Vancouver Canucks 2004-05

[nuck]

Eläintarhassa Hirvet ja Sudet

Neljä joukkuetta enää jäljellä. Hirvien ja Susien kohtaamisesta on tulossa mielenkiintoinen sarja, joten alustetaan sitä hieman käymällä läpi joukkueiden kauden historiaa ja kirjoitetaan muuta sekavaa. Runkosarjassa joukkueet kohtasivat toisensa neljästi. Moose otti yhden voiton, Wolves vei nimiinsä kolme peliä. Yhtä ottelua lukuun ottamatta ottelut olivat melko tasaisia ja myös runsasjäähyisiä.

Joukkueiden välinen ensimmäinen mittelö pelattiin tammikuun viimeinen 2004 Winnipegissä ja Chicagon Sudet olivat tuolloin parempia maalein 3-4. Moosen maalilla pelasi Flaherty, Wolvesin maalilla torjuili huippulupaus Lehtonen. Laukaukset menivät 29-27 Chicagolle ja molemmat keräsivät 20 minuuttia jäähyjä.
Chicago ratkaisi pelin kolmannen erän alussa tekemällä kaksi nopeaa maalia.

Moosen Alex Burrowsilla - kaikkien Chicagon pelaajien suosikilla muuten - oli pelin lopulla läpiajo, jonka Lehtonen otti kopiksi ja sinetöi joukkueensa voiton. Hirvilaumasta tehokkain oli Ryan Kesler kahdella maalilla ja yhdellä syötöllä, ketjukaveri Lee Goren kirjautti kaksi syöttöä. Wolveseilla Lonny Bohonos ja puolustaja Greg Hawgood tekivät pisteet 1+1. Tasainen peli, joka olisi hyvin voinut kääntyä myös toiseen suuntaan.

Joukkueiden seuraava kohtaaminen pelattiin AHL:lle tyypillisesti heti seuraavana päivänä - uudenvuoden päivänä. Tällä kertaa Moose oli parempi ja vielä selvästi maalein 6-0. Manitoban maalilla jatkoi Flaherty, Wolves oli vaihtanut maalivahtiaan Lehtosesta Garnettiksi. Moose voitti laukaukset 32-25 ja pelissä jaettiin peräti 170 minuuttia jäähyjä. Kevin Bieksa teki kaksi
maalia, Jason King 2+1, Nolan Baumgartner antoi kaksi syöttöä, Peter Sarno kolme syöttöä. Jeff Heerema ja Alex Burrows onnistuivat myös maalinteossa. Kokonaisuutena Moose oli terävänä etenkin ylivoimilla ja ratkaisi näiden aikana ottelun.

Kolmas joukkueiden välinen ottelu pelattiin Chicagossa maaliskuun 12. päivä. Chicagon maalilla pelasi Garnett, Moosen maalilla Alex Auld. Ottelu eteni kolmanteen erään saakka 0-0 tilanteessa, vaikka etenkin Chicagolla oli paljon hyviä maalipaikkoja - joukossa mm. Derek MacKenzien rangaistuslaukaus. Wolvesin Greg Hawgood onnistui rikkomaan Auldin nollan lopulta kolmannen erän alussa. Maalin jälkeisen ajan Manitoba painosti vahvasti ja mm. Lee Gorenilla oli kaksi
erinomaista paikkaa, mutta Garnett kesti.

Ottelun kolmanneksi viimeisellä minuutilla Moosen Ryan Kesler sai kiekon maaliin, mutta osuma tarkastettiin videolta. Vaikka videolta näkyikin kiekon meneminen maaliviivan yli, ottelun tuomari Bob Langdon hylkäsi jostain syystä maalin. Sudet ottivat näin kotivoiton tässä maalivahtien kaksintaistelussa. Ottelu oli tällä kerralla erittäin siisti ja kumpikin joukkue pelasi ainoastaan
kolme kertaa alivoimalla. Pelin ykköstähti oli Garnett, kakkostähti Auld ja kolmostähti Brad Larsen.

Joukkueet kohtasivat toisensa jälleen heti seuraavana päivänä. Tällä kerralla tunteet saivat vallan jo heti pelin alkulämmittelyssä kun Moosen Johnathan Aitken laukoi kiekon Wolvesin päätyyn. Kostoksi tästä "viivan ylittämisestä" pelin alla, kentällä syntyi joukkotappelun poikanen, jonka seurauksena Moosen Jason Lehaux sai neljän pelin pelirangaistuksen ja Wolvesin Kip Brennan joutui istumaan katsomossa runkosarjan loppuun (15 peliä).

Itse pelissä Wolves oli tällä kertaa parempi maalein 5-2. Maalilla pelasivat kolmannen pelin neljän päivän sisään pelannut Auld ja Lehtonen. Maaliskuun alussa Chicagon joukkueeseen liittynyt Jay Bouwmeester teki ensimmäisen maalinsa Wolvesin paidassa ja saman ottelun kolmannessa erässä lahjakas puolustaja laukoi myös toisen osumansa. Erikoista pelissä oli se, että Moose ei
saanut kolmannessa erässä yhtään laukausta kohti Lehtosen maalia.


Wolves satsannut joukkueeseen:

Neljä peliä ja kolme tappiota siis Moosen sarja Wolves otteluissa tällä kaudella. Maaliskuun tappioista pitää muistaa kuitenkin myös se, että Manitoballa oli juuri noiden Chicago pelien aikaan menossa kauden heikoin jakso ja joukkueen rivit eivät olleet kunnossa. Joukkue hävisi helmikuun 23. - maaliskuun 15. välisenä aikana 10 pelistään peräti yhdeksän ja näistä 10 ottelusta vain kaksi pelattiin kotona. Näistä ajoista Manitoba on mennyt
playoffeissa paljon eteenpäin.

Toisaalta myös suurella AHL budjetilla operoiva Chicago on kehittynyt runkosarjasta. Joukkue teki ensin helmikuun 23. päivä sopimuksen Chicagon lähistöltä kotoisin olevan NHL puolustaja Joe Corvon kanssa. Kahden viime kauden aikana Corvo on pelannut Los Angelesissa 122 ottelua ja tehnyt näissä 13 maalia ja 37 pistettä. Lisäksi kaudella 2001-02 Corvo iski AHL:n Manchesterissa 80 pelissä 50 pistettä ja kaudella 2002-03 26 pelissä 26 pistettä.

Corvon hankinnan jälkeen Susien GM Kevin Cheveldayoff vahvisti rivejään playoffeja varten vielä entisestään ja "lainasi" Floridan farmista San Antoniosta kaksi erinomaista nuorta pelaajaa, Jay Bouwmeesterin ja Stephen Weissin. Molemmat Wolvesin uudet hankinnat olivat aikanaan ykköskierroksen varauksia ja molemmat pelasivat NHL:n nuorten tähtien All-Stars ottelussa
vuonna 2003.

Puolustaja Bouwmeester oli Kari Lehtosen jälkeen seuraavana (yhteensä kolmantena) varattu pelaaja vuoden 2002 Draftissa ja hänet valittiin kaudella 2002-03 NHL:n tulokastähdistöön. Susissa Bouwmeester pelasi loppukaudella 18 ottelua ja teki näissä 9 (6+3) pistettä. Weiss oli puolestaan Floridan ykköskierroksen varaus (neljäs kaikista) vuonna 2001. Viime kaudella Weiss oli
Floridan neljänneksi paras pistemies NHL:ssä ja tällä kaudella hän teki yhteensä 54 pistettä 80 ottelussa. Wolveseissa Weiss ehti pelaamaan runkosarjassa 18 ottelua, joissa hän tehoili 16 (7+9) pistettä.

Chicago sai takalinjoilleen myös kolmannen vahvistuksen tämän vuoden puolella kun joukkue antoi keväällä näyttöpaikan vuoden 2003 ykköskierroksen varaukselleen (yhteensä kahdeksas kaikista) Braydon Coburnille. Isokokoinen Coburn, viime kauden WHL:n All-Stars kenttään valittu puolustaja, ehti pelaamaan alkukauden WHL joukkue Portlandissa ja voittamaan Kanadan nuorten maajoukkueen mukana nuorten MM kultaa. Wolveseissa Coburn pelasi runkosarjan aikana vain kolme ottelua, mutta on vakiinnuttanut paikkansa Wolvesin playoff miehistössä.


Wolves vahva joka osa-alueella:

Chicagon maalilla pelaavan Kari Lehtosen taidot tietävät kaikki Suomalaiset kiekkofanit. Huippulupaus Lehtonen on erittäin suosittu pelaaja Wolves fanien keskuudessa, eikä syyttä. Lehtonen on ehdottomasti yksi maailman lahjakkaimmista pelaajista ja hänellä on taito kääntää tiukkoja pelejä omilleen.
Runkosarjassa noin 93% lukemilla pelaava nuori maalivahti tulee tekemään Moose hyökkääjien illoista vaikeita.

Moose vastaa Lehtoseen erinomaiset playoffit pelanneella Wade Flahertylla. Tähän mennessä Flats on voittanut sarjansa kahta muuta tulevaisuuden maalivahtia, Leafsin Tellqvistia ja Amerksin Milleria vastaan. Miller oli runkosarjassa liigan paras maalivahti ja hänen kaatamisensa oli Flahertylle kova päänahka. Mielenkiintoista onkin nyt nähdä, pystyykö Lehtonen laittamaan
vielä Milleria paremmaksi vai vetääkö Flats kokeneena maalivahtina jälleen pidemmän korren.

Puolustuksessa Chicagolla on paljon taitoa ja liikkuvuutta. Joe Corvo, Jay Bouwmeester ja Travis Roche ovat joukkueen kivikovat kärkinimet. Corvo on ollut molempiin suuntiin erittäin hyvä pelaamissaan otteluissa, Bouwmeester on yksi maailman parhaista nuorista puolustajista ja Roche oli AHL:n All-Stars kenttään valittu puolustaja, joka nakutti runkosarjassa komeat 50 (12+38) pistettä ja keräsi tämän päälle tehopörssiin lukeman +25. Huippuluokan kolmikon takana pelaavat huippulupaus Braydon Coburn, hyvä puolustava puolustaja Tim Wadderburn,
fyysinen Paul Flache sekä runkosarjassa 47 pistettä kerännyt kokenut offensiivinen puolustaja Greg Hawgood.

Moosen puolustus ei ole taidossa samaa luokkaa kuin Chicagon vastaava, mutta ei se ollut sitä ennakkoon Amerksiakaan vastaan. Sen sijaan Mooselta löytyy hyviä vääntäjiä ja fyysisiä puolustajia jotka ovat tehty kovia playoff sarjoja varten. Pelkkään kokoon ja fyysisyyteen Moosekaan ei toki nojaa, vaan joukkueen
takalinjoilta löytyy myös taitoa ennen kaikkea Kevin Bieksan, Nolan Baumgartnerin, Danny Groulxin ja Thomas Mojzisin toimesta.

Hyökkäyksessä J.P. Vigier äänestettiin AHL:n kakkos All-Starsiin miehen pelattua uransa parhaan kauden ja tehtyä 70 (29+41) pistettä. Vigierin ketjussa pelaavat todennäköisesti Tommi Santala ja kokenut Lonny Bohonos, joka pelasi runkosarjan lähes piste / ottelu keskiarvolla. Näistä Santala on ollut tehokas
playoffeissa ja tähän mennessä mies on iskenyt neljä maalia, kun runkosarjan 67 pelissä Tommin mailasta lähti kahdeksan maalia.

Muita kovan luokan AHL hyökkääjiä Chicagolla ovat runkosarjassa 63 pistettä tehnyt ja viime playoff otteluissa liekeissä ollut B.C lähtöinen Cory Larose, runkosarjassa 60 pistettä tehnyt joukkueen kapteeni Steve Maltais, nuori Stephen Weiss, hyvä puolustava hyökkääjä Derek MacKenzie ja Larosen ketjukaveri
Brad Larsen. Myös hyökkäyksessä joukkueella on todella paljon hyökkäysvoimaa ja erittäin hyvin syvyyttä. Joukkueen valmentaja John Andersson peluuttaa joukkojaan neljän hyvän ketjun voimin.

Mooselta löytyy niin ikään tehoja aina kolmesta ketjusta saakka, joukkueella on lisäksi hyvät energiaketjut ja isokokoisia hyökkääjiä. Peter Sarnon ja Josh Greenin muodostama ykkösen kaksikko on ollut hyvällä pelipäällä playoffien viime otteluissa. Kakkonen, Ryan Keslerin, Lee Gorenin ja Jeff Heereman ketju
on ollut puolestaan ehkä playoffien paras ketju kokonaisuudessaan ja kolmosessa puolustava Nathan Smith on kuin eri pelaaja runkosarjaan verrattuna. Kokonaisuudessa joukkueilla on melko tasaiset hyökkäykset. Moose on hieman
kookkaampi ja fyysisempi, Chicago hieman taitavampi.

Mielenkiintoinen sarja siis tulossa. Molemmat joukkueet ovat liikkuvia ja fyysisiä joukkueita. Molemmat vetävät tupaansa paljon kansaa ja sarjan tunnelma niin Chicagossa kuin Winnipegissäkin on varmasti huikea. Ensi yönä pelataan sarjan ensimmäinen ottelu Chicagossa. Tämän jälkeen myös seuraava ottelu
Chicagossa, jonka jälkeen kolme ottelua (mikäli tarvitaan) Winnipegissä ja jälleen tarvittaessa kaksi Chicagossa.

 

[nuck]

Moosen ja Wolvesin playoff sarja käynnistyi viime yönä Chicagossa tutuilla kokoonpanoilla. Moosen maalilla pelasi Flaherty, Wolvesin maalilla torjui Lehtonen. Wolves sai peliin ja sarjaan lentävän lähdön kun joukkue onnistui tekemään heti pelin ensimmäisellä minuutilla ottelun avausmaalin. Ottelua oli
pelattu vain 50 sekuntia kun Brad Larsen syötti kulmasta maalin eteen Derek MacKenzielle, joka nosti kiekon rystyltä maalin kattoon. Moose onnistui vastaamaan Wolvesille kuitenkin nopeasti ja vain puolentoista minuutin kuluttua Wolvesin maalista ottelu oli tasan 1-1. Josh Green ampui kiekon maalille ja Justin Morrison iski Lehtosen edestä tasoituksen.

Neljän minuutin kohdalla runkosarjasta tuttu joukkueiden välinen jännite purkautui ensimmäistä kertaa Rick Rypienin ja Brian Maloneyn otettua pitkän tappelun keskenään. Molemmat saivat hyviä osumia ja tappelu päättyi tasan. Tappelun jälkeen Moose sai paikkoja Lehtosen maalille, mutta lisäosumia joukkue ei onnistunut tekemään. Myös Chicagolla oli erän lopulla paikkansa Kevin Bieksan ja Danny Groulxin jäähyjen aikana, mutta lisämaaleja ei tullut toiseenkaan päähän. Ensimmäisen erän laukaukset menivät Mooselle 7-5 ja jäähyjä Hirvet saalistivat kaksi minuuttia enemmän.

Manitoba aloitti toisen erän hyvin ja joukkue onnistui luomaan maalipaikkoja Chicagon päätyyn. Alexander Burrows pääsi läpiajoon ja samassa vaihdossa kiekko pomppi maaliruuhkan jälkeen maaliviivalla, mutta ei mennyt sisään. Hyvän alun jälkeen Chicago sai kuitenkin peliä haltuunsa ja joukkue voitti irtokiekkoja
joka osa-alueella. Erän 13 minuutilla kova taistelu palkittiin kun Tim Wadderburnin rannelaukaus yllätti Flahertyn. Kotijoukkue jatkoi maalinsa jälkeen hienoa peliä ja Moose oli ahtaalla, mutta lisämaaleja Chicagon hallitsemaan erään ei enää nähty ja tauolle mentiin kotijohdossa 2-1. Toisen erän laukaukset 12-2 kertovat hyvin siitä, kummassa päässä peliä pelattiin.

Kolmannen erän alku oli ensimmäisen uusinta. Erää oli pelattu vain 44 sekuntia kun J.P Vigier harhautteli Danny Groulxia ja pääsi nousemaan Flahertyn maalille. Hyvä laukaus ylänurkkaan ja Wolves oli jo kahden maalin karkumatkalla. Toisen erän tapahtumiin nähden täysin ansaitusti. Erän puolessa välissä kotijoukkue siirtyi jo kolmen maalin karkumatkalle kun Wadderburnin maaliin syötön antanut Brian Sipotz iski Stephen Weissin syötöstä lukemiksi jo 4-1. Tämä maali riitti tänään 19 torjuntaa ja neljä maalia päästäneelle Flahertylle ja Moosen maalille luisteli ensimmäistä kertaa tämän vuoden playoffeissa runkosarjassa Flahertya enemmän pelannut Alex Auld.

Sipotzin maalin jälkeen kotijoukkueen paras terä oli poissa ja erän 16 minuutilla nuori Cory Pecker pääsi tekemään playoffien avausmaalinsa. Moose sai Peckerin maalista lisää virtaa ja joukkue otti Auldin pois maaliltaan erän 17 minuutilla. Uhkapeli palkittiin 4-3 kavennusmaalilla kun Lee Goren ohjasi maalin edestä kavennuksen. Moose tuli lopussa vielä kovaa päälle, mutta
takaa-ajo tyrehtyi Kevin Bieksan korkeaan mailaan ottelun viimeisen minuutin alussa. Näin Chicago otti sarjan avausvoiton.

Moose oli sarjan ensimmäisessä pelissä ensimmäisessä erässä kohtalainen, toisessa heikko ja kolmas oli erän toista puoliskoa lukuun ottamatta melko heikkoa peliä. Chicago piti kotietunsa ansaitusti, mutta Wolvesin joukkue teki joitakin näkyviä virheitä puolustuksessa ja jo edellisessä sarjassa heikosti toiminut
ylivoima jatkoi tänäänkin samaa tehotonta rataansa (0/4). Lopputulokseen Chicago on varmasti tyytyväinen, mutta mitään tämä ensimmäinen peli ei vielä ratkaissut. Moosehan hävisi myös Rochesterille sarjan ensimmäisen ottelun ja voitti tämän jälkeen kaikki neljä seuraavaa.

Edit:

Mikähän muuten vaivaa Chicagolaisfaneja? Joukkue oli AHL:n runkosarjassa kuitenkin suosittu ja keräsi keskimäärin 9000 katsojaa kotiottelua kohden mutta plaoffeissa yleisö on loistanut poissaolollaan ja keskimäärin lehtereillä on istunut 4000-5000 ihmistä. Ensimmäisessä Moose ottelussa ihmisiä oli vain 3906 kun joukkueen kotihalliin Allstate Arenaan mahtuu 16692 ihmistä. Merkillistä, sillä nyt pelataan kauden parhaita pelejä ja ratkaisun hetket ovat käsillä. Winnipegiläisyleisö on ainakin tiedostanut tämän hyvin, sillä Moosen edellisessä kotipelissäkin oli päälle 15000 ihmistä.

 

[nuck]

Wolves-Moose game 2

Moosen ja Wolvesin välisestä sarjasta odotettiin ennakkoon maalivahtien kaksintaistelua. Toinen odotettu yksityiskohta oli joukkueiden välinen kova fyysinen peli. Kahden ottelun perusteella voi sanoa, että Wolvesin nuori maalivahti Lehtonen on ollut sarjassa parempi kuin Moosen kokenut Flaherty. Flahertyn haparoitua ensimmäisessä pelissä, Lehtonen nousi otsikoihin toisessa pelissä torjumalla 25 kiekkoa ja pitämällä nollan. Fyysisestä pelistä voi sanoa vain, että sitä on todella nähty. Sarjan toisessa pelissä jaettiin yhteensä 159
jäähyminuuttia. Ei siis aivan joukkueiden välisen uudenvuoden päivän ottelun verran (170 minuuttia), mutta hyvin lähelle sitä.

Ensimmäisen ottelun hävinnyt Moose aloitti toisen ottelun hyvin. Ensimmäinen maalipaikka tuli ottelun alussa Moosen Ryan Keslerille, joka murtautui puolittain läpi, mutta Lehtonen otti rystypuolen yrityksen kiinni. Tämän jälkeenkin ensimmäisessä erässä Moosen Lee Gorenilla ja Rick Rypienilla oli maalipaikkansa, Wolvesin puolelta paras maalipaikka tuli puolestaan puolustaja
Joe Corvolle. Maaleja ei erässä kuitenkaan nähty ja erätauolle mentiin maalittomissa numeroissa. Ensimmäisen erän lopulla nähtiin vielä ensimmäinen suurempi tappelunujakka kun Moosen Kevin Bieksa ja Josh Green tappelivat Wolvesin Brian Maloneyn ja Travis Rochen kanssa.

Kotijoukkue aloitti toisen erän terävästi ja sai arvokkaan avausmaalin ylivoimalla erän toisen minuutin aikana, kun J.P Vigier löysi joukkueen kapteenin Steve Maltaisin Flahertyn maalin kulmalta. Maalin jälkeen nähtiin jälleen tappelu kun Wolvesin gooni Kip Brennan pieksi Moosen selvästi pienemmän taistelijan Jimmy Royn. Tappelusta syntyi suurempi joukkotappelu ja kaikki 10 kentällä ollutta pelaajaa saivat rangaistuksia. Mooselle arvottiin joukkotappelusta suuremmat sanktiot ja Wolves pääsi ylivoimalle. Hirvet selvisivät kuitenkin alivoimastaan pitkälle Flahertyn ansiosta.

Moose sai erän viidennellä minuutilla viiden minuutin ylivoiman J.P Vigierin huidottua Kent Huskinsilta veret naamasta. Onnistuneella ylivoimalla Moose olisi tuonut itsensä täysillä mukaan peliin ja parhaassa tapauksessa päässyt jopa johtoon, mutta Lehtonen kesti kaikki Hirvijoukkueen yritykset. Lähimmäksi pääsi Peter Sarno, jonka laukaus osui ensin Lehtoseen ja tästä tolppaan. Erän puolenvälin jälkeen Wolvesin Lonny Bohonos ja Derek MacKenzie sekä Moosen Danny Groulx ja Nolan Baumgartner menivät jäähylle parin minuutin sisään ja Wolves iski 4-4 pelissä 2-0 johtomaalin. All-Stars puolustaja Travis Roche sai hienon
syötön Hirventappajalta Steve Maltaisilta ja pääsi tekemään kotijoukkueelle tärkeän maalin.

Erän lopussa J.P Vigier yritti jälleen päästää Moosea mukaan peliin ottamalla kakkosen poikittaisesta mailasta. Moosen kapteeni Nolan Baumgartnerilla olikin ylivoimalla hyvä maalipaikka, mutta Wolvesin maali säilyi koskemattomana.
Rangaistusten täyttämän toisen erän jälkeen laukaukset olivat kotijoukkueelle 26-17 ja tolpat vieraille 1-0. Kotijoukkueella oli etu maaleissa, mutta ei mitenkään mahdoton etu. Moose oli edelleen hyvin mukana pelissä ja kun joukkue oli saanut luotua maalipaikkojakin, tärkeä ottelu oli vielä mahdollista kääntää
ja päästä tätä kautta kolmeen seuraavaan kotona pelattavaan peliin etu mukanaan.

Moose saikin kolmanteen erään hyvän alun kun Wolves gooni Kip Brennan halusi jälleen tutustua "toiseen kotiinsa" ja sai kakkosen kyynärpäätaklauksesta. Hirvijoukkueelle huipputärkeä ylivoima pyöri hyvin, mutta Lehtosen maaliin kiekkoa ei saatu vieläkään. Lähimmäksi pääsi Peter Sarnon hyvästä syötöstä Lee Goren, mutta Lehtosen maali soitti jälleen musiikkia ylärimalla. Erän puolessa välissä Moose oli päästänyt Wolvesin laukomaan vain kerran ja vieraat pelasivatkin vahvasti. Maaliin kiekkoa ei kuitenkaan saatu ja ottelussa mentiin aina viimeiselle minuutille jolloin Travis Roche otti kakkosen huitomisesta ja Moose sai ylivoiman. Sitä ei ehditty kuitenkaan pyörittämään kunnolla kun
Wolvesin tähtipakki Joe Corvo iski kiekon tyhjään Moose maaliin. Wolves oli pitänyt molemmat kotipelinsä ja jatkaa sarjaa näin edulla.

Toinen ottelu oli Mooselta ensimmäistä parempi, mutta Lehtonen pelasi hyvän pelin. Hyvällä maalivahdilla on usein myös onnea ja Moosen tolppalaukaukset kilisivätkin ulospäin. Ensimmäisessä ottelussa hieman epävarmasti pelannut Flaherty oli tänään voimaton molempien Wolves maalien edessä, eikä häntä voi
tappiosta syyttää. Seuraavat kolme ottelua pelataan Winnipegissä, jossa Moose ei ole vielä tämän vuoden playoffeissa hävinnyt. Saapa nähdä jatkuuko voittoputki vai karkaako Wolves. Seuraava ottelu näyttää paljon suuntaa koko sarjan suhteen.

 

[nuck]

Canucks prospectit

nhl.com kertoi prospect sarjassaan Canucksin prospecteista;

http://www.nhl.com/futures/features/prospects_van051905.html

Selvästi lahjakkain prospecti Ryan Kesler puuttui listalta NHL kokemuksen vuoksi (ei taida enää olla prospecti vaikka ikänsä puolesta sitä olisi). Erikoista listassa oli se, että QMJHL:ssä loistokauden pelannutta Julien-Ellis Plantea ei muistettu artikkelissa mitenkään.

 

[nuck]

Eläinsatuja vol.3; Hirvi seisoo enää yhdellä jalalla

Manitoban kauden loppu on lähellä ja Wolvesin aseet on suunnattu lopettamaan hirvien elämysmatkan ensi yönä lopullisesti. Yhdellä jalalla seisova ärsytetty hirvi on toki vaarallinen, mutta vastassa oleva susilauma taitaa olla sittenkin liian kova. Moosen hävittyä ensimmäistä kertaa tämän vuoden playoffeissa kotiottelunsa, joukkue horjuu nyt liian kapealla sillalla.

Mikäli Seppo Räty olisi Kanadalainen, mies toteaisi nyt lakonisesti, että Suomi on paska maa. Ei ole hankala kuvitella Kanadalaisten fanien mielipidettä tämän sarjan parhaasta pelaajasta Kari Lehtosesta. Ilman Lehtosta Moose olisi varmasti mukana sarjassa. Lehtosen pelatessa susien maalilla, tilanne on otteluvoitoin laskettuna jo 0-3.

Moose oli kolmannessa pelissä ensimmäistä kertaa tämän kauden playoffeissa pakkovoiton edessä. Sudet johtivat otteluvoitoin 2-0 ja kolmas peli pelattiin Winnipegissä, jossa peliä seurasi jälleen lähes 10000 katsojaa. Moose oli laittanut maalilleen avausvahdiksi playoffien ensimmäistä kertaa Alex Auldin ja lisäksi joukkue lepuutti Jimmy Royta sekä Danny Groulxia. Pelivastuun olivat saaneet Johnathan Aitken ja Jason Jaffray.

Vieraat saivat peliin unelma-alun kun vain 33 sekunnin kuluttua kiekko oli Auldin takana. Tommi Santala iski Moosen oman pään sekoilujen jälkeen kiekon maaliin ja antoi näin Auldille mahdollisimman heikon alun playoffeissa. Vieraat jatkoivat samaa rataa ja Moosen maalilla tärisevä Auld joutui kaivamaan kiekon uudelleen maalistaan kolmen minuutin kohdalla kun Auldin tavoin ensimmäisen playoffinsa pelannut jättikokoinen Aitken sekoili omassa päässä antamalla kiekon omalla sinisellään Wolvesille ja kaatumalla samalla hetkellä vielä kruunuksi perseelleen. Sudet olivat menneet kolmessa minuutissa kahden maalin johtoasemaan kahden pelituntumaa hakeneen pelaajan ansiosta. Randy Carlylen rosterimuutokset näyttivät onnistuneilta.

Moose iski kuitenkin takaisin erän lopulla Josh Greenin onnenkantamoisella ja teki ensimmäisen maalinsa päälle 80 minuutin maalittoman jakson jälkeen. Uskomatonta. Ensimmäisen erän laukaukset 13-8 Mooselle, mutta peli 1-2 vieraille. Edelleen, kiitos onnistuneiden vaihtojen. Mutta kuten on usein nähty, yksi maali kääntää peliä paljon ja sen Moosekin todisti. Joukkue iski nimittäin heti toisen erän alkuun tasoituksen. Peter Sarno syötti miinuskulmaan Jesse Schultzille, joka laukoi maalille ja Lehtonen donkkasi patjallaan kiekon omaan maaliin. Moose oli tullut kahdella onnekkaalla maalilla tasoihin.

Parin minuutin kuluttua Chicagon yksi tähtipuolustajista, Joe Corvo iski kiekon tolppaan ylivoimalla. Hei, Auldillakin on kavereita. Tämän jälkeen alkoi Lehtosen show. Ensin Kari ryösti Justin Morrisonilta kaksi erinomaista paikkaa, tämän jälkeen hän otti Jesse Schultzin hyvän maalipaikan ja tämän päälle mies seisoi päällään kaikissa Moosen laukauksissa, mukaanlukien Cory Peckerin läpiajo kun erää oli pelaamatta kaksi sekuntia. Kotijoukkueen hallinnasta kertoo se, että kun erää oli jäljellä viisi minuuttia, Moose johti laukauksissa 25-12 ja näytti totaalisesti erilaiselta joukkueelta mitä Wolvesin sarjajohdosta olisi voinut lukea. Peli oli tästä huolimatta edelleen tasan 2-2.

Kovasta työstä palkitaan... ja paskat. Kolmatta erää oli pelattu vain puolitoista minuuttia ja jälleen kiekko oli Moosen maalissa. Omassa puolustuspäässä leikittiin barbienukkeleikkejä Moosepuolustajien toimesta ja Chicagon yksi NHL avuista, Stephen Weiss iski joukkueensa johtoon. Moosen oli pakko laittaa kaikki peliin sillä mikäli joukkue häviäisi tämän, jatkotoiveet olisivat minimissä.

Joukkue pelasi hyvin, mutta niin pelasivat Sudetkin. Erää oli jäljellä enää alle viisi minuuttia ja Moose sai ratkaisun paikan, ylivoiman. Tämä ylivoima oli joukkueen 20 ylivoima sarjassa. Surullista, että samalla tämä ylivoima oli joukkueen 20 peräkkäinen tehoton ylivoima sarjassa. Moosen PP on ollut susia vastaan vitsi ja yksi niistä suurista asioista, miksi sarja on tällä hetkellä 0-3 Rangerseille...ei kun siis Wolveseille. Tällä kertaa Moose sai sentään yhden laukauksen kohti Lehtosta. Siis pelin ja ehkä koko sarjan ratkaisupaikassa.

Peliä oli pelaamatta Moosen loistavan PP:n jälkeen vielä 1:27 ja Auld lähti maaliltaan. Moose sai kovaa painetta Lehtosen maalille. Ensin yritti Kesler, sitten Sarno ja sitten muut, mutta Wolvesin Lehtonen otti kaiken kiinni. Tämän jälkeen Chicagon Ben Simon iski naulan arkkuun sinetöimällä tyhjiin 2-4 Susille. Sarja on nyt katkolla.

Kaksi asiaa, mitä Moosen pitää saada kuntoon. Ensinnäkin joukkueen on pakko saada surullisen kuuluisa ylivoima toimimaan. Toisekseen joukkueen on pakko saada tehoja Keslerin ketjulta, joka on vaeltanut tehojan osalta syvällä. Kun trio iski Leafsia ja Amerksia vastaan 10 pelissä 31 pistettä ja 17 maalia, susia vastaan kolmikko on tehnyt tähän mennessä kolmessa pelissä tasan yhden maalin. Enemmänkin voisi toivoa. Jospa Wolves vaikka vaihtaisi maalivahtia kun liekeissä olevalle Lehtoselle ei mene millään.

 

[nuck]

Eläinsatuja lapsille vol.4; Hirvi ammuttu

Alex Auld jatkoi pelejään neljännessä Moose-Wolves ottelussa. Chicago peluutti yllättäen Kari Lehtosta. Ja kuten aikaisemmissa peleissä, myös viime yönä ratkaisunhetket elettiin maalilla. Moose valmentaja Randy Carlylen ihmeellinen veto peluuttaa pelituntumaa hakenutta Auldia kauden tärkeimmässä pelissä viime kauden playoffien arvokkaimman pelaajan Flahertyn sijaan, ei näyttänyt kovin onnistuneelta ratkaisulta. Sudet päättivät hirvien kauden suoraan neljässä pelissä voittamalla Winnipegissä maalein 1-4.

Auld pompotteli avauserässä kiekkoja, päästi toisessa erässä kaksi helppoa ( ja yhdeksästä laukauksesta kolme taakseen ) ja jatkoi sankaritekojaan kolmannessa erässä päästämällä erän ensimmäisen laukauksen taakseen. Auld päästi taakseen toisen erän ja kolmannen erän ensimmäisen laukauksen välissä 10 laukauksesta neljä taakseen. Jotenkin tutun kuuloista mitä tulee noihin Canucks maalivahteihin playoffeissa.

Susien maalilla pelannut Lehtonen oli puolestaan jälleen tänään mies paikallaan ja varmisti joukkueensa voiton. Joukkueiden maalipaikat menivät kutakuinkin tasan, vaikka numeroiden perusteella sitä on vaikea uskoa. Lehtonen pelasi kuitenkin kuin NHL:n ykkösmaalivahti, Auld pelasi kuin NHL:n pelituntumaa hakeva kakkosmaalivahti ja päästi kahdella helpolla maalilla sudet ottelussa liian helpolla.

Muutenhan Moosen kannalta ottelusta voi sanoa vain sen, että Keslerin ketju ei saanut tänäänkään tehoja aikaan ja ylivoima oli tänäänkin yhtä heikkoa mitä se on koko sarjassa ollut. Ei ole mikään ihme, että joukkue häviää tehottomalla ylivoimalla, maalivahdin haparoinnilla ja ykkösketjun tehottomuudella kun samaan aikaan vastustajan maalivahti pelaa loistavaa sarjaa.

Toki pitää antaa kredittiä myös susille. Suurella rahalla kasattu joukkue ( ja siksi monen silmissä niin ärsyttävä joukkue ) ei ollut pelkästään nippu tähtiä, vaan kurinalaisesti ja taistelevasti pelannut joukkue. Atlantan heikko menestys NHL:ssä on taannut joukkueelle kärkivarauksia Drafteissa ja näin ollen Wolveseilla on joukkueessaan myös hyvin lahjakkuutta - Kari Lehtonen ja Braydon Coburn tästä parhaimpina esimerkkeinä.

Kokonaisuutena Wolves pelasi hyvin omaan pään ja teki tehojaan hyökkäyksessä laajalla rintamalla. Joukkueen kolmosketjun pelaajat, kuten Derek MacKenzie, nousivat sarjassa hienosti esiin ja voittivat kaksintaistelunsa Moosen kolmosen pelaajia vastaan. Wolvesin tähtipakit Bouwmeester, Roche ja Corvo etupäässä, olivat meriittiensä arvoisia ja pelasivat hienon sarjan. Kip Brennan oli puolestaan goonina arvokas playoff taistelija. Kokonaisuudessa kokenut Wolves oli parempi jokaisella osa-alueella, vaikka maalivahtipeli olikin näkyvin ero.

Moosen kunniaksi on sanottava se, että joukkue pelasi pettymyksestä huolimatta hienon kauden. Joukkue pelasi hyvän runkosarjan ja se otti kaksi isoa playoffsarja voittoa Leafseista ja runkosarjan ykkösestä Amerksista. Joukkue oli pisimmälle mennyt ammattilaisista kasattu Kanadalaisjoukkue tänä vuonna ja sai monta uutta fania. Vanha kiekkokaupunki Winnipeg herätettiin uudelleen ja tämä oli varmasti pitkällä tähtäimellä parasta antia.

Ryan Kesler pelasi hienoa peliään koko kauden ajan. Lee Goren, Josh Green, Kevin Bieksa, Wade Flaherty, Joe DiPenta, Rick Rypien, Alex Burrows ja Jeff Heerema onnistuivat myös hienosti. Jason King oli pelaamissaan otteluissa hyvä, mutta kärsi valitettavasti pitkään aivotärähdyksestä. Alex Auld pelasi hienon runkosarjan, mutta heikot playoffit. Peter Sarno väläytteli ajoittain ja antoi runkosarjassa komeat 66 syöttöä, mutta pehmeni täysin Wolvesia vastaan. Valmentaja Randy Carlyle näytti olleen täsmähankinta penkin taakse.

Kokonaisuutena Moosen kaudesta löytyy paljon hyvää, vaikka juuri tällä hetkellä siltä ei tunnu. Allekirjoittanut vaikenee kuitenkin tähän ja jää odottamaan jälleen seuraavaa kautta, jonka alkamiseen on jälleen aivan liian pitkä aika.