Costello sai hirvitysbiisistä Äidit ja tyttäret ihan kuunneltavan version. Ehkä se on nuo kasari/ voimaballadi-vaikutteet, jotka toivat vähän sitä särmää, mitä alkuperäisteoksesta uupui.
Oli kyllä hyvä jakso ja mun makuuni hyvä kausi muutenkin, musiikin lisäksi just tuon keskinäisen hyvän menon ja fiiliksen vuoksi mikä pöydän äärellä on, ja Jussi sekä Waldo ovat kyllä aika viimeisen päälle hyviä ukkoja kuten tietenkin myös Costello sekä velmuileva Marco. Jopa Roope Salminen on ihan mukavan oloinen eikä vituta tuolla, sama muihin eli Iltaan ja Einiin ja Pakariseenkin.
Juu, luulin - että tätä kautta ei voi katsoa ollenkaan. Mutta täähän on freesein kausi pitkään aikaan. Costello ja varsinkin Hietala tekee hyviä versioita - Hietala kaikkien aikojen kovin täällä ja Costellon hyväntuuliset rokkiversiot maistuu. Muutkaan ei ota pahasti päähän, Salminenkin menee ilman isompaa kyrsintää, tekoselta vähän vaikuttaa kuitenkin. Hyvä kausi.
Tykkäsin Jussin päivästä. Heppu oli sanavalmis ja pöydän ääressä ollut keskustelu oli leppoisaa, vaikka aiheet olivat melko herkistäviä. Roope yritti kaivella vielä vähän syvemmältäkin, en ihan ole varma miten onnistui. Kappaleetkin luonnistuivat hyvin ja Hietala sekä Ilta mielestäni parhaiten. Costellokin teki perusvarman. Hanska Pakarisen kontribuutiota en tällä kaudella ole oikein ymmärtänyt, hieman pliisuksi on itseni jättänyt hänen tulkinnat.
Tätä vähän uskalsin Markon kohdalla arvatakin. Kitarataituri Wäinölä laittoi tällaisen päivityksen Faceen:
Jotkut teistä lienevät huomaanneetkin, että olen ollut kädet savessa Vain elämää kuluvan kauden Marko Hietalan laulamien kappaleiden sovitustehtävissä. Ja olen minä livahtanut sinne paikanpäällekin jo kertaalleen. Tämä on ollut kovin mukavaa ja VE-esitysten ja niistä erikseen tehtävien levytysten kuuntelu nyt jälkikäteen on tuonut hymyn huulille. VE-talossa on ollut hyvä tunnelma selkeästi, hauska ryhmä kaikkineen. Olen kirjoitellut aiheesta enimmäkseen Instagram-sivulleni ja Lontoon kielellä, mutta tänään hieman ensimmäisellä kotimaisella.
Tässä siis aatoksiani tämän perjantain (no lipsahti jo lauantaille) MH-biisisovituksestani: Neon 2 on minulle jo kaukaa vanhastaan tuttu orkesteri. Nuorena hevijantterina muistan kokeneeni Kaivopuiston kansanjuhlan jossa tyypit soittivat. Me nähtiin kaverini kanssa koko prosessi sound checkistä lähtien ja oltiin hyvillämme, juotiin nurmikolla kesäpäivänä kaljaa. Ja musa kuulosti hyvältä.
”Ei yksinäinen unta saa” on yksi ehdottomia kotimaisen popmusan helmiä, jonka seurassa oli todella hieno puuhata. VE-kapu Leri peräänkuulutti sovituksiin tarvittaessa elokuvallisempaakin lähestymistä, sehän sopi minulle hyvin kun jonkun sortin leffasäveltäjäkin olen. Täten koettelinkin rakentaa tämän biisin taustalle moniulotteista äänimaailmaa. Alussa hempeillään ja lopussa moduloidaan ja mennään progerockin puolelle, Genesis-synat ottavat tilan haltuun. Alkuperäinen sopraanofoni-melodia kajautettiin ilmoille armaiden syntsieni Oberheimin ja Moog Onen voimin. Markolla riittää reserviä yläkerrassa ja äänenpainetta myös, mutta tässä hän pysyttelee matalalla ja tulkitsee hissukseen, kunnes sitten lopussa tie on auki.
Se on nyt tilaisuuden tullen todettava myös että Neon 2:n tyypit ovat todella helmeä väkeä. Olimme muutamallakin yhteisellä kesäisellä festarikeikalla bändini Joel Herttua kanssa ja kannustavampia he eivät olisi voineet olla. Meidän proge meni himaan näille musatyypeille ja konkarit antoivat supporttia. Tällainen ei mene aloittelevalta ryhmältä ohi, iso arvostus heille!
Toivottavasti teemme nyt Markon kanssa puolestaan kunniaa tälle upealle kappaleelle.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy