Nyt on sitten nähty ja kuultu Yrjänän päivä Vain elämäässä. Välittömän ensimmäisen katselukerran jälkeen on sanottava, että kaikkein pahimmat painajaiset eivät toteutuneet ja joukossa oli jopa erinomaisia hetkiä, mutta olo oli suurimman osan ajasta vaivaantunut enkä kokenut juurikaan niitä fiiliksiä, joita CMX:n musiikin parissa koen.
Vicky Rostin ääni ei sopinut Linnunrataan yhtään. Robin teki Kultanaamiolle jotain aivan kauheaa, siis totaalinen tärvellystekele. En usko, että vuoden 1994 Yrjänä olisi ikinä suostunut tuollaiseen. Anna Puusta kyllä tykkäsinkin jonkin verran. Odotin alustuksen jälkeen Suljettua astiaa ja petyin Pelasta maailmaan valintana. Pelasta maailma on kuitenkin imelyydessään jo valmiiksi Rautakanteleen antikliimaksi, ja itse asiassa kitarointi ei siinä ainakaan pahentanut biisiä. Ellinoora ei pilannut Kauneus pettäätä niin kuin Robin Kultanaamiota, mutta olisi voinut kyllä jättää ne omat sanoitukset pois. Sekään ei ole mikään helmi CMX:n tuotannossa, ja tuo oli ihan kelvollinen versio, jossa oli mielestäni tunnettakin. Mikki Hiiri -viittaus CMX-kappaleessa tosin laittaa ihmettelemään, että millaista aikaa oikein elämme.
Hynynen oli pettymys. Miksi valita noin ilmiselvä ja pehmeä kappale, kun olisi ollut mahdollisuus räjäyttää? Kikke Heikkinen on muistaakseni aiemmin laulanut yhdellä CMX:n kappaleella. Ehkä tuo kokoonpano oli ihan tunteellinen valinta, mutta ei Ainomielen versiosta hääviä tullut. Jannasta pidin siksi, että hän on niin absoluuttisen hyvä laulaja. Ruoste on soinut niin paljon, että sen voi jopa hyväksyä coveroitavaksi. Minua ei erityisen paljon haitannut Hätä-Miika rap-versio Ei yksikään -kappaleesta, mutta tuntui kyllä tosi päälleliimatulta alkuperäisen kappaleen kertosäe. Kappaleen kylmät väreet tuova alkuriffi oli myös lyöty littanaksi. X-files-lippis toi osuvasti vuoden 1998 muistot mieleen.
Minun olisi ollut joka tapauksessa mahdotonta ihastua jaksoon, jossa CMX:ää coveroivat Hynystä lukuun ottamatta aivan eri maailmasta tulevat artistit, joten kyllä tätä mieluisampaa oli seurata kuin odotti. En toisaalta erityisemmin nauttinutkaan. Oli myös kiva kuulla joidenkin lapsuuskokemuksista CMX:n kappaleiden parissa. Ei se yleensä ole ollut niin tunnettu bändi, että olisi perheiden olohuoneissa ajatellut soivan, mutta ohjelman esiintyjät olivatkin muusikkoperheistä.