Vain elämää – viihdeohjelma

  • 619 477
  • 3 263

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Yllätyspäivä. Lauluja lauleltiin. Hynysen tukka oli kadonnut, Yrjänän tukka, en minä muista oliko sekin kadonnut vai oliko sitä koskaan ollutkaan.

Mitäs siitä nyt jäi mieleen, no Anna Puu toi Erinin ja sen jonkun Ida Paulin tai vastaavan laulamaan kanssaan kantria, niillä oli hauska Cunt Ry -niminen yhdistys. Ja kylläpä laulelivatkin kauniisti, herranen aika, saisivat tehdä kaikista maailman lauluista coverit. Anna myös lähetti kaikille meille hänen kipeänä laulamastaan autotune-biisistä vinkuneille terveisiä, ja näytti kameralle kaksinkertaista Patrik Laineen nykyistä pelipaikkaa. Se oli aika yllättävää lähinnä siksi että tää jakso siis vissiin oli nauhoiteltu vasta sitten kun itse ohjelmaa oli jo telkkarissa näytetty, ja esiintyjistä ainakin Virve ja Anna oli jostain mistälie näitä someulisijoiden kommentteja oikein lukeneetkin sitten. Olikohan ne täälläkin käyneet? Jos olitte niin haistakaa ite paska, minä näytän nyt teille kaikille sentteriä saatana ja voitte muutenkin lähtee menee! Mene! Mene nyt sinäkin siitä jo! Tiiät kyllä kelle sanon! Mutta joo, ihan hyvät ja ansaitut terveiset ne kyllä oli, perille menivät.

Jouni lauloi kivasti ZZ Topilla kuorrutetun Kirosäkeet, ja Yrjänä vastavuoroisesti lauloi Kotiteollisuudelta jonkun biisin mitä en ollu ikinä aiemmin kuullut, Äiti Kuolemako se nyt oli nimeltään, jollekin kuolleelle kaverilleen oli Hynynen sen tehnyt ja meinasi vaikeaksi jo mennä pöydässä. Jotenkin Yrjänä sitä sitten örisi niin matalalta että mannerlaatat lähti siitä jyrinästä liikkeelle siihen malliin että kohta on Pangaea taas koossa.

Jannalla oli ihan kiva, menevä versio Robinin jostain biisistä, Hätä-Markku lauloi Dinosauruksista, sekin oli semmonen ihan kiva. Robin ja Ellinoora ja Virve laulelivat jotain, en muista mitä. Mutta kyllä ne laulo.

Ens viikolla sitten yritetään taas sitä että kaikki tuo vuorollaan jonkun itselleen tärkeän ja läheisen ihmisen sinne pöydän ääreen istumaan ja kuulemaan kuinka tärkeitä he ovatkaan. Se kuulostaa ajatuksena ihan kivalta, mutta viimeksi meininki oli sit vähän semmosta että siellä oli vuorotellen aina seitsemän laulajaa pöydän ääressä ihmettelemässä että miks mä oon tässä ja kuka toi nyt on jolle toi yks kauheen kivasti juttelee, että voiskohan tästä nyt vaikka hipsiä helvettiin kunnes tulee minun tuoda itelleni tärkeä ihminen tähän. Saavat nuo muut sitten vaivautuneina ihmetellä että miten tässä nyt pitää olla kun en ollenkaan tiiä kenelle toi yks nyt tossa jauhaa. Saas nähdä miten tämänkertainen seurakunta tilanteen hoitaa. Robin varmaan välillä ainakin sanoo jotain kankeaa ja Janna ehkä komppaa jollain ympäripyöreällä tsemppaavalla huudahduksella, Yrjänä otsaansa rypistellen sanoo jotain mistä kukaan ei tajua yhtään mitään ja Yrjänä vajoaa yhä syvempään hämmästykseen kun kukaan ei tajua mitään, kunnes Jouni, Hätä-Eemeli tai Virve laukaisee tilanteen jollain paskalla ja sopivalla tavalla loukkaavalla vitsillä, jolle Anna nauraa koviten. Ellinoora katselee vain silmät pääruokalautasten kokoisina ja ehkä lopuksi sanoo että tttu miten hyvä.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Se oli aika yllättävää lähinnä siksi että tää jakso siis vissiin oli nauhoiteltu vasta sitten kun itse ohjelmaa oli jo telkkarissa näytetty, ja esiintyjistä ainakin Virve ja Anna oli jostain mistälie näitä someulisijoiden kommentteja oikein lukeneetkin sitten. Olikohan ne täälläkin käyneet?
Joo, nää ns. syysjaksot kuvattiin aikalailla kuukausi sitten.

Toukokuun puolessavälissähän oli tuo itse leiri muuten, eli iso ero kevään jaksoihin ja näissä kaikilla noilla on hyvin tiedossa miten jaksoissa esitetyt biisit ovat alkusyksystä uponnut kansaan reaktioineen.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Hynysen sanoitusten mukaisesti tekisi mieli todeta sarjalle "sanat on sanottu, laulut on laulettu".
Sama. Aikoinaan tuore konsepti tuntuu nyt kulahtaneelta. Ja vaikka en mitään tylytystä tai negatiivisuutta ohjelmaan edes kaipaa ja miten se edes toteutettaisiinkaan, niin kulunutta ja vaivaannuttavaa on tänä päivänä jo tuo keskinäinen kehu- ja tsemppikerhoilukin. Aikansa kutakin ja hyvä oli aikansa mutta nyt nähty. Saa mun puolesta jatkuakin, mutta huikea kattaus saa tosiaan olla, että enää ruudun taakse palaisin tämän tiimoilta.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Saa mun puolesta jatkuakin, mutta huikea kattaus saa tosiaan olla, että enää ruudun taakse palaisin tämän tiimoilta.

Itsellä montakin suosikkia vielä skipannut tämän, mutta sarjan ”kehityksen” huomioiden tuokin into laantuu.

Hynynen ja Yrjänä meni osin sellaiseen ”heeeeei, jos kuulisi jotain uutta” -hypeen, mutta nääh.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Itsellä montakin suosikkia vielä skipannut tämän, mutta sarjan ”kehityksen” huomioiden tuokin into laantuu.

Hynynen ja Yrjänä meni osin sellaiseen ”heeeeei, jos kuulisi jotain uutta” -hypeen, mutta nääh.
Mä oon huomannu, että pitää olla ainakin puolet kiinnostavia hahmoja, muuten homma sakkaa ja syöksyy maahan. Se kolmas kausi(Loiri, Vesala, Virtanen jne.) oli ihan huikea, kun jokainen jakso ja melkein jokainen esityskin oli huippumielenkiintoinen.

Välillä joku toki nousee puskista mielenkiintoiseksi, niin olen yrittänyt aina antaa mahdollisuuden, mutta ei kauhean moni niitä ennakkokäsityksiä sitten lopulta peittoa.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Se kolmas kausi(Loiri, Vesala, Virtanen jne.) oli ihan huikea, kun jokainen jakso ja melkein jokainen esityskin oli huippumielenkiintoinen.

Tämä juurikin! Kolmas kausi jämähtänyt minuun vahvastikin, kun kuuli yhtä suosikkiani, mutta toisaalta oltiin vielä aika alussa. Montaa vetoa en haukkunut maanrakoon, vaan keskityin. Keskustelutkin oli vielä mielenkiintoisia, koska osallistujat olivat vieraampia toisilleen. Nyt tuntuu jotenkin, että kaikki esiintyvät samoilla festareilla tai soivat samoilla radiokanavilla. Aika on juossut monella tapaa ensimmäisistä kausista.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Minä tykkäsin siitä kaudesta, jossa oli mm. Ylppö, Mariska, Stig, Vesku Jokinen jne. Siinä oli jotenkin hyvää kemiaa ja myös todella hyviä versioita.

Joo ja haluan mainita vielä Läntisen yksittäisenä osallistujana. Hän veti älyttömän monta hyvää vetoa.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Kauheesti tässä ohjelmassa vedetään vetoja.

Tässä kaudessa ei oikein ollut hyvää kuin Yrjänä ja Hynynen muutaman kerran ja hekin jäivät aika vaisuiksi kuitenkin.
Janna laulaa (ei vedä) todella hyvin, mutta jotain suurta särmää sen tekemisestä vielä puuttuu.
Hätä-Miikka teki aina mieli polkea suohon. Oliko siellä muitakin?
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Aikoinaan joku kriitikko kirjoitti Vain Elämään ilmestyessä televisioon, että kiva idea, mutta yksi ohjelma olisi varmasti riittänyt tähän. Meni sitten suht reisille se näkemys, mutta nyt formaatti on kaluttu aivan totaalisen loppuun. Jos saman pöydän ääreen saatiin A.W. Yrjänä ja Jouni Hynynen - asia, minkä ei olisi pitänyt olla koskaan mahdollista ja tuloksena oli kädenlämpöistä hymistelyä, korrektia sananpartta ilman särmää ja vuolasta kehumista siinäkin tilanteessa, missä artisti ei ollut tutustunut toisen musiikkiin edes vähää alusta, niin ehkä on syytä miettiä muuta ohjelmaideaa. Jotain kertoo sekin, että Spotifyn TOP-50 Finland-listalla ensimmäinen Vain Elämää-entry on sijalla 34 ja toinen heti perään sijalla 42, Robbari ja Ellinoora. Jos arvostelee, niin olisi hyvä olla myös parannusehdotus, mutta en itse ainakaan tiedä, että miten tuota kehittäisi, tai uudistaisi. Kulloisestakin rosterista se ei ole kiinni formaatin muottipuristimen ollessa niin vahva, ettei edes valtakunnan virallisesta shamaanista ja äijästä saatu tuota enempää irti.

Ei tuo siis aivan paskaa ollut, mutta ei mitään uuttakaan. Ensi keväälle siis taas uudet pahvifiguurit pöytään istumaan. Artisteillehan tuo on kuukauden ilmainen mainospaketti, joka rahalla ostettuna maksaisi luokkaa helvetisti ja josta ilmeisesti maksetaan varsin hyvät päivärahat. Post-korona-ajassa kelvannee.
 
Viimeksi muokattu:

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sinänsä jännä miten paljon ohjelma kokonaisuutena ihmiseneen ja esityksineen ja keskusteluineen kerää kaikki yksityiskohdat läpeensä analysoituna lähinnä haukkuja kaikesta, ihan kuin tätä olisi monella kuitenkin joku perkeleen ihme kansalaisvelvollisuus tai muu pakkotilanne katsoa joka viikko. Etukäteen tuskaillaan myös jo sillä paskalla tulevaisuuden seuraavalla kaudella kun laarit on jo kaavittu tyhjäksi.

Mä oon ihan vaan jättänyt katselematta monesti silloin kun tuntuu että nyt ei noi jutut ja vedot nappaa, kannattaa kokeilla!
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Ehdotan edelleen hasbeen-kautta. Osallistujat saattaisivat olla kuin Janne Porkka BB:ssä eli niin innoissaan ihan yksinkertaisesti siitä mahdollisuudesta palata jälleen televisioon, että se kirjoittaa itse itsensä. Kokoonpano voisi olla vaikkapa:

Janne Tulkki
Lord Est
Nylon Beatin Jonna
Aki Eronen Discosta
Indican Jonsu
Hanna Pakarinen
Kake Randelin

Kake Randelin vetämässä Ikuista virtaa, se pitäisi jo nähdä.
 

diavolo

Jäsen
Kake Randelin vetämässä Ikuista virtaa, se pitäisi jo nähdä.
Kakehan on tässä viime vuosina saanut jonkin verran nuorempaakin yleisöä, että sikäli en pitäisi edes yllätyksenä jos istuisi pöydässä ensi kesänä.

Edelleen toivon Marko Annalaa tuohon ohjelmaan. Mokomalla on lukematon määrä todella hienoja sanoituksia ja kappaleita muiden raisk... siis tulkittavaksi. Annala itsekin osaa monipuolisen laulamisen.

Ja jos nyt muuten saa haaveilla jostain puolirealistisesta unelmakokoonpanosta millä minut saa katsomaan useamman kuin yhden jakson, niin Annalan lisäksi pöydässä olisi ainakin Simo Silmu, Samuli Putro ja kiintiöräppärinä Asa. Naisista sitten jotain näitä nuoria nykyartisteja joilla Tarja Turunen voi tulla pyyhkimään pöytää.
 

kharon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
jos nyt muuten saa haaveilla jostain puolirealistisesta unelmakokoonpanosta millä minut saa katsomaan useamman kuin yhden jakson, niin Annalan lisäksi pöydässä olisi ainakin Simo Silmu, Samuli Putro ja kiintiöräppärinä Asa. Naisista sitten jotain näitä nuoria nykyartisteja joilla Tarja Turunen voi tulla pyyhkimään pöytää.
Tämä kokoonpano kelpaisi myös minulle. Johanna Kurkela voisi olla myös mielenkiintoinen nimi. Samoin Bess ja Behm voisi olla hyviä hakuja.
 
Seitsikko, jota en haluaisi enää ikinä tai parhaassa tapauksessa koskaan nähdä Vain Elämää -pöydän ääressä: Mira Luoti, Lauri Ylönen, Isaac Elliot, Poju, Pyhimys, Virve Rosti, Jussi Rainio.

Kiinnostavia nimiä olisivat äkkiä ajateltuna ainakin Behm, Kake Randelin, Olavi Uusivirta ja Mikko Kivinen.
 

Potku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Kivikova
Artistithan hyötyvät tästä ohjelmasta, jos tekevät onnistuneen hitin, se tulee osaksi heidän keikkasettejään. Toisaalta olen miettinyt, että mikä hyöty noista biisien teoista on esim Hynyselle ja Yrjänälle. Ei varmaan taida noita biisejä kuulua enää koskaan livenä, koska ovat niin erilaista musaa, kuin heidän oman bändin fanikunta tykkää kuunnella. Toki spotifyn kautta tulee joitakin toistokorvauksia.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Artistithan hyötyvät tästä ohjelmasta, jos tekevät onnistuneen hitin, se tulee osaksi heidän keikkasettejään. Toisaalta olen miettinyt, että mikä hyöty noista biisien teoista on esim Hynyselle ja Yrjänälle. Ei varmaan taida noita biisejä kuulua enää koskaan livenä, koska ovat niin erilaista musaa, kuin heidän oman bändin fanikunta tykkää kuunnella. Toki spotifyn kautta tulee joitakin toistokorvauksia.
Hynynen ainakin sanoi olevansa tuolla rahan takia kun sai tehtyä hyvän sopimuksen. Eli kait Sanoma sille muutaman tonnin maksaa.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Hynynen ainakin sanoi olevansa tuolla rahan takia kun sai tehtyä hyvän sopimuksen. Eli kait Sanoma sille muutaman tonnin maksaa.
Minä olen hieman sisäpiirin liepeiltä kuullut puhuttavan muutamasta kymmenestä tonnista, eli kannattaahan sitä käydä itkemässä. Päälle tulee vielä Sanoman loputon puffaus ja suosiminen esimerkiksi festareiden ohjelmistossa (huom! näistä kahdesta asiasta en tiedä, oletan vaan).
 

Lätkäisä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Marko Annala, Kaarle Viikate ja Behm. Nämä ovat henkilökohtaisella toivomuslistalla. Olen aika varma siitä, että Behm tullaan näkemään tässä ohjelmassa mikäli tämä vielä jatkuu. ja miksi ei jatkuisi. Nelonen jatkaa kuolleen lehmän lypsämistä.

Jotain muutosta tähän formaattiin tosin pitäisi saada. Nämä väliaktiviteetit on niin nähty ja toisten artistien kehuminen on mennyt aivan liialliseksi.
 

Teresa

Jäsen
Yllätysten päivä oli varsin yllätyksetön. Monet olivat sortuneet valitettavan tylsiin biisi- tai ehkä pikemminkin artistivalintoihin: Anna Puu lauloi vanhalle kaverilleen Jannalle, Hynynen vanhalle kaverilleen Yrjänälle ja Yrjänä vanhalle kaverilleen Hynyselle. Anna Puun osalta se hänen nerokkaasti nimetty cunt-bändinsä toi sentään pientä yllärintynkää touhuun – itse kun en ainakaan ollut moisen kokoonpanon olemassaolosta tietoinen – ja Yrjänän kohdalla kyllä sinänsä ymmärsin hänen halunsa pykätä Hynyselle vielä vakavasti otettava esitys Kotiteollisuuden synkästä Äiti kuolema -kappaleesta, kun hän oli tämän omana päivänä ollut niin kieli poskessa liikenteessä. Siitä huolimatta olisin toivonut näkeväni vähän kauemmas kunkin omasta mukavuusalueesta osuvia valintoja. Ei lohduttanut edes se, että Yrjänä ja Hynynen vetivät (minusta tuo on ihan osuva termi) kyllä hyvin, eikä Anna Puukaan omaan mitättömään tasoonsa peilattuna mitenkään riman alta sukeltanut.

Robinin, Vickyn, Ellinooran ja Jannan esityksetkään eivät tällä kertaa olleet erityisen mieleenpainuvia. Robin oli tosiaan tainnut haukata liian mittavan palan purtavakseen, sillä ei hänen elämänkokemuksellaan ilmeisesti voi laulaa vakuuttavasti kipeästä erosta tai muistakaan elämänmullistuksista. Vicky veti Anna Puun 2020-biisin prikulleen samanlaisella teatraalisuudella kuin kaikki aiemmatkin kappalevalintansa, ei sen enempää eikä vähempää. Ellinooran versio siitä räppibiisistä oli sentään alkuperäistä parempi, mutta ei hänen mittapuullaan mitenkään kovin kummoinen. Jannalla puolestaan taisivat vielä ne pneumonian rippeet olla lamaamassa keuhkokapasiteettia, sillä laulanta oli jotenkin ponnetonta hänen tyypilliseen ulosantiinsa verrattuna. Ai niin, ja sitten oli vielä se Hätä-Mikko, jonka olemassaolonkin unohdin. Hänkin tosiaan oli tuolla.

Tämän jälkeen ei taidakaan olla enää tulossa mitään kovin merkittäviä jaksoja, joten ehkä nyt voisi olla oikea hetki summata parilla sanalla koko kautta ja erityisesti kunkin artistin suoriutumista. Itse olin siis edeltävästi pitänyt jokusen vuoden tauon formaatista ja se lienee tehnytkin varsin hyvää, sillä uusia jaksoja saattoi katsella avoimin mielin, eikä meininki siltä pohjalta tuntunut mitenkään kovin väljähtäneeltä. Eihän tämä toki ohjelman kulta-aikojen tasolle kivunnut missään mielessä ja kaikkein tylsintä oli se, että noita vanhoja VE-konkareita (Robbari, Anna Puu, Ellinoora, Vicky Rosti) oli kierrätetty, mutta hyviä esityksiä ja ihan hyviä keskustelujakin oli kuitenkin kauden mittaan useita. Hynynenkin sulahti tuohon porukkaan niin kuin hän olisi aina siellä ollut ja yhteishenki vaikutti muutenkin muodostuvan luontevasti – lukuun ottamatta Robinia, joka oli ikänsä ja elämänkokemuksensa puolesta vähän eri aaltopituudella kuin muut. Eniten minua häiritsi se, että ohjelmaan on näköjään sitten viime katsoman rantautunut typerä käytäntö muutella orggis-biisien lyriikoita ja melodioita vähän liiankin kanssa; aiemmin kun sellaista harrastivat lähinnä räppärit. Eli ei tämä kaiken kaikkiaan mitenkään timanttinen kausi ollut, mutta kyllähän tuota katsoi ja kuunteli ihan mielellään aikansa ratoksi.

Vielä joitakin kommentteja yksittäisistä artisteista.

Hynynen: Hynynen oli hieman yllättäen kauden kiistaton kuningas – kaikesta takavuosien Vain elämää -kritiikistään huolimatta hän oli parhaiten tuosta poppoosta tajunnut, mistä tässä formaatissa on pohjimmiltaan kyse. Onhan hän itsekin osaava biisinikkari (vaikka Kotiteollisuuden kaikki biisit kuulostavatkin samalta) ja ehkäpä sormet olisivat syyhynneet kehitellä Satulinnassakin jotakin kokonaan uutta, mutta siitä huolimatta hän tyytyi versioimaan toisten artistien kappaleita loruilematta sekaan omasta päästään peräisin olevia melodiakulkuja tai tarinoita siinä määrin, että alkuperäinen kappale olisi rusikoitunut tyystin tunnistamattomaan muotoon. Ei hän silti myöskään kyhännyt pelkkiä pastisseja originaalibiiseistä, mikä olisi ollut toinen ääripää paskuudessa, vaan sovituksissa oli käytetty mielikuvitusta. Tuntui toisaalta miltei huvittavalta mutta samaan aikaan toimivalta, että hän oli sekoittanut raivokasta rääkymistä ja Anna Puun sanoja lainatakseni suoranaisia kuolonkorinoita monin paikoin hyvin hempeisiinkin rakkauslauluihin. Yllättäen Hyny myös osoitti kauden mittaan täysin oman tuotantonsa yksitotisuuden kanssa ristiriidassa olevaa monipuolisuutta, eivätkä kaikki hänen versionsa olleetkaan mitään Kotiteollisuus-tyyppistä raskassoutuista örinää, vaan mukaan oli eksynyt kevyempää tunnelmointia ja jopa kantria. Laulaa Hynynen ei toki osaa minkään tyylistä musiikkia pätkän vertaa, mutta tunteita hän kykenee kyllä välittämään ja se lieneekin tärkeintä. Persoonanakin hän osoittautui mainettaan leppoisammaksi ja jopa sympaattiseksi. Paras häneltä nähty esitys oli mielestäni häiriintynyt ja jopa pelottava (mutta hyvällä tavalla) versio Robinin Faija skitsoo -renkutuksesta. Ohilaukauksia Hynyseltä ei pahemmin putkahtanut ilmoille, mutta itseeni kolahti vähiten Hätiksen päivän metelöinnin omainen Se ei kuulu sulle. Eipä alkuperäismateriaalikaan toki hivellyt korvia, mutta Hynysellä meni se rääkyminen niin yli, että korvani olivat vaarassa hajota, vaikka sinänsä tuollainen aggressiivinen lähestymistapa sopikin lyriikan henkeen vallan mainiosti.

Yrjänä: Yrjänä pärjäsi varmaan toiseksi parhaiten. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että hänellähän on aivan pirun hyvä soundi ja tulkintakyky on myös vertaansa vailla. Enimmäkseen hänkin tyytyi tekemään oman näköisiä versioita muiden kappaleista, mutta erityisesti Robinin päivänä häneltä lähti vähän lapasesta se astraalimaailmoilla ja muilla hullun horinoilla mehustelu. Muutenkin hän pysytteli turhan tanakasti omalla mukavuusalueellaan. A.W. osaa vetää uskottavasti sellaista metaforilla kuorrutettua maalailua, mutta olisin halunnut vastapainoksi kuulla hänen suustaan vaikkapa jonkin Robinin yhdentekevimmistä renkutuksista. Ei niinkään siksi, että sellainen olisi itsessään mitenkään mielenkiintoista kuultavaa missään tilanteessa, mutta Yrjänän kohdalla moinen olisi ollut ainakin virkistävää vaihtelua. Hahmona hän osoittautui yhtä hämäräksi kuin lyriikkansa, ehkä voisi sanoa että jopa mielipuolisuutta hipovaksi, mutta kyllä minä kuuntelin ihan mielelläni noita hänen jorinoitaan kreikan mytologiasta ja muusta normaaleille ihmisille tuntemattomasta. Hänen parhaita esityksiään olivat suorastaan huolestuttavan antaumuksella laulettu Viha, kipu ja rakkaus -kappale Ellinooran päivänä ja pirullinen mutta silti laadukas reggaeversio Meren mutaa -kipaleesta Hynysen päivänä, huonoin ehdottomasti se Robinin päivän Magic.

Ellinoora: Ellinoora aiheutti minulle harmaita hiuksia alkukaudesta, koska hänkin innostui runoilemaan liikaa omiaan Vain elämää:n nykymeiningille ominaiseen tyyliin, mutta Vickyn päivänä hän tuntui yhtäkkiä tajuavan fomaatin idean ja siitä pitäen häneltä tuli ihailtavan sydänverellä tehtyjä uudelleenversiointeja toisten biiseistä eikä mitään omia paskahatullisia. Hänellä on myös persoonallinen ääni, joka hipoo jo hiukan ärsyttävyyden rajoja, mutta ei kuitenkaan ylitä niitä. Ilahduttavasti hän poistui myös välillä mukavuusalueeltaan ja esitti Robinin päivänä aiemmasta syvällisestä linjastaan poikenneen menobiisin, joskin oli siinäkin syvällisyyttä sen verran, että versio oli joka tapauksessa Elliksen oloinen. Kokonaisuudessaan hän olikin yksi kauden onnistujista ja tyyppinäkin empaattisen oloinen. Paras hänen esityksistään oli riipivä Tuonelan koivut Jounin päivänä, huonoin varmaan kappaleeseen sopimattomilla Elliksen omilla aivoituksilla koristeltu Rakkaus pettää Yrjänän päivänä.

Vicky Rosti: Rostin suoriutuminen tällä kaudella oli samaan aikaan tasapaksua että epätasaista, jos sellainen nyt ylipäätään on mahdollista. Tasapaksua se oli siinä mielessä, että hän esitti kaikki biisit tismalleen samanlaisella paatoksella. Olisin kaivannut enemmän vaihtelua niin kappalevalintojen kuin kappaleiden sisäisen dynamikan suhteen. Vickyllä on loistava lauluääni ja intensiivinen tulkintatyyli, mutta hän kuulostaa koko ajan aivan samalta eikä laulannassa ole mitään kontrasteja. Epätasaista Virven VE-tekeminen oli siinä mielessä, että peruslaadukkaiden vetojen lisäksi häneltä tuli myös kauden pahin pohjanoteeraus, eli käytännössä oman vanhan biisinsä esittäminen Jounin päivänä. Tuollainen ei mielestäni saisi olla edes sallittua, vaikka ilmeisesti onkin, mutta äärimmäisen nolo ja artistikollegaa halventava tuo Vickyn valinta joka tapauksessa oli. Muutenkin Rosti alkoi kyllästyttää kauden loppua kohden, vaikka teki aluksi ainakin minuun suuren vaikutuksen. Hänkään ei nimittäin poistunut kertaakaan mukavuusalueeltaan. Henkilönä hän oli omalla vähäeleisellä tavallaan kauden suurin hauskuuttaja ja kuunteli selvästi tarkasti muiden juttuja, vaikkei itse ollut koko ajan suuna päänä. Hänen paras esityksensä oli ehkä Tarviin vielä yhden yön aikaa, koska se kuultiin ensimmäisenä päivänä ja silloin oli vielä uutuudenviehätystä.

Janna: Jannakin jätti vähän kahtiajakautuneet fiilikset. Hän on eittämättä teknisesti briljantti laulaja ja ääntä hänestä kyllä lähtee, mutta aito tunne jää useimmiten puuttumaan. Joissakin esityksissään hän innostui runoilemaan liikaa omiaan, toisissa hän taas oli hyvinkin uskollinen alkuperäisille versioille. Persoonana hän vaikutti hiukan kalsealta, mutta ehkä hän on vain ujo. Hänen paras esityksensä oli väkevä gospel-sovitelma Kotiteollisuuden kappaleesta Tämän taivaan alla, huonoin sen sijaan alkuperäistä tekstiä liikaa muuttanut ja aiheeseen nähden vieläpä turhan sieluton Ihan helmi Robinin päivänä.

Robin: Robbarin nykyistä laulantaa kuunnellessa ei voi kuin miettiä murheellisena, mitä sille hänen uransa alkuaikojen kirkasääniselle poikaselle on oikein tapahtunut. No äänenmurros ainakin, mutta on siinä muutakin. Robin on alkanut honottaa niin nasaalivoittoisesti, että harva jenkkikään moiseen pystyisi. Turha kai mainitakaan, että se kuulostaa aivan hirveältä. Persoonana hän vaikuttaa varsin persoonattomalta, joskin samaan aikaan sentään kohteliaalta ja vaatimattomalta. Eniten pidinkin Robinin esiintymisestä silloin, kun hänestä saatiin nähdä vähän uusia ja vähän vähemmän puhtoisia puolia, kuten Anna Puun sanoja lainatakseni (miksiköhän ihmeessä lainaan toistuvasti häntä) ”lempeällä tavalla keskarit pystyssä” -tyyppinen versio Ime huiluu -biisistä Hätiksen päivänä ja känniörvellysversio Kotiteollisuuden Saattoväki -biisistä Jounin päivänä. Pahin pohjanoteeraus Robinilta oli ehdottomasti hänen täydellisen yhdentekevä tulkintansa Jannan puhuttelevasta Sä et ole hullu -kipaleesta.

Anna Puu: Puu, Puu… Hän oli kauden suurin pettymys. En minä kyllä häneltä mitään kummempaa odottanutkaan, mutta en myöskään tällaista täydellistä mitäänsanomattomuutta. Melkeinpä hänen jokainen versionsa oli yhdentekevää jollotusta yleensä vielä sieluttomalla autotunella höystettynä. Tyyppinä hän vaikutti tässä ohjelmassa ja vaikuttaa yleensäkin ihan pirtsakalta, mutta valitettavan itseään täynnä olevalta. Mielestäni se Yllätysten päivän kiukuttelu katsojilta tulleesta negatiivisesta palautteesta ja keskarin näyttö kameroille oli yksinomaan noloa. Luulisi että nelikymppinen ja kokenut artisti on jo tietoinen siitä, että tv-esiintymiset saattavat välillä poikia kielteisiäkin kommentteja ja se nyt vain kuuluu ammatin varjopuoliin. Jos hän sattuisi lukemaan Jatkistakin, niin sanon nyt vielä kerran kiellon päälle, että se autotune kuulosti ihan vitun paskalta! Hänen huonoimmat esityksensä nähtiin Yrjänän päivän lisäksi Vickyn ja Jannan päivinä – on se kumma kun jollakulla on noin pettämätön taito latistaa syvälliset ja hienot biisit yhdentekeviksi renkutuksiksi. Vähiten huonoja vetoja häneltä olivat Helvetistä itään (olisin kyllä siihenkin kaivannut enemmän voimaa) ja Hula hula (koska biisi oli alun perinkin yhtä yhdentekevä kuin hänen laulutyylilleen sopiikin).

Hätä-Miikka: Ihan kivan oloinen tyyppi tämäkin, mutta kun tuo räppimeininki ei oikein itselleni lähde, niin en taida kommentoida enempää.

Eli Hynynen, Yrjänä ja Ellinoora pärjäsivät parhaiten, Vicky, Janna ja Robin vähän vaihdellen, kun taas Puu ja Hätä-Miikka olisivat kauniisti sanottuna voineet minun puolestani jäädä kokonaan pois kaudelta.
 

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu
Täältä muuten löytyy Vicky Rostin päivänä aktiviteettina ollut ristikko: Linkki ristikkoon.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Okei, nyt erehdyin pätkän katsomaan ja... Hynysen veto vaimolleen meni hieman jopa tunteisiin (kuvastaa jotenkin omaakin elämääni). Kitarasoolo hieman häiritsi, koska tiedän vaikkapa Viikatteen ja Kotiteollisuuden yhteisistä vedoista parempia.

Mutta ei siis mene minullekaan täysin ymmärrykseen, miksi tällaisilla kuvioilla on pitänyt sarjan kautta jatkaa. Läheisille vetoja, joululauluja yms. saavat fanit hehkuttamaan vielä enemmän? Tämä tyyppi kyllä kyllästyy enemmän. No, kai joillekin nälkääkin jää tällä tavalla. Seuraavaksi sitten jouluvetojen Tapanin jatkot.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös