Vancouver Canucks 2005-2006

[Ronning #7]

Tuntuu, että ykkösketju on jotenkin koskematon ja joskus olisi parempi, että Crowlla olisi pokkaa heittää Bertuzzi tai Morrison vaikka kolmannessa erässä vilttiin jos peli ei kulje.

Jos Gino Odjick on joskus saanut ykkösketjun peliaikaa, miksei Ruutua tai Cookea voisi samaan paikkaan kokeeksi heittää.

Palkitsevaa peluuttamista näkee Canucksissa liian harvoin.

Rohkenen olla eri mieltä tästä, sillä esimerkiksi Jarkko Ruutu on saanut osakseen "palkitsevaa peluutusta", kuten Nuck asian ilmaisi. Mies on raatanyt AV:n ja YV:n lisäksi ykkösvitjassa useammassa kuin yhdessa matsissa. Lisäksi Bertuzzi on "joutunut" pelaamaan nelosketjussa Lindenin ja *aseta random grinder tähän* kanssa. Crawford näyttää huomanneen, ettei homma toimi, jollein joukkueen tähtiä herätellä (liekö pelkää jo potkujakin?). Huomatkaa myös Bieksan saama vastuu (19:00min Oilersia vastaan!).

Miten lienee sitten Canucksin pelaajakaupat? Huhut kertovat, että Kesleristä ollaan kiinnostuneita, mutta liekö varaa laittaa menemään yhtä parhaista prospecteista? Toisaalta Bertuzzi ei enää nauti fanien (eikä tod.näköisesti Crawfordin) täyttä luottamus, onhan mies varjo entisestään, siitä modernin NHL-kiekkoilijan prototyypistä mikä hän ennen ikävää Morris -tapahtumaa oli.
Puolustajia en usko Canucksien kauppaavan ainakana pois, sillä roster on muutenkin laiha sillä rintamalla.

Tuossa vielä hieno kuvakulma: http://i45.photobucket.com/albums/f65/BaldyAuldy35/auld_b.jpg

 

[nuck]

Rohkenen olla eri mieltä tästä, sillä esimerkiksi Jarkko Ruutu on saanut osakseen "palkitsevaa peluutusta", kuten Nuck asian ilmaisi. Mies on raatanyt AV:n ja YV:n lisäksi ykkösvitjassa useammassa kuin yhdessa matsissa.

Hyvä, että eriäviäkin mielipiteitä löytyy.

Totta, Jarkko on pelannut ykkösessä ja hänen kanssaan tätä palkitsevaa peluuttamista ollaan tosiaan käytetty. Kuitenkin kaipaisin Ruudunkin kohdalla tätä enemmän. Mies on raatanut jokaisessa pelissä tällä kaudella hienosti ja hän ei ole sortunut ottamaan edes niitä "kuuluisia", miehen NHL-uran alkua hidastaneita tyhmiä jäähyjä, mutta tästä huolimatta Jarkon peliaika on pyörinyt lähes koko kauden tuossa 11 minuutin ja 14 minuutin välimaastossa.

Vähän aikaa sitten pelatussa Colorado-ottelussa joukkueen valmennusjohdolle sattui joku "hetkellinen nukahdus", kun Ruutu sai pelata peräti 19:31 (en tiedä, eikö valmennus huomannut miehen selässä olevaa kolmosta ollenkaan ja sekoittivatko he 37:n esimerkiksi Morrisonin 7:aan..?). On surullista, että joukkueen valmennusjohto antaa miehelle vasta 50 ottelun jälkeen todelliset ykkösketjun minuutit, sillä hän olisi ansainnut ne useimmin jo paljon aikaisemmin.

Bertuzzi sen sijaan on pelannut lähes koko kauden noin 19-20 minuutin peliajoilla. Tammikuun 5. päivänä pelatussa Chicago-ottelussa hän pelasi kauden pienimmät minuutit (ok, Rangers-ottelussa hän sai jäähyjensä vuoksi vielä vähemmän peliaikaa) ja tuolloinkin hän kellotti noin 15 minuuttia. Niin hyvä mies kuin hyvällä motivaatiolla pelaava Buzz onkin, totuuden nimissä on sanottava, että hän on pelannut tällä kaudella yliminuutteja esityksiinsä nähden.

Miten lienee sitten Canucksin pelaajakaupat? Huhut kertovat, että Kesleristä ollaan kiinnostuneita, mutta liekö varaa laittaa menemään yhtä parhaista prospecteista?

Varmasti kiinnostusta löytyy, mutta ei tosiaan mitään järkeä kaupata Kesleria pois. Hänestä on kovaa vauhtia tulossa arvokas kolmos- ellei peräti kakkossentteri.

 

[nuck]

Vancouverin satsaus Sedinin kaksosiin on lopultakin tuottanut sellaista tulosta, että hurjaa siirtorulajanssia ennen heidän draftaustaan voi pitää järkevänä.

Tarkoitan lähinnä sitä kohua, minkä saattelemana veljekset tulivat änäriin, luulen monien pettyneen ensimmäisten kausien jälkeen, "Tässäkä tämä nyt oli". Vaan eipä ollut, pikku hiljaa ja kaikessa rauhassa Vancouverissa on veljeksistä hiottu erittäin hyödyllinen osa joukkuetta.

Viimeisimpänä näyttönä Henrik Sedinin valinta NHL:n viikon hyökkääväksi pelaajaksi. Henrik iski kolmessa vaikeassa vieraspelissä 7 (2+5) pistettä. Hienoa Hank!

 

[vetoo]

Heh, tuli pieni tauko Canucks-ketjun seuraamisessa ja heti tuli "laiskuusrangaistus". Penaltti sisälsi noin tunnin mittaisen ajan, kun luin ajatuksella kaikki viestit läpi, joita tänne oli tullut viimeisimmän vierailuni jälkeen. Mielestäni tämä on yksi Jatkoajan kaikkein tasokkaimmista ketjuista, jossa puhutaan suurella asiantuntemuksella suosikkijoukkueen asioista.

Kiitokset kaikille ketjulaisille erittäin tasokkaista kirjoituksista, tietenkin erikoismaininta ties monenneko kerran nuckille! On hienoa, kun ihmiset uhraavat vapaa-aikaansa tällaisen asian puolesta ja kirjoittavat juttuja, jotka ovat sitä paitsi tasollisesti ensiluokkaisen hyviä!

Ja nuckille laiskan miehen pakollinen kysymys: Josef Balej ja nykytilanne.

 

[Mr Scarface]

vetoo kirjoitti: Kiitokset kaikille ketjulaisille erittäin tasokkaista kirjoituksista

Kiitos vetoo, yritän parhaani aina. Kannattaa tsekata myös Suomi Torinossa ketju, siellä on erittäin tasokasta keskustelua muunmuassa Suomen maajoukkueen loukkaantumisista, ja jopa valintasysteemistä kisoihin. Pelaajat kannattaisi valita suurelta osin Euroopasta, mutta siitä asiasta enemmän siellä ketjussa.

Vancouverista täytyy mainita Anson Carter. Herra on pelannut todella hienosti viime viikkoina. Potkua löytyy ja ketjukaverit luonnollisesti myös elementissään tällä kaudella. Carter olisi kannattanut valita olympiajoukkueseen. Joukkuepelaajana vailla vertaa, ja pelaa molempiin suuntiin, on näyttänyt sen Kanadan paidassa ennenkin. Ainoa asia jota suosittelen hänelle silti muutettavaksi on miehen kampaustyyli. Hänhän luistelisi analyysieni ja arvioitteni perusteella noin 2.5km/h nopeammin, jos leikkaisi vaikkapa kaljun. Tai edes paljon paljon pienemmän pehkon, joka herralla nyt on harteillaan, tai päässään. Ymmärrän, että Afrokanadalaisena pitää näyttää tyylikkäältä niin siviilissä ja kentälläkin, mutta kyllähän Ansonin pää kääntyisi kulmissa ja muuallakin päin kenttää paljon sutjakkaammin kevyemmällä letillä. Tuo pehko nimittäin painaakin jo paljon. Miettikää nyt, peli olisi lennokkaampaa ja smoothimpaa kuin mitä se tällä hetkellä on. Ja nytkin hän on jo Canucksin parhaimmistoa.

 

[Mr. Smith]

Kiitos vetoo, yritän parhaani aina. Kannattaa tsekata myös Suomi Torinossa ketju, siellä on erittäin tasokasta keskustelua muunmuassa Suomen maajoukkueen loukkaantumisista, ja jopa valintasysteemistä kisoihin. Pelaajat kannattaisi valita suurelta osin Euroopasta, mutta siitä asiasta enemmän siellä ketjussa.

Painu nyt Mr Scarface helvettiin pilaamasta hyvää ketjua! Ja itsesi mainostamiseen voisit lunastaa Jatkoajasta vaikkapa bannerin.

Sitten asiaan: Viime yön Columbus peli oli taas sarjassa ekassa erässä ohitse. Tai näin sen piti olla... Ekassa erässä taottiin taululle 4-0 ja homma näytti ratkenneelta. Yllättäen maalinteon aloitti liekeissä oleva Sedinien ketju. Green lisäsi alussa vielä kahteen nollaan, kunnes kaksi ylivoimamaalia Bertuzzin ja Ohlundin lavoista lopettivat erän. Ohlund muuten hirmuiskussa; viimeiseen kuuteen peliin kolme maalia. Enää tuo edellisen kauden 14 maalia ei näytäkään mahdottomalta.

Toisessa erässä Canucks lopetti maalinteon ja Columbus teki yhden sekä Nash missasi rankkarin. Kolmannen erän alussa tilanne olikin yhtäkkiä 4-3... Tässä vaiheessa taas aletaan sankareita etsimään ja ketkähän sieltä taas tulevat: The Sedins! Koko ketju merkkasi ottelusta kaksi tehopistettä. Tämän jälkeen ylivoimalla iskivät sitten Naslund ja Linden viimeiset niitit.

Uskomattoman vaikeaksi Vancouver teki taas ottelun itselleen. Ei 4-0:sta voida päästää vastustajaa maalin päähän. Onneksi taas Sedinit olivat iskussa.

Muita huomioita ottelussa oli Vancouverin ylivoimamaalien määrä (5/11). Aloituksissa vastaavasti oltiin surkeita (39%), mikä ei tosin kerro koko totuutta. Henkka Sedin oli aloituksissa peräti 25 kertaa ja voitti niistä 15. Vastaavasti muut siis olivat todella huonoja, esimerkkinä Keslerin 3/16. Bieksa keräsi kaksi syöttöpistettä ja on kerännyt nyt tehot 0+5. Muita kahden pisteen kavereita oli Bertuzzi, Naslund ja Ohlund.

Ilolla voi todeta Ruudun saaneen taas yli 16 minuuttia peliaikaa ja reilut 5 minuuttia yv-aikaakin. Ruutu saikin enemmän peliaikaa kuin Naslund tai Bertuzzi. Ainoastaan Sedinit ja Morrison saivat enemmän vastuuta. Ketju Ruutu-Kesler-Burrows tekee järkyttävän paljon töitä kentällä ja taklaa todella paljon. Nytkin ketju taklasi yhteensä 8 kertaa, kun muu joukkue taklasti toiset 8 kertaa...

 

[nuck]

Heh, tuli pieni tauko Canucks-ketjun seuraamisessa ja heti tuli "laiskuusrangaistus". Penaltti sisälsi noin tunnin mittaisen ajan, kun luin ajatuksella kaikki viestit läpi, joita tänne oli tullut viimeisimmän vierailuni jälkeen. Mielestäni tämä on yksi Jatkoajan kaikkein tasokkaimmista ketjuista, jossa puhutaan suurella asiantuntemuksella suosikkijoukkueen asioista.

Kiitokset kaikille ketjulaisille erittäin tasokkaista kirjoituksista, tietenkin erikoismaininta ties monenneko kerran nuckille! On hienoa, kun ihmiset uhraavat vapaa-aikaansa tällaisen asian puolesta ja kirjoittavat juttuja, jotka ovat sitä paitsi tasollisesti ensiluokkaisen hyviä!

Kiitoksia oikein paljon. Minulla ei ole muuta elämää... ;) Ei vaan, itseasiassa kirjoittelu suosikkijoukkueesta on oikein hyvää vastapainoa kaikelle muulle tekemiselle koneen ulkopuolella.

Ja nuckille laiskan miehen pakollinen kysymys: Josef Balej ja nykytilanne.

Balej loukkasi tammikuun 8. päivä Hamiltonissa munuaisensa vakavasti, kun miehen oma maila iskeytyi kulmassa vatsaan. Mies vietiin sairaalaan, jossa hän vuosi verta noin viikon. Tämän jälkeen Balej ei olekaan pelannut. Toipumisesta en osaa kertoa sen tarkemmin.

 

[nuck]

Kiitos vetoo, yritän parhaani aina. Kannattaa tsekata myös Suomi Torinossa ketju, siellä on erittäin tasokasta keskustelua muunmuassa Suomen maajoukkueen loukkaantumisista, ja jopa valintasysteemistä kisoihin. Pelaajat kannattaisi valita suurelta osin Euroopasta, mutta siitä asiasta enemmän siellä ketjussa.

Kiitos Mr Scarface. Olet loistava. On hyvä, että kerroit tämän: tietää mitä ei kannata ainakaan tulla lukemaan.

 

[nuck]

Ohlund muuten hirmuiskussa; viimeiseen kuuteen peliin kolme maalia. Enää tuo edellisen kauden 14 maalia ei näytäkään mahdottomalta.

Mattias on ollut mielestäni joukkueen arvokkain pelaaja tällä kaudella - jälleen kerran. Columbus-ottelussa tosin tehotilastoon -2, mutta maali oli sitäkin komeampi: kiekko oman maalin vieressä lapaan, parin sinitakin kärkikarvaajan ohi harhautuksella ja kiekon suojauksella, punaviivan yli siniselle, josta miehen lähes 100 mailin hirmulaukaus maalin kattoon. Kauden yhdeksäs maali ja kolmas viimeiseen viiteen otteluun.

Kokonaisuutena Öhlund on pelannut tällä kaudella jälleen ilta illan jälkeen vastustajan tähtikenttiä vastaan ja tästä huolimatta miehellä on jälleen positiivinen tehosaldo (+3). Peliaikaa tulee 25-30 minuuttia ja mies pelaa Salon kanssa joukkueen suurimpia minuutteja alivoimaa. Norris-kisassa Öhlundia ei tulla koskaan todella arvostamaan (uran paras sijoitus tosin rooliinsa nähden hyvä 10 sija) ja hän on selvästi aliarvostettu pelaaja muiden joukkueiden kannattajien keskuudessa, mutta Canucksin puolustukselle mies on huippputärkeä.

Uskomattoman vaikeaksi Vancouver teki taas ottelun itselleen. Ei 4-0:sta voida päästää vastustajaa maalin päähän. Onneksi taas Sedinit olivat iskussa.

On tämä ihmeellinen joukkue. Tasaisuutta ei tahdo löytyä sitten millään. Nyt ensimmäisessä erässä loistavaa kiekkoa, tilanne 4-0 ja sitten iskee luulotauti omaan erinomaisuuteen, vastustaja on hetkessä maalin päässä, joten pakko jälleen lisätä vauhtia: tuloksena kolme nopeaa ylivoimamaalia kolmannessa erässä. Joukkueella on paljon lahjakkuutta, mutta tasainen suoritustaso pahasti kateissa. Pelistä ei olisi pitänyt tehdä itselle niin kovin vaikeaa, mutta tehtiin kuitenkin. Ilman Auldin (jälleen kerran) hyvää peliä Columbus olisi tullut jo toisessa erässä lähelle.

Muita huomioita ottelussa oli Vancouverin ylivoimamaalien määrä (5/11).

Onneksi ylivoima toimi tänään ja tämä ratkaisi pelin. Joukkueella oli vaikeuksia vieraspelikiertueensa aikana ylivoimassa, joten toivottavasti se tästä aukeaisi. Useinhan onnistumiset poikivat lisää onnistumisia ja päinvastoin. Näslundkin sanoi, että pitkästä aikaa oli mukava pelata ja tätä kautta ylivoimassakin oli järkeä.

Aloituksissa vastaavasti oltiin surkeita (39%), mikä ei tosin kerro koko totuutta. Henkka Sedin oli aloituksissa peräti 25 kertaa ja voitti niistä 15. Vastaavasti muut siis olivat todella huonoja, esimerkkinä Keslerin 3/16.

Joukkueen aloitukset ovat huolestuttavia. Edmontonia vastaan niitä hävittiin myös aivan liikaa (voittoprosentti 28%!) ja tätä edellisessä Calgary-ottelussa joukkue otti aloituksensa niin ikään heikosti (38%). Henrik Sedin on paitsi joukkueen paras sentteri, myös paras aloittaja. Henrik on joukkueen senttereistä ainoa, joka pääsee päälle 50%:n aloitustehokkuuteen. Elintärkeä hyökkääjä siis Vancouverille tällä hetkellä. Kesler on puolestaan vielä raakile aloituksissa. Miehen kokonaissaldo aloituksista on vaatimaton 45.8%. Toisaalta tämäkin on parempi kuin Henrik Sedinin NHL-uran alun aloitusprosentti (44%), joten eiköhän Keslerillakin vielä tämä prosentti päälle 50:n tule.

Bieksa keräsi kaksi syöttöpistettä ja on kerännyt nyt tehot 0+5.

Hienoa fyysistä peliä Bieksalta muutenkin jälleen kerran. Hänestä on joukkueelle paljon iloa ja mukava huomata, että hän sai onnistumisia myös hyökkäyspäässä. Nolan Baumgartnerin ja Ed Jovanovskin loukkaantumiset ovat antaneet Bieksalle hyvän paikan pelata enemmän laatuminuutteja. Kokonaissaldo miehen 23 ottelun jälkeen on 0+5, +/-0 ja peliaikaa noin 16:30 ottelua kohden - ihan hyvä NHL-uran alku. Ensi kaudella tähän on helppo laittaa pari minuuttia lisää ja tehojakin voi täten odottaa vielä enemmän.

Ilolla voi todeta Ruudun saaneen taas yli 16 minuuttia peliaikaa ja reilut 5 minuuttia yv-aikaakin. Ruutu saikin enemmän peliaikaa kuin Naslund tai Bertuzzi.

Ruudun ylivoima-aika hyppäsi edellisestä ottelusta lähes neljä minuuttia ja Bertuzzin ja Näslundin peliaika laski edellisestä ottelusta kolme minuuttia - onkohan Crawford lukenut tätä palstaa..? ;)

 

[Moustache Dave #44]

Tässä vaiheessa taas aletaan sankareita etsimään ja ketkähän sieltä taas tulevat: The Sedins! Koko ketju merkkasi ottelusta kaksi tehopistettä.

Uskomattoman helpon näköisesti liikkuu kiekko ketjulla. Ihan kuin olisi silmät selässä veljeksillä ja Carterin sanaleikkiä: ”We’re two brothers and a brother” mukaillen veljeksiksihän voimme laskea kaikki kolme :-)

Ilolla voi todeta Ruudun saaneen taas yli 16 minuuttia peliaikaa ja reilut 5 minuuttia yv-aikaakin. Ruutu saikin enemmän peliaikaa kuin Naslund tai Bertuzzi.

Erityisen hienoa tuo +5min YV:tä. Muutenhan Ruudun viimeaikaista nousua peliaikavertailussa selittää osin Naslundin puolikuntoisuus ja se, että Näslund ja Bertuzzi eivät pelaa käytännössä lainkaan alivoimaa. Näslundin AV aikakeskiarvo per ottelu tällä kaudella on 8 sekuntia, Bertuzzilla 11 sekuntia, vertailun vuoksi Ruudulla 2 minuuttia 6 sekuntia per ottelu.

Hienoa, että Bertuzzi oli pitkästä aikaa pelipäällä ja kuumensi ainakin Gallantin totaalisesti. Gallant onnistui huutamaan joukkueelleen kaksiminuuttisen kun Bertuzzi pelasi maalinjohtaneessa tilanteessa tuore haava poskessa ja ilman laastaria tai liimaa ei saa pelata. Tästäkään ei Gallant tyyntynyt vaan heitti vielä pelin vikalla minuutilla Shellyn metsurihommiin, kohteena Burrows. Voisi ehkä joku jopa väittää Gallanttia huonoksi häviäjäksi.

Ja mitä ihmettä Öhlund lähtee oman maalin takaa ja vetää fedorovina koko kentän läpi ja maalin. Mattias on kunnossa. Muuten oli omassa päässä ikävä kyllä taas ajoittain avoimet ovet. Mojzis on vähän hukassa, vaikka yritystä on hänelläkin ihan kiitettävästi. Myös Allenilla olisi varaa nostaa tasoaan. En ennen kautta olisi uskonut, että Baumgartnerin mahdollinen poissaolo näkyisi jossain, mutta niin sitä vaan kaipaa äijää jo takaisin kehiin, Öhlund joutuu pelaamaan järjettömiä minuutteja muuten.

Periaatteessa kyllä hienoa, että nostetaan tällaisia Mojziksiakin kokeilemaan. Muutenkin on meininki muuttunut Burken ajoista, jolloin Moosessa ei varmaan pojat kovin innokkaina puheluita ylhäältä odotelleet, kun ei moisia tuntunut tulevan sitten millään. Nyt taas ylös nousee nimiä hieman puun takaakin. Varmaan antaa lisää intoa farmipelaajille kun näkee, että kutsu ylös ei ole mikään mahdottomuus vaikka et ihan ykkösprospekti olisikaan.

YV Pyöri kyllä hyvällä prosentilla, johtui varmaan ihan vaan Linden – Kesler – Burrows ”erikoisketjusta” :-)

Seuraavaksi sitten se paljon pelätty Jamal ”Jamal” Mayersin, Barret ”Jack Man” Jackmanin, Jeff ”Jeff” Hogganin ja muiden aikamme maagisten tähtipelaajien johdattama St.Louis. Saa nähdä paljonko tulee pataan.

 

[nuck]

Seuraavaksi sitten se paljon pelätty Jamal ”Jamal” Mayersin, Barret ”Jack Man” Jackmanin, Jeff ”Jeff” Hogganin ja muiden aikamme maagisten tähtipelaajien johdattama St.Louis. Saa nähdä paljonko tulee pataan.

Kun tämän kauden kaksi ensimmäistä ottelua Blues on vienyt nimiinsä yhteismaalein 8-1, olisin nyt erittäin tyytyväinen johonkin 0-3 tulokseen. Toivottavasti nämä Jeff "Jeff" Hogganit ja kumppanit eivät ainakaan latoisi kovin rumia taululle. Bluesin ykköspakkina häärää muuten legendaarinen Dennis "Dennis" Wideman, mies joka pelasi edellisessä ottelussa päälle 29 minuuttia. Sedinien ketjun pistetehtailu katkeaa tähän mieheen.

 

[Mr Scarface]

Mr. Smith kirjoitti: Painu nyt Mr Scarface helvettiin pilaamasta hyvää ketjua! Ja itsesi mainostamiseen voisit lunastaa Jatkoajasta vaikkapa bannerin.

Enpä haluaisi olla naapurisi, taitaa olla tilanpuute sielläkin ongelma, kun näin tarvii vaahdota. Tämä palstatila on ilmeisesti erittäinkin kallista, kun pieni kevennys saa noin miehen kiehumaan. Osta huumorintaju.

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla jonkun kommentit tuosta kovassa vireessä pelaavan Carterin pehkosta? Kyllä lentäisi mies kentällä ainakin 2.5 km/h nopeampaa, jos leikkaisin hänen tukkansa.

 

[nuck]

Maxime Ouellet, loukkaantumiset ja Eric Weinrich

Canucksin luotettavasta kakkosvahdista Maxime Ouelletista juttua täällä:

http://slam.canoe.ca/Slam/Hockey/AHL/2006/02/07/1429737-sun.html

***

Joukkueen loukkaantumistilanteesta sen verran, että Ed Jovanovskin vatsalihaksiston leikkaus onnistui kohtuullisen hyvin ja hän kertoi eilen Vancouverin Sunille pääsevänsä todennäköisesti ennen playoffeja kentille. Ex-Canucks hyökkääjälle Trent Klattille ja Tampa Bayn Brad Richardsille ollaan tehty samanlainen leikkaus tämän samaisen lääkärin William Meyersin toimesta ja Klatter toipui tästä aikanaan kuuden viikon toipumisajalla. Jovanovskin toipumisaika on pidempi, mutta todennäköisesti siis kuitenkin sellainen, että mies pääsee tämän kauden aikana vielä pelaamaan.

Nolan Baumgartner on luultavasti myös sivussa seuraavasta Canucksin ottelusta St. Louisia vastaan. Baumgartner sai Calgary-ottelussa Flamesin puolustajan Jordan Leopoldin laukauksen jalkaansa ja Baumerin jalka turposi ottelun jälkeen niin paljon, että sillä ei pystynyt pelaamaan. Itse asiassa jalka oli jo pelissä kuuleman mukaan kovasti turvoksissa kaksi erää, mutta Baumgartner ei halunnut keskeyttää ottelua ja saattaa näin joukkuettaan pelaamaan viidellä puolustajalla.

Baumer yritti kokeilla eilen harjoituksissa jalkansa kestävyyttä, mutta kertoi, että jalka ei ollut aivan vielä täysin pelikuntoinen. Miehen loukkaantuminen oli siinä mielessä Baumgartnerille ikävä ja turhauttava, että Leopold laukoi tämän loukkaantumisen aiheuttaman kiekkonsa selvästi paitsiovihellyksen jälkeen. Baumerin lisäksi myös Steve McCarthy saattaa olla sivussa joukkueen Blues-ottelusta. McCarthy sai puujalan Columbus-ottelussa, eikä pystynyt harjoittelemaan vielä kunnolla.

Myös hyökkäyspäässä kärsitään loukkaantumisista. Markus Näslund pelaa puolikuntoisena ja pitkäaikaispotilaat Matt Cooke ja Richard Park ovat varmuudella sivussa seuraavasta ottelusta. Cooken kerrotaan palaavan vasta olympiatauon jälkeen, mutta Park saattaa pelata jo tulevana viikonloppuna. Ikävä uutinen on myös se, että Sedinin kaksoset saattavat joutua pelaamaan ainakin Blues ottelun ilman "veljeään" Anson Carteria. Carter sai Mattias Öhlundin laukauksen nilkkaansa suojaamattomalle alueelle niin ikään Blue Jackets ottelussa, eikä pystynyt eilen edes kävelemään. Carterin puuttuminen olisi kova isku joukkueen kauden parhaimmalle ketjulle. Ketjuun ei olla koskettu koko kauden aikana, mutta nyt taidetaan joutua tähän tilanteeseen.

Sedinit kehuivat kovasti Carteria Vancouver Provincessa:

“It clicked right away and it just kept growing."

“He has given us so much. He brings up so many things. He talks about plays and all that kind of stuff. He has made it easy for me and Henk to go to him and talk about things. It’s a lot easier when you know exactly what you’re trying to do out there.”

“We have a great conversation out there. We are talking before every single shift to try and figure out what we are going to try and do out there. On [Monday] we decided we’d try to get away from each other when we were in the offensive zone and then we got a goal on the first shift.”

"Carter is a player who is obviously infused with a love of sport. His energy is evident any time you talk to him and it’s clear he spends a lot of time trying to better his understanding of the game."

“Carter is such a smart player."

“He has brought up a lot of new things to us, giving us a lot more to think about and that’s been good.”

“We’ve played together for the whole year and it would tough for us to be without him. It’s been nice to finally have a year where we play with just one linemate. It has made a big difference.”

Toivottavasti tämä ketju ei ainakaan kovin pitkään olisi hajallaan.

***

Canucksin puolustajahuhut saivat lisää tuulta purjeisiin, kun Vancouver Province ilmoitti Dave Nonisin olevan kiinnostunut veteraanipuolustaja Eric Weinrichista. Nonis ja Weinrich pelasivat samassa joukkueessa (Mainen yliopistossa) 1980-luvun puolessa välissä ja kaksikko pitää edelleen tiiviisti yhteyttä toisiinsa. Weinrich kertoi kohteliaasti, että olisi suuri kunnia saada pelata "Nonisin joukkueessa ja vielä Kanadalaisessa kaupungissa. Weinrich on myös Canucksin Trevor Lindenille tuttu pelaaja, sillä kaksikko pelasi yhdessä aikanaan Montrealissa. Linden kehui Weinrichia edelleen erittäin järkeväksi pelaajaksi.

Weinrichin uran parhaat päivät ovat ohi, mutta hänellä on 81 playoff ottelun kokemus ja tämä olisi arvokas lisä Canucksin nuoreen ja kokemattomaan puolustukseen. Tämän hetken puolustajista Nolan Baumgartnerilla on kolmen ottelun playoff kokemus ja Steve McCarthylla, Kevin Bieksalla ja Tomas Mojzisilla ei ole playoff pelejä alla vielä yhtään. Weinrichin kausipalkka on 1.33 miljoonaa dollaria, joten mikäli mies siirtyisi Vancouveriin siirtorajalla, Canucks ei joutuisi maksamaan hänelle kuin 443.000USD:n palkkaa. Tällä hetkellä joukkueella on palkkakatossa varaa noin kolmisen miljoonaa.

Weinrich on pelannut Bluesissa tällä kaudella keskimäärin 22:10 ottelua kohden ja näillä minuuteilla hän on Bluesin kolmanneksi eniten jääaikaa saanut pelaaja. Alivoimalla Weinrich on saanut jääaikaa keskimäärin 3:35 ottelua kohden ja ylivoimaa mies on kellottanut keskimäärin 3:34 ottelua kohden. Hän on tehnyt Bluesin puolustajista toisiksi eniten pisteitä (52 ottelua, 1+15=16). Tehopörssi miehellä on pakkasella -11 verran, mutta Bluesin joukkueessa on kolme myös paljon pelaavaa puolustajaa (Brewer, Wideman, Poapst) joilla on heikossa joukkueessa vielä huonompi tehosaldo. Joukkueen tehopörssin miinuskärki on Petr Cajanek, -18. Eric Brewerilla on -17.

 

[nuck]

Matt Cooke ja Richard Park ovat varmuudella sivussa seuraavasta ottelusta. Cooken kerrotaan palaavan vasta olympiatauon jälkeen, mutta Park saattaa pelata jo tulevana viikonloppuna. Ikävä uutinen on myös se, että Sedinin kaksoset saattavat joutua pelaamaan ainakin Blues ottelun ilman "veljeään" Anson Carteria.

Eipä olekaan Park varmuudella sivussa Blues-pelistä, vaan mies pääsee jo pelaamaan:

http://www.canucks.com/theinsider/default.asp?sectionID=5&id=1480

Park aloittaa luultavasti siis Sedinien ketjussa, sillä Carter puuttuu Blues ottelusta. Baumer ei pelaa vieläkään ja McCarthyn tilanne on epävarma. Mahdollisesti siis jopa kolmen puolustajan loukkaantumisesta kärsivä joukkue kutsui ylös Moosesta puolustaja Prestin Ryanin. Ryan on enemmän fyysinen puolustaja, joka on kuitenkin ollut tällä kaudella yllättävän tehokas hyökkäyssuuntaan. Kasassa on 36 ottelusta peräti kahdeksan maalia ja 15 pistettä.

http://www.moosehockey.com/news/press_releases2.php?press_id=764

Mielenkiintoisen sekava tilanne joukkueella: mukana Blues-ottelussa peräti kolme Moose-apua (Bieksa, Mojzis ja Ryan), joista ainoastaan Bieksaa voidaan pitää täysin NHL-pelaajana. Ryan on Moosen puolustuksessa nelos-vitospakki, mutta koska Sven Butenschon on loukkaantunut, Mojzis on jo ylhäällä ja Brett Skinnerin fyysiset avut eivät vielä sovellu NHL-peleihin, Ryan nostettiin ylös. Edessä taitaa tosiaan olla jo kauden kolmas tappio Bluesille...

EDIT: En ole laittanut tätä Bieksasta kertovaa, joitakin päiviä vanhaa tarinaa vielä tänne, joten laitetaan nyt kun tuli mieleen:

http://www.canucks.com/subpage.asp?sectionID=29

 

[Boris]

Ainoa asia jota suosittelen hänelle silti muutettavaksi on miehen kampaustyyli. Hänhän luistelisi analyysieni ja arvioitteni perusteella noin 2.5km/h nopeammin, jos leikkaisi vaikkapa kaljun. Tai edes paljon paljon pienemmän pehkon, joka herralla nyt on harteillaan, tai päässään.

Halusit tähän kommenttia, voimme jatkaa keskustelua sitten kuukauden päästä...

Voin esittää jopa kouriintuntuvaa faktaa, että asialla ei ole yhtään mitään merkitystä. Luistelunopeus ei kasvaisi tasan yhtään. Mitä merkitystä olisi kaljulla verrattuna lyhyisiin hiuksiin, kun päässä kuitenkin on kypärä?

Eräs satakuntalainen pikajuoksija tässä taannoin leikkasi puoleen selkään ulottuneet hiuksensa siiliksi, ja tulos parani 100 metrillä tasan yhden sadasosasekunnin verran. Hiukset ovat kuitenkin suhteellisen kevyttä tavaraa. Huomattavasti suurempi vaikutus luistelunopeuteen saataisiin pudottamalla läskiä vyöltä muutama kilo.

 

[nuck]

No niin, kauden kolmas Blues-ottelu näki päivänvalon ja tuloksena tästä karnevaalista 2-4 kotitappio. Yllättävän positiivinen lopputulos kuitenkin. Kauden Blues-pelien maaliero ei ole tämän kolmannen ottelun jälkeen enää kuin 3-12 St. Louisin eduksi. Voitot tosin ovat ikävä kyllä nekin Bluesille 0-3, mutta pitää muistaa, että ei ole ollenkaan häpeä hävitä kolme kertaa peräkkäin tämän kauden Bluesille.

Canucksin esitys tässä kauden kolmannessa Blues-ottelussa oli jälleen kerran masentavan flegmaattinen. Ei mitään uutta länsirintamalta ja ottelu toisti näin hienosti tältä kaudelta tuttua kaavaa näistä otteluista. Canucks oli joutunut rukkaamaan ketjujaan ja pakkiparejaan rajulla kädellä uusiksi, mutta tämäkään ei kelpaa syyksi joukkueen esitykselle. Kuten Crawford ottelun jälkeen sanoi: Yksikään pelaajista ei päässyt ottelussa edes normaalitasolleen.

Turhaa jossittelua, mutta mikäli Canucks olisi kyennyt voittamaan tämän sarjataulukossa päälle 30 pistettä jäljessä olevan joukkueen tämän kauden aikana kolmasti Detroitin (neljä voittoa Bluesista) ja Dallasin (kolme voittoa Bluesista) tapaan, Canucks olisi kahden pisteen päässä läntisen konferenssin kärkipaikasta. No, ilmeisesti kärkipaikan tavoittelu ei ryhmää kiinnosta ja joukkue on päättänyt antaa pisteet St. Louisille joka kerta kun nämä joukkueet iskevät yhteen.

Blues oli ottelussa energinen ja taisteleva joukkue, joten kaikki kunnia heille. Blues meni suoraan maalille, pelasi yksinkertaista kiekkoa ja teki paikoistaan maalit. Blues teki kolme ensimmäistä maaliaan maalinsuulta suoraviivaisen pelaamisensa ansiosta (kaksi maalia näistä menee tosin Canucksin sekaisin olevien puolustajien piikkiin) ja neljännen joukkue iski ottelun kolmannessa erässä 5-3 ylivoimalla.

Vancouverilta Richard Park pelasi kuukauden sairauslomansa jäljiltä tässä ensimmäisessä ottelussaan kahdeksan minuuttia, teki joukkueensa avausmaalin ja laukoi peliaikaansa nähden hienosti neljä kertaa. Park aloitti ottelun Sedinin kaksosten ketjussa, mutta pelasi myöhemmin vähän jokaisessa ketjussa. Kotijoukkueen toisen maalin iski Todd Bertuzzi, joka sai pelata jälleen päälle 20 minuuttia. Positiivista miehen esityksessä oli hyökkäyspään aktiivisuus kiekollisena: maalin lisäksi joukkueensa korkein laukaisumäärä viisi laukausta.

Brendan Morrison oli tässä pelissä Canucksin paras aloittaja 68%:n tehokkuudella. Henrik Sedin jäi 42%:iin, Ryan Kesler 40%:iin ja Josh Green 42%:iin. Joukkue hävisi jälleen kerran aloituksensa, mutta tällä kerralla vain 45-55 lukemin. Taklaustilastossa Ryan Kesler oli jälleen kerran joukkueen ahkerin taklaaja viidellä taklauksella. Keslerin ketju taklasi tässäkin pelissä puolet Canucksin kokonaistaklausmäärästä.

Moosen hätäavuista reilut seitsemän minuuttia pelanneen Prestin Ryanin piikkiin voidaan laittaa yksi maali tässä NHL-uran ensimmäisessä ottelussa. Pienellä peliajalla pelannut Ryan otti lisäksi yhden kakkosen ja taklasi kaksi kertaa. Tomas Mojzisille tämä uran kolmas NHL-ottelu oli kahta edellistä parempi. Mojzis pelasi suuremmalla itseluottamuksella, sai peliaikaa reilut 15 minuuttia ja laukoi kerran. Kokonaisuudessa ihan tyydyttävä esitys Mojzisilta, joka pelasi paljon Sami Salon pakkiparina.

Se tästä ottelusta. Tämä ottelu pitää nyt unohtaa nopeasti ja suunnata katseet jälleen tulevaisuuteen. Joukkueen seuraava ottelu pelataan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä suomen aikaa ja vastaan luistelee tuolloin Brian Burken ja Randy Carlylen orkestroima Anaheim. Joukkueet ovat kohdanneet tällä kaudella kertaalleen ja tuolloin Vancouver otti vierasvoiton 3-2 numeroin.

Tässä pelissä Ankkojen Rob "se huonompi" Niedermayer ajoi Dan Cloutierin päälle pariinkin kertaan ja näistä yksi turhaakin turhempi päälle ajo aiheutti Cloutierille loppukauden kestävän loukkaantumisen ja Canucksille maalivahtikriisin (joka myöhemmin on toki helpottanut Auldin ansiosta). Niedermayer on tämän temppunsa jäljiltä vähemmän pidetty pelaaja Canucksin kopissa.

 

[Moustache Dave #44]

Ei mitään uutta länsirintamalta...

Juu ei, aika hiljaiseksi vetää. Mutta turha kai toivoa, että oman pään peli ainakaan paranisi lisäloukkaantumisten myötä. Kyllä jengi pitäisi saada parsittua kasaan ja puolustuspään merkkaukset kohdilleen, jotta tältä kaudelta uskaltaisi jotain odottaa.

Päivän positiiviset:
-Parkin pirteä paluu
-Öhlundin hyvä vire jatkuu
-Playoffeissa (jos sinne selvitään) ei tarvitse pelata kertaakaan Bluesia vastaan

 

[nuck]

Juu ei, aika hiljaiseksi vetää. Mutta turha kai toivoa, että oman pään peli ainakaan paranisi lisäloukkaantumisten myötä. Kyllä jengi pitäisi saada parsittua kasaan ja puolustuspään merkkaukset kohdilleen, jotta tältä kaudelta uskaltaisi jotain odottaa.

Totta, ei varmasti parane. Parhaiten tämä joukkueen kova loukkaantumisista tullut muutos näkyi luonnollisesti puolustuspelissä, jossa merkkausvirheet tosiaan seurasivat toisiaan. Puolustajat eivät olleet toisilleen tuttuja ja tämä näkyi selvästi miesten pelissä.

Myös hyökkäyksessä näkyi hyvin se, että ketjuja ollaan jouduttu rukkaamaan. Sedinin kaksoset pelasivat tässä pelissä ehkä kauden heikoimman ottelunsa. Kaksosille tuttu mies, tällä kaudella 21 maalia ampunut Anson Carter poti jalkaansa ja kaksosten laidalla nähtiin tämän vuoksi välillä Richard Parkia, välillä Todd Bertuzzia, Markus Näslundia, Jarkko Ruutua, Trevor Lindenia ja jopa Brendan Morrisonia.

Canucksin kakkosketju oli tehnyt ennen Blues-ottelua seitsemässä peräkkäisessä ottelussa pisteitä ja ketju oli takonut peräti 58 pistettä viimeisissä 18 ottelussa. Kakkosketjun koko kauden pistesaldo oli ennen ottelua 50 maalia 144 pistettä - siis kakkosketjun peliajalla. Nyt jäätiin kuitenkin ykkösketjun peliajoilla pelatessa pisteittä. Syytä tähän ei tarvitse hakea kaukaa.

Daniel Sedin kertoi pelin jälkeen, että kaksoset todella kaipasivat viereltään tuttua pelaajaa Carteria. Tämä puute näkyi hyvin miesten pelissä, joka oli täysin sekaisin. Esimerkkejä tästä nähtiin heti ottelun alussa, mutta ketjun ongelmat vain kasvoivat ottelun kuluessa. Ensimmäisessä erässä Henrik Sedin luisteli päin Mattias Öhlundia omassa päässä ja kolmannessa erässä Daniel Sedin yritti syöttää hyökkäysalueella taaksepäin Markus Näslundille, mutta syöttö meni viisi metriä Näslundin lavan ohi ja aina punaviivan yli omaan päähän.

Ehkä paras näyte sekaisin olevasta pelistä nähtiin kolmannen erän 16. minuutin ylivoimassa, kun Henrik Sedin selitti todella pitkään Bertuzzille, Salolle ja Morrisonille, miten heidän ketjunsa on ylivoimaa pelannut: “I was talking about different things we used to do on our power play. When you play with different guys you have to try and get on the same page with them. With Anson, it was easy. He knows what’s going on.”

Jos jotain hyvää joukkueesta pitää tällä hetkellä etsiä, niin paras asia on se, olympialaiset tulevat joukkueelle juuri sopivaan aikaan. Olympiatauolle on enää kaksi kotiottelua (Anaheim ja Minnesota) ja tämän jälkeen loukkaantuneiden pelaajien lista on jo lyhyempi Carterin, Baumgartnerin, McCarthyn ja Cooken liityttyä mukaan. Ehkä näemme tämän tauon jälkeen myös yhden tai kaksi uutta pelaajaa kokoonpanossa.

 

[Ferris]

Canucksin luotettavasta kakkosvahdista Maxime Ouelletista juttua täällä:

http://slam.canoe.ca/Slam/Hockey/AHL/2006/02/07/1429737-sun.html

***

Mitä mitä mitä? Onko Maxime hyytynyt myös Vancouverissa? :o

 

[nuck]

Mitä mitä mitä? Onko Maxime hyytynyt myös Vancouverissa? :o

No sanotaanko kauniimmin, että miehen alku Canucksissa ei ole ollut ainakaan aivan niin hyvä, kuin olisin toivonut. Hän ei ole tosin päässyt pelaamaan kuin kaksi ottelua, mutta hävinnyt nämä molemmat keskitason alapuolelle yltävällä maalivahtipelillä ja lisänäyttöpaikkoja ei ole toistaiseksi tullut. Crawfordin luotto Ouellettia kohtaan näyttää olevan tällä hetkellä nollissa, sillä mies ei saa peliaikaa edes peliruuhkissa. Tällä hetkellä Vancouverilla onkin vain yksi kokematon, mutta hyvin pelaava maalivahti ykkösenä. Kakkosvahtina Ouellet on nimellinen, mutta käytännössä joukkueella ei kakkosvahtia ole olemassakaan.

Tässä sitä odotellaan, josko Canucksin maalivahtivalmentaja Ian Clark saisi hiottua Ouellettin peliin sen terävyyden, että mieheen voisi jälleen luottaa. Taustat huomioiden Ouellettilla kuitenkin pitäisi olla kykyjä parempaan.

 

[Ferris]

Tässä sitä odotellaan, josko Canucksin maalivahtivalmentaja Ian Clark saisi hiottua Ouellettin peliin sen terävyyden, että mieheen voisi jälleen luottaa. Taustat huomioiden Ouellettilla kuitenkin pitäisi olla kykyjä parempaan.

Onnea vaan Clarkille tehtävässään.On mielenkiintoista nähdä onnistuuko hän paremmin kuin Capsien veskaguru Dave Prior, joka kuuleman mukaan totesi tehtävän mahdottomaksi, kun "oppilas" ei ollut oikein vastaanottavainen neuvojen suhteen. Huhuilevat siinä olleen syyn, miksi Ouellet tippui suoraan goalie-depthin kärjestä pohjalle.

 

[nuck]

Onnea vaan Clarkille tehtävässään.On mielenkiintoista nähdä onnistuuko hän paremmin kuin Capsien veskaguru Dave Prior, joka kuuleman mukaan totesi tehtävän mahdottomaksi, kun "oppilas" ei ollut oikein vastaanottavainen neuvojen suhteen. Huhuilevat siinä olleen syyn, miksi Ouellet tippui suoraan goalie-depthin kärjestä pohjalle.

Voi olla hyvinkin, että jotain tällaisia henkipuolen asioita tässä tapahtui. Saapa nähdä, saako Clark mitään miehen suhteen aikaan, vai joudutaanko tässä asiassa toteamaan kylmästi, että sinne meni taas yksi varausvuoro ilmaiseksi. No, onpa tässä miehessä ainakin Clarkille jälleen työnäytettä ja projektia kerrakseen. Yksi (Auld) kun saadaan valmiiksi, toista tulee jo putkesta läpi. Tämän ohessa mies valmentaa ja konsultoi Kanadan nuorten maajoukkueen maalivahteja - ihan kiitettävästi riittää siis töitä ilman tätä "oppilastakin".

 

[nuck]

Kerrankin jotain positiivista länsirintamalta. Ensi yön Anaheim-otteluun Canucksin pitäisi saada helpotusta loukkaantuneiden pelaajien listalle. Anson Carterin ja Steve McCarthyn pitäisi olla pelikunnossa ja jopa Matt Cooke saattaa päästä jo pelaamaan. Cooke oli vetänyt yhdet harjoitukset joukkueen vapaapäivänä ja harjoitukset olivat menneet niin hyvin, että miehellä on 50% mahdollisuus päästä pelaamaan.

Itse ottelusta voidaan odottaa hyvää tapahtumaa. Canucksilla on alla masentava kauden kolmas tappio St. Louisille ja vielä kotona. Tappio oli joukkueen kauden neljäs kotitappio varsinaisella peliajalla kotihallissa (19-4-3). Viimeisistä kuudesta ottelusta Canucks on ottanut neljä voittoa. Anaheimilla on puolestaan silläkin tappio allaan, sillä joukkue hävisi viimeisimmän ottelunsa Calgarylle maalein 1-3. Joukkue taistelee kuitenkin tosissaan läntisen konferenssin playoff-rajasta ja se onkin pelannut viime aikoina hyvin: joukkue on hävinnyt vain kolme kertaa varsinaisella peliajalla viimeisistä 14 ottelusta.

Canucksin pitää saada masentavan edellisen pelin jälkeen tästä pelistä hyvä tulos. Tämä Ducks-ottelu on edellisen Blues-ottelun johdosta etenkin joukkueen kemialle tärkeä kamppailu. Toisaalta Anaheimilla on panoksena kilpajuoksu playoff-viivan kanssa ja tämä selvä tavoite motivoi joukkueita aina hyvään suoritukseen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on nyt se, että edellisen NHL-kauden aikana Ducks voitti Canucksin molemmilla kerroilla Vancouverissa maalein 1-2. Toivottavasti tämä kaava ei toistu tällä kerralla.

Toinen mielenkiintoinen yksityskohta seisoo Ankkojen vaihtoaitiossa valmentajan verkkarit päällään. Carlyle tuntee monet Canucksin pelaajista erittäin hyvin viime kauden johdosta. Toivottavasti Kesler ja kumppanit syttyisivät pelaamaan hänen joukkuettaan vastaan hienoa peliä. Carlyle on erinomainen valmentaja ja hieno persoona, mutta nyt toivon miehelle murskatappiota tästä ottelusta.

Niin, ja suomalaisittain mielenkiintoinen yksityiskohta on muuten se, Ankkojen pistepörssiä johtava Teemu Selänne on tällä hetkellä NHL:n kaikkien aikojen pistetilastossa sijalla 70. Hän on enää pisteen päässä Brian Proppista ja kolmen pisteen päässä Lanny McDonaldista. Säästä paukkusi Teemu myöhempään aikaan.

 

[nuck]

En ole ehtinyt kirjoitella tänne pariin päivään mitään, joten laitetaan näin Torinon-kisojen kiekkopelien alla pieni yhteenveto Canucksin viimeisistä kahdesta ottelusta ennen olympiataukoa.

Canucksin hävittyä St. Louisille kotonaan viime viikon keskiviikkona maalein 2-4, joukkueelta odotettiin hyvää peliä seuraavaan kotiotteluunsa - lauantain Anaheim-otteluun. Nämä odotukset olivat kuitenkin vain kannattajien mielessä, sillä joukkueen ensimmäisessä erässä esittämä pelaaminen oli kaukana hyvästä. Itse asiassa Canucks pelasi ensimmäisessä erässä yhden kauden heikoimmista eristään. Joukkue päästi vieraansa Anaheimin pelin ensimmäisten 17 minuutin aikana 0-3 johtoon, eikä saanut itse mitään mainittavaa aikaan.

Tämä Anaheimin johtoasema riitti jälleen kerran Canucksin maalilla aloittaneelle Alex Auldille, jonka peliruuhka näkyi tässä pelissä ensimmäistä kertaa moneen otteluun. Maalille Auldin tilalle tullut Maxime Ouellet piti nollan 43 minuuttia ja torjui näiden minuuttien aikana mm. Teemu Selänteen läpiajon. Canucksin puolustus paransi esitystään kahden viimeisen erän aikana, mutta toisaalta Anaheimin hyvä vierasjäällä nähtävä puolustuspelaaminen takasi sen, että Canucks ei päässyt tässä pelissä enää tosissaan taistelemaan voitosta.

Positiivisia asioita tästä ottelusta ei paljonkaan jäänyt käteen, mutta ehkä Ouellettin pelaamisen voisi tällaiseksi laskea ja lisäksi Canucksin loukkaantuneiden pelaajien riveistä kaukalossa nähtiin pelikuntoon päässeet Matt Cooke, Anson Carter ja Steve McCarthy. Maalivahti Maxime Ouellettin hyvä pelaaminen oli pitkällä tähtäimellä joukkueen kannalta kuitenkin ehkä positiivisinta. Ouellet näytti ennen kaikkea sen, että mies on mennyt perustekniikkansa kanssa eteenpäin Ian Clarkin ohjauksessa ja suunta on näin oikea. Ehkä hänestä saadaan vielä kelvollinen kakkosvahti.

Vancouverin maalivahtivalmentaja Clark on tehnyt viimeisten viikkojen aikana erittäin paljon töitä Ouelletin kanssa. Clark kertoi, että hän on yrittänyt tuoda Ouelletin peliin kahta asiaa. Toinen näistä on kiinniottokäden pitäminen reilut 10 senttiä korkeammalla kuin ennen ja toinen se, että Ouellet avaisi jalkojaan vähän enemmän ja näyttäisi näin maalillaan suuremmalta (peittäisi kulmia paremmin). Näistä molemmista muutoksista näytti olevan Anaheim-ottelussa hyötyä. Pelin jälkeen selvästi tyytyväisen oloinen Ouellet kehuikin opettajaansa: "Clarke is really a great goalie coach and I try to listen to him as much as I can. I've progressed a lot since I've been here. I've learned a lot...I've been like a sponge."

Canucksin heikon pelin, mutta Ouelletin positiivisten sanojen ja esitysten säestämänä Canucks jatkoi viime yönä pelejään kotona paikallisvastustajaansa Minnesotaa vastaan. Joukkueen hävittyä kaksi edellistä kotiotteluaan sarjassa selvästi heikommin pelaavia joukkueita vastaan, nyt oli aika pysäyttää alaspäin menevät vankkurit. Aina Vancouverille hankalaa vastustajaa Wildeja vastaan pääpaino oli edellisestä Anaheim-ottelusta viisastuneena ottelun alussa.

Tässä ensimmäisen erän tavoitteessaan joukkue myös onnistui, eikä päästänyt Wildeja laukomaan ensimmäisessä erässä kuin kolme kertaa. Ryan Kesler teki kauden seitsemännen maalinsa ottelun 8. minuutilla ja lisäosumiinkin kotijoukkueella oli paikkansa. Tämäkin Minnesota-ottelu toisti kuitenkin joukkueiden välistä tuttua käsikirjoitusta. Vaikka Canucks vei erää selvästi, Minnesota onnistui tekemään tasoituksen joukkueen ensimmäisestä paikasta erän viimeisellä minuutilla. Yksi Canucksin viime kausien suurimmista peikoista, Wildin Wes Walz, iski erän lopussa kauden 11 maalinsa Auldin selän taakse.

Canucks jatkoi toisessa erässä hyvää peliään ja onnistui kasvattamaan johtoaan maalilla, puolustaja Bryan Allenin tehtyä kauden viidennen osumansa erän 6. minuutilla. Fyysinen puolustava puolustaja Allen sivusi maalillaan yhden kauden maaliennätystään. Wild sai toisessa erässä aikaan kuusi laukausta kohti Alex Auldia ja näistä kaksi tuli erän kahden viimeisen minuutin ylivoimapelissä, mutta lisäosumia ei erässä kotijoukkueen onneksi nähty. Kolmattakin erää Canucks hallitsi, mutta Wild teki erän ainoan maalin Pascal Dupuisin toimesta.

Wildilla oli paikkansa ratkaista tämäkin Canucks-ottelu tyypillisesti (pelitapahtumiin nähden epäoikeutetusti), kun joukkue pääsi pelaamaan ottelun kolme ja puoli minuuttia ylivoimaa, mutta Canucksin alivoima kesti tällä kerralla. Jatkoajalla Sedinin kaksoset pelasivat Wildien puolustuksen rikki ja Daniel Sedin teki kauden 16. maalillaan Henrik Sedinin syötöstä ottelun tärkeän voittomaalin. Kotivoitto tuli Vancouverille todella tarpeeseen tähän saumaan ja voitolla Canucks nousi jälleen oman tasaisen luoteisen divisioonan kakkoseksi ohi Coloradon.

Kentille edellisessä Anaheim-ottelussa palannut Matt Cooke oli Canucksin suuri sankari Minnesotaa vastaan. Cooke pelasi läpi ottelun itselleen tyypillistä, rajua energiapeliä ja antoi ottelussa kaksi syöttöä. Hyökkäyksen parhaat Cooken lisäksi olivat jälleen kerran Sedinin kaksoset, jotka lopulta myös ratkaisivat ottelun. Mattias Öhlund ja Sami Salo pelasivat ottelussa päälle 28 minuuttia ja kumpikin luottopuolustaja sai pelata pelissä lisäksi 10 minuuttia onnistunutta alivoimaa. Kevin Bieksa kellotti 19:30 ja sai tehopörssiin lukeman +2, Jarkko Ruutu oli Vancouverin ahkerin taklaaja neljällä taklauksella ja Brendan Morrison joukkueen paras aloittaja 57% aloitusprosentilla.

Canucks jää näin olympiatauolle luoteisen divisioonan kakkospaikalta. Kärkijoukkue Calgaryyn matkaa on kaksi pistettä, mutta Calgarylla on kaksi ottelua vähemmän pelattuna. Colorado on Canucksin kanssa saman verran pelanneena pisteen päässä, Edmonton pelin vähemmän pelanneena kolmen pisteen päässä ja Minnesota Canucksin kanssa saman verran pelanneena kahdeksan pisteen päässä. Tasaista siis on ja luoteisen divisioonan keskinäinen paremmuus kaikkea muuta kuin selvä. Olympiatauon jälkeen Canucks pelaa kolme ensimmäistä otteluaan vieraissa, jolloin kohdataan Calgary, Nashville ja Chicago. Näiden jälkeen joukkue onkin pisteautomaattina kotonaan St. Louisille, ennen Nashvillen ja Dallasin kohtaamista.

****

Maailman tämän hetken parhaassa junioriseurajoukkueessa Monctonissa pelaava Vancouverin ykkösprospecti Luc Bourdon loukkaantui Monctonin tämän kuun 7. päivänä pelatussa Lewiston-ottelussa pahasti:

http://www.moncton-wildcats.com/archives/20060211_en.php

Loukkaantuminen pitää Bourdonin sivussa seuraavat viisi-seitsemän viikkoa. Hyvää tässä asiassa on vain se, että Bourdon pääsee todennäköisesti osallistumaan Memorial Cupiin.

****

Lisää huonoja uutisia: Josef Balej'n uran jatko epävarma:

http://slam.canoe.ca/Slam/Hockey/AHL/2006/02/09/1433611-sun.html

"One of the doctors came up to me the night it happened, around midnight, and said 'I saw the CT scan and I don't think you're ever going to play hockey again,'" said Balej, who visited his AHL teammates in Hamilton on Jan. 29. "He said 'your kidney is totally crushed and you have internal bleeding. We might have to operate on you and take your kidney out.' I couldn't sleep all night. I was so worried."

Balej later met with a kidney specialist, who reassured him that the doctors were going to do everything they could to save his kidney.

The slick Slovakian flew back to Winnipeg from Ontario on Monday night and continues to deal with the lingering pain resulting from the injury."

 

[Mr. Smith]

Puhuttaessa yleisesti NHL:n aliarvostetuimmista pelaajista, mieleeni tulee useakin nimi, mutta haluan nostaa esiin ennen kaikkea Minnesotan loistavan puolustavan puolustajan Willie Mitchellin. Hän on puolustaja, jonka ottaisin koska tahansa omaan joukkueeseeni ja mies on roolissaan erinomainen. Mitchell on tehnyt jo vuosia kiusaa Vancouverin tähtipelaajille ja esimerkiksi Todd Bertuzzi ja Markus Näslund vihaavat pelata tätä puolustajaa vastaan.

Otetaan tuolta toisesta ketjusta nuckin kirjoitus Willie Mitchellistä. Mitchell on todellakin ollut paha kanto kaskessa aina Vancouveria vastaan. Nyt on kumminkin huhuja näkynyt, että Vancouver olisi kiinnostunut hommaamaan Mitchell. Nykyisessä tilanteessa tuo tuntuu todella järkevältä ajatukselta. Vancouverin puolustuspää on vuotanut pahasti ja alivoimapeli on ollut korkeintaan kohtuullista. Siihen kun lisätään pakiston loukkaantumiset ja Jovanovskin pitkä sairasloma niin ei kun tervetuloa Willie.

Minnesota vastaavasti on jäämässä ulos pleijareista ja Mitchellistä tulee kesällä UFA. Mitchell ei toki ole mikään äärettömän kallis (1,35 M$) kaveri, joten sen takia Minnesotan ei häntä tarvitsisi myydä. Mutta mielestäni tästä kaverista kannattaisi Vancouverin jo vähän maksaakin mikäli halutaan menestyä tällä kaudella.