Koko jakso oli kyllä oikein hyvä, mutta olenko sitten rokki/metallidiggarina jäävi arvioimaan kun mielestäni koko kausi on yhtä Marco&Costi ilotulitusta. Etenkin Hietala pesee jaksosta toiseen kaikki muut mennen tullen.
Tämä ei ole mikään vastaus sinulle ace, mutta lainasin viestiäsi koska siinä on mielestäni hyvä tarttuma kohta seuraavaan omaan viestiini.
Monelle lienee selvää että Vain Elämän juoni on se, että eri genrejen osaajat kääntävät biisejä omalle genrelle tyypillisiksi. Tämän johdosta monet räppärit ja raskaamman musiikin tekijät onnistuvat keskiverto pop/rock/iskelmä musiikin tekijää paremmin, kun heidän biisinsä eroavat radikaalisemmin alkuperäisestä. Esimerkiksi jos Costello Hautamäen esittämät biisit kuulostaa Popedalta niin hän on onnistunut tulkinnoissaan. Vastaavasti koen, että jonkun Jussi Rainiola on hyvin vaikea tehdä muiden kappaleista Neon2-versioita jotka räyjäyttäisi pankkeja, ehkä juuri jos kääntäisi jonkun Hietalan biisin niin siinä olisi tarpeeksi kontrastia.
Kausien saatossa on nähty myös paljon artisteja jotka enemmänkin itse esittävät kappaleita eri genreissä. Mielestäni Paula Vesala on tästä hyvä esimerkki kun minun mielestäni ”tekee väärin” kun on tainnut välillä esittää punkkia, räppiä ja välillä elektroa vaikka se oma leipälaji on siinä pop/rockissa. Toki artistit voivat olla hyviä itselleen vieraassa genressä, mutta yleensä se ei todellakaan ole heille se luontevin genre. Kommenttikin on yleensä muilta artisteilta enemmän tyyliin: arvostettavaa heittäytymistä.
Ja olen samaa mieltä, että Marco Hietala on varmaan parhaita Vain Elämää artisteja ohjelman historiassa. Kuitenkin kun lähtee kokoamaan dream teamiä niin hän ei kisaile oman kautensa muita artisteja vastaan, vaan muiden kausien heavy/metalliartistejen kanssa.
Tämä on myös yksi syy miksi Waldon päivästä tuli niin onnistunut. Genre (kuin myös kieli) on niin poikkeava muiden artistien genreen, että pakostakin syntyy jotain erilaista.