Viestin lähetti NHL
Miehet ovat terveinä, valmennusjohto on terveinä, ainoa huoli täällä on sentteri-osasto, mutta ei sen väliä...
No eipä palatakaan enää tuohon aiheeseen.
Vancouverin valmennuspuoli on hyvällä mallilla.
Tiesitkö nuckhead seuraavia?
-Crawford oli ensimmäinen Canucks valmentaja, joka on johtanut NHL:n All Stars joukkuetta
-Hän on pelannut Canucksin paidassa kaikki 176 NHL-otteluaan
-Hänen tuloskaskaudellaan 1981-82 Canucks hävisi Stanley Cup finaaleissa Islandersille
(lähde ARVOSTETTU Pro-hockey lehti) ;)
Sentteriosasto on sinun huolissasi, ei minun eikä joukkueen johdon tai seurasta kirjoittavien toimittajien… Pitää muistaa Canucksin sentteriosastosta puhuttaessa se, että vaikka fyysinen sentteri puuttuukin (ellei Linden pelaa keskellä), sentteriosasto on nuori ja koko ajan kehittyvä. Sentteriosasto on
seuraavalla kaudella todennäköisesti parempi kuin viime kaudella ja esimerkiksi Henrik Sedin voi olla seuraavalla kaudella huomattavastikin tehokkaampi. Sentteriosastossa Morrison on riittävän hyvä ykkössentteri (niin hyvä, että hänen ketjunsa voi hyvin olla NHL:n paras), Henrik Sedin siis kehittyvä ja mahdollinen 60 pisteen hyökkääjä, Chubarov hyvä puolustava hyökkääjä ja Kesler taisteleva kahteen suuntaan pelaava sentteri. Keskellä on riittävästi nopeutta,
käsiä, pelisilmää, ulottuvuutta, taistelutahtoa, energiaa ja erityisesti puolustusosaamista.
Pro Hockey on asioista perillä, sillä nämä mainitsemasi asiat pitävät kyllä paikkansa.
Crawford oli tosiaan pelaajana Canucksin "valkoisten pyyheliinojen kevät" joukkueessa mukana vuonna 1982, joskin hänen roolinsa tuossa Roger Neilsonin vetämässä joukkueessa oli melko pieni. Pelaajana hän oli enemmänkin kova työntekijä vasemmalla laidalla, vaikka pelasikin loistavan junioriuran. Hän voitti kaksi Memorial Cupia ja hänet valittiin Memorial Cupin all-stars kenttään vuonna 1981 Cornwall Royalseissa, joissa hän teki 19 pelissä 20 maalia ja antoi 15 syöttöä. Pääosin Crawford pelasi juniori-ikänsä jälkeen urallaan
farmisarjassa vaikka hänet muistetaankin nykyisin ehkä parhaiten tuosta kauden 1982 joukkueesta.
Crawford lopetti pelaaja uransa vuonna 1989 ja siirtyi valmentajaksi entiseen juniorijoukkueeseensa OHL:n Cornwall Royalseihin. Hän valmensi näitä kaksi menestyksekästä vuotta ennen siirtymistään Toronton farmijoukkueen St. John Maple Leafsin valmentajaksi, jossa hän vei joukkueensa kolme kertaa peräkkäin playoffeihin ja kerran finaaliin. NHL valmentajan ura aukesi NHL:n tynkäkaudella 1994-1995 Quebecin joukkueessa, jolloin hänet valittiin myös NHL:n nuorimpana valmentajana Jack Adams Trophyn voittajaksi. Quebecin
silloinen joukkue menestyi Crawfordin alaisuudessa hyvin heti ensimmäisellä runkosarjakaudella (30 voittoa, 13 tappiota ja 5 tasapeliä), mutta putosi playoffeissa Rangerseille. Seuraavalla kaudella Crawford vei Denveriin siirtyneen nimivahvan joukkueen Stanley Cupiin saakka playoff sarjassa, jossa
Avs kaatoi ensimmäisellä kierroksella Vancouverin.
Tämän jälkeen Crawford valmensi vielä kaksi kautta Coloradoa, mutta joukkue ei onnistunut enää viemään mestaruutta. Crawford lähti Denverista vuonna 1998 ja siirtyi Hockey Night In Canadan kommentaattoriksi. Canucksin silloin uusi, nyt jo mennyt manageri Brian Burke hankki Avsin kanssa vielä sopimuksessa olleen Crawfordin Canucksiin korvaamaan Mike Keenania, jonka johdolla Canucks oli aloittanut kautensa surkeasti. Vaihdossa (koska Canucks hankki sopimuksen alla olevan valmentajan) Canucks antoi Coloradolle kakkoskierroksen varauksen ja 200.000 taalaa käteistä.
Crawford siirtyi Canucksiin siis kesken kauden 1998-1999. Joukkue johon hän siirtyi, oli menestyksekkään Coloradon täydellinen vastakohta tuohon aikaan ja Crawfordille varmaan melkoinen muutos siirtyä huippujoukkueesta (jossa hän oli
kolme vuotta aikaisemmin voittanut Cupin ja neljä vuotta aikaisemmin Jack Adamsin) naurettavan heikkoon joukkueeseen, joka oli shokissa Keenanin tempauksien jäljiltä. Alku ei ollut todellakaan paras mahdollinen, sillä Canucks hävisi Crawfordin alaisuudessa 37 ensimmäisestä ottelustaan 23 ja voitti vain kahdeksan. Ensimmäisellä kaudella joukkue jäi kauas playoff viivasta.
Seuraavalla kaudella joukkue aloitti kautensa heikosti, mutta paransi peliään runkosarjan lopussa merkittävästi ja tuli taistelemaan playoff paikoista. Joukkueessa oli käynnissä vahva henkinen nousu ja joukkue näytti vuodessa menneen valtavin askelein eteenpäin, vaikka playoff paikka jäikin saavuttamatta. Kuitenkin kannattajia mielytti suuresti joukkueen suunta, joka meni peräti 25 pistettä edelliskaudesta eteenpäin.
Kaudella 2000-2001 joukkue aloitti jälleen hurjan nousun All-stars tauon jälkeen ja saavutti playoff paikan ensimmäisen kerran neljään vuoteen keräten huippukovassa läntisessä konferensissa 90 pistettä. Joukkue oli viimeistään tässä vaiheessa kääntänyt kurssiaan täysin Keenanin ajoista ja tämän jälkeen se on ollut yksi lännen parhaista joukkueista
rikkomalla 100 pisteen rajan kahtena viime kautena ja voittamalla viime kaudella oman divisioonansa ensimmäistä kertaa 10 vuoteen. Crawfordin matka joukkueen peräsimessä jatkuu edelleen ja Canucks on tulossa nykyjoukkueella
parhaaseen ikäänsä parin seuraavan kauden aikana.
Crawfordin panos joukkueen valmentajana on ollut merkittävä. Joukkue paransi hänen johdollaan pistesaldojaan joka kausi ennen viime kautta, jolloin se otti takapakkia kolme pistettä, mutta pääsi siis silti päälle 100 pisteen. Itse olen ollut välillä vähän skeptinen Crawfordin jatkon suhteen Canuckseissa, sillä vaikka hän onkin tehnyt loistavaa työtä, monikaan valmentaja ei jatka kauaa samassa joukkueessa. Crawford on ollut kuitenkin jo aika pitkään joukkueen valmentajana (reilut viisi vuotta) ja kun pelaajat eivät liiemmin ole vaihtuneet, niin pitää todeta, että hänen naamansa ei ole alkanut ärsyttämään liiaksi - hyvän ja harvinaisen valmentajan merkki.
Mutta ettei tämä menisi pelkästään "Crawford aariaksi", niin pitää muistaa, että valmennusjohto on samalla tavalla kentällinen tai kolmikko kuin pelaajatkin. Kukaan ei vie joukkuetta NHL:ssä yksin mestaruuteen, vaikka päävalmentajaan ne paineet ja menestys kulminoituvat. Canucksin tapauksessa valmennusjohdon kesken on ollut jo pidempään hieno työsuhde, mutta myös ystävyyssuhde. Crawfordin kakkosina työskentelevät Jack Mcllhargey ja Mike Johnston.viettävät Crawfordin kanssa aikaa kentän ulkopuolella, heidän vaimonsa ovat hyviä ystäviä keskenään ja heidän lapsensa pelaavat samassa joukkueessa kiekkoa.
Luonteiltaan ja pelitaustoiltaan Canucksin valmennuskolmikko eroaa toisistaan aika paljon. Crawford on hyvin emotionaalinen valmentaja, joka saattaa käydä hyvinkin kuumana pelissä, mutta jolla on toisaalta hyvä huumori ja luonnollinen ajattelukanta pelaajia kohtaan. Hän on nimenomaan asiallinen pelaajiaan kohtaan ja osaa asettaa itsensä näiden asemaan. Tietotaitoa Crawfordilla on pelistä erittäin paljon ja hän on edelleen kunnianhimoinen käskijä, joka kertoi yrittävänsä kehittyä joka päivä paremmaksi ja paremmaksi valmentajaksi. Ikänsä puolesta Crawford voisi jatkaa vielä pitkään. Takavuosilta joskus liiankin tutuiksi tulleet tunteenpurkaukset ovat viime kausina vähentyneet.
Mcllhargey on Crawfordin tavoin entinen NHL pelaaja, joka oli pelaajaurallaan fyysinen tappeluosaston mies ja jatkaa samankaltaisena luonteena Canucksin penkin takana. Jack on aina sanavalmis ja joskus häntä on sanottu kärkkääksi sanojaksi, joka voisi ajatella ennen kuin menee laukomaan "totuuksiaan". Mcllhargey siirtyi Canucksin penkin taakse farmijoukkue Syracusesta, jossa hän oli farmin pääkäskijänä. Siihen aikaan toiseen suuntaan matkasi Canucksin ex-kakkoskoutsi Stan Smyl, joka valmensikin farmijoukkuetta pitkään. Toisena kakkosena toimii joukkueen "kiekkonero", aina idearikas ja peliä taktisesti ajatteleva Mike Johston, joka tuli Canucksiin Kanadan maajoukkuekuvioista. Johnston on luonteeltaan hiljaisempi kuin Crawford tai Mchargey ja hän tasapainottaa näin eräänlaisena kiekkofilosofina joukkueen valmennusjohtoa. Johnstonin sanotaan vaikuttaneen Canucksin paljon käyttämän 1-3-1 puolustustaktiikan luomisessa joka on joukkueelle tänäkin päivänä hyvin leimaavaa, sillä harva joukkue tekee sen yhtä hyvin kuin Canucks ja tämän johdosta joukkue tekee myös paljon vastaiskumaaleja.