Eilen ja tänään muutamassa palasessa kattelin tuon Roope Salmisen päivän, ja se oli alkuodotuksiin nähden ihan positiivinen. Roope kertoili yllättävän avoimesti seksuaalirikostuomiostaan, ja suoriutui tuosta ihan hyvin. Osoitti aidonoloista katumusta ja tahtoa muuttua niin ettei ikinä enää tuollaista tekisi, ja vieläpä ihan hyvin tähdensi että ei ole itse tässä asiassa minkäänlainen uhri ja kärsijä. Haastoi vielä kaikki pöydän ääressä olleet kysymään tai kommentoimaan asiasta, ei siellä Iltaa lukuunottamatta kukaan mitään sanonut, tai jos sanoi niin jutut oli leikattu pois. Mutta Roope tuon kyllä hoiti niin suoraselkäisesti kun nyt tuomittu seksuaalirikollinen voi rikoksestaan puhua. Ja en tiedä saako näin sanoa, mutta Roopen kertomus tapahtumista, mitkä käsittääkseni vastaa aika hyvin oikeudessa olleita tarinoitakin, ei loppujen lopuksi ollut sieltä karmeimmasta päästä mitä mieleen tulee kun seksuaalirikosta noin niinku nimikkeenä ajattelee. Roope itse ei asiaa tällä tavalla vähätellyt, mikä oli hyvä juttu.
Pikkasen janarista paistoi läpi ylinäytelty hämmennys ja ihmetys joissain esityksissä ja toisten juttuja kuunnellessa, mutta sitten taas toisissa tuntui että ehkä se oikeesti sitten on vain noin maanisen kiinnostunut ja innoissaan. Muiden jutuista ainakin tuli kuva että ovat kokeneet Roopen olevan aidosti toisista kiinnostunut ja välittävä henkilö.
Seksuaalirikollisuuden lisäksi tuli ihan diippiä tarinaa äidistään ja adhd:sta, ja siitä kuinka vissiin tää tuomio oli osallisena myös katkomaan luisun kohti alkoholismia ja todennäköistä ennenaikaista hautaa. Diippiydessä tosin Neon2-kalju Jussi veti vaihteen vielä kakkoselle, voihan vittu minkälaisista lähtökohdista sekin janari on maailmalle ponnahtanut, veikkaan että tuota asiaa vielä jampan omana päivänä enemmän avataan. Jussin esityksen aikaisen tunnereaktion jos Roope näytteli, niin olisi kyllä pitänyt päästä viimeistään seitsemännellä kerralla sinne näyttelykouluun sisään.
Waldo on yhä vaan enemmän kummallisen sympaattinen. Marko pelkästään kummallinen, mutta sitten on siihen lisäksi myös ihan jäätävä laulaja. Jokainen kolmesta Markon esityksestä on tainnut olla päivien parhaat, tai ainakin siellä ihan kärkikahinoissa. Mutta voi vittu kun ne sen jutut on jotenkin kummallisia ja epäsynkassa ja useimmiten kiusaannuttavan outoja, saas nähdä tuleeko ukkelin omana päivänä tuohon jotain selitystä. Tuskin. Costello oli hyvä esiintyjä jo Einin päivänä, ja nyt toi sitten mustajärvettömän Popedan mukanaan sinne. Ilta on ollut ihan taitava, mutta vähän valjuksi on jääneet hänen esityksensä. Eini ja Hanna Pakarinen ei oo mitään maailmoja mullistanutta tuoneet, vaikka tässä Roopen päivässä nekin oli molemmat ihan viihdyttäviä.
Seuraava päivä onkin sitten edellisen jakson ennakkoklipin mukaan Katri Helenan päivä. Mitä vittua? Siis sinne tosiaan vissiin raijataan Katri Helena uudestaan, ja sittenkö nää kaikki tän kauden tyypit laulaa Katri Helenan lauluja, ja sit Katri Helena painuu sieltä vittuun. Mikä järki? Ilmeisesti Hectorillekin on sitten luvassa vielä tämmönen ihan puskista revitty random-päivä, tai sitten en vaan tajunnut mitään. Mutta onpa vitun outo idea.
Tuossa mietin, että elävien, leirillä jo käyneiden naamojen sijaan voisi toimia, jos tuollainen irrallinen random-päivä järjestettäisiin vaikkapa jollekin jo kuolleelle legendaariselle artistille, luokkaa Juice Leskinen, Kirka tai Gösta Sundqvist. Pöydän ääressä istuva porukka voisi sitten muistella millaisen jäljen kuollut artisti on näiden pöydässä istuvien elämään ja uraan jättänyt. Ja sitten laulettaisiin sieltä jotain parhaista hiteistä tehtyjä covereita. En tiiä miten se homma toimisi ilman että siellä istuu artistia pöydässä (ei lähdetä nyt mihinkään Vain Kuolemaa -juttuihin kuitenkaan, joita tässäkin ketjussa jotkut sairaat yksilöt aikoinaan hahmotteli) - riittäisikö että siellä olisi vain joku potretti pöydän päässä ja videolta tulisi vanhaa arkistovideota ja tuoreempia läheisten ja entisten bändikaverien ja yhteistyökumppanien muistelmia, vai voisiko sinne tuoda sitten vaikka mahdollisesti jotain bändikaveria, sukulaista ja muuten vaan ihmisen hyvin tuntenutta henkilöä vuorotellen pöytään istumaan, kuuntelemaan muiden juttuja kuolleesta muusikosta, ja kertomaan itse väliin muutaman anekdootin.
Joku tämmönen kuolleen legendan muistelupäivä saattaisi olla yllättävänkin toimiva, ja sillä saataisiin monista muuten tämän formaatin ulkopuolelle jäävistä ikivihreistä koko kansan tuntemista biiseistä Lerin ja kumppaneiden sovitukset eetteriin. Mutta voisihan tämmönen myös mennä aika lailla vituiksi jos joku Ilta ja Roope ei tiedä edes kuka vittu tää Gösta Sunstorm on, tai jos sinne tuotaisiin Juice Leskisen siskonpoika vaikeena istumaan ja kuuntelemaan jotain Costellon tarinaa siitä kuinka Juice veti munasilleen viinaa keskellä Kuopion toria vuonna -79 ja huusi ylistyssanoja Einin perseestä, tai kuinka Kirkan taustabändin ujo ja semiseniili basisti yrittäisi änkyttää jotain stooria siitä miten se Kirka sanoi Hetki lyö -biisin merkityksestä, samalla kun Roope ja Ilta tuijottavat kohti ja nyökyttelevät maanisen kiinnostunutta esittäen kaverin jokaiselle katkonaiselle sanalle, ja jonka juttu katkeaa aina siihen kun Marko alkaa sönköttämään jotain Kirkan hevilaulannasta ja Black Sabbathista.
Mutta paremmin se siltikin toimisi ku randomi Katri Helenan päivä yhtäkkiä, veikkaan.