: Ongelmalapsi Fedorin kauppaaminen oli ajan kysymys. Tilalle tullut Balej paikkaa Fedorin täysin pelillisesti ja lisäbonuksena saatu varausvuoro mahdollistaisi vielä tällä kaudella uuden kaupan. Onnistunut marginaalikauppa.

- Nonis teki sopimukset Alexander Burrowsin ja Rick Rypienin kanssa.

Merkitys: Kahden hyvän energiapelaajan kanssa tehdyt sopimukset lisäsivät miesten jo ennestään kovaa motivaatiota farmissa ja molemmat nousivat sittemmin ylös. Kaksikosta ensin ylös noussut ja joukkueen valmennusjohdolta kiitosta saanut Rypien ikävä kyllä loukkaantui, mutta Burrowsista on tullut yksi joukkueen arvokkaimpia energiapelaajia. Nonisin tiivis yhteistyö Moosen kanssa tuotti tulosta.

- Nonis hankki Washingtonista maalivahti Maxime Ouelletin. Vaihdossa annettiin kesän 2006 viidennen kierroksen varausoikeus.

Merkitys: Ouelletilla on lahjoja päästä vähintään NHL-tason kakkosmaalivahdiksi ja mikäli hän tähän asemaan kehittyisi, kauppa olisi tyydyttävä. Tällä hetkellä hän on kuitenkin Crawfordin doghousessa, joten ei kovin hyvältä näytä.

Yhteenveto tähän asti:

Sedinin kaksosten, Carterin, Salon, Öhlundin ja Cooken sopimukset ovat olleet onnistuneita. Näslundin ja Morrisonin pitkät sopimukset ovat olleet myös hyviä, joskaan kaksikko ei ole pelannut sillä tasolla, mille heidän lahjansa riittäisivät. Parkin ja McCarthyn kaupat eivät ole toistaiseksi palvelleet täysin joukkuetta, mutta molemmissa on odotuksia paremmasta. Malikin ja Sopelin päästäminen pois oli ymmärrettävää. Korvaajat ovat löytyneet farmista (Baumgartner, Bieksa) ja kaupalla (McCarthy). Erityisen tärkeää on se, että mitään suurempia hölmöilyjä Nonis ei ole tehnyt. Jokainen kauppa on vienyt joukkuetta jollakin tavalla eteenpäin. Kokonaisuutena Nonis on tehnyt pelaajarintamalla hyvää jälkeä.

Mitä Burkeen tulee, uskooko joku, että Burke olisi nyt sitten tehnyt tähän mennessä paljon jotain nerokkaita siirtoja Canuckseissa, vaihdellut liukuhihnalta stojanoveja näslundeihin, tuskin.

Burke on ihmisenä selvästi Nonista kärsimättömämpi ja räiskyvämpi persoona. Voi olla (puhdasta spekulaatiota), että mikäli Burke operoisi vielä Vancouverissa, joitakin siirtoja olisi jo tullut. Näillä siirroilla kannattajat olisivat olleet mahdollisesti vähän aikaa hiljaa ja ehkä joukkuekin olisi saanut pelinsä kulkemaan. Lopputuloksena olisi kuitenkin saattanut olla vain väliaikainen hyöty ja se, että joukkue todella olisi menettänyt sen täydessä iskussaan huipputärkeän voimahyökkääjän lopullisesti.

Minulla on usko siihen, että Nonisin kärsivällisyys palkitaan tässä asiassa vielä myöhemmin.

-Maalivahtikysymys-

Oletetaan, että Cloutier on playoffitkin sivussa. Näyttääkö Auld tällä hetkellä maalivahdilta, joka voisi voittaa joukkueelleen Stanley Cupin? Tämän hetkisen Canucksin takana, ei oikein siltä näytä. Canucksin peli ailahtelee liikaa, eikä Auld pysty yksin voittamaan näitä huonojen päivien pelejä. Hyvänäkin päivänä (avs voitto) menetetään kahden maalin johto kolmannessa erässä heikon oman pään pelin takia, kun vastustaja pääsee hakkaamaan kaksi rebound maalia metrin päästä, tällaiseen ei ole varaa playoffseissa.

Mielestäni Auld on pelannut tällä kaudella toistaiseksi niin hyvin, että Canucksilla ei ole tällä hetkellä huonompi asetelma maalilla kuin esimerkiksi Philadelphialla, Coloradolla, Edmontonilla, Buffalolla, Tampa Baylla, Detroitilla, Dallasilla tai San Josella. Huonoissakin peleissä (viimeisin Columbus-ottelu) Auld on ollut usein joukkueen parhaimmistoa ja pitänyt joukkueensa mukana peleissä. Alkukaudesta niin kovin tutut helpot maalit ovat vähentyneet selvästi kauden aikana ja hän näyttää nyt voittavalta maalivahdilta.

Playoff-kokemuksestakin voidaan kysyä Miikka Kiprusoffilta lisää...

Bieksa ei ole tainnut itse haastaa vielä ketään mutta näköjään muut joukkueet alkavat tiedostaa, että Bieksan kaltainen kaveri takalinjoiltamme löytyy.

Bieksa on äijä. Hienoa oli nähdä hänen kova oikea Hinoten leuassa.

 

[dingus]

Tuota noin, melkein voisi ojentaa Vancouverin ketjulle palkinnon mielenkiintoisimmasta joukkuekeskustelusta.

Jatkakaa samaan malliin, näitä on ilo lukea!!

 

[LaTe_Show]

When it rains - it pours.

Jovolla "alavatsaongelmia": http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=152967&hubname=nhl

 

[Moustache Dave #44]

Jovolla "alavatsaongelmia": http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=152967&hubname=nhl

Jep, 6-8 viikkoa ennuste ja Torino jää väliin.

Mutta hei, jotain positiivistakin. Blues dumppaa pelaajia sitä tahtia, että meilläkin saattaa jatkossa olla pieni mahdollisuus ehkä jopa voittaa heidät!

 

[nuck]

Jep, 6-8 viikkoa ennuste ja Torino jää väliin.

Mutta hei, jotain positiivistakin. Blues dumppaa pelaajia sitä tahtia, että meilläkin saattaa jatkossa olla pieni mahdollisuus ehkä jopa voittaa heidät!

Kohtahan se selviää, kun Canucks kohtaa Bluesin helmikuun 8. päivä. Voittoon en kuitenkaan usko, ellei Blues sitten kauppaa paria muutakin pelaajaa pois.

Jovanovskin loukkaantuminen oli valitettava, mutta tavallaan odotettu. Häntä ei oikein osaa tällä hetkellä enää edes kaivata, sillä joukkue on pelannut ilman häntä oikeastaan samalla tasolla kuin miehen kanssa. Toisaalta Jovanovskilla on kykyjä kääntää pelejä omille ja helpottavathan miehen runsaat peliminuutit joukkueen muiden avainpuolustajien töitä, joten tässä mielessä näin pitkä menetys on tuntuva.

Canucksin onneksi Nolan Baumgartner ja Kevin Bieksa ovat ylittäneet heihin kasatut odotukset tällä kaudella ja pystyneet vastaamaan Jovanovskin jättämään pelilliseen aukkoon yhdessä. Kevin Bieksa on ottanut Jovanovskin roolia fyysisellä puolella ja Canucksin toiseksi parhaan tehosaldon (+10) omaava Baumgartner on menossa tällä vauhdilla puolestaan päälle 40 pisteen, mikä miehen viime kausien taustat huomioiden on kunnioitettava meriitti. Kiekollisen Jovanovskin loukkaantuminen tuo lisäminuutteja kiekolliselle Baumgartnerille myös jatkossa, joten ehkä Nolan paukuttaa jopa 50 pistettä...

Jovanovskille itselleen tällainen loukkaantuminen kaksi viikkoa ennen suuria olympialaisia on luonnollisesti valtava pettymys. Muistan, kuinka mies itki kultamitalinsa kanssa suuria kyyneleitä, kun Kanada voitti Salt Lake Cityssa edellisen kerran pidetyn olympiakiekkoturnauksen. Tämä loukkaantuminen saa nämä ajatukset varmasti palaamaan mieleen. Jovanovskille on osunut erittäin huonoa onnea näissä kaksissa viime suurturnauksissa. Tänä vuonna kisat jäivät väliin jo ennen kuin ne alkoivatkaan ja viime World Cupissa Jovanovski loukkaantui kisojen ensimmäisen pelin alussa, eikä pelannut noissa karkeloissa enää tämän jälkeen peliäkään.

Jovanovski kertoi, että luonnollisesti loukkaantuminen tässä paikassa on hirveää, mutta mies on tuntenut jo pitkään, että kaikki ei ole fyysisellä puolella kunnossa. Miehen olo ei ole vain tuntunut hyvältä. Tässä mielessä leikkaus on ainoa oikea ratkaisu. Vähintään kuuden viikon toipumisaika on harmittava, mutta ymmärrettävä ja toivottavasti hän pääsee kuitenkin playoffeihin mukaan - tietenkin mikäli joukkue sinne edes menee.

Saapa nähdä muuten, reagoiko Nonis tähän loukkaantumiseen mitenkään. Mattias Öhlund, Sami Salo, Bryan Allen, Nolan Baumgartner, Kevin Bieksa ja Steve McCarthy ovat joukkueen tämän hetken kuusi pelaavaa pakkia. Näiden puolustajien taso on melko hyvä, mutta aina älyttömiä määriä pelaavaa Öhlundia lukuun ottamatta kaikkien muiden puolustajien otteista on välillä näkynyt normaalia korkeammat minuutit. Lisäksi Öhlundin tai Salon loukkaantuminen tähän päälle olisi joukkueelle isku, josta se ei taitaisi enää kunnolla selvitä. Moosessa Sven Butenschon ja Tomas Mojzis ovat kelvollisia syvyyspuolustajia, mutta miesten pelillinen taso riittäisi ehkä korkeintaan 15 minuuttiin ottelua kohden.

"There are certain guys in the game that you respect for special reasons. Eddie is one of those guys. He gives everything he's got when he plays and he's proud to put on a Vancouver uniform. Putting on his country's jersey is more than a honour to him. He's proud to play for Canada and I feel terrible for him."

"You don't want to see anyone hurt, but if you had to pick one or two guys that you really wanted to see go to the Olympics, he'd be one of them."

- Dave Nonis

 

[nuck]

Henrik Sedin - tuleva ykkössentteri?

Henrik Sedinin hieno kausi sai jatkoa viime yön ottelussa Phoenixia vastaan. Hank iski taululle tehot 1+3 ja nousi Canucksin sisäisessä pistepörssissä jo toiseksi. Henrik on tehnyt tällä kaudella 53 ottelussa 51 pistettä (13+38) ja sijoittuu koko NHL:n pistepörssissä sijalle 28. Hyvä saavutus kakkosketjun peliajalla. Kaikki pistepörssissä edellä olevat pelaajat ovatkin pelanneet useamman minuutin H.Sedinia enemmän. Näiden hienojen tehojen lisäksi Henrikilla on Canucksin paras tehosaldo, +14.

Canucks pääsi Phoenixia vastaan nopeasti 0-2 johtoon Daniel Sedinin ja Josh Greenin osumilla. Kojootit kavensivat ensimmäisen erän lopussa tilanteeksi 1-2 ex-Canucks hyökkääjän Dave Scatchardin toimesta. Toisen erän alussa Henrik Sedin ja Tyler Bouck kasvattivat valaspaitojen johtoa numeroihin 1-4, mutta tämän jälkeen vierasjoukkue sortui ottamaan typeriä jäähyjä ja kojootit pääsivät jo maalin päähän Shane Doanin ja Mike Comrien maaleilla. Canucks iski toisen erän lopussa kuitenkin vielä tärkeän 3-5 ylivoimaosuman Mattias Öhlundin toimesta ja tämä katkaisi kotijoukkueen kiriltä selkärankaa.

Vancouverin kannalta hyvin rikkonaisen toisen erän laukaukset menivät kojooteille peräti 23-6 ja Canucks säilyttikin johtonsa pitkälle jälleen hienon pelin pelanneen Alex Auldin toimesta. Kolmannen erän alussa loukkaantumisen jälkeen kentille palannut Markus Näslund teki kauden 24 maalillaan tilanteeksi jo 3-6. Mike Riccin 4-6 ylivoimaosuma erän puolessa välissä lisäsi kotiyleisön toiveita, mutta lähemmäs Vancouver ei kojootteja enää päästänyt. Todd Bertuzzi teki pelin loppunumerot 4-7 tyhjään Phoenixin maaliin.

Canucks pelasi ottelussa erittäin hyvää kärkikarvausta ja teki jälleen töitä koko joukkueen voimin, mutta toisaalta työnteko meni välillä vähän yli ja kojootit saivat pelata aika paljon ylivoimaa. Tyler Bouck pelasi ottelussa erityisen pirteästi: tappelu Denis Gauthieria vastaan, yksi maali ja paljon kovaa työtä. Kentille pelannut Markus Näslund pelasi paljon joukkueen nelosketjussa ja Jarkko Ruutu sai jälleen puolestaan minuutteja joukkueen ykkösessä.

Voitto oli Vancouverille toinen peräkkäinen tämän vieraskiertueen aikana. Joukkue on nyt kerännyt vieraskiertueella neljä pistettä 10 mahdollisesta ja vielä olisi kaksi ottelua aikaa parantaa saldoja. Nämä ottelut eivät valitettavasti ole helpoimmasta päästä, sillä Canucks kohtaa vierasjäillä Edmontonin ja Calgaryn. Joukkueen oman pään peli (maalivahtipeliä lukuun ottamatta) on ollut tämän vieraskiertueen aikana surkeaa ja viime otteluiden pelillä ei näitä erittäin kovia oman divisioonan joukkueita voiteta.

Joukkueen puolustus viettää Stockmannin ale-päiviä: viidessä vieraspelissä Canucksin maalivahdeille on lauottu keskimäärin peräti 38 laukausta. Viime yön ottelussa Auld näki enemmän kumia kuin rengasfirman työntekijät koko päivän aikana - Alexia kohti ammuttiin yhteensä 46 laukausta. Totuus onkin, että mikäli Auld ei olisi ollut toisessa erässä enemmän kuin hyvä, tästä ottelusta olisi tullut tappio.

Toinen joukkueen tämän hetken huolenaihe on joukkueen kuriton pelaaminen. Kojootteja vastaan esimerkiksi Todd Bertuzzi otti kaksi typerää hyökkäysalueen jäähyä vaarattomissa tilanteissa. Hyvää alivoimaa pelaavat joukkueet kestävät ottelua kohden yleensä pari turhaa kakkosta, mutta Canucksin alivoima on tällä hetkellä sekaisin. Joukkue on tappanut jäähynsä vieraskiertueen aikana 73%:n teholla. Tällä prosentilla onkin ihme, että joukkue on voittanut kaksi viimeisintä otteluaan.

***

Canucks nosti Manitoban tämän kauden parhaan pistemiehen Jesse Schultzin ylös. Jesse ei pelannut vielä Phoenixia vastaan, mutta saattaa olla joukkueen seuraavassa ottelussa (CGY) mukana:

http://www.canucks.com/news/pressreleases.asp?sectionID=31&id=563

 

[Moustache Dave #44]

Sekalaisia ajatuksia Phoenix matsista

Kamalan näköistä kyllä tuo maalineduspelaaminen omassa päässä. Kaikki Phoenixin maalit tulivat läheltä, pisteiden välistä. Scatchard esim. oli niin yksin parhaalla maalintekosektorilla kuin olla voi, kun molemmat pakkimme (McCarthy & Ohlund) pitävät samaa miestä maalinkulmalla. Paljon oli AV:tä ja alivoimalla ei ehkä voi kaikkia miehiä pitää mutta jos alivoima ei pidä, ei todellakaan voi ottaa tuota määrää turhia jäähyjä.

Mitä pitäisi tehdä, ettei vastustaja saisi parhaalta sektorilta niin paljon vetopaikkoja? Juontaako ongelma enemmän maalivahtipelistä vai kenttäpelaajista? Auldin parhaat ominaisuudet maalivahtina ovat ehkä sijoittuminen ja peittävyys, hän siis osaa useimmiten seisoa juuri siinä mihin laukaus tulee. Tämän takia Auld ei ehkä ole niitä näyttävämpiä maalivahteja, hänen ei tarvitse hyppiä kuperkeikkatorjuntoihin maalialueen poikki väärien sijoittumisten takia. Mutta pystyisikö joku maalivahti ohjaamaan reboundeja paremmin kulmiin kuin Auld, tai liimaamaan kiekkoja antaen vähemmän reboundeja ylipäätään? Vai paraneeko tilanne vain sillä, että pakit skarppaavat, alkavat olla enemmän hereillä ja pelaavat kovempaa? (Ennen kuin lynkkaatte; en ole nyt kritisoimassa Auldia hyvästä pelistä, lähinnä pohdintaa.)

Sedinien ketjulta hienoa peliä. Vähän kavereilla kyllä roolit vaihtuivat ekassa maalissa kun Carter rakentaa tilanteen ja Sedinit hakkaavat räkäkiekon sisään maalin edestä :-)

Bouckin läpiajoharhautus oli ehkä päivän erikoisin. Ensin potkitaan kaikki vauhti mikä kintuista lähtee, stopataan lumisuihku molarin silmille ja huomion viemiseksi vielä lyödään oma naama täysillä ylärimaan ja ujutetaan siinä samassa kiekko molarin längistä sisään. Ei ihme jos kaverilla on päävammoja jos tuota jatkuvasti treeneissä hioo :-)
Tappelussa hienoa asennetta Bouckilta. Gauthier ajelee Lindenin, menee noin kaksi sekuntia kun Bouck heittää hanskat ja kypärän menemään ja lähtee kuittaamaan. Tappelu sinänsä jäi alkuunsa kun Gauthier onnistui heti riuhtaisemaan itseltään olkapään sijoiltaan.

Lisää plussia, Linden näyttää piristyneen, johtuneeko sitten viime peleissä saamistaan, nuckinkin peräänkuuluttamista, YV sekunneista. Lisäksi Öhlundin kuti näyttää olevan kohdillaan, pari komeaa maalia viime peleissä, vielä kun saisi muutkin YV:n osa-alueet kuntoon.

Tämän pelin jälkeen ihmettelen kyllä entistä enemmän kaiken maailman boardeilla olevia juttuja, joissa canucks fanit haikailevat Cujoa meille, ei vakuuttanut missään vaiheessa. Viimeiseksi, Ruudulle olisi voinut antaa syötön Näslundin maaliin ja joku muu pelaaja olisi sellaisen varmaan käynytkin itselleen huutamassa, mutta ei taida Ruudulle niin väliä olla kuka niitä pisteitä napsii.

 

[nuck]

Mitä pitäisi tehdä, ettei vastustaja saisi parhaalta sektorilta niin paljon vetopaikkoja? Juontaako ongelma enemmän maalivahtipelistä vai kenttäpelaajista? Auldin parhaat ominaisuudet maalivahtina ovat ehkä sijoittuminen ja peittävyys, hän siis osaa useimmiten seisoa juuri siinä mihin laukaus tulee. Tämän takia Auld ei ehkä ole niitä näyttävämpiä maalivahteja, hänen ei tarvitse hyppiä kuperkeikkatorjuntoihin maalialueen poikki väärien sijoittumisten takia. Mutta pystyisikö joku maalivahti ohjaamaan reboundeja paremmin kulmiin kuin Auld, tai liimaamaan kiekkoja antaen vähemmän reboundeja ylipäätään? Vai paraneeko tilanne vain sillä, että pakit skarppaavat, alkavat olla enemmän hereillä ja pelaavat kovempaa?

Auld lukee peliä hyvin ja hänellä on hyvät refleksit, joka mahdollistaa sen, että hän on hyvä juuri näissä reboundeissa. Miehen pelin paras puoli on kuitenkin juuri sijoittumisessa ja tätä kautta peittävyydessä: Auld pyrkii haastamaan vastustajia tulemalla ulos maaliltaan ja koska hän on isokokoinen, hän peittää erittäin hyvin maalinsa.

Osuit mielestäni joukkueen tämän hetken suurimpaan ongelmakohtaan tässä maalineduspelin esiin nostamisessa. Viime otteluissa Auldille ollaan nimittäin tehty juuri maalin edestä ja reboundeista liikaa osumia. Kuten sanoit, Phoenix esimerkiksi iski kaikki maalinsa maalin edestä ja monessa muussakin ottelussa tältä alueelta on tullut aivan liikaa ilmaisia paikkoja.

Vastustajat ovat kauden mittaan pyrkineet laukomaan Auldille koko ajan enemmän ja enemmän alas. Näissä alas tulevissa laukauksissa onkin mailapelin lisäksi Auldin pelin heikoin osa-alue. Koska miehellä on pitkät raajat ja hyvä peittävyys, hän pelaa vahvuuksiensa kautta, eikä jätä ylös paljonkaan tilaa. Näin ollen vastustajat myös pakotetaan ampumaan alas. Alas tulleissa laukauksissa hän on hyvä ottamaan ensimmäisen laukauksen (harjoitellut alas tulleita laukauksia varmasti hyvin paljon), mutta ongelma on siinä, että Auld torjuu kiekkoja paljon eteensä ja tämän hetken joukkueen keskittyminen ja tätä kautta tuleva suoritustaso ei riitä vastustajan riittävään häirintään maalin edessä.

Jos katsotaan esimerkiksi Phoenixin tekemää Scatchardin maalia, huomataan tyyppiesimerkki Canucksin tämän hetken oman pään huolimattomasta pelistä: Omalla puolustussinisellä liikaa (3") kiekolle innokkaita valkoisia - Canucksin sinisen 3-2 miesylivoima puretaan Phoenixin toimesta yhdellä maalille ammutulla kiekolla - Canucksin maalin eteen tulee hetkessä Phoenixin 3-2 tilanne - Öhlund ja McCarthy pitävät yhdessä ensimmäisen reboundia yrittävän kotijoukkueen pelaajan, mutta paikalla on kaksi muuta, joille ei löydy ainuttakaan Canucksin pelaajaa häiritsemään - Auld on voimaton Phoenixin 2-0 miesylivoima-tilanteessa.

Toinen tyyppiesimerkki tämän hetken puolustuspelistä nähtiin Comrien maalissa: Oman pään aloituksessa molemmat joukkueet olivat miesvajaalla. Phoenix voitti aloituksen ja kaksi (!) Canucksin hyökkääjää lähti antamaan yhdelle sinisellä olevalle Phoenixin puolustajalle painetta - tämä pisti kiekon maalille, jossa oli hetkessä 3-2 tilanne. Canucksin hyökkääjät jäivät seisomaan tässä tilanteessa sinisen läheisyyteen - Auld otti jälleen ensimmäisen, mutta menihän se kiekko jälleen reboundista kun tarpeeksi saivat yrittää.

Nämä kaksi maalia kertovat karulla tavalla sen huolimattomuuden, mikä Vancouver Canucksilla tällä hetkellä on omassa puolustuspelissään. Edes johtoasemassa ei pyritä pelaamaan oman pään kautta, vaan annetaan mieluummin vaikka tasavajaalla kahdella pelaajalla painetta yhdelle kiekolliselle sinisellä odottavalle puolustajalle. Ei ole kovin hankala arvata, että kun tämä lähettää kiekon maalille, Canucksin maalilla syntyy vastustajalle ylivoimatilanne. Auld ottaa usein sen ensimmäisen, mutta torjuu eteensä ja näitä vastustajat ovat saaneet aivan liikaa iskeä sisään.

Minun mielestäni suurin vika takaiskumaaleihin ei ole maalivahdissa (ok, myös Auldin pitää kehittää kiekkojen hallintaa), vaan viisikkojen puolustuspelin huolimattomuudessa. Jokainen pelaaja tietää, miten nämä tilanteet pitäisi pelata, mutta keskittyminen omaan perussuorittamiseen puuttuu ja nämä pelataan puolihuolimattomasti. Joukkueen yhteistä puolustuspelin pelikirjaa revitään auki joka suuntaan, kukin omalla tahollaan, eikä toisia auteta riittävästi.

Itketti, kun katsoi useassa tilanteessa Canucksin oman sinisen sisällä olevan puolustuksen repeämistä erillisiksi hyökkäys- ja puolustuslinnakkeikseen. Silloinkin, kun kiekko pomppi omalla maalilla, kaksi puolustajaa pelasivat omaa peliään oman maalin edessä ja kaksi hyökkääjää seisoivat mailat tanassa sinisen tuntumassa. Ei ole mikään ihme, että jatkuvista oman maalin edessä olevista ylivoimatilanteista isketään rebound-maaleja.

(Ennen kuin lynkkaatte; en ole nyt kritisoimassa Auldia hyvästä pelistä, lähinnä pohdintaa.)

Ei ole mitään tarvetta lynkata tällaisen pohdinnan jälkeen. Pohdinnassasi oli mielestäni kyse tosiaan ehkä Canucks-joukkueen tämän hetken suurimmasta murheesta, oman maalin edessä pelaamisesta.

Bouckin läpiajoharhautus oli ehkä päivän erikoisin. Ensin potkitaan kaikki vauhti mikä kintuista lähtee, stopataan lumisuihku molarin silmille ja huomion viemiseksi vielä lyödään oma naama täysillä ylärimaan ja ujutetaan siinä samassa kiekko molarin längistä sisään. Ei ihme jos kaverilla on päävammoja jos tuota jatkuvasti treeneissä hioo :-)

Heh, joku voisi ilkeästi sanoa, että tyypillistä Bouckia. Miehellä on samettiset kädet ja löysä luonne.

Tappelussa hienoa asennetta Bouckilta. Gauthier ajelee Lindenin, menee noin kaksi sekuntia kun Bouck heittää hanskat ja kypärän menemään ja lähtee kuittaamaan. Tappelu sinänsä jäi alkuunsa kun Gauthier onnistui heti riuhtaisemaan itseltään olkapään sijoiltaan.

Totta, juuri Bouckin kaltaisia pelaajia tarvitaan. Bouckit pitävät muita rehellisinä kentällä. Gauthierin taklaus ei todellakaan ollut mikään törkeä, mutta se oli kova, ja hienoa huomata, että Bouck kuittasi sen saman tien. Ikävää vain tämä vastustajan loukkaantuminen ja tappelun tyrehtyminen tähän.

Lisää plussia, Linden näyttää piristyneen, johtuneeko sitten viime peleissä saamistaan, nuckinkin peräänkuuluttamista, YV sekunneista.

Ehkä veteraani vielä tästä vertyy ja auttaa joukkuetta sitten playoffeissa. Phoenix-pelissä Linden pelasi lähes minuutin ylivoimaa (!) ja voitti aloituksensa mukavasti 75%:n teholla. Hienoa!

Tämän pelin jälkeen ihmettelen kyllä entistä enemmän kaiken maailman boardeilla olevia juttuja, joissa canucks fanit haikailevat Cujoa meille, ei vakuuttanut missään vaiheessa. Viimeiseksi, Ruudulle olisi voinut antaa syötön Näslundin maaliin ja joku muu pelaaja olisi sellaisen varmaan käynytkin itselleen huutamassa, mutta ei taida Ruudulle niin väliä olla kuka niitä pisteitä napsii.

Auld voitti Cujon selvästi. Muutenkin kun katselee maalivahtien taistoja kautta linjan, Auld harvoin häviää näitä. Ja Ruudulle ei tosiaan huutopisteitä merkitä - ei, vaikka ne kuuluisivat miehelle.

 

[IFK_Helsinki]

Itseäni ilahduttaa Jarkko Ruudun hyvä pelivire ;)

Jakke on vaan pelaamassa uransa parasta kiekkoa ja rankkarit uppoaa ihan kivan näköisesti..

GO JAKKE!

 

[nuck]

Jakke on vaan pelaamassa uransa parasta kiekkoa ja rankkarit uppoaa ihan kivan näköisesti..

Heti kun NHL:ssä nostettiin taidon merkitystä, Ruudun peli nosti tasoaan.

AHL:n All-Stars ottelu pelattiin muuten viime yönä. Mooselta ottelussa esiintyi ainoastaan Kanadan avauskentällisen maalivahti Wade Flaherty, sillä puolustaja Sven Butenschon oli loukkaantumisen vuoksi sivussa. Flaherty loisti ottelun yhteydessä pidetyssä taitokisassa:

http://www.moosehockey.com/2005-06/060131/recap.php

 

[nuck]

Canucks etsii puolustajaa

Ed Jovanovskin pitkä loukkaantuminen pakottaa Canucksin miettimään tosissaan puolustukseensa yhtä lisähankintaa. Elliot Pap spekuloi Vancouver Sunilla tilannetta:

http://www.canada.com/vancouversun/news/sports/story.html?id=2c763fdd-8be7-4d6e-ad15-109bad05ac98

Papin kolumnissa esiintyvät vaihtoehdot:

- Luke Richardson, Columbus Blue Jackets. Ikä: 36. Palkka: $2.09.

- Brendan Witt, Washington Capitals, 30, $1.67.

- Eric Weinrich, St. Louis Blues, 39, $1.33

- Radoslav Suchy, Columbus Blue Jackets, 28, $1.14

- Cale Hulse, Columbus Blue Jackets, 32, $1.14

- Cory Cross, Pittsburgh Penguins, 34, $874.000

- Todd Simpson, Chicago Blackhawks, 32. $600,000

- Lyle Odelein, Pittsburgh Penguins, 37, $500,000

- Steve Poapst, St. Louis Blues, 37, $500,000

- Jamie Heward, Washington Capitals, 34. $450,000

 

[Mr. Smith]

Papin kolumnissa esiintyvät vaihtoehdot:

- Luke Richardson, Columbus Blue Jackets. Ikä: 36. Palkka: $2.09.

- Brendan Witt, Washington Capitals, 30, $1.67.

- Eric Weinrich, St. Louis Blues, 39, $1.33

- Radoslav Suchy, Columbus Blue Jackets, 28, $1.14

- Cale Hulse, Columbus Blue Jackets, 32, $1.14

- Cory Cross, Pittsburgh Penguins, 34, $874.000

- Todd Simpson, Chicago Blackhawks, 32. $600,000

- Lyle Odelein, Pittsburgh Penguins, 37, $500,000

- Steve Poapst, St. Louis Blues, 37, $500,000

- Jamie Heward, Washington Capitals, 34. $450,000

Listahan on tietysti revitty ihan hatusta tai tässä tapauksessa kesän UFA-pelaajista. Tuossa listassa ei kyllä montaa itselle kelpaavaa pelaajaa ole joista olisi oikeasti apua puolustukseen. Varsinkin huomioon ottaen sen, että heistä pitäisi varmaan maksaakin vielä jotain.

Parhaana joukosta erottuu itselle Brendan Witt. Witt toisi mukavasti kovuutta pakistoon ja otteetkin voisivat parantua, kun joukkueella olisi mahdollisuuksia Cuppiin. Saman joukkueen Jamie Heward on takonut pisteitä mukavasti, mutta enpä näkisi hänelle käyttöä.

St. Louisin, Columbuksen ja Pittsburghin pelureita en kovin helposti haluaisi Vancouveriin. Todd Simpson voisi olla sopivan edullinen ja ilkeä pelaaja maalin eteen korvaamaan Jovanovskia. Tuolta listalta oma valinta osuisi siis Wittiin tai Simpsoniin. Mieluummin kumminkin katselisin tällä pakistolla vielä hetken. Mikäli otteet eivät paranisi, niin sitten joku hyväksi todettu pelaaja "lainaksi".

 

[nuck]

Listahan on tietysti revitty ihan hatusta tai tässä tapauksessa kesän UFA-pelaajista. Tuossa listassa ei kyllä montaa itselle kelpaavaa pelaajaa ole joista olisi oikeasti apua puolustukseen. Varsinkin huomioon ottaen sen, että heistä pitäisi varmaan maksaakin vielä jotain.

Yhteistä näille puolustajille on kesän UFA-statuksen lisäksi se, että puolustajat on otettu joukkueista, joilla ei ole tämän hetken pelillä mahdollisuuksia playoffeihin ja siksi nämä olisivat tarjolla vain lainaksi: hinta olisi näin suhteellisen edullinen.

Parhaana joukosta erottuu itselle Brendan Witt. Witt toisi mukavasti kovuutta pakistoon ja otteetkin voisivat parantua, kun joukkueella olisi mahdollisuuksia Cuppiin. Saman joukkueen Jamie Heward on takonut pisteitä mukavasti, mutta enpä näkisi hänelle käyttöä.

Hewardille ei Canuckseissa ole käyttöä, sillä kyllä Salon, Öhlundin ja Baumgartnerin (varauksin myös McCarthyn tai Bieksan) offensiivinen peli riittää. Fyysisestä pelistä vastaavat hyvällä tasolla (ilman Jovanovskia) puolestaan vain Öhlund, Allen ja Bieksa, joten tähän tätä uutta puolustajaa lähinnä haettaisiin. Tämän vuoksi minäkin näkisin Brendan Wittin erittäin mielenkiintoisena puolustajana Vancouveriin. Witt saisi mahdollisuuden pelata ehkä jopa Cupista ja Canucks puolestaan kokeneen ja fyysisen puolustajan. Lisäksi en usko, että Capseille pitäisi antaa mitään suurta vaihdossa - ehkä yksi prospecti (Skinner/Mojzis/Koltsov/Edler/McIver) ja joku varausvuoro voisi riittää. Niin, tai sitten treidataan Kolzig ja Witt Ouellettiin.

Mieluummin kumminkin katselisin tällä pakistolla vielä hetken. Mikäli otteet eivät paranisi, niin sitten joku hyväksi todettu pelaaja "lainaksi".

Uskon myös Nonisin katsovan vielä vähän aikaa, ennen kuin mitään tulee tapahtumaan (siis jos tulee).

 

[Mr. Smith]

Lisäksi en usko, että Capseille pitäisi antaa mitään suurta vaihdossa - ehkä yksi prospecti (Skinner/Mojzis/Koltsov/Edler/McIver) ja joku varausvuoro voisi riittää. Niin, tai sitten treidataan Kolzig ja Witt Ouellettiin.

Mikäli Witt tulisi jollain noista niin WELCOME. Itse pelkään, että hänestä pyydetään liian suurta hintaa (=valmis pelaaja, hyvä prospecti). Ainoa minkä noiden mainituiden lisäksi voisi luovuttaa on Richard Park.

 

[nuck]

Mikäli Witt tulisi jollain noista niin WELCOME. Itse pelkään, että hänestä pyydetään liian suurta hintaa (=valmis pelaaja, hyvä prospecti). Ainoa minkä noiden mainituiden lisäksi voisi luovuttaa on Richard Park.

Jos kauden alussa viime NHL kaudella 42 pistettä tehneestä puolustajasta Brent Sopelista (ja hänen oikeuksistaan - kauden aikana mahdollisuus kauppoihin) annettiin korvaukseksi toisen kierroksen varaus, niin kyllä parikymmentä peliä seuraa edustavasta Brendan Wittista (ei mahdollisuutta kauppoihin) pitäisi riittää yksi kohtuullisen hyvä prospecti ja esimerkiksi kolmannen kierroksen varausoikeus.

 

[nuck]

Näslund joutuu jättämään olympialaiset väliin

http://www.jatkoaika.com/nhl.php?sivu=uutiset&id=5305

http://www.canucks.com/theinsider/default.asp?sectionID=5&id=1470

Ensin Jovanovski ja nyt Näslund: molemmat ovat poissa Torinosta loukkaantumisten vuoksi. Näslund kertoi kipeästä nivusestaan joskus joulukuussa ja sanoi jo tuolloin, että tämä on vaivannut miestä pidempään, mutta ellei ole pakko mennä leikkaukseen, hän ei mene, vaan haluaa auttaa joukkuettaan. No, eihän hän ole ollut parhaiden päiviensä kunnossa ja tämän huomaa parhaiten katsomalla miehen luistelua, mutta Näslund on tästä puolikuntoisuudesta huolimatta Canucksin ykkönen niin pisteissä kuin maaleissakin. Olihan tämä jotenkin odotettava, mutta kuitenkin valitettava uutinen - valitettava ainakin Ruotsin joukkueelle.

Canucksin joukkue on palannut kotiin harjoittelemaan, vaikka menossa on tämä paljon puhuttu seitsemän vieraspelin kiertue. Syy tähän on se, että joukkueella on ollut tässä pari päivää aikaa ennen seuraavaa ottelua ja seuraavat pelit pelataan oman divisioonan joukkueita Calgarya ja Edmontonia vastaan. Loukkaantuneiden rintamalta kuuluu siinä mielessä hyvää, että kolmosketjun Richard Park pelannee jo viikonloppuna näissä Albertan otteluissa. Matt Cooken paluu kaukaloon sen sijaan on edelleen hämärän peitossa.

 

[JP]

Nuck, minulla olisi hieman kysyttävää peluutukseen liittyen. Marc Crawfordin aikana Vancouver on pelannut enimmäkseen kiinteillä ketjuilla, paitsi loukkaantumisten ja pelikieltojen aikana. Markus Näslundin, Brendan Morrisonin ja Todd Bertuzzin ketjulla on ollut erittäin suuri merkitys koko joukkueen pärjäämiseen. Kaudella 2002-03 Canucks eteni playoffien toiselle kierrokselle, mutta romahti sarjassa Wildia vastaan. Tuolla kaudella Canucksin ylivoimapeli oli muistaakseni liigan parhaimpia.

Kaudella 2003-04 ylivoima ei kuitenkaan enää toiminut kehuttavasti. Ykkösketjun peli ei sujunut enää yhtä lennokkaasti kuin kahdella aiemmalla kaudella, loukkaantumisilla toki saattoi olla vaikutusta. Itse näkisin tässä erään piilevän heikkouden Crawfordin systeemissä. En nyt muista tarkalleen, mutta hän taisi pitäytyä tiukasti kiinni vakiintuneissa ketjuissa.

Toisenlaisen peluutusesimerkin tarjoaa nykyinen Red Wings-valmentaja Mike Babcock. Kauden aikana hänellä on tapana sekoittaa ajoittain rajustikin kokoonpanoa, niin että useimmat pelaavat eri ketjukaverien kanssa. Hänellä ei ole valmiita ketjuja, kuin vasta paria viikkoa ennen playoffeja. Babcockin filosofiana tuntuu olevan, että runkosarjan aikana kaikki pelaavat kaikkien kanssa. Tällöin pudotuspeleissä loukkaantumisten sattuessa hän tietää, millä muutoksilla ja kenen kanssa hän saa pelaajat osallistumaan omalla pelillään parhaiten.

Tämä sama ketjujensekoituskuvio toistui Anaheimissa kaudella 2002-03, jolloin Babcock luotsasi Mighty Ducksin Stanley Cup-finaaleihin. Tällä kaudella Wingsissä tasakentällisketjut ovat vaihdelleet erittäin paljon. Tietyt tutkaparit ovat pelanneet useimmin yhdessä, sellaisia ovat Henrik Zetterberg - Pavel Datsyuk ja Brendan Shanahan - Datsyuk. Taitavat hyökkäyssuunnan pelaajat Robert Lang ja Jason Williams sekä yleismies Mikael Samuelsson ovat välillä kompanneet em. tutkapareja. Lisäksi puolustavia vääntäjiä kuten Tomas Holmströmiä, Kris Draperiä ja jopa Daniel Clearyä on ajoittain peluutettu heidän kanssaan.

Onko Canucksin peluutus ollut mielestäsi liiankin konservatiivistä? Kerranhan tällä kaudella peluutettiin Jarkko Ruutua ykköskentässä, mutta se kokeilu ei ollut pitkäikäinen. Jos playoffeissa peli ei kuljekaan, niin silloin luulisi olevan liian myöhäistä yrittää löytää toimiva koostumus.

 

[nuck]

Nuck, minulla olisi hieman kysyttävää peluutukseen liittyen...

...Onko Canucksin peluutus ollut mielestäsi liiankin konservatiivistä? Kerranhan tällä kaudella peluutettiin Jarkko Ruutua ykköskentässä, mutta se kokeilu ei ollut pitkäikäinen. Jos playoffeissa peli ei kuljekaan, niin silloin luulisi olevan liian myöhäistä yrittää löytää toimiva koostumus.

Hyvää pohdintaa JP:ltä. Peluuttaminen on asia, joka on välillä askarruttanut mieltäni. Canucks on pelannut tosiaan jo vuodesta 2001 lähtien periaatteessa samoilla ketjukokoonpanoilla. Kokoonpanot ovat toki vaihdelleet välillä kakkos- kolmos- ja nelosketjujen osalta pelaajaliikenteen takia, mutta ykkönen on ollut periaatteessa sama koko ajan. Toimiva ykkönen onkin ollut Canucksin menestykselle erittäin tärkeää viime vuosina ja siksi tämän pitäminen yhdessä on ollut perusteltua.

Canucksin ykkönen oli liigan tehokkain ketju niin kaudella 2001-2002 kuin kaudella 2002-03. Kaudella 2001-2002 joukkueen ylivoima oli erinomaisen ykkösen ansiosta NHL:n neljänneksi parasta ja seuraavalla kaudella NHL:n kolmanneksi parasta. Viimeksi pelatulla NHL-kaudella 2003-2004 joukkueen ylivoima romahti ja oli vasta NHL:n 22. parasta. Tämä oli varsin ihmeellistä siinä mielessä, että ylivoimaa pelasivat kuitenkin samat miehet ja ylivoimassa oli periaatteessa kaikki toimivan ylivoiman peruselementit kasassa.

Viimeksi pelatulla NHL-kaudella ykkösen tasakenttäpelaaminen ei ollut yhtä hyvää kuin kahdella aikaisemmalla kaudella. Markus Näslund toki johti liigan pistepörssiä vielä helmikuussa ennen loukkaantumistaan (ja sijoittui lopulta pistepörssissä neljänneksi), mutta Todd Bertuzzi pelasi heikommin kuin kahdella edellisellä kaudella. Moni ajatteli tämän johtuvan Bertuzzin sopimussotkuista, mutta varmuuttahan tälle ei luonnollisesti saada.

Tässä vaiheessa henkilökohtaisesti odottelin ja toivoin Canucksin kokeilevan erilaisia ketjuja, mutta Crawford pitäytyi pääosin tiukasti kiinni niissä, jotka olivat kahdella aikaisemmalla kaudella toimineet. Bertuzzi sai kyllä jääaikaa myös Sedinien ketjussa (ja tämä ketju toimikin ihan hyvin), mutta pääsääntöisesti joukkue meni yhdellä ja samalla ykkösellä. Toisaalta tähän oli myös perustellut syyt: Näslund oli kovassa kunnossa ja Bertuzzi saisi miehen rinnalla pelatessaan ehkä varmimmin ketshuppipullon auki.

Ketshuppipullo pysyi kuitenkin koko kauden kiinni Bertuzzin hölmöiltyä itsensä pitkälle pelikiellolle. Bertuzzin pelikielto oli joukkueelle luonnollisesti kova paikka, mutta yksi asia tässä oli hyvää. Canucks "joutui" nostamaan loppukaudesta Matt Cooken ykköseen ja ketjun kokonaispeli parantui koko ajan, nousten lopulta jopa paremmaksi kuin Bertuzzin kanssa pelatessa. Joukkue sai siis tämän pelikiellon kautta yhden lisävaihtoehdon ketjuihinsa.

Tähän mennessä Crawford on mennyt aika vähillä muutoksilla joukkueensa kanssa kahden ensimmäisen ketjun osalta. Bertuzzia ollaan kokeiltu hyvällä menestyksellä Sedinien ketjussa ja Cookea puolestaan ykkösessä. Toisaalta tähän pieneen vaihtuvuuteen on muutama pätevä syy: joukkue on pysynyt pienen pelaajaliikenteen vuoksi kahden ensimmäisen ketjunsa osalta lähes muuttumattomana jo kohta neljän kauden ajan ja joukkueessa on ollut näiden kausien aikana pari erittäin toimivaa tutkaparia. Sedinin kaksoset muodostavat yhdessä toimivan linkin ja toisaalta Bertuzzi-Näslund akseli toisen.

Canucksin ketjuvaihtoehdot ovat aika vähissä myös jatkossa. Brendan Morrisonin tilalle joukkueen ykkössentteriksi ei ole tarjolla ketään varteenotettavaa vaihtoehtoa, sillä Sedinin kaksosten on selvästi järkevintä pelata yhdessä ja kolmosen Ryan Kesler ei ole vielä valmis. Näin ollen Morrisonin paikka on varma ykkössentterinä. Markus Näslundia ei olla puolestaan edes kokeiltu muualla kuin ykkösessä, enkä tiedä, kannattaisiko tätä tehdä pelkästään vaihtuvuuden vuoksi.

Matt Cookea voidaan sen sijaan peluuttaa jatkossa joukkueen ykkösessä Bertuzzin paikalla. Tällöin Bertuzzi saisi paikan ehkä kolmosesta, sillä Anson Carter on muodostanut Sedinin kaksosten kanssa toimivan linkin ja tätä joukkueen parasta ketjua ei kannata rikkoa pelkän kokeilun vuoksi. Cooken lisäksi Jarkko Ruutu on pelannut tällä kaudella joukkueen ykkösessä (pelasi tässä mm. joukkueen viimeisimmässä ottelussa Phoenixia vastaan), mutta Ruudun paras paikka ei ole ykkösessä.

Canucksin valmennusjohto lähtee kokonaisuutena siitä ajatuksesta, että "älä korjaa sitä mikä toimii". Valmennusjohto haluaa luoda joukkueen sisälle toimivien tutkaparien lisäksi toimivia kokonaisuuksia. Tällä kaudella tämä on mennyt ehkä vähän liian pitkälle, sillä henkilökohtaisesti olisin toivonut ketjuja sekoitettavan enemmänkin. Historia ei välttämättä palvele tätä päivää ja ehkä Näslund-Bertuzzi parikin olisi hyvä hajaannuttaa pidemmäksi aikaa.

Niin, tämän sekavan ja irtonaisia ajatuksia täynnä olevan tekstin lopuksi totean tylysti, kuin palkintona sille ressukalle, joka tämänkin surullisen kuuluisan töherryksen on jaksanut/joutunut lukea läpi, että en lopulta edes tiedä, onko tämä ketjujen pieni kierrätys lopulta kuitenkaan järkevää ja ehkä Detroitin malli toimisi meilläkin paremmin. Ehkä tämä kuitenkin ensisijaisesti vaatisi meillä laajempaa hyökkäyksen vaihtuvuutta.

Kiitos ja anteeksi.

 

[nuck]

Kun on kova ottelu ja kova paikka, Canucks näyttää pelaavan varsin hienoa kiekkoa. Joukkue on parhaimmillaan silloin, kun sitä todella haastetaan. Tämän yön Calgary-ottelu oli yksi tämän kauden suurimmista testeistä viime aikojen heikon oman pään pelaamisen johdosta ja Canucks osoitti itselleen ja muille, että keskittyneenä se kykenee erinomaiseen peliin. Yksi takaiskumaali vieraissa, Calgaryn kotihallissa, on Canucksilta kova meriitti.

Sedinien ketju pelaa tällä hetkellä erinomaista kiekkoa. Edellisessä Phoenix-ottelussa kaksosten ketju ratkaisi voiton Vancouverille ja nyt se teki sen jälleen - jo ties kuinka monennen kerran tällä kaudella. Henrik Sedin 1+1, Daniel Sedin 0+3 ja Anson Carter 1+1: nimelliseltä kakkoselta ja tämän hetken ykköseltä ei voi toivoa enää enempää. Henrik Sedin on rikkonut jo aikoja sitten oman piste-ennätyksensä NHL:ssä. Maaliennätys on enää kahden osuman päässä. Myös Daniel Sedin tulee rikkomaan tätä tahtia oman, kaudelta 2003-04 peräisin olevan piste-ennätyksen. Henrikin nykyinen tahti tietää vähän päälle 80 pistettä ja Danielin vähän päälle 70 pistettä. Ihan hyvin kakkosketjun peliajalla.

Ryan Kesler on joukkueen yksi tärkeimmistä tämän hetken hyökkääjistä. Keslerilla oli aika vaikea alkukausi, mutta nyt nuorukainen on tulossa rytinällä ja pelaaminen alkaa muistuttamaan erinomaista viime kautta Moosessa. Viimeisissä 10 ottelussa seitsemän (2+5) pistettä ja kaksi tappelua, sekä kovaa, illasta iltaan jatkuvaa puolustustyötä joukkueen ehkä tämän hetken tärkeimpänä etukarvaajana. Tappelu Jarome Iginlan kanssa oli Keslerilta hieno: hän ei antanut Calgaryn tähtihyökkääjälle tippaakaan periksi ja pääsi lopulta varsin tasaiseen lopputulokseen. Juuri näitä esityksiä Canucks mieheltä kaipaa jatkossakin.

Niin, Crawfordille uran 400 NHL-voitto valmentajana. Kunnioitettava meriitti, vaikka vielä onkin pitkä matka listojen huipulle.

 

[nuck]

Oilers-Canucks

Huoh, on tämä epätasaisesti pelaava joukkue. Siinä kun Canucks esitteli edellisyön ottelussa calgarylaisyleisölle joukkueen hienoja uusia työhaalareita, nyt oltiin palattu toisessa oman divisioonan tärkeässä ottelussa esittelemään edmontonilaisyleisölle isoisoisän vanhoja, virttyneitä vauhtiraidalla varustettuja kellastuneita alushousuja. Kauden viidennestä Oilers-ottelusta kauden viides Oilers-tappio. Ei jää jälkipolville paljonkaan kerrottavaa tämän kauden Oilers-otteluista.

Canucksilta onnistui tässä Oilers pelissä tasan yksi pelaaja, 37 torjuntaa ottanut maalivahti Alex Auld. Ilman Auldia Canucks olisi poistunut tästä pelistä todella rumin numeroin. Joukkue oli jokaisessa asiassa, aina huoltajista ykkösketjuun saakka haastajaansa heikompi. Paljon kertoo joukkueesta se, että kun toisen erän jälkeen oltiin maalin tappiolla ja kolmannessa erässä piti tehdä kiri rinnalle ja parhaassa tapauksessa ohi, Canucks tyytyi laukomaan kolmannessa ja ratkaisevassa erässä tasan kerran. Hurraa. Edmonton sen sijaan vyörytti Auldin maalille tilanteita ale-hintaan ja laukoi erässä 15 kertaa.

Mikäli jotain positiivista pitää sanoa, Canucksin seitsemän peliä kestävä, kauden pisin vieraspeliputki on onneksi ohi. Tuloksena tältä jaksolta oli kolme voittoa ja kahden avainpelaajan ilmoittaminen, että eivät Torinoon (toisin sanoen kärsivät loukkaantumisista). Vieraspelijakson kokonaistulos ei ole hyvä, mutta juuri ja juuri keskinkertainen ottaen huomioon jakson pituuden ja sen, että loukkaantumiset vaivaavat joukkuetta. Nyt tämän jälkeen pelataan välillä onneksi myös kotona, jossa joukkue on esittänyt koko kauden kelvollista kiekkoa.

Ai niin, Tomas Mojzis pelasi Edmontonia vastaan uransa ensimmäisen virallisen NHL-ottelun ja selvisi debyytistään kelvollisesti: syöttö Canucksin ainoaan maaliin, tehopörssitilastoon lukema +1, yksi taklaus, yksi jäähy ja kolme kiekonriistoa yhtä kiekon menetystä vastaan. Peliaikaa 12:32. Mojzis on AHL-tasolla hyvä puolustaja, mutta hänellä ei ole NHL-tason fysiikkaa yläkropassaan.

 

[Moustache Dave #44]

Epätasaisista otteista ja peluutuksesta

Voisiko tuolla ylempänä pohditulla peluutustyylillä olla yhteyttä joukkueen epätasaisiin otteisiin. Väkisin tulee mieleen, että ketjujen ollessa kiinteitä ja valmentajan sama kaudesta toiseen saattaa olla vaarana, että pelaajat tuudittautuvat turvallisuuden tunteeseen pelipaikkansa suhteen. Tuntuu, että ykkösketju on jotenkin koskematon ja joskus olisi parempi, että Crowlla olisi pokkaa heittää Bertuzzi tai Morrison vaikka kolmannessa erässä vilttiin jos peli ei kulje.

Vaikka muutos koskisi vain yhtä erää voisi sillä olla herättävä vaikutus, löysäilyä ei katsottaisi sormien läpi. Lisäksi tällaisissa tilanteissa voisi palkita peliajalla alempien ketjujen pelaajien hyviä otteita, joka voisi motivoida heitä jatkossakin yrittämään sata lasissa pienemmälläkin peliajalla. Nykyisen joukkueen sisällä ei ole hirveästi keskinäistä kilpailua peliajasta.

Quinnin ajan Canuckseissa tilanne oli lähes päinvastoin. Quinn ilmoitti kyllä usein samat ketjut, mutta peluutti kaksi ekaa erää äijiä ihan sekaisin ja kokosi päivän kuumiksi havaitsemistaan pelaajista ketjut, joita kuormitti sitten kolmannessa erässä. Tuohon aikaan NHL oli tosin hieman eri peli ja Quinnillä oli myös enemmän vaihtoehtoja. Bure oli niin dominoiva pelaaja, että riippumatta siitä kenen kanssa hän pelasi ketju oli vaarallinen. Jos jollain Buren ketjussa ei peli kulkenut saattoi paikkansa menettääkin Gino Odjickille tai Murray Cravenille. Canucks sai tuolloin palapelistään periaatteessa kolme vaarallista hyökkäysketjua. Nykyään puolustuspelin rooli on niin paljon suurempi, että kolmella ketjulla ei hyökätä, vaan kokoonpanosta pyritään saamaan kaikki irti orjallisesti roolittamalla ketjuja. Pelisuunnitelma tehdään etukäteen ja siitä ei poiketa vaikka jollain olisi huono päivä, momentum ei ole enää muotisana.

Nyky Canuckseissa ketjuja tuskin täysin uuteen uskoon muokataan, eikä se ehkä kannattaisikaan. Mutta joskus haluaisin nähdä Crawfordilta rohkeampia vetoja joukkueen herättämiseksi. Jos Gino Odjick on joskus saanut ykkösketjun peliaikaa, miksei Ruutua tai Cookea voisi samaan paikkaan kokeeksi heittää. Tai jos ollaan ottamassa takkiin jumbojoukkueilta miksei Kessleriä voisi heittää loppupeliksi ykkösketjuun, mitä hävittää tuossa tilanteessa enää on. Haluaisin nähdä tappio-ottelussakin taistelevan joukkueen ja jos sitä taistelua ei löydy kuin kolmosketjusta niin peluutettakoon sitten sitä. Mieluummin katson tuollaisessa tilanteessa taidoiltaan rajallisia taistelijoita kuin flegmaattisia ykkösketjun miehiä.

 

[dingus]

Vancouverin satsaus Sedinin kaksosiin on lopultakin tuottanut sellaista tulosta, että hurjaa siirtorulajanssia ennen heidän draftaustaan voi pitää järkevänä.

Tarkoitan lähinnä sitä kohua, minkä saattelemana veljekset tulivat änäriin, luulen monien pettyneen ensimmäisten kausien jälkeen, "Tässäkä tämä nyt oli". Vaan eipä ollut, pikku hiljaa ja kaikessa rauhassa Vancouverissa on veljeksistä hiottu erittäin hyödyllinen osa joukkuetta.

 

[nuck]

Voisiko tuolla ylempänä pohditulla peluutustyylillä olla yhteyttä joukkueen epätasaisiin otteisiin.

Tällä voi hyvinkin olla vaikutusta. Ennen kautta olin erittäin tyytyväinen joukkueen vähäiseen muutokseen, mutta kieltämättä suurempi kilpailu pelipaikoista olisi paikallaan. Joukkue on ollut yhdessä jo kauan (tosin marginaalisia muutoksia kokeneena) ja tuntuu kuin joukkue tietäisi liiankin hyvin omat roolinsa ja keskinäisen nokkimisjärjestyksensä - keskinäinen kilpailu ajasta on jäänyt jonnekin historiaan.

Canucks on noussut viime kausien aikana haastajasta haastettavan asemaan. Tämä pitkään tavoiteltu asema on luonnollisesti hyvä asia, mutta se myös helposti poistaa joukkueelta sen kuuluisan viimeisen kipinän taistella ja kehittyä ryhmänä. Tätä flegmaattista pelaamista ei näy joka ilta ja isoissa peleissä joukkue onkin ottanut kiitettävästi voittoja, mutta läpi kauden kestävää taistelua ei olla nähty tällä kaudella samalla tavalla kuin muutamalla edellisellä kaudella.

Iso merkki joukkueen negatiivisesta henkisestä tilasta on se, että usein ison onnistuneen testin (=henkisesti tärkeän pelin) jälkeinen ottelu on ollut flegmaattista pelaamista. Joukkue tulee helposti kylläiseksi omaan tekemiseensä. Yksittäisiä tärkeitä pelejä voitetaan hyvällä ja keskittyneellä pelillä, mutta tämän jälkeen tulee usein pohjakosketus. Viimeisin tälläinen näytös nähtiin Calgary- ja Edmonton otteluissa. Canucksin hyvän Calgary-ottelun jälkeen joukkueelta nähtiin surkea Edmonton ottelu. Väsymyksellä oli osasyynsä, mutta ero oli niin suuri, että pelkästään tämän piikkiin ei tätä voi laittaa.

Olen pitkälle samaa mieltä kanssasi siitä, että joukkueen hyvin taisteleville pelaajille pitäisi tarjota esityksiin nähden enemmän vastuuta ja joukkueen tähdille tekisi hyvää istua penkillä, mikäli flegmaattinen pelaaminen jatkuu. Tuntuu kuin Crawford yrittäisi peliajalla motivoida tähtiään pelaamaan kykyjensä mukaan, vaikka nämä eivät tätä ansaitsisikaan. Palkitsevaa peluuttamista näkee Canucksissa liian harvoin.

Tässä Iain MacIntyren kolumnissa on muuten tiivistettynä erittäin hyvin joukkueen tämän hetken tila (kannattaa lukea):

http://www.canada.com/globaltv/bc/n...df-6dfd-4b1d-b74c-9eb9dfcd24fd&k=35165&page=1