Vancouver Canucks 2005-2006

  • 103 362
  • 874

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Black Adder kirjoitti:
Kuinka pitkä Cloutierin sairasloma olikaan? Noronenhan on sopivasti lähtökuopissa Buffalossa. Auld nyt ei ainakaan Norttia paremmin ole esiintynyt.

Tarkkaa tietoa tästä ei ole. Sairasloma kestää arvioiden mukaan tämän kauden aivan loppuun tai sitten jonnekin playoffien kynnykselle. Cloutierilla on kaksivuotinen sopimus, joten mielestäni paras ratkaisu olisi hankkia siirtotakarajalla Olaf Kolzigin kaltainen kokenut maalivahti, joka ei rasittaisi ensi kaudella joukkueen budjettia. Tässä vaiheessa (siirtotakarajalla) tällaisen maalivahdin voisi saada jo tyydyttävään hintaan joukkueelta, joka on playoff toiveensa menettänyt.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Black Adder kirjoitti:
Kuinka pitkä Cloutierin sairasloma olikaan? Noronenhan on sopivasti lähtökuopissa Buffalossa. Auld nyt ei ainakaan Norttia paremmin ole esiintynyt.

Ei mitään järkeä hommata Norosen tasoista maalivahtia. Potentiaali Auldilla kumminkin suurempi ja varsin hyvin on Auld viimeisiä matseja lukuunottamatta pelannut.

Oma mielipide on, että jos maalivahti hommataan niin ostetaan sitten kunnollinen. Ei mitään toivotaan toivotaan hankintoja.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Nuckilta ihan asiatekstiä. Tuollainen vetohan olisi paras mahdollinen ja palkkakaton nostohan meinaisi sitä, että pienien seurojen kannattaisi säästää rahaa ensi kauden pottia varten juuri näillä myynneillä, kun peli on menetetty. Eipä tuo Chicagokaan taida tänäkään vuonna yltää Play Offseihin ja ainakin joissakin piireissä Denisiäkin pidetään hyvänä maalivahtina.

Miten NHL:ssä toimii tällaiset esim. kauden loppuun kestävät pelaaajan vuokraukset? Onko trade aina trade vai tehdäänkö vuokrasopimuksia pelaajista niin, että sopimus jatkuu pelaajan omistavassa seurassa taas seuraavan kauden alussa vaikka kevään olisikin pelannut toisessa organisaatiossa? Itsellä ei tule mieleen yhtään tapausta.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mr. Smith kirjoitti:
Ei mitään järkeä hommata Norosen tasoista maalivahtia. Potentiaali Auldilla kumminkin suurempi ja varsin hyvin on Auld viimeisiä matseja lukuunottamatta pelannut.
Niin, ja itse asiassa jos jätetään tämä viimeinen tuskan-ottelu huomioitta, Auld pelasi tätä ennen kaksi varsin hyvää ottelua. Hän toki hävisi Calgarya vastaan käydyn ottelun päästämällä kaksi osumaa 2-1 tappiossa, mutta pelasi tämän jälkeen voiton Nashvillesta torjumalla reilusti päälle 30 kiekkoa. Tuossa ottelussa Auld pelasi ottelun kolmannen erän nollilla ja torjui 18 kiekkoa erässä.

Mr. Smith kirjoitti:
Oma mielipide on, että jos maalivahti hommataan niin ostetaan sitten kunnollinen. Ei mitään toivotaan toivotaan hankintoja.
Olen samaa mieltä. Ei ole järkeä ostaa Auldin tasoista maalivahtia, joka saattaisi hävitä ykkösen paikan Auldille. Maalivahdin pitäisi olla reilusti parempi ja kokeneempi ja tällaisia ei oikein ole ilmaisjakelussa. Harva joukkue antaa tässä vaiheessa kokeneen ja hyvin pelanneen ykkösmaalivahtinsa vaihdossa pariin varausvuoroon tai prospectiin, joten Vancouverin pitäisi tarjota kaupassa olennainen osa nykyistä joukkuettaan.

Mennään siis vielä Auldilla ja otetaan kohta se Flaherty kokeelle.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Black Adder kirjoitti:
Miten NHL:ssä toimii tällaiset esim. kauden loppuun kestävät pelaaajan vuokraukset? Onko trade aina trade vai tehdäänkö vuokrasopimuksia pelaajista niin, että sopimus jatkuu pelaajan omistavassa seurassa taas seuraavan kauden alussa vaikka kevään olisikin pelannut toisessa organisaatiossa? Itsellä ei tule mieleen yhtään tapausta.

Treidi on aina treidi ja pelaajaoikeudet siirtyvät kauppojen yhteydessä.
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
nuck kirjoitti:
mielestäni paras ratkaisu olisi hankkia siirtotakarajalla Olaf Kolzigin kaltainen kokenut maalivahti, joka ei rasittaisi ensi kaudella joukkueen budjettia. Tässä vaiheessa (siirtotakarajalla) tällaisen maalivahdin voisi saada jo tyydyttävään hintaan joukkueelta, joka on playoff toiveensa menettänyt.

Niin kysymyshän alkaa kohta kuulumaan, että onko enää varaa odotella siirtorajalle (koskas se muuten on?). Tätä vauhtia edes pudotuspeleihin pääsy on vaarassa tällaisilla otteilla...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Hiisi_van_Holten kirjoitti:
Niin kysymyshän alkaa kohta kuulumaan, että onko enää varaa odotella siirtorajalle (koskas se muuten on?). Tätä vauhtia edes pudotuspeleihin pääsy on vaarassa tällaisilla otteilla...
Kyllä kohta tapahtuu jotain. Eihän tätä menoa voi kukaan katsella kovin pitkään. Vancouver on hävinnyt nyt kahdeksan ottelua viimeisistä yhdeksästä ja näiden mukana on mm. ottelu liigan jumboa St. Louisia vastaan. En muista aikaa jolloin meillä meni yhtä huonosti kuin nyt. Todella tuskaista.

EDIT: Joukkueessa mahdollisesti tapahtuvat muutokset eivät tule välttämättä maalille. Myös puolustuksessa ja hyökkäyksessä on pelaajia, joiden ei kuuluisi olla siellä nyt nähdyillä näytöillä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Ensimmäinen luoteisen voitto - rasti seinään!

Vancouver onnistui vihdoin ottamaan tämän kauden ensimmäisen voiton Calgarysta. Calgary oli voittanut joukkueiden kauden neljä aikaisempaa ottelua - kaikki katkerasti yhdellä maalilla - ja oli tänäänkin lähellä voittoa, mutta lopussa Vancouverin kova taistelu palkittiin. Sami Salo nousi kotijoukkueen sankariksi tekemällä tasoitusmaalin vain 30 sekuntia ennen ottelun loppua. Salon mailasta lähti myös Canucksin ensimmäinen maali ottelun toisessa erässä, jolloin Canucks tasoitti ansaitusti ottelun lukemiin 1-1. Kahden maalin lisäksi Salo syötti jatkoajalla Brendan Morrisonin ottelun voittomaalin ja hänet valittiinkin ansaitusti ottelun parhaimmaksi pelaajaksi. Salo oli tänään niin hyvä, että kahden maalin lisäksi ei ollut kaukana jopa neljän maalin ilta - kaksi Salon laukausta taisi osua nimittäin tolppaan.

Hyvätasoinen ottelu näytti muuten noudattavan täysin samaa kaavaa kuin kauden kaikki aikaisemmatkin joukkueiden väliset ottelut; Ottelu oli fyysinen ja siinä riitti vauhtia, Vancouver loi hyvin maalipaikkoja, mutta pelaajat eivät saaneet kiekkoa edes vapaista paikoista maaliin, Miikka Kiprusoff pelasi jälleen erinomaisesti ja Calgaryn pelaajat uhrasivat itseään jokaisessa tilanteessa heittäytymällä laukausten eteen, osoittaen näin erinomaista taistelutahtoa ja nostattaen omiensa taistelumielialaa. Calgarylle merkittiinkin ottelussa 17 kiekkoblokkia, Vancouverin kuutta vastaan.

Myös ottelun kolmannesta erästä näytti tulevan tälle kaudelle niin kovin tuttu ja näin Canucks-lasien takaa katsoen tuskallinen ja virherikas. Vancouver oli jälleen pelissä mukana ja veikin hieman kahta ensimmäistä erää, mutta kolmannessa erässä kaksi Canucks-puolustajan henkilökohtaista virhettä oli hyvin lähellä koitua kohtalokkaiksi. Ensin Nolan Baumgartner otti typerän jäähyn nostamalla kiekon kentältä ulos ja päästämällä näin vieraat ilmaiseksi ylivoimalle. Ylivoimalla Calgary meni tiukassa ottelussa 1-2 johtoon. Tästä Baumgartnerin virheestä ei ehtinyt kulua kuin 40 sekuntia ja Mattias Öhlund sähläsi alimpana miehenä ja Calgary kiitti, siirtyen jo lähes varmalta tuntuiseen 1-3 johtoon.

Vancouver kuitenkin taisteli itsensä peliin mukaan. Kolmannen erän puolessa välissä Sedinin kaksoset pelasivat maalipaikan Calgary-maalin kulmalla odottavalle Anson Carterille ja tämä nosti Canucks-toiveita tärkeällä osumalla. Calgary sortui erän lopussa jäähylle ja Canucks pääsi pelaamaan kahden miehen ylivoimaa. Nolan Baumgartner pelasi Sami Salolle paikan ja "Finnish MacInnisin" hirmulämäri tasoitti pelin. Hieno taistelu palkittiin näin ainakin yhdellä pisteellä. Salon huippuottelu ei kuitenkaan päättynyt tähän, sillä jatkoajalla Matt Cooke pelasi Salon vapaaksi Calgaryn maalille. Salo yritti pienen sivuttaisliikkeen jälkeen ampua kiekon kolmannen kerran ohi Kiprusoffin, mutta kiekko taisi osua sivutolppaan. Päädystä kimmonneen paluukiekon suti maaliin tänään pitkästä aikaa pirteästi pelannut Brendan Morrison.

Hienon ottelun joitakin yksittäisiä poimintoja (Canucks-lasein):

- Salolle ottelussa neljä laukausta, kuusi kertaa laukaus ohi maalin, kaksi (?) tolppaa ja monta laukausta, joiden eteen Calgaryn pelaajat uhrasivat itseään kivuliaan näköisesti. Kauden toinen kahden maalin ilta ja jatkoaikamaaliin syöttö. Erinomainen ottelu ja kun Ed Jovanovski puuttui edelleen loukkaantumisen vuoksi pelistä, Salon huippuotteita todella kaivattiin.

- Jarkko Ruudulta myös hieno peli omassa roolissaan. Pelasi fyysisesti läpi pelin ja aiheutti Calgarylle kaksi jäähyä. Ruutu oli ottelun ahkerin taklaaja neljällä taklauksellaan ja ärsytti pari kertaa Calgaryn pelaajia kunnolla.

- Kevin Bieksasta kehittynyt NHL-puolustaja. Hyvä ottelu: pelasi fyysisesti omassa päässä ja oli lähellä tehdä jatkoajalla voittomaalin. Osuikohan jatkoajalla ammuttu laukaus Kiprusoffia maskiin? Mitä Canucks aikoo tehdä kun Jovanovski palaa kokoonpanoon? Mikäli Bieksaan löytyy riittävästi uskoa, yksi puolustaja olisi mahdollista treidata ja antaa Bieksalle mahdollisuus.

- Alex Auldilta jälleen hyvä ottelu vaikka jäikin Kiprusoffin varjoon. Maaleille Auld ei oikein voinut mitään ja otti pari tärkeää koppia kuten voittavan maalivahdin pitääkin.

- Matt Cookelta ei nähty kuin yksi taklaus. Energiaosaston onnistujat olivatkin Ruutu, Ryan Kesler ja Alexander Burrows. Trevor Linden hävisi lähes kaikki aloituksensa ja Wade Brookbank pelasi noin neljä minuuttia.

- Todd Bertuzzilta jälleen tuttu peli; oli luomassa tilanteita ja pelasi hyvää maskipeliä, mutta ei saanut pisteitä. Yksi tuomarin antama idioottimainen jäähy puhtaasta mailapelistä.

- Dion Phanauf ja Miikka Kiprusoff pelasivat jälleen erinomaisen ottelun. Myös Robyn Regehr oli tutun fyysinen ja varma.
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Ruutu taitaa olla Calgaryn joukkueen ykkössuosikki tätä nykyä :) Iginla pudotti hanskat jo toistamiseen Jaken edessä ja Phaneuf on tehnyt saman homman, kerran teatraalisella lopulla tosin. McCarty olisi ollut myös halukas lähtemään, mutta Jakke naureskeli päälle.

Hyvä peli Ruudulta, vaikka ihmettelen miksei Iginlan kanssa lähtenyt. Sai toki pariksi minuutiksi vastustajan parhaan pois, mutta tarjolla olisi ollut enemmänkin ja ehkä ylivoimakin Iginlan pudotettua hanskat ensin. Yksi pelinlukuvirhe, kun lähti taklaamaan laitaan missä oli jo kaksi omaa. Tästä Calgarylle 2-1 hyökkäys jota joutui jarruttamaan koukulla -> 2min.

Selostajat vertailivat Tikkaseen ja pestiksi kehuivat. Mikä se toinen sana oli? Siinä kun sanailivat "I wonder what xxx is in finnish"?

Salon laukausta onkin jo hehkutettu, mutta onhan se kauhea.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
tuuski kirjoitti:
Selostajat vertailivat Tikkaseen ja pestiksi kehuivat. Mikä se toinen sana oli? Siinä kun sanailivat "I wonder what xxx is in finnish"?
Niin, meni myös minulta ohi tämä, joten kuka muistaa?

Vancouver Sunin Elliot Papin hyvä ja myös totuuden mukainen artikkeli Canucksin kauden puolivälistä arvosteluineen. Ei mitkään huikeat arvosanat. Jos jotain hyvää pitäisi hakea, parannettavaa joukkueelta ainakin löytyy:

http://www.canada.com/vancouversun/story.html?id=b82f0834-6eb3-4cbf-a3bf-7f5d62e2b38b&k=21146

Ja toinen linkki koskien Jason Kingia, joka aloittaa tämän kauden pelinsä ehkä jo seuraavassa Moosen ottelussa:

http://www.moosehockey.com/news/press_releases2.php?press_id=734
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jason King

Jason King pelasi viime yönä ensimmäisen ottelunsa 10 kuukauteen, kun Manitoba kohtasi vierasjäillä Hamiltonin. Pitkän aivotärähdysvamman jälkeinen peluuottelu sujui Kingilta hienosti. Vaikka Moose hävisikin ottelun jatkoajalla maalein 5-4, King iski kaksi Moosen maalia ja valittiin ottelun kakkostähdeksi.

http://www.moosehockey.com/2005-06/060108/recap.php
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kolmas voitto peräkkäin - onko Canucks nousussa?

Vancouverin tältä kaudelta tuttu vuoristorata sai jatkoa viime yön ottelussa Torontoa vastaan. Canucks ei pelannut ottelussa parasta peliään, mutta sai tärkeät pisteet 4-3 kotivoitolla. Tällä kerralla esiin nousivat joukkueen kolmos- ja nelosketjujen pelaajat Matt Cooke, Jarkko Ruutu, Ryan Kesler, Trevor Linden sekä uransa ensimmäisen NHL-maalin iskenyt Alexander Burrows. Energiaosaston onnistumista hyökkäyspäässä on odoteltu jo vähän pidempäänkin ja nyt viime otteluiden perusteella tämä olisi onneksi tulossa.

Canucksin ykkönen pelasi sen sijaan huonoimman pelinsä moneen otteluun -mistä kertoi mm. kapteeni Markus Näslundin ottelussa saama kauden matalin jääaika 14:04- joten telaketjumiesten onnistuminen oli voiton kannalta ensiarvoisen tärkeää. Joukkueen kakkosketjulta tuli toki myös yksi onnistuminen, kun Anson Carter iski kauden 16 maalinsa. Carterilla on tällä menolla muuten kaikki mahdollisuudet rikkoa oma NHL:n maaliennätyksensä Edmontonin vuosilta, 28 maalia kaudelta 2001-02.

Carter on ollut joukkueessa tasainen maalintekijä silloinkin, kun muulla joukkueella pelit eivät ole kulkeneet parhaimmalla mahdollisella tavalla ja hän onkin uuden managerin Dave Nonisin ainoa onnistunut hankinta viime kesältä. Kaksi muuta hankintaa, Minnesotasta siirtynyt nopea Richard Park ja Chicagosta tullut Steve McCarthy ovat olleet joukkueelle pettymyksiä. Park istui katsomossa joukkueen edellisen Calgary-ottelun ja loukkaantui Toronto-ottelun toisessa erässä. McCarthy sen sijaan on kellottanut jo pitkään joukkueen puolustuksen selvästi matalimpia peliaikoja ja hän istui katsomossa Toronto-ottelussa.

Kolmen voiton (Chicago, Calgary ja Toronto) jälkeen on kuitenkin jälleen mukavaa olla valaspaita päällä. Vaikka Toronto-ottelun kaksi viimeistä erää olivatkin Canucksilta melko heikkoa peliä, joukkue on selvästi lisännyt työmääräänsä viimeisissä otteluissa ja tällä on tietysti suuri merkitys joukkueen menestykseen. Tälle työn lisäämiselle on olemassa ainakin yksi selkeä syy. Joukkueen manageri Dave Nonis piti joukkueen pelaajille Chicagossa 4.1. pelatun Dallas-ottelun (3-1 vierastappio) jälkeen puhuttelun, jonka sisällön voi hyvin tietää.

Nonisin puhutteluun eivät osallistuneet media, valmentajat eivätkä joukkueen muut työntekijät - pelkästään pelaajilla oli mahdollisuus herätä tätä kautta todellisuuteen. Joukkueella oli menossa hyvin raskas jakso (ainoastaan yksi voitto edellisistä yhdeksestä ottelusta - pitkään aikaan surkein jakso organisaation historiassa) ja jotain piti tehdä. Vaikka kyseessä ei ollutkaan Brian Burken pitämä kuuluisa Boxing Dayn puhe neljä vuotta sitten, Nonisin viesti oli selvä; Nonisin kanssa kesällä kilpaa esityksiään sopimusneuvotteluissa kehuneet pelaajat saivat itse ottaa vastuun tekemisistään. Elleivät pelaajat tätä pystyisi tekemään, Nonis tulisi tekemään muutoksia joukkueeseen.

Nonis on kertonut jo pitkään medialle, että viimeinen virhe olisi tehdä muutoksia valmennukseen. Tästä olen Nonisin kanssa täysin samaa mieltä. Elleivät miljonäärit, jotka kesäisin ovat aina maailman kovimpia urheilijoita omissa puheissaan kun näiden kanssa sorvataan uusia sopimuksia, pysty tekemään töitään riittävällä tehokkuudella, syitä ei voi etsiä vesipulloista tai valmennuksesta. Ainoastaan pelaajat saavat ottaa vastuun omista peleistään. Nonisin puheen jälkeen joukkueen sisäinen työmoraali onkin lisääntynyt mukavasti ja samalla joukkue on ottanut kolme voittoa kolmesta puheen jälkeisestä ottelusta.

Tällä hetkellä ilmapiiri on siis voittojen myötä positiivinen ja usko omaan tekemiseen jälleen parempaa kuin vielä reilu viikko sitten. Jokainen tietää kuitenkin kuinka lyhyt matka voittavasta joukkueesta on tappioputkeen joutuvaksi joukkueeksi. Edessä olevat päivät ja ottelut tulevat olemaan ensiarvoisen tärkeitä Canucksin koko loppukauden esityksiä peilatessa. Canucks lähtee seuraavaksi kolmen pelin vieraspelimatkalle itään, jossa kohdataan New Jersey, NY Islanders ja Pittsburgh neljän päivän sisään. Näistä otteluista pitäisi selvitä ainakin piste/ottelu-tahdilla, jotta joukkueen työmoraali säilyisi, eikä joukkue ajautuisi enää joulukuussa nähtyyn tappiokierteeseen. Puheet joukkueen johdolta on puhuttu.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
nuck kirjoitti:
Canucks lähtee seuraavaksi kolmen pelin vieraspelimatkalle itään, jossa kohdataan New Jersey, NY Islanders ja Pittsburgh neljän päivän sisään. Näistä otteluista pitäisi selvitä ainakin piste/ottelu-tahdilla, jotta joukkueen työmoraali säilyisi, eikä joukkue ajautuisi enää joulukuussa nähtyyn tappiokierteeseen. Puheet joukkueen johdolta on puhuttu.
Eipä alkanut vieraskiertue kovinkaan mairittelevasti, kun ensimmäisestä vierasottelusta saatiin New Jerseylta selkään lukemin 3-0. Devilsille voitto oli jo viides peräkkäinen. Devils-maalivahti Martin Brodeur oli pelin ykköstähti, torjuen Canucksin 26 laukausta. Nollapeli oli Brodeurille kolmas viimeisten viiden ottelun joukossa - näistä kaksi aikaisempaa nollapeliä Brodeur torjui Philadelphiaa ja Floridaa vastaan.

Canucksin maalilla pelasi jälleen Alex Auld, jolle kirjattiin pelissä 23 torjuntaa ja kaksi päästettyä maalia (Devils teki kolmannen maalinsa tyhjiin). Auld selvisi kahdesta ensimmäisestä erästä puhtain paperein, mutta päästi kolmannen erän alussa yhden helpon (Viktor Kozlov) ylivoimamaalin. Toisen maalinsa Devils teki kolmannen erän 7. minuutilla ja jälleen ylivoimalla. Scott Gomez syötti maalin takaa maalin eteen nousseelle Brian Giontalle ja tämä iski läheltä varman osuman, jolle Auld ei voinut mitään.

Sedinien ketju esitti Canucksin parasta hyökkäyspeliä. Henrik Sedinilla oli ottelussa pari hyvää maalipaikkaa, mutta Brodeur oli ohittamaton. Canucksin ykkönen oli puolestaan jälleen pimennossa. Todd Bertuzzi pelasi lähes 22 minuuttia, eikä saanut aikaan yhtään laukausta. Markus Näslund pelasi puolestaan noin 19 minuuttia ja sai kasaan vain yhden laukauksen. Ketjun sentteri Brendan Morrison sai aikaan noin 20 minuutin peliajalla kaksi laukausta.

Puolustuksesta puuttui edelleen nivusestaan kärsivä Ed Jovanovski. Jovanovski on pelannut edellisen ottelunsa 28.12 Nashvillea vastaan. Kevin Bieksalle merkittiin jälleen noin 20 minuuttia peliaikaa - hänestä joukkue on saanut keskitason NHL-puolustajan. Steve McCarthy pelasi Canucksin kokoonpanoon Toronto-ottelun hyllytyksen jäljiltä. McCarthylle kirjattiin reilut 12 minuuttia peliaikaa. Sami Salo, Mattias Öhlund ja Bryan Allen olivat jälleen joukkueen eniten pelanneet puolustajat - Öhlundille ja Allenille noin 22 minuuttia jääaikaa ja Salolle vähän päälle 20 minuuttia.

Tappio oli Canucksille kauden ensimmäinen idän joukkueita vastaan pelatuista otteluista. Canucks ehti kaatamaan ennen Devilsia Bostonin, Ottawan, Rangersin, Philadelphian ja Toronton. Ensi yönä Canucks kohtaa jälleen idän joukkueen, kun vastaan luistelee edellisessä ottelussaan Calgaryn kaatanut NY Islanders. Islandersissa pelaa Canucksin pelaajien kannalta katsottuna pari mielenkiintoista pelaajaa. Brent Sopel oli monivuotinen Canucks-puolustaja ja Mattias Weinhandl oli puolestaan Sedinin kaksosten monivuotinen ketjukaveri Ruotsin nuorten joukkueessa.

* * * * *

Kirjoitetaan vielä Moosesta, kun ei ole tullut vielä mainittua;

Moosen ykkösmaalivahti Wade Flaherty pääsi pelaamaan tämän kuun vaihteessa Moosen kotihallissa MTS Centressa pelattavaan AHL:n All-Stars otteluun ja vielä Kanadan joukkueen avauskentälliseen. Ottelu on Flahertyn uran kolmas All-Stars-edustus farmisarjoissa. Kokenut, 37-vuotias maalivahti pelasi vuonna 1993 ja 1994 edesmenneen IHL:n All-Stars ottelussa. Tällä kaudella Flaherty johtaa AHL:n maalivahtitilastoa nollapeleissä (5). Terracesta (B.C) kotoisin olevan Flahertyn tämän kauden torjuntaprosentti on 92% ja maaleja mies on päästänyt keskimäärin 2.34 ottelua kohden.

Flahertyn lisäksi AHL:n All-Stars ottelussa nähdään Moosen pelaajista kokenut taistelija Jimmy Roy, joka oli AHL:n presidentin Dave Andrewsin valinta Kanadan joukkueen kapteeniksi. PlanetUSA:n joukkueen avauskentällisessä nähdään puolestaan Saksassa syntynyt, mutta Winnipegin lähellä Oakbankissa kasvanut Moosen ykköspakki Sven Butenschon. Roylle All-Stars edustus on uran ensimmäinen. Butenschon oli puolestaan All-Stars ottelun avauskentällisessä myös vuonna 2002, kun mies pelasi Hamiltonissa. Tällä kaudella kovan laukauksen omaava Butenschon on AHL:n puolustajien maalipörssin kakkonen. Kasassa on 38 ottelun jälkeen tehot 12+13=25.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Bertuzzi ravisteli vanhaa seuraansa

Viime yön kierroksella kohdattiin Devils pelin 3-0 tappion jälkeen toinen New Yorkin alueen seura Islanders. Edellisen pelin tehottomuus oli jäänyt East Rutherfordiin ja Canucks esitti kauden parasta hyökkäyspeliään, murskaamalla Islandersin pelin jokaisella osa-alueella ja ottamalla ansaitun 1-8 voiton. Voitto oli Canucksin runsasmaalisin voitto sitten helmikuun 2003, jolloin Canucks kaatoi Atlantan maalein 8-0.

Islanders-ottelu alkoi Vancouverin kannalta pelillisesti paremmin kuin aikoihin, Canucks-pelaajien rynnistäessä Rick DiPietron vartioimalle Islanders-maalille päättäväisesti vaihto vaihdon jälkeen ja saaden tämän ansiosta myös onnistumisia. Canucks ampui kolme ensimmäistä maaliaan ensimmäisten 10 minuutin sisään ja kaikki nämä mailanmitan päästä DiPietron maalista. Todd Bertuzzi iski kaksi Canucksin ensimmäistä maalia pelin alkuun vanhaa joukkuettaan vastaan ja kolmannesta osumasta vastasi ottelussa tehot 2+1 kirjannut Anson Carter.

Islandersin puolustajilla oli suuria hankaluuksia koko ottelun ajan fyysisimpiä Canucks-hyökkääjiä vastaan ja DiPietroa sekä toisessa erässä maalille tullutta Wade Dubielewiczia kävikin maalilla sääliksi. Canucks iski ottelussa seitsemän maalia mailanmitan päästä Islandersin maalista - vain Bryan Allenin 0-4 maali tuli kauempaa. Canucksin puolelta ottelun tehokkaimpia pelaajia olivat uransa viidennen kypärätempun tehnyt Bertuzzi kolmella maalilla, Carter (2+1) sekä Henrik Sedin (1+2). Jarkko Ruudulle (1+1), Markus Näslundille (0+2) ja Daniel Sedinille (0+2) merkittiin ottelussa kaksi tehopistettä.

Islandersin ainoasta maalista vastasi Alexei Zhitnik, jonka kolmannen erän osuma vei Alex Auldilta kauden ensimmäisen nollapeli-mahdollisuuden. Alex Auld oli Canucksin maalilla jälleen hyvä ja hänelle kirjattiin ottelussa 36 torjuntaa. Ottelussa nähtiin myös yksi tappelu, kun Islandersin hyökkääjä Kevin Colley yritti herättää omiaan fyysisesti ensimmäisen erän lopussa (tilanne tuolloin 0-3). Colley ei ilmeisesti kuitenkaan tiennyt, kenen kanssa pudottaa hanskansa. Haastettava Canucks-pelaaja oli Kevin Bieksa, joka antoi Colleylle pahasti selkään ja jatkaa näin tämän ja viime kauden tappiotonta sarjaansa tällä saralla. Tällä kaudella Bieksa on tapellut kolmesti ja ottanut näissä kaikissa väännöissä selvän voiton.

Makean voiton jälkeen Canucks jatkaa vieraspelisarjaansa maanantain ja tiistain välisenä yönä. Seuraavassa ottelussa Canucks kohtaa viisi edellistä otteluaan hävinneen Pittsburghin. No, edellisillä otteluilla ei välttämättä ole kovinkaan paljon painoa tässä(kään) ottelussa. Islandersista ei olisi nimittäin uskonut millään Canucks-pelin perusteella, että joukkue kaatoi juuri pari päivää sitten koko kauden Canucksille suuria päänsärkyjä aiheuttaneen Calgaryn.
 

vetoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia, Bolts
nuck kirjoitti:
Moosen ykkösmaalivahti Wade Flaherty pääsi pelaamaan tämän kuun vaihteessa Moosen kotihallissa MTS Centressa pelattavaan AHL:n All-Stars otteluun ja vielä Kanadan joukkueen avauskentälliseen
Muistan Flahertyn Arturs Irben luotettavana 2. maalivahtina San Josen ajoilta reilun kymmenen vuoden takaa. Miten Flaherty on pelannut Moosessa?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
vetoo kirjoitti:
Muistan Flahertyn Arturs Irben luotettavana 2. maalivahtina San Josen ajoilta reilun kymmenen vuoden takaa. Miten Flaherty on pelannut Moosessa?
Flaherty saattaa hyvin olla tällä hetkellä Canucks-organisaation paras maalivahti - ehkä jopa parempi kuin Alex Auld. Hän sai viime kauden runkosarjassa vähemmän peliaikaa Moosessa kuin Alex Auld, mutta monen Moose-fanin mielestä tässä oli kyse ainoastaan Canucksin tahdosta peluuttaa enemmän lupaavampaa Auldia. Flaherty nousi kuitenkin lopulta farmijoukkueen ykkösmaalivahdiksi kauden lopussa ja pelasi yhtä vaille kaikki joukkueen playoff-pelit kaikkien aikojen parhaana Moosen playoff-keväänä.

Moni Moose-kannattaja uskoo, että joukkueen viime kauden valmentaja Randy Carlyle sai todennäköisesti luvan mennä vasta playoffeissa parhaalla mahdollisella maalivahdilla ja hänen valintansa osui tuolloin Flahertyyn. Flahertyhan on pelannut NHL:ssä päälle 100 ottelua, mutta koskaan hänestä ei ole tullut siellä todellista ykkösmaalivahtia. Niinpä miehen parhaat meriitit osuvatkin farmiaikoihin. Hän oli viime kauden lopussa erittäin hyvä ja tästä osoituksena hänet valittiin maaliskuussa kahdesti AHL:n viikon pelaajaksi.

Miehen vahvat otteet jatkuivat myös playoffeissa, jolloin hän johdatti hirvet neljän parhaan AHL-joukkueen joukkoon. Lisäksi aikaisemmilta kausilta pitää muistaa hänen upeat playoff-pelinsä vuoden 2004 Calder Cupin playoffeissa Milwaukeen riveissä. Tuolloin hän teki AHL.n ennätyksen playoff voittojen määrässä mitattuna ja hän vei joukkueensa Milwaukee Admiralsin Calder Cupin arvokkaimpana pelaajana organisaation ensimmäiseen mestaruuteen.

Tällä hetkellä ainoa syy, miksi Flats pelaa edelleen farmissa, on miehen sopimustilanne. Hän saa farmissa 125.000USD:n palkkaa, joten jos Canucks haluaisi nostaa hänet, hänen pitäisi mennä ylös waiversien kautta. Tässä tapauksessa Canucks ottaisi melkoisen riskin, sillä Flahertya kohtaan on varmasti kiinnostusta muuallakin ja jos joku toinen joukkue nappaisi miehen itselleen, Canucks menettäisi yhden AHL:n parhaista maalivahdeista ilmaiseksi ja joutuisi vielä maksamaan tästä huvista puolet Flahertyn palkasta koko loppukauden ajan. Tästä riskistä huolimatta Canucks saattaa kuitenkin ottaa vielä tämän kauden aikana tietoisen riskin ja nostaa hänet NHL:aan.

Viime yönä Flaherty pelasi kauden kuudennen nollapelinsä Philadelphiaa vastaan ottelussa, jossa Phantoms laukoi kaksi kertaa enemmän kuin Moose (42-21). Hänet valittiinkin ansaitusti tässäkin pelissä ottelun arvokkaimpana pelaajana. Kokonaisuudessaan Flaherty on ollut tällä kaudella ehdottomasti Moosen arvokkain pelaaja. Hän johtaa puolustajien loukkaantumisista kärsivän joukkueen maalivahtina AHL.n nollapelitilastoa ja takaa Mooselle hyvät voiton mahdollisuudet ilta illan jälkeen. Näin hänen valintansa AHL:n All-Stars ottelun avauskentälliseen ei tullut ollenkaan yllätyksenä.
 

vetoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia, Bolts
Olipa mielenkiintoinen juttu nuckilta koskien Flahertyä. Näitä tekstejä lukee oikein mielellään...

Itse olen varsin yllättynyt miten hyvä maalivahti Flaherty edelleen on (nuckin jutun perusteella). Sitä jäin ihmettelemään, miksi Vancouver ei ole tehnyt Flahertyn kanssa kaksisuuntaista sopimusta, jolloin ei olisi tarvinnut käydä waiverin kautta päästäkseen Canucksin NHL-joukkueeseen.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
vetoo kirjoitti:
Olipa mielenkiintoinen juttu nuckilta koskien Flahertyä. Näitä tekstejä lukee oikein mielellään...

Itse olen varsin yllättynyt miten hyvä maalivahti Flaherty edelleen on (nuckin jutun perusteella). Sitä jäin ihmettelemään, miksi Vancouver ei ole tehnyt Flahertyn kanssa kaksisuuntaista sopimusta, jolloin ei olisi tarvinnut käydä waiverin kautta päästäkseen Canucksin NHL-joukkueeseen.
Kiitoksia positiivisista sanoistasi.

Canucks tarjosikin ennen kautta Flahertylle mahdollisuutta sopimukseen, jossa farmipalkka olisi ollut 75.000USD ja jossa hänen ei siis olisi tarvinnut kulkea waivereiden kautta siirtyessään farmin ja NHL.n väliä, mutta Flaherty kieltäytyi tästä. Tämän kieltäytymisen ymmärsi ennen kauden alkua, sillä Flahertyn odotettu pelipaikka oli farmissa ja näin hän sai varmuudella parempaa palkkaa. Canucksin tiedettiin antavan Auldille tai harjoitusleirille hankitulle (ja Washingtoniin waivereiden kautta myöhemmin siirtyvälle) Brent Johnsonille kunnon näyttöpaikan Cloutierin takana. Joukkueella oli näin kolme maalivahtia, jotka sijoitettiin depth chartissa Flatsin edelle.

Välttämättä nämä maalivahdit (Auld ja Johnson) eivät kuitenkaan olleet pelillisesti Flahertya parempia. Kuten kirjoitin, Flaherty haastoi Canucksin oletetun tulevaisuuden maalivahdin Auldin viime kaudella ja "voittikin" tältä keväällä pelipaikan. Moose peluutti kovissa peleissä viime kauden AHL:n runkosarjassa usein juuri Flahertya ja lisäksi hän pelasi yhtä lukuunottamatta kaikki playoff pelit. Hän oli selvästi Moose-valmentaja Carlylen suosikki viime kaudella. Tätä taustaa vasten Flahertya voitiin/voidaan pitää vähintään Auldin tasoisena maalivahtina. Auld puolestaan "voitti" juuri (kesällä) organisaatioon hankitun kokeneen NHL-maalivahdin Johnsonin harjoitusleirillä, kun kaksikko taisteli pelipaikasta ylhäällä.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Cooke loukkaantui jälleen harjoituksissa

http://www.jatkoaika.com/nhl.php?joukkue=Vancouver&sivu=uutiset&id=5191

Matt Cooken epäonni harjoituksissa sai jatko-osansa keskiviikkona pidetyissä harjoituksissa Burnabyssa. Tiedän, että Cooke on vihattu pelaaja monen vastustajan kirjoissa, mutta että omienkin keskuudessa...

Muutenkin joukkueen loukkaantumistilanne näyttää tällä hetkellä huolestuttavalta. Ykkösmaalivahti (Cloutier), elintärkeä puolustaja (Jovanovski), ykkösketjun hyökkääjä ja joukkueen kapteeni (Näslund) sekä tärkeä energiapelaaja (Cooke) kaikki kärsivät eritasoisista loukkaantumisongelmista.

http://www.canucks.com/theinsider/default.asp?sectionID=5&id=1450
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver-Buffalo

Loukkaantumiset eivät näy Canucksin esityksissä. Vancouver otti viime yönä kuudennen voittonsa viimeisiin seitsemään otteluun, kun joukkue kaatoi kotonaan vahvaa kautta pelaavan "laajannusjoukkue-sukulaisensa" Buffalon maalein 4-1. Canucksin tärkeimmät pelaajat Buffalo-ottelussa olivat maalilla jälleen pelannut Alex Auld, nelosen laidalla pelannut Alexander Burrows, puolustuksessa kovat minuutit ilman virheitä uurastanut Sami Salo sekä toinen tärkeä puolustaja Mattias Öhlund.

Maalittoman avauserän jälkeen ottelun avausmaali nähtiin toisen erän puolessa välissä, Alexander Burrowsin jatkaessa vahvoja esityksiään. Ryan Kesler syötti alivoimalla Burrowsin puolittaiseen läpiajoon, Burrows laukoi kiekon maalin yli, mutta jäi odottamaan päätylaidoituksesta ponnahtanutta irtokiekkoa maalin kulmalle. Burrows sai kiekon ja koitti yrittää ohittaa Buffalon maalivahtia Ryan Milleria etukulmasta. Miller torjui ensimmäisen laukauksen, jonka jälkeen Burrowsia horjutettiin. Burrows sai tästä huolimatta yrittää vielä uudelleen. Miller otti tämänkin, mutta torjui jäässä maaten kiekon eteensä ja Burrows suti vasta kolmannella yrittämällä makuultaan kotijoukkueen arvokkaaseen johtoon.

Ottelussa hyvää vauhtia pitänyt Buffalo tuli kuitenkin lähes heti tasoihin. Todd Bertuzzi istui koukkaamisjäähyään, kun Canucks sai alivoimalla vastaiskun mahdollisuuden. Sedinin kaksosten kanssa hyökkäykseen lähti nousemaan puolustaja Kevin Bieksa. Buffalo sai kuitenkin käännettyä pelin keskialueella ja iski tehokkaasti vastaan. Hyvän pelin pelannut Tim Connolly löysi Bieksan nousun johdosta organisoimattoman Canucksin puolustuksen sisältä Jason Pominvillen, joka iski tasoituksen suoraan Connollyn syötöstä. Pominvillen ja Burrowsin maalien jälkeen kolmanteen erään mentiin tasalukemissa 1-1, vaikka Canucksilla oli toisen erän lopussa vielä maalipaikkoja.

Kolmas erä oli kotijoukkueen ja Buffalon maalilla hyvin pelannut Ryan Miller sai kaivaa kiekon kaksi kertaa selkänsä takaa. Ensin Nolan Baumgartner laukoi ylivoimalla Henrik Sedinin syötöstä kauden neljännen osumansa ja erän 13. minuutilla peliään viime aikoina parantanut Brendan Morrison iski maalin edestä Canucksin 3-1 johtoon. Ottelun loppulukemat 4-1 viimeisteli Jarkko Ruutu tyhjään Sabres-maaliin kauden yhdeksännellä maalillaan. Jarkon oma NHL:n maaliennätys, kuusi maalia kaudelta 2003-04, on ohitettu jo ajat sitten ja mies on menossa tällä vauhdilla vähintään 15 maaliin - ei huonosti Jarkon rooliin nähden.

Alexander Burrowsin tekemä ottelun avausmaali oli jälleen kerran todellinen taistelunäyte loppuun asti pelaamisesta tältä Canucksin todelliselta taistelijalta. Burrowsin nostaminen farmista Canucksin joukkueeseen tämän kuun 2. päivä pelattuun St. Louis otteluun oli joukkueelta täysosuma. Burrowsin tulon jälkeen Canucksin nelonen (Kesler-Burrows-Ruutu) on saanut pelinsä kulkemaan aivan eri tavalla. Tämä arvokas energiaketju on noussut viime otteluissa esiin joka suhteessa, aina omasta rikkojan roolistaan ja alivoimapelistään pelejä ratkaisevaksi ketjuksi. Tällä on ollut samalla suuri merkitys siihen, että Canucks on pelejään viime aikoina pystynyt voittamaan.

Burrowsin omat meriitit yhdeksän Canucks-paidassa pelatun ottelun jälkeen ovat kaksi tappelua, 2+2 pistettä, tehopörssiluku +4 sekä paljon joukkueen eteen tehtyä arvokasta työtä, jota ei huomaa tilastoista. Nyt nähdyillä esityksillä Burrows on noussut Crawfordin suosikkien joukkoon ja Crawford kehuikin Burrowsia suurin kiitoksin eilisessä Vancouver Sunissa. Burrowsilla on ollut poikkeuksellisen pitkä tie NHL-joukkueen kokoonpanoon, sillä häntä ei koskaan varattu ja vielä viime kauden alussa mies kiekkoili ECHL:ssa. Burrows ei ole todellakaan lahjakkain kiekkoilija, mutta hänen työmoraalinsa kentällä ja sen ulkopuolella on nostanut hänet näinkin hyvään NHL-joukkueeseen.

Canucksin maalilla tänäänkin pelannut Alex Auld näytti jälleen kerran kaikille epäilijöilleen, mistä hänet on tehty ja pelasi paremman ottelun kuin virkaveli Ryan Miller (vaikka Millerkin pelasi ihan kelpo ottelun). Canucks-fanien puheet maalivahtiongelmasta ovat jälleen hiljentyneet lähes kokonaan ja Auld onkin pelannut kaikesta työmäärästään huolimatta erittäin hyviä pelejä. Samalla puheet Dave Nonisin tekemästä virheestä hankkia joukkueelle kunnon ykkösmaalivahti ovat hiljentyneet. Dave Nonisilta oli pelkästään hyvä ratkaisu, ettei mies tehnyt paniikkiratkaisua maalille joulukuun ankeina aikoina.

Viimeisissä kahdeksassa ottelussa Auld ei ole kertaakaan päästänyt päälle kolmea maalia ja näiden pelien joukossa on mm. kaksi ottelua, joissa Auldille on tehty vain yksi maali. Auldin tilastot tältä kaudelta ovat 18-11-3 ja hän on aloittanut 24 ottelua sen jälkeen kun Dan Cloutierin polvivamma esti Cloutierin pelit. Canucksin ongelmana ei ole Auld, vaan se, että joukkueella ei ole luottoa Maxime Ouellettia kohtaan. Ouellet on saanut pelata vain kaksi ottelua Vancouverissa siirtonsa jälkeen ja ne ottelut (Edmonton ja Minnesota) Canucks hävisi maalilla. Tällä hetkellä Auldin pelissä ei näy merkkiäkään väsymyksestä, mutta taustalla on pelko, että kestääkö hän Crawfordmaisen maalivahdin peluuttamisen kauden loppuun. Käykö Auldille "cloutierit" ja valtava peliruuhka näkyy kauden suurimmissa paineissa, playoff-otteluissa?
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
nuck kirjoitti:
Burrowsin omat meriitit yhdeksän Canucks-paidassa pelatun ottelun jälkeen ovat kaksi tappelua, 2+2 pistettä, tehopörssiluku +4 sekä paljon joukkueen eteen tehtyä arvokasta työtä, jota ei huomaa tilastoista. Nyt nähdyillä esityksillä Burrows on noussut Crawfordin suosikkien joukkoon ja Crawford kehuikin Burrowsia suurin kiitoksin eilisessä Vancouver Sunissa. Burrowsilla on ollut poikkeuksellisen pitkä tie NHL-joukkueen kokoonpanoon, sillä häntä ei koskaan varattu ja vielä viime kauden alussa mies kiekkoili ECHL:ssa. Burrows ei ole todellakaan lahjakkain kiekkoilija, mutta hänen työmoraalinsa kentällä ja sen ulkopuolella on nostanut hänet näinkin hyvään NHL-joukkueeseen.

Hyvin on samat mietteet nuckin kanssa. Eilen piti jo kirjoitella Burrowsin ja Bieksan hyvistä otteista, mutta se jäi ja nyt nuck teki hyvän jutun Alexista, hienoa luettavaa.

Bieksan kohdalla itse odottelin alkukauden hänen NHL-kutsuaan, mutta se viipyi pakistoon säilyessä ehjänä ja pelaten varsin hyvin. Nyt kun Bieksa on alun jämäminuuttien jälkeen päässyt näyttämään oikeasti taitojaan niin ei voi kuin ihailla otteita. Omasta mielestä Canucks pakistossa on "Bieksan kokoinen aukko" ja Bieksa täyttää sen varsin hyvin. Bieksa tuo kovuutta ja kiekollista osaamista juuri sopivassa suhteessa. Vaikeampi sitten sanoa kenet sieltä laitetaan pressiboxiin, jos kaikki ovat terveinä. Salo, Ohlund, Jovanovski, Allen ja Bieksa, siinä 5 varmaa siinä tapauksessa. Baumgartner on ollut todella tehokas, joten hän lienisi se kuudes pakki. Pressiboxissa sitten Brookbank ja McCarthy.

Burrowsista nuck jo tyhjentävästi kertoikin. Itselle Burrowsin hyvyys on ollut yllättävää, vaikka hän hyvän AHL-kauden viime vuonna pelasikin. Ja vaikka pelityyli on hyvin paljon omaan mieleen. Silti noin nopea sopeutuminen NHL:ään yllättää. Omasta mielestä Burrows on ohittanut Bouckin, Greenin ja Gorenin arvoasteikossa, ehkä jopa Parkin. Jason King paraneminen lisää ennestään kilpailua pelipaikoista. Mutta näillä näytöillä Burrowsin tulee olla kokoonpanossa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mr. Smith kirjoitti:
Hyvin on samat mietteet nuckin kanssa. Eilen piti jo kirjoitella Burrowsin ja Bieksan hyvistä otteista, mutta se jäi ja nyt nuck teki hyvän jutun Alexista, hienoa luettavaa.
Kiitoksia.

Mr. Smith kirjoitti:
Bieksan kohdalla itse odottelin alkukauden hänen NHL-kutsuaan, mutta se viipyi pakistoon säilyessä ehjänä ja pelaten varsin hyvin. Nyt kun Bieksa on alun jämäminuuttien jälkeen päässyt näyttämään oikeasti taitojaan niin ei voi kuin ihailla otteita. Omasta mielestä Canucks pakistossa on "Bieksan kokoinen aukko" ja Bieksa täyttää sen varsin hyvin. Bieksa tuo kovuutta ja kiekollista osaamista juuri sopivassa suhteessa.
Itse odottelin kauden niin ikään Bieksan ottavan paikkansa Canucksin joukkueesta, mutta harjoitusleirillä tullut loukkaantuminen (nilkka) piti Bieksan melko pitkään peleistä sivussa. Hän palasi kentille marraskuussa ja teki Moosessa 20 ottelussa puolustajalle hyvät 16 (2+14) pistettä. Tämän kauden ensimmäiset ottelut farmissa Bieksa pelasi loukkaantumisestaan johtuen alle tasonsa (hakiessaan pelituntumaa) mutta kun hän pääsi tosissaan pelien makuun, hän oli Mooselle erittäin tärkeä puolustaja.

Hänen kutsunsa ylös oli odotettavissa, mutta tulokkaan valmius NHL peleihin -viime kauden hienoista AHL peleistä huolimatta- on ollut varmaankin kaikille positiivinen yllätys. Tällä kaudella Bieksa on saanut pelata muutamissa otteluissa Vancouverin takalinjoilla noin 20 minuuttia (kauden korkeimmat minuutit tulivat St. Louisia vastaan pelatussa ottelussa, jossa Bieksa tahkosi peräti 23:27) ja nämä kertovat kaiken siitä luotosta, jota tulokaspuolustaja nauttii tämän tason joukkueen valmennusjohdon suunnalla.

Ottelusta toiseen Bieksa antaa koko ajan yhä parempia näyttöjä. Buffaloa vastaan pelatussa ottelussa hän pelasti kolmannen erän alussa, tilanteen ollessa vielä 1-1, lähes varman maalin, kun kiekko pelattiin Canucksin maalin kulmalla kytänneelle Daniel Paillelle. Paillella olisi ollut tilanteessa koko maali tyhjänä, mutta Bieksa blokkasi hänen mailansa pois ja Canucks selvisi tilanteesta takaiskuitta. Kuten hyvin sanoit, Bieksan valmius tuoda kovuutta ja kiekollista taitoa joukkueeseen, takaa hänelle NHL-paikan ja tekee joukkueen puolustuksesta laadukkaamman.

Bieksahan on muuten tullut Burrowsin tavoin vähän kauempaa näinkin pitkälle. Bieksa eteni yliopistojoukkue Bowling Greenissa vähän suurelta yleisöltä sivussa koko junioriuransa, mutta kehittyi tasaisesti ja oli kahden viimeisen yliopistokauden aikana joukkueensa arvokkain pelaaja. Viime kaudella hän otti harjoitusleirillä pysyvän paikkansa Moosesta ja hän pelasi hienon kauden farmissa. Bieksa oli viime kauden sensaatio-puolustaja työsulkukauden johdosta tavallista kovemman tason AHL:ssa ja hänet valittiinkin ansaitusti AHL:n tulokastähdistöön.

Kahden suunnan puolustaja teki 80 ottelussa yhteensä 39 (12+27) pistettä ja pelasi tavoilleen uskollisesti myös fyysistä peliä, saavuttaen kovat 194 jäähyminuuttia. Hän ei hävinnyt viime kauden aikana yhtään farmitappelua ja pudotti nyrkeillään vastustajansa pariinkin kertaan. Canucksin johtoporras kiitteli viime kauden aikana Bieksaa paljonkin fyysisen pelin johdosta. Ei olekaan tavallista, että yliopistosarjoista, joissa pelataan ristikot päässä, tulee näinkin hyvän tekniikan omaava hanskaaja. Tämän kauden tappelut ovat menneet Bieksalle voitoin 3-0 - joukossa on mm. tappelu Chicagon Matthew Barnabya vastaan.

Mr. Smith kirjoitti:
Vaikeampi sitten sanoa kenet sieltä laitetaan pressiboxiin, jos kaikki ovat terveinä. Salo, Ohlund, Jovanovski, Allen ja Bieksa, siinä 5 varmaa siinä tapauksessa. Baumgartner on ollut todella tehokas, joten hän lienisi se kuudes pakki. Pressiboxissa sitten Brookbank ja McCarthy.
Paha tosiaan sanoa, kuka pääsee pelaamaan ja kuka joutuu istumaan sivussa, kun Jovanovski jossain vaiheessa palaa kentille. Öhlund, Jovanovski, Salo ja Allen on joka tapauksessa varma ensimmäinen nelikko ja vielä kovatasoinen sellainen. Moosen ex-kapteeni Baumgartner on ollut koko kauden erittäin hyvä (sääntömuutokset suosivat häntä koko puolustuksen eniten) ja hänen paikkansa on mielestäni myös varma.

Bieksa tai McCarthy olisi siis minun valintani katsomoon, sillä Crawford peluuttaa uskollisesti kuutta puolustajaa. Brookbank on puolestaan omissa papereissani lähinnä vitsi puolustajaksi ja häntä en edes viitsi laskea mukaan. McCarthy on ollut kokonaisuutena pettymys, mutta hän on pelannut viimeiset ottelut hienosti ja antaa varmasti näin Bieksalle kovan haasteen kuudennesta paikasta. Toisaalta Bieksaa ei voi näillä otteilla laittaa enää farmiinkaan...Vaikea tilanne, mutta positiivinen sellainen.

Mr. Smith kirjoitti:
Burrowsista nuck jo tyhjentävästi kertoikin. Itselle Burrowsin hyvyys on ollut yllättävää, vaikka hän hyvän AHL-kauden viime vuonna pelasikin. Ja vaikka pelityyli on hyvin paljon omaan mieleen. Silti noin nopea sopeutuminen NHL:ään yllättää. Omasta mielestä Burrows on ohittanut Bouckin, Greenin ja Gorenin arvoasteikossa, ehkä jopa Parkin. Jason King paraneminen lisää ennestään kilpailua pelipaikoista. Mutta näillä näytöillä Burrowsin tulee olla kokoonpanossa.
Olen samaa mieltä, enkä usko, että joukkueen valmennusjohto tulee rikkomaan ketjua Kesler-Ruutu-Burrows missään vaiheessa. Ketjulla on selvästi löytynyt yhteinen kemia ja ketjulla on suuri asema tämän hetken joukkueessa. Ryan Kesler on parantanut peliään paljon sen jälkeen kun Burrows tuli mukaan ja Jarkko Ruudulta joukkue on puolestaan saanut koko kauden hyvän panoksen. Terveenä ollessa joukkueen kolmonen olisi Linden-Cooke-Park ja nelonen tämä Keslerin ketju. Näillä kahdella hyvin luistelevalla ja kovasti töitä tekevällä ketjulla olisi hyvä lähteä myös playoffeihin.

Moosessa kolmessa pelissä kolme maalia tehneen Jason Kingin paikka olisi hyökkäävässä roolissa, mutta Anson Carterin paikkaa hän ei voi viedä. Näin King taistelee ehkä eniten Richard Parkin kanssa Canucksin kolmosen paikasta, mutta Parkille kolmosen puolustava rooli on omiaan, Kingille puolestaan olisi paras paikka pelata offensiivisessa ketjussa. Trevor Linden ei ole kolmosen sentterinä Kingille ollenkaan sopiva sentteri ja näin hänelle ei ole tämän hetken joukkueessa oikein tilausta. Lähinnä hän voisi tulla kyseeseen loukkaantumisten täyttäjänä.

Josh Green, Rick Rypien ja Wade Brookbank ovat kunnossa ollessaan Kingin ohella ehkä lähimpänä paikkaa joukkueesta. Burrowshan nousi Canucksiin juuri Rypienin loukkaantumisen jälkeen. Rypieniin joukkueen valmennusjohto oli myös erittäin tyytyväinen, mutta Burrows on kuitenkin esittänyt vielä parempaa peliä. Rypienin (ja monen muun) ohella tällä kaudella myös loukkaantumisista kärsinyt Green pelasi Buffaloa vastaan pitkästä aikaa kokoonpanoon ja pelasi Lindenin ketjussa noin 10 minuuttia. Hyvänä puolustavana pelaajana Greenilla on annettavaa joukkueelle mielestäni enemmän kuin Gorenilla tai Brookbankilla, mutta Brookbankin puolesta puhuu yksisuuntainen sopimus.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Edessä kauden pisin vieraspeliputki

Vancouverin kannattaisi siirtyä pelaamaan itään: Canucks on voittanut tällä kaudella yhdeksän ottelua kaikkiaan niistä kymmenestä ottelusta, joissa joukkue on kohdannut idästä tulevan joukkueen. Canucks on kaatanut idän isoista joukkueista mm. Ottawan, Philadelphian, Buffalon ja NY Rangersin. Kauden ainoa idän joukkueita vastaan tullut tappio tuli New Jerseyta vastaan. Maaliero idän joukkueita vastaan pelatuista otteluista on 38-19. Onkohan Nonis laittanut joukkueen siirtopaperit jo vetämään?

Viimeksi Vancouver tyrmäsi kotonaan Montrealin. Ottelu oli käytännössä ohi 14 minuutissa - ottelu oli tuolloin lukemissa 6-0 ja laukaukset olivat menneet Canucksille 14-1. Ottelun ensimmäisen erän 6-0 tilanne oli Canucksin seurahistorian runsasmaalisin johtoasema sitten vuoden 1987 Calgary-ottelun. Tähän nopeaan alkuun loppui kuitenkin kotijoukkueen pelaaminen ja ottelun loppu olikin vain odottelua. Sinällään peli ei suuria tunteita nostattanut. No, Alexander Burrowsille merkittiin jälleen taistelumaali ja Trevor Linden katkaisi 16 maalittoman pelin putkensa - tässä ehkä ne merkittävimmät onnistujat.

Henrik Sedin keräsi ottelusta Canucksin tehokkaimpana tehot 1+2 - hänellä on kasassa jo mukavat 45 pistettä 48 pelistä. Lisäksi Henrikillä on joukkueen paras tehosaldo, +10. Henrik Sedinin henkilökohtainen piste-ennätys on mennyt jo rikki ja tällä vauhdilla ruotsalaishyökkääjä hätyyttelee jopa 80 pisteen rajaa. Tämä raja voi hyvin mennäkin rikki, sillä kaksosilla on ollut usein tapana parantaa kauden loppua kohden ja tämän lisäksi Henrikillä on nyt ensimmäistä kertaa NHL-urallaan ketjunsa toisellakin laidalla pelaaja, joka osaa laittaa kiekkoa maaliin.

Canucks peluutti Montrealia vastaan puolustajiaan tasaisemmin kuin kertaakaan tällä kaudella. Nolan Baumgartner ja Mattias Öhlund saivat vähän päälle 21 minuuttia peliaikaa, Bryan Allen ja Kevin Bieksa kellottivat vähän päälle 20 minuuttia ja Sami Salo sekä Steve McCartyhy pelasivat noin 19 minuuttia. Monissa tärkeissä otteluissa urakoineelle Salolle tämän ottelun pieni lepuuttaminen teki hyvää. Mukava oli myös huomata Steve McCarthyn extra-minuutit - nämä olivat viime otteluiden näyttöihin nähden ansaittuja minuutteja.

Maalilla jatkoi edelleen Alex Auld, jolle merkittiin ottelussa 24 torjuntaa. Ottelu oli nuorelle maalivahdille jo 10 peräkkäinen aloitettu ottelu. Hän on ollut Canucksin maalilla 25 pelissä viimeisistä 27 ottelusta. Auldin urakka on hänen kaikkien aikojen raskain - edes aikanaan juniorisarja OHL:n North Bayssa hän ei joutunut vastaavaan urakointiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Auld pelaa joka toisena iltana. Urakka on huolestuttava, mutta toistaiseksi tässä ei näy merkkejä väsähtämisestä - vaan oikeastaan päinvastoin: Auld näyttää pelaavan sitä paremmin, mitä enemmän otteluja kertyy.

Auld kertoi itsekin, että mitä enemmän hän pelaa, sitä paremmin hän pelaa. Levon merkitys on luonnollisesti hyvin tärkeää tässä peliruuhkassa, samoin avain-asioiksi nousevat kaikki palauttavat harjoitukset, näiden jälkeen tehdyt lihashuollot ja palauttavat juomat yms. Joukkueen valmentaja Marc Crawford kehui Auldia paljon ja kertoi, että Auld ei näytä hänen kokeneisiin valmentajan silmiinsä minkäänlaisia väsymisen merkkejä - Crawfordinkin mielestä Auld vain parantaa mitä enemmän hän saa pelejä alle.

Auldille on mennyt tällä kaudella joitakin helppoja maaleja ja voisi sanoa, että näihin virheisiin joukkue on menettänyt joitakin pisteitä. Kuitenkin hän on myös pelastanut joukkueelle joitakin pisteitä ja etenkin hänen tammikuunsa on ollut erittäin hyvä. Viimeissä neljässä ottelussa Auldin selän taakse on tehty yhteensä vain kuusi maalia ja viimeisten kahdeksan ottelun sisään Auldin päästettyjen maalien keskiarvo on 2 maalia ottelua kohden. Lisäksi viimeisten 11 ottelun aikana Auldille ei ole tehty kertaakaan yli kolmea maalia. Kokonaisuudessa Auldin päästettyjen maalien keskiarvo on tällä hetkellä tämän kauden NHL:aan kohtalaisen hyvä 2.71 ja myös torjuntaprosentit ovat kunnossa 90.8% lukemilla. Voittojen määrässä laskettuna Auld on tällä hetkellä jaetulla seitsemännellä sijalla.

Monet Canucksin pelaajat ovat kehuneet tyynen oloista joukkueen tämän hetken ykkösmaalivahtia. Puolustaja Bryan Allen kertoi, että Auldin rauhallisuus tarttuu koko puolustuksen peliin ja puolustus pystyy tekemään tämän johdosta oman hommansa rauhallisesti. Auldin hyvä rebound-kiekkojen käsittelykyky helpottaa Allenin mielestä suuresti puolustuksen tehtävää. Tämän hetken NHL:ssä, jossa puolustajien on hankala pitää hyökkääjiä poissa omalta maalilta, onkin erittäin tärkeää, että maalivahti liimaa kiekot suoraan kiinni tai on hyvä reboundeissa. Isokokoinen Auld näkee kentän hyvin, on kokonsa johdosta vahva maalille entistä NHL-kiekkoa useimmin syntyvissä ruuhkissa ja on hyvänä sijoittujana erinomainen reboundeissa.

Auld elää tällä hetkellä unelmaansa. Toivottavasti tämä kestää mahdollisimman pitkään. Hän on ansainnut jokaisen kiitos-sanan, mitä hänestä kerrotaan.

****

Canucks aloittaa ensi yönä kauden pisimmän vieraspeliputkensa, kun joukkue kohtaa St. Louisin. Tämä raskas, helmikuulle kestävä jakso kestää seitsemän vierasottelua. Joukkueen vastustajiksi asettuvat tämän jakson aikana St. Louis, Columbus, Detroit (Canalplus-ottelu), Colorado, Phoenix, Calgary ja Edmonton. Otteluohjelma on pitkä ja erityisen raskas loukkaantumisten runtelemalle joukkueelle. Ohjalmaa ei yhtään helpota se, että juuri jakson loppupuolella kohdataan Colorado, Calgary ja Edmonton - joukkueet joiden kanssa Canucksilla on ollut tällä kaudella kaikkein suurimmat vaikeudet. Kaksi viimeistä ottelua Calgarya ja Edmontonia vastaan on vielä pelejä, joissa ei saa tuumaakaan ilman mustelmia.

Näin raskaalta jaksolta positiivinen loppusaldo olisi kerätä pisteitä 50% teholla. Joukkueen viimeisimmät seitsemän vieraspeliä ovat tuoneet kolme voittoa ja neljä tappiota, joten pientä parannusta tähän nähden pitäisi nyt saada. Alex Auld ei voi pelata millään kaikkia näitä vieraspelejä, joten Crawfordin koirankoppiin kahden ottelun jälkeen joutuneelta Maxime Ouelletilta kaivattaisiin ainakin yhtä onnistunutta peliä. Ouellet kävi pelaamassa farmijoukkue Manitobassa viime viikon perjantaina ottelun Hamiltonia vastaan. Tässä pelituntuman kannalta tärkeässä ottelussa (4-2 kotivoitto) Ouellettille merkittiin 17 torjuntaa. Jos veikata pitää, Ouellet pelaa Canucksin maalissa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Columbusta vastaan.

Canucksin puolustus on saamassa tälle vieraspelijaksolle onneksi helpotusta Ed Jovanovskin paluusta. Jovanovski luisteli joukkueen perjantain harjoituksissa ja kertoi olevansa tällä hetkellä noin 90% pelikunnossa. Crawford kertoi, että mies palaisi kentille ehkä vieraspelijakso toisessa tai kolmannessa ottelussa. On selvää, että tällä hetkellä 11 ottelua loukkaantumisen vuoksi sivussa ollut puolustaja ei ole parhaimmillaan päästessään ensimmäistä kertaa kaukaloon, mutta jakson lopussa Jovanovskin pitäisi olla jälleen paremmassa kunnossa.

Canucksin puolustus on selvinnyt kokonaisuutena yllättävän hienosti ilman tähtipuolustajaansa, mutta on selvää, että tämän tason puolustajan puuttuminen on näkynyt joukkueen esityksissä osittain. Jovanovskin loukkaantuminen sattui vielä sikäli pahaan saumaan, että hän oli pelaamassa juuri erittäin hyvää kiekkoa ennen tätä. Edellisessä ottelussaan Nashvillea vastaan (28.12) Jovanovski valittiin kentän parhaana pelaajana, miehen tehtyä tehot 1+2, tätä edellisessä ottelussaan (CGY) hän oli kentän kakkostähti ja tätä ennen hän syötti kolme maalia Edmontonia vastaan.

Joukkueen hyökkäyksestä puuttuvat koko vieraspelijakson tärkeä energiapelaaja Matt Cooke sekä vähemmän tärkeä Richard Park. Park pystytään korvaamaan joko Josh Greenilla tai Tyler Bouckilla, mutta Cooke pitää korvata sillä, että joukkueen kaikki energia-osaston miehet jatkavat onnistumistaan. Tässä asiassa Canucksin valmennusjohdon pitää onnnistua peluuttamisessa. Keslerin ketju (laidoilla Burrows ja Ruutu) on pelaamassa tällä hetkellä kauden selvästi parasta kiekkoa, joten tämä koostumus voidaan heittää ketä vastaan tahansa. Lindenin ketjulta pitää saada kuitenkin nyt nähtyä enemmän, jotta joukkue voisi haaveilla menestyksestä.

Canucksin kannalta Keslerin- ja Sedineiden ketjujen lisäksi positiivinen asia on ollut viime peleissä myös ykkösen onnistuminen. Ykkösketju on tehnyt viimeisisä neljässä ottelussa yhteensä 16 pistettä ja tällä hetkellä ketju pelaakin samalla tasolla, kuin siltä on totuttu näkemään. Ketjun sentteri Brendan Morrison on juuri nyt kolmen ottelun maaliputkessa, Todd Bertuzzin tehot viimeisistä neljästä pelistä olivat puolestaan 4+2 ja ketjun toisen laiturin, loukkaantumisesta jo pitkään kärsineen Markus Näslundin tehot näiden neljän pelin aikana olivat puolestaan 1+4. Normaalikunnossaan liigan parhaiden maalintekijöiden joukossa oleva Canucks-kapteeni pelasi ennen Habs-ottelua 10 edellistä ottelua vain yhden maalin tehoilla - hänen pelistään näkee, että mies ei ole kunnossa ja tämä heijastuu myös pisteisiin.

***

USA:n maalilla nuorten MM-kisoissa pelannut Cory Schneider jatkaa hienoa kauttaan Bostonin yliopiston riveissä. Viimeisistä kolmesta ottelusta kasassa on kolme nollapeliä:

http://www.uscho.com/
 
Viimeksi muokattu:

TML

Jäsen
Olipa jälleen kattava seuranta Canucksien peleihin nuckilta. Paljon asiaa tuli esille. Canucks on pelannut viime aikoina hyvin ja tilasto idän joukkueita vastaan on loistava. Lauantaina Canucks pöllytti ranskalaisia mielin määrin ottelun alussa eikä Habsista, tästä niin kovasta jengistä ollut mihinkään. Nuori laituri Aleksander Burrows on ottanut todella kovan harppauksen eteenpäin ja ollut peloton soturi nucksien rosterissa. Leafsia ja Habsia vastaan nähdyissä otteluissa mies on todella esiintynyt edukseen. Hänestä on vielä paljon iloa tulevaisuudessa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös