Helppo yhtyä Mr.Smithin tekstiin vaikka tappio sunnuntai-iltana tulikin. Manitoba on pelannut alkukaudella todella hyvin voittaen kolme peliä ja kärsien yhden tappion, joka sekin tuli tosin vieraissa ja vain maalin erolla näennäisestä hallinnasta huolimatta. Huomionravoista alkukauden peleissä on se, että joukkue on pelannut kauden kaikki neljä peliään vieraissa ja näissä peleissä maaleja on ainakin nähty, sillä alkukauden maaliero neljän pelin jälkeen on 22 tehtyä ja 13 päästettyä. Manitoba porskuttaakin edelleen oman divisioonansa ykkösenä ja joukkueen kaikki kesän hankinnat näyttävät erittäin onnistuneilta; Jeff Heerema on ollut loistava Ryan Keslerin ja Lee Gorenin ketjussa, Goren puolestaan paukutti hattutempun ennakkoon vahvana pidettyä Rochesteria vastaan, Dipenta ollut
todella vahva puolustuksessa (tehopörssissä +7), Green pelannut oman päänsä erinomaisesti kolmosessa ja Flaherty on ollut Hamilton peliä lukuun ottamatta vakuuttava maalilla. Oikeastaan vain Jonathan Aitkenin alkukausi ei ole ollut odotettu ja tämäkin menee täysin hänen loukkaantumisensa piikkiin.
Onneksi Aitken palasi kehiin silmävammansa jälkeen Cleveland peliin ja jatkossa voidaan odottaa häneltäkin vahvenevaa panosta. Hamilton pelin puolikuntoinen Aitken jätti väliin.
Jason Kingin huikean alkukauden tehot neljässä pelissä ovat 7+2 ja näillä tehoilla hän johtaa koko AHL:n pistepörssiä. King näyttää menneen jälleen eteenpäin myös kokonaispelinsä suhteen. Hänellä on todennäköisesti edessään hyvä tulevaisuus NHL:ssa, jossa mies myös jo pelaisi jos sarja olisi käynnissä. Tällä hetkellä ketju, jossa King iskee maaleja vasemmalla, Peter Sarno
järjestelee peliä keskellä ja Jesse Schultz kiitää oikealla, on liekeissä. King johtaa luonnollisesti koko AHL: pörssiykkösenä myös Manitoban pistepörssiä ja harjoituspeleissä pimennossa ollut Peter Sarno on neljän pelin jälkeen toisena tehoin 2+7. Nimellinen ykkösketju Kesler-Heerema-Goren on tehnyt vastustajien puolustuksista pilkkaa ja iskenyt yhteensä 19 pistettä alkukauden peleissä. Erityisesti ketjun sentterin Ryan Keslerin esitykset ovat ilahduttaneet Manitoba faneja. Kun koko viime kaudella Kesler ei tehnyt 33 AHL pelissä kuin kolme maalia, niin tällä kaudella hän sivusi tätä lukemaa jo kolmen pelin jälkeen. Kesler on saanut kesän aikana lisää voimaa ja vähän
nopeutta ja pääsee tätä kautta paremmin maalipaikkoihin. Keslerin ja Kingin farmikautta on näin Canucks fanin silmin todella mielenkiintoista seurata, sillä kyseessä ovat todennäköisesti joukkueen tulevaisuuden runkopelaajat.
Puolustuksessa Kiril Koltsovilla on neljän pelin jälkeen maali ja kolme syöttöä eli hän on piste/ottelu tahdissa. Hän oli kauden ensimmäisessä pelissä Penguinsia vastaan heikko, mutta paransi tämän jälkeen ja nyt näyttää siltä, että kiekollisena pakkina Koltsovin peli on kehittynyt kovan luokan AHL puolustajan mittoihin. Koltsovin pakkiparina on pelannut Nolan Baumgartner,
joka on ollut alkukaudella Manitoban toiseksi tehokkain puolustaja. Baumgartnerin pelistä ei AHL tasolla juuri heikkouksia löydy, niin hyvin hän pystyy pelaamaan kahteen suuntaan ja kun liike riittää vastustajan tehoketjuja vastaan, niin hyvähän siinä on pelata. Hamilton pelin ylivoimapelissä Baumgartner ampui kiekon maaliin Bulldoggien maalivahdin Yann Danisin kiinniottokäden läpi - vaikea siinä on torjua kun "Baumer" jysäyttää laukauksensa. Dipenta on ollut erittäin arvokas vahvistus etenkin alivoimalla ja hän pitää omassa päässään vastustajat tehokkaasti kaukana maalilta. Kent Huskins on ollut alkukaudesta tasainen, mutta tyypilliseen tapaansa kaikenlainen hohdokkuus puuttuu. Tietysti on vain hyvä merkki, kun pakkia ei
kentällä juurikaan huomaa.
Kevin Bieksa ja Tomas Mojzis ovat takalinjojen vähiten pelaavat pakit, mutta molemmat ovat vasta kehittymässä AHL tason puolustajiksi ja tulevaisuudessa molemmilta voidaan odottaa suurempaa roolia. Kaksikko on ikänsä puolesta vielä vähän voimaton kovissa väännöissä, mutta toisaalta he perustavat pelinsä aika hyvin liikkeeseen ja paikkaavat heikkouksiaan tätä kautta. Kun Manitoban muuten varsin toimivalta vaikuttaneeseen pakettiin lisätään vielä alkukaudella sivussa olleen fyysisen Jonathan Aitkenin paluu kaukaloon, niin joukkueen ei tarvitse
olla huolissaan puolustuksensa pitävyydestä. Päinvastoin. Se on joukkueen voimavara siitäkin huolimatta, että hyökkäystä monet Hirvifanit pitävät koko liigan parhaana kahden ensimmäisen ketjun osalta ja kolmosessa Greenin, Royn ja Brookbankin muodostama kolmikko on toimiva fyysisyyden ja energian ansiosta. Brookbank on muuten tapellut alkukauden neljässä pelissä kolme kertaa, vaikka mies haluaakin kuulemma vähän rauhoittua ja yrittää hankkia enemmän ansioita muilla avuilla kuin tappeluilla.
Maalilla Wade Flaherty on ollut vakuuttava (kolmen pelin jälkeen) päälle 95% torjuntaprosentillaan ja 1.22 päästetyillä maaleillaan. Hän on tällä hetkellä joukkueen selkeä ykkösmaalivahti, vaikka valmennusjohto haluaisikin peluuttaa enemmän lahjakkaampaa Alex Auldia ja vaikka Hamilton pelissä mies ei ollutkaan parhaimmillaan. Auld on ollut joukkueen suurin pettymys kahden pelin jälkeen ja hänen tilastonsa kertovat kaiken oleellisen hänen
"onnistumisestaan"; päästettyjä maaleja Auldille on mennyt 5.19 keskiarvolla ottelua kohden ja torjuntaprosentti ei sekään hurmaa, 76.7%. Minulla on kuitenkin Auldia kohtaan vankka usko ja kunhan hän saa pelinsä kulkemaan, niin joukkueella on todellinen positiivinen ongelma maalilla.
Tämän kauden Manitobaa ei uskoisi enää siksi samaksi joukkueeksi, joka viime kaudella jäi divisioonansa kuudenneksi ja kauas kärjestä. Joukkueen vaihtuvuus on ollut Dave Nonisin johdolla todella suuri ja vaikka henkilökohtaisesti pelkäsinkin liikaa vaihtuvuutta, niin ainakin nyt näyttää siltä, että pelko oli
melko lailla turha. Ehkä tosin puolustuksessa tietynlainen miesten suuri vaihtuvuus on jossakin määrin näkynyt, vaikka takalinjoilta yksittäisten pelaajien henkilökohtaiset onnistumiset tehoissa ja esityksissä paikkaavatkin kokonaispaketin pientä hakemista. Tästä vaihtuvuudesta kertoo aika hyvin se, että joukkueen kaksi ensimmäistä ketjua ovat jokaista pelaajaa myöten täysin
vaihtuneet (Kesler ja King pelasivat toki jo viime kaudella, mutta vain osan aikaa). Kolmosessa ainoastaan Jimmy Roy on pitänyt paikkansa viime kaudesta (tosin myös Brookbank pelasi tässä 14 peliä) ja nelosessa Tim Smith on uutena kasvona mukana. Puolustuksessa ainoastaan Koltsov, Baumgartner ja Mojzis ovat
mukana viime kauden ryhmästä. Dipenta, Huskins, Aitken ja Bieksa ovat puolestaan kaikki uusina kasvoina mukana, vaikka Bieksalle kolme peliä viime kaudella kirjattiinkin. Kun myös joukkueen maalivahti on uusi ja valmennus on uusi, niin kovin paljon joukkue näyttää erilaiselta kuin viime kaudella.
Seuraavan pelin Manitoba pelaa perjantaina ja tällä kertaa harvinaisesti jopa kotonaan, jossa joukkueen fanit jo odottavatkin uudistuneen ja parantuneen joukkueensa esityksiä. Vastustajana tässä ottelussa nähdään Edmonton Road Runners. Winnipegiläisille kiekkofaneille kauden neljä ensimmäistä peliä ovat antaneet suuren toivon kauden jatkosta, joten hallissa
tulee olemaan paljon yleisöä ja tunnelma on varmaan huikea. Toivottavasti joukkue jatkaisi samanlaisia esityksiä jatkossa ja erityisesti toivon nuorten tulevaisuuden toivojen kuten Kingin, Keslerin, Koltsovin ja Auldin hyviä otteita.