Rakkaiden päivä jätti kahtiajakautuneen jälkimaun. Paikoitellen oli varsin kiusaantunutta menoa, paikoitellen ei niinkään. Hynysen, Robinin ja Vickyn setit ainakin olivat ihan hyvät ja puhuttelevat katselijoitakin silmällä pitäen, kun taas Hätiksellä, Yrjänällä ja Ellinooralla lipsahti vähän liikaa insideläpän puolelle. Anna Puu ja Janna tarjoilivat tällä kertaa ehtaa paskaa. Tai siis Anna Puu on kyllä joka jaksossa tarjoillut, niin että ei mitään uutta auringon alla siinä suhteessa.
Hynysen tulkinta Jos sinulle sopii -kappaleesta teki jakson esityksistä minuun suurimman vaikutuksen – eikä vähiten siksi, että hän ylipäätään tiesi noinkin vähän tunnetun palan Juicen tuotannosta. Hyvä musamaku Hynyllä ainakin on, vaikka hänen omista biiseistään olisi mitä mieltä hyvänsä. Tuo valinta sopi lyriikkansa puolestakin oivallisesti Mari Perankoskelle laulettavaksi, erityisesti kohta ”Jos on paha olo sulla, niin laulun siitä teen, ei oo muuta keinoo mulla ollut vuosikymmeneen”. Samaan tapaan Hynynenkin lukkiutuu aina huoneeseensa kirjoittamaan lyriikkaa riideltyään vaimonsa kanssa (älkää edes kysykö, mistä minä sen tiedän). Hynysellä ja Perankoskella oli selvästi molemmilla tunteet pinnassa ja heidän välillään oli kyllä kemiaa havaittavissa, vaikka molemminpuolista kuittailua kyllä myös ja viime aikoina on siis ilmeisesti ollut niinkin hankalaa, että Jouni on joutunut uhkailemaan jopa itsemurhalla. Ei hän kyllä laulaa osaa vieläkään, mutta tulkinta tuli varmasti suoraan sydämestä ja se onkin tärkeintä. Robinkin lauloi yllättävän koskettavasti sisaruussuhteita käsittelevän kappaleen 12-vuotiaalle siskolleen ja sisar kertoili ihan hupaisasti surkeiden matematiikan numeroidensa hauskuudesta, jolle isoveli kuulemma aina naureskelee. Sympaattisen iloinen sisaruspari. Vicky taas laulaa luikautti ihan kivasti ystävyydestä jollekin golf-kaverilleen.
Hätis puolestaan lauloi omalle siskolleen sellaisen muiden esitysten tunnelmasta poikkeavan iloisen renkutuksen heidän sukunsa kantaisästä Räpylä-Niirasesta, mutta sen merkitys ei avautunut kovin hyvin näin ulkopuoliselle. Ihan kiva oli kuitenkin kuulla Hätiksen suusta vaihteeksi jotakin edes etäisesti oikeaa musiikkia muistuttavaa eikä sitä iänikuista melodiatonta pajatusta, mitä hän ja muut hänen genrensä edustajat yleensä harrastavat. A.W lauleskeli omalle siskolleen ja tädilleen ruotsin kielellä, joten koko kappaleen pointti meni minulta viuhahtaen ohitse, kun nuo omat ruotsintaidot ovat nykyään aika hapertuneissa kantimissa. Hienosti hän lauloi kuitenkin, ei siinä mitään. Ellinoora lauloi niin ikään hienosti, vaikka hänen valitsemansa biisi olikin yhdentekevä ja esitetty jollekin hänen kirjailijanuraa yrittävälle kaverilleen.
Anna Puu veti miehelleen Jukka Immoselle Taulu-nimisen kappaleen räppäri-Asan kanssa. Oli kyllä harvinaisen hengetön suoritus ja harvinaisen hengettömät etukäteishöpinätkin. Puu hehkutti nimittäin sille miehelleen että ”Rakastan sua ihan pipona” niin kalseaan sävyyn kuin olisi jotakin ostoslistaa tavannut – ei siis ylletty läheskään samanlaiseen herkkyyteen kuin Hynysen Juice-esitystä edeltävästi ja sen aikana. Kaikkein suurimpaan pohjanoteeraukseen syyllistyi kuitenkin tosiaan tällä erää Janna. Sen sijaan että hän olisi kutsunut jonkun sukulaisen tai muun oikean läheisen, niin hän oli päättänyt raahata paikalle pari työkaveria ja laulaa ihan mainosmielessä jonkin mitäänsanomattoman biisin tulevalta albumiltaan. Jos olisin muuten suunnitellut ostavani kyseisen levyn (en kyllä ollut), niin tämän jälkeen en ainakaan ostaisi. Olipahan melkoinen antikliimaksi.
Mutta onneksi oli siis hyviäkin esityksiä, niin kyllähän tuonkin jakson jaksoi katsella.