Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
-
Klotenin uutta toimintakulttuuria rakentava Lauri Marjamäki on noussut Sveitsissä lähes sateentekijän asemaan – “Intohimo valmentamiseen on palannut"Lue lisää »
-
Patrik Laine ja Mikko Viitanen tekivät lätkäkulttuurille valtavan palveluksen suorasanaisella mielenterveyspuheellaLue lisää »
-
Blackhawks-puolustaja Seth Jones kuukauden sairaslomalleLue lisää »
-
Liiga-kierros: HIFK katkaisi tappioputkensa Ässien kustannuksellaLue lisää »
Vain elämää – viihdeohjelma
- Viestiketjun aloittaja finnjewel
- Alkaa
- 625 657
- 3 287
Yritin tätä katella, koko maailma yllättyi kun Hynynen toi vaimonsa sinne, ei herranen aika mikä shokki. Robin laulo sit jollekin siskolleen ja Hätä-Muhonen tais kanssa laulaa siskolle, sit Yrjänäkin toi siskonsa ja tätinsä ja ruotsiksi jotain lollotteli menemään. Ne vielä kestin kuitenkin hienosti, mutta kun Janna toi pöytään musiikintekijäkaverinsa, ja päätti esittää niille niiden yhdessä tekemän laulun Jannan uudelta levyltä, niin sitten katkesin ja heitin telkkarin selnästä läpi. Ei nyt saatana noin läpinäkyvää itsemarkkinointia saisi päästää läpi. Varmaan laulun jälkeen kameraan katsoen Janna laulukavereineen tavasi internet-osoitetta, jonka kautta uuden levyn voi tilata, ja toisteli puhelinnumeroa johon soittamalla tai tekstiviestin lähettämällä Jannalle ja hänen tiimilleen pystyy lähettämään rahaa.
Sori vaan muut että en nyt teidän esityksiä jaksa ees katsoa, ellen jostain kuule että joku niistä oli jotenkin hyvä.
Sori vaan muut että en nyt teidän esityksiä jaksa ees katsoa, ellen jostain kuule että joku niistä oli jotenkin hyvä.
Asa oli kova. Tosin joku siinä heilui sen vieressä ja meinasi pilata hyvän vedon.
Täys komppaus tälle. Aivan turha jakso omasta mielestäni.
Missasit sitten Ellinooran vedon, jonka sai kuulla kaverinsa ”joka on vasta julkaissut kirjan nimeltään NönnönNöö”… Oli aika tuskallista!
No voi saatana. Kas kun joku ei tuonu sinne vaikka Pekka Haavistoa, joka on juuri lähdössä presidentinvaaleihin ja kerropas tässä pöydässä sinun vaaliteemasi meille ja sitten Anna Puu laulaa uuden ”Pekka presidentiksi” laulun koska se on niin koskettava ja ei todellakaan ole mittatilaustyönä tähän ohjelmaan tehty ja paljonkos se Pekka nyt lupasi siitä vaalikassastaan Neloselle antaa, se oli hei sillee että 50% ennakkoon ja loput sitten katsojalukujen mukaan kerrottuna, Anna Puulle 20% siitä summasta sitten. Mutta siis tää oli tosi kiva ja sydämestä lähtenyt spontaani idea!
Jaaha ja sitten on Virve Rostin vuoro, aijaha sulla on kaverina Olli Rehn, ja laulat vartavasten tilaisuuteen tehdyn ”Olli presidentiksi”, no olipa kiva ja originelli idea..
Jaaha ja Hynynen.. mitä vittua sä oot vaimos tänne raijannut, sulla oli Stubb! Vaimo helvettiin ja nyt laulat spontaanin ”Alexander presidentiksi”, tuolla jo loput ehdokkaat venaa omaa vuoroaan tulla spontaanisti kertomaan käsikirjoitettuja tarinoitaan.
Anna Puusta tuli mieleen - on oikeastaan ihme, ettei sarjaan ole saatu kokonaista VE-spesiaalijaksoa ympäristön puolesta? Jokainen laulaa valitsemalleen kohteelle oman ympäristöteemaisen laulunsa.
Tällä kaudella jokaiselta artistilta olisi varmaan löytynyt joku oma biisi versioitavaksi, Jannan "Maailma meidän jälkeen" ja CMX:n "Pelasta maailma" esimerkkeinä. Ja loput sanoittakoot hittinsä uudelleen, kuten ovat tehneet muidenkin kappaleille. Puuhaosioon niksipirkkailua parhaan ympäristöystävällisen vinkin keksijälle. Voiton vie Virve, jolle vanhan materiaalin kierrättäminen on verissä, kuten tämän kauden "Haltin häät" osoitti.
Mainostauolla Tsäärepori kuvaa aurinkoista hiekkarantaa ja kertoo miten halvalla lapsiperhe pääsee Phuket Beachille jos tilaat nopeasti. Onhan tärkeätä tutustua omakohtaisesti ulkomaan kohteisiin, jotta osaa olla valveutuneen tiedostava maapallon joka kolkan osalta! Elektroniikkajätin Black Friday -alesta voit ostaa ilmalla käristävän airfryerin. Parodian elintila kaventuu norpan lailla.
Rakkaiden päivä jätti kahtiajakautuneen jälkimaun. Paikoitellen oli varsin kiusaantunutta menoa, paikoitellen ei niinkään. Hynysen, Robinin ja Vickyn setit ainakin olivat ihan hyvät ja puhuttelevat katselijoitakin silmällä pitäen, kun taas Hätiksellä, Yrjänällä ja Ellinooralla lipsahti vähän liikaa insideläpän puolelle. Anna Puu ja Janna tarjoilivat tällä kertaa ehtaa paskaa. Tai siis Anna Puu on kyllä joka jaksossa tarjoillut, niin että ei mitään uutta auringon alla siinä suhteessa.
Hynysen tulkinta Jos sinulle sopii -kappaleesta teki jakson esityksistä minuun suurimman vaikutuksen – eikä vähiten siksi, että hän ylipäätään tiesi noinkin vähän tunnetun palan Juicen tuotannosta. Hyvä musamaku Hynyllä ainakin on, vaikka hänen omista biiseistään olisi mitä mieltä hyvänsä. Tuo valinta sopi lyriikkansa puolestakin oivallisesti Mari Perankoskelle laulettavaksi, erityisesti kohta ”Jos on paha olo sulla, niin laulun siitä teen, ei oo muuta keinoo mulla ollut vuosikymmeneen”. Samaan tapaan Hynynenkin lukkiutuu aina huoneeseensa kirjoittamaan lyriikkaa riideltyään vaimonsa kanssa (älkää edes kysykö, mistä minä sen tiedän). Hynysellä ja Perankoskella oli selvästi molemmilla tunteet pinnassa ja heidän välillään oli kyllä kemiaa havaittavissa, vaikka molemminpuolista kuittailua kyllä myös ja viime aikoina on siis ilmeisesti ollut niinkin hankalaa, että Jouni on joutunut uhkailemaan jopa itsemurhalla. Ei hän kyllä laulaa osaa vieläkään, mutta tulkinta tuli varmasti suoraan sydämestä ja se onkin tärkeintä. Robinkin lauloi yllättävän koskettavasti sisaruussuhteita käsittelevän kappaleen 12-vuotiaalle siskolleen ja sisar kertoili ihan hupaisasti surkeiden matematiikan numeroidensa hauskuudesta, jolle isoveli kuulemma aina naureskelee. Sympaattisen iloinen sisaruspari. Vicky taas laulaa luikautti ihan kivasti ystävyydestä jollekin golf-kaverilleen.
Hätis puolestaan lauloi omalle siskolleen sellaisen muiden esitysten tunnelmasta poikkeavan iloisen renkutuksen heidän sukunsa kantaisästä Räpylä-Niirasesta, mutta sen merkitys ei avautunut kovin hyvin näin ulkopuoliselle. Ihan kiva oli kuitenkin kuulla Hätiksen suusta vaihteeksi jotakin edes etäisesti oikeaa musiikkia muistuttavaa eikä sitä iänikuista melodiatonta pajatusta, mitä hän ja muut hänen genrensä edustajat yleensä harrastavat. A.W lauleskeli omalle siskolleen ja tädilleen ruotsin kielellä, joten koko kappaleen pointti meni minulta viuhahtaen ohitse, kun nuo omat ruotsintaidot ovat nykyään aika hapertuneissa kantimissa. Hienosti hän lauloi kuitenkin, ei siinä mitään. Ellinoora lauloi niin ikään hienosti, vaikka hänen valitsemansa biisi olikin yhdentekevä ja esitetty jollekin hänen kirjailijanuraa yrittävälle kaverilleen.
Anna Puu veti miehelleen Jukka Immoselle Taulu-nimisen kappaleen räppäri-Asan kanssa. Oli kyllä harvinaisen hengetön suoritus ja harvinaisen hengettömät etukäteishöpinätkin. Puu hehkutti nimittäin sille miehelleen että ”Rakastan sua ihan pipona” niin kalseaan sävyyn kuin olisi jotakin ostoslistaa tavannut – ei siis ylletty läheskään samanlaiseen herkkyyteen kuin Hynysen Juice-esitystä edeltävästi ja sen aikana. Kaikkein suurimpaan pohjanoteeraukseen syyllistyi kuitenkin tosiaan tällä erää Janna. Sen sijaan että hän olisi kutsunut jonkun sukulaisen tai muun oikean läheisen, niin hän oli päättänyt raahata paikalle pari työkaveria ja laulaa ihan mainosmielessä jonkin mitäänsanomattoman biisin tulevalta albumiltaan. Jos olisin muuten suunnitellut ostavani kyseisen levyn (en kyllä ollut), niin tämän jälkeen en ainakaan ostaisi. Olipahan melkoinen antikliimaksi.
Mutta onneksi oli siis hyviäkin esityksiä, niin kyllähän tuonkin jakson jaksoi katsella.
Hynysen tulkinta Jos sinulle sopii -kappaleesta teki jakson esityksistä minuun suurimman vaikutuksen – eikä vähiten siksi, että hän ylipäätään tiesi noinkin vähän tunnetun palan Juicen tuotannosta. Hyvä musamaku Hynyllä ainakin on, vaikka hänen omista biiseistään olisi mitä mieltä hyvänsä. Tuo valinta sopi lyriikkansa puolestakin oivallisesti Mari Perankoskelle laulettavaksi, erityisesti kohta ”Jos on paha olo sulla, niin laulun siitä teen, ei oo muuta keinoo mulla ollut vuosikymmeneen”. Samaan tapaan Hynynenkin lukkiutuu aina huoneeseensa kirjoittamaan lyriikkaa riideltyään vaimonsa kanssa (älkää edes kysykö, mistä minä sen tiedän). Hynysellä ja Perankoskella oli selvästi molemmilla tunteet pinnassa ja heidän välillään oli kyllä kemiaa havaittavissa, vaikka molemminpuolista kuittailua kyllä myös ja viime aikoina on siis ilmeisesti ollut niinkin hankalaa, että Jouni on joutunut uhkailemaan jopa itsemurhalla. Ei hän kyllä laulaa osaa vieläkään, mutta tulkinta tuli varmasti suoraan sydämestä ja se onkin tärkeintä. Robinkin lauloi yllättävän koskettavasti sisaruussuhteita käsittelevän kappaleen 12-vuotiaalle siskolleen ja sisar kertoili ihan hupaisasti surkeiden matematiikan numeroidensa hauskuudesta, jolle isoveli kuulemma aina naureskelee. Sympaattisen iloinen sisaruspari. Vicky taas laulaa luikautti ihan kivasti ystävyydestä jollekin golf-kaverilleen.
Hätis puolestaan lauloi omalle siskolleen sellaisen muiden esitysten tunnelmasta poikkeavan iloisen renkutuksen heidän sukunsa kantaisästä Räpylä-Niirasesta, mutta sen merkitys ei avautunut kovin hyvin näin ulkopuoliselle. Ihan kiva oli kuitenkin kuulla Hätiksen suusta vaihteeksi jotakin edes etäisesti oikeaa musiikkia muistuttavaa eikä sitä iänikuista melodiatonta pajatusta, mitä hän ja muut hänen genrensä edustajat yleensä harrastavat. A.W lauleskeli omalle siskolleen ja tädilleen ruotsin kielellä, joten koko kappaleen pointti meni minulta viuhahtaen ohitse, kun nuo omat ruotsintaidot ovat nykyään aika hapertuneissa kantimissa. Hienosti hän lauloi kuitenkin, ei siinä mitään. Ellinoora lauloi niin ikään hienosti, vaikka hänen valitsemansa biisi olikin yhdentekevä ja esitetty jollekin hänen kirjailijanuraa yrittävälle kaverilleen.
Anna Puu veti miehelleen Jukka Immoselle Taulu-nimisen kappaleen räppäri-Asan kanssa. Oli kyllä harvinaisen hengetön suoritus ja harvinaisen hengettömät etukäteishöpinätkin. Puu hehkutti nimittäin sille miehelleen että ”Rakastan sua ihan pipona” niin kalseaan sävyyn kuin olisi jotakin ostoslistaa tavannut – ei siis ylletty läheskään samanlaiseen herkkyyteen kuin Hynysen Juice-esitystä edeltävästi ja sen aikana. Kaikkein suurimpaan pohjanoteeraukseen syyllistyi kuitenkin tosiaan tällä erää Janna. Sen sijaan että hän olisi kutsunut jonkun sukulaisen tai muun oikean läheisen, niin hän oli päättänyt raahata paikalle pari työkaveria ja laulaa ihan mainosmielessä jonkin mitäänsanomattoman biisin tulevalta albumiltaan. Jos olisin muuten suunnitellut ostavani kyseisen levyn (en kyllä ollut), niin tämän jälkeen en ainakaan ostaisi. Olipahan melkoinen antikliimaksi.
Mutta onneksi oli siis hyviäkin esityksiä, niin kyllähän tuonkin jakson jaksoi katsella.
Katselin Elämä Lapselle -jakson. En tiedä vaikuttiko asiaan mieleni masentuneisuus suomalaisten NHL-pelaajien nolla plus nolla -kierroksesta, mutta tuo jakso oli oikeastaan aika hyvä nyt, eikä niin vaivaannuttava kuin mitä nuo joskus ovat olleet. Jollain tavalla uskottavasti siinä pöydän ääressä nyt asioista osattiin puhua, eikä ollut hirveesti semmosta opeteltua repliikkiä ja teatteria se meininki.
Lasten ja lapsien auttajien tarinat oli koskettavia ja lauluesitykset ihan hyviä, mutta voihan perkele miten sitten lopussa vielä kosauttivat pankin, kun sinne näiden Vain Elämää -hessujen jälkeen tuli vielä tää yksi äitinsä nuorena lapsena menettänyt, Elämä Lapselle -järjestöltä tukea saanut ja nykyään Sibelius-akatemiassa opiskeleva poika laulamaan jotain italialaista biisiä selloa soittelevan faijansa säestyksellä. Vittu mikä ääni ja eläytyminen ja preesens ja kaikki saatanan asiat oli kyllä siinä pojassa kohdillaan, jos ei tuosta jampasta tule jonkun laulu-skenen maailmantähteä niin sitten voi tämän koko planeetan ampua kyllä mustaan aukkoon.
Hynyseltä ihan hyvä kommentti, että olipa outoa kun tähän ohjelmaan tuotiin kerrankin joku joka osaa laulaa.
Lasten ja lapsien auttajien tarinat oli koskettavia ja lauluesitykset ihan hyviä, mutta voihan perkele miten sitten lopussa vielä kosauttivat pankin, kun sinne näiden Vain Elämää -hessujen jälkeen tuli vielä tää yksi äitinsä nuorena lapsena menettänyt, Elämä Lapselle -järjestöltä tukea saanut ja nykyään Sibelius-akatemiassa opiskeleva poika laulamaan jotain italialaista biisiä selloa soittelevan faijansa säestyksellä. Vittu mikä ääni ja eläytyminen ja preesens ja kaikki saatanan asiat oli kyllä siinä pojassa kohdillaan, jos ei tuosta jampasta tule jonkun laulu-skenen maailmantähteä niin sitten voi tämän koko planeetan ampua kyllä mustaan aukkoon.
Hynyseltä ihan hyvä kommentti, että olipa outoa kun tähän ohjelmaan tuotiin kerrankin joku joka osaa laulaa.
Oli kyllä aivan tolkuttoman upea tuo pojan "Italian yössä" -esitys. Tuollainen musiikki iskee itselläni johonkin sielun syvimpään nurkkaan, vaikka raskaamman musiikin kuluttaja olen muuten. Kyllä siinä herahti kyynel silmäkulmaan. Kai se jotain tästä kaudestakin kertoo, että kauden ylivoimaisesti parhaan esityksen tarjosi nuori poika, joka ei ole edes mukana ohjelmassa. Eikä siis mitään tältä pojalta pois, päinvastoin.
Muutenkin ihan ok jakso. Ehkä jakson teemakin ikään kuin sysää artisteja olemaan vähän vahvemmin läsnä. Muistelisin että näissä Pelastakaa Lapset-jaksoissa on ennenkin nähty ja kuultu kauden parhaita esityksiä ja keskusteluja.
Muutenkin ihan ok jakso. Ehkä jakson teemakin ikään kuin sysää artisteja olemaan vähän vahvemmin läsnä. Muistelisin että näissä Pelastakaa Lapset-jaksoissa on ennenkin nähty ja kuultu kauden parhaita esityksiä ja keskusteluja.
Itsekin tykkäsin kyllä tuosta Pelastakaa lapset -jaksosta. Pöydän ääressä oli mukavan aidon tuntuista meininkiä eikä sellaista oman imagon kiillottamista ja krokotiilin kyyneleiden vääntämistä, jollaiseksi tämmöinen varainkeruujakso voisi helposti myös lipsua. Paras esitys oli minustakin ehdottomasti sen pojan italoiskelmä. Ihan puun takaa tuli tuollainen aivan mestarillinen vetäisy ihan jakson loppuun. En edes ole kyseisen musiikkityylin ystävä ja aloitinkin kuuntelun vähän sillä asenteella, että eipä tämä nyt yhtään kiinnosta mutta en viitsi sentään keskenkään lopettaa jaksoa, mutta tuo oli sen verran vangitseva suoritus että omat musiikkipreferenssit sun muut unohtuivat sen siliän tien. Mahtavaa.
Varsinaisista artisteista Anna Puu, Yrjänä, Rosti ja Hynynen onnistuivat mielestäni tällä kertaa parhaiten. Piti nyt kauden viime metreillä näköjään sekin päivä nähdä, kun kehun jotakin Puun vetoa – ilmeisesti parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En vieläkään pidä hänen nasaalityyppisestä soundistaan, mutta tuossa CMX-esityksessä oli tulkinta kerrankin kohdillaan ja sopivasti poweria etenkin hänen aikaisempiin hengettömiin ininöihinsä verrattuna. Yrjänän Elefantin painon suhteen pelkäsin hiukan etukäteen, että onko hän mahdollisesti tunkenut tuonkin itsessään oivallisen biisin täyteen jotain kreikan mytologiasta peräisin olevia hämäryyksiä, mutta vielä mitä – nyt tuli juuri sopivasti alkuperäistä kunnoittava ja hyvin eläydytty tulkinta. Rosti lauloi myös hienosti ja hänen esittämänsä Anna mä puhallan -biisikin oli hieno. Hynynenkin veti ihan hyvin ja biisivalinta (Anna Puun Mestaripiirros) onnistui taas yllättämään, mutta sovitus oli hiukan turhan laahaava makuuni.
Toistan nyt itseäni pahemman kerran, kun olen maininnut tämän varmaan jokaisessa ketjuun kirjoittamassani viestissä, mutta minua on etenkin tällä kaudella ärsyttänyt lukuisat liian kauas alkuperäisestä kappaleesta eksyneet versiot. Varsinkin tässä jaksossa kun artistit olivat itse päässeet esittämään biisitoiveita nimenomaan omasta tuotannostaan, toiset olisivat vähän voineet miettiä ennen kuin alkavat rustailla omia aivoituksiaan sinne originaalien hengentuotosten päälle. Robin, Janna, Hätis ja Ellinoora eivät siitä syystä tällä erää tehneet vaikutusta, vaikka ainakin Ellinoora lauloi sinänsä upeasti. Robin oli sitten keikauttanut Kotiteollisuuden tummanpuhuvan Jos sanon -biisin täysin nurinniskoin, mikä kyllä tavallaan oli ihan paikallaan pienenä positiivisuuden siemenenä jakson synkkien tarinoiden keskellä, mutta eipä tuota voinut enää varsinaisesti Jos sanon -kappaleeksi kutsua, vaikka siinä juuri kyseinen laini olikin säilytetty. Hätä-Miikan esityksestä voisi lähinnä säälistä sanoa myönteisenä puolena sen, että on häneltä tullut huonompiakin, ja Jannan esityksestä taas sen, että oli hän sentään joitakin elementtejä akuperäisestä säilyttänyt, kun yritti kerran räpätä.
Seuraavat pari jaksoa sisältävät käsittääkseni maratonityyliin kaikki kaudella nähdyt esitykset ilman mitään välihöpinöitä. Ehkäpä nuokin jaksot voisi kertauksena katsoa, kun olen ihan hyvin kauden parissa viihtynyt.
Varsinaisista artisteista Anna Puu, Yrjänä, Rosti ja Hynynen onnistuivat mielestäni tällä kertaa parhaiten. Piti nyt kauden viime metreillä näköjään sekin päivä nähdä, kun kehun jotakin Puun vetoa – ilmeisesti parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En vieläkään pidä hänen nasaalityyppisestä soundistaan, mutta tuossa CMX-esityksessä oli tulkinta kerrankin kohdillaan ja sopivasti poweria etenkin hänen aikaisempiin hengettömiin ininöihinsä verrattuna. Yrjänän Elefantin painon suhteen pelkäsin hiukan etukäteen, että onko hän mahdollisesti tunkenut tuonkin itsessään oivallisen biisin täyteen jotain kreikan mytologiasta peräisin olevia hämäryyksiä, mutta vielä mitä – nyt tuli juuri sopivasti alkuperäistä kunnoittava ja hyvin eläydytty tulkinta. Rosti lauloi myös hienosti ja hänen esittämänsä Anna mä puhallan -biisikin oli hieno. Hynynenkin veti ihan hyvin ja biisivalinta (Anna Puun Mestaripiirros) onnistui taas yllättämään, mutta sovitus oli hiukan turhan laahaava makuuni.
Toistan nyt itseäni pahemman kerran, kun olen maininnut tämän varmaan jokaisessa ketjuun kirjoittamassani viestissä, mutta minua on etenkin tällä kaudella ärsyttänyt lukuisat liian kauas alkuperäisestä kappaleesta eksyneet versiot. Varsinkin tässä jaksossa kun artistit olivat itse päässeet esittämään biisitoiveita nimenomaan omasta tuotannostaan, toiset olisivat vähän voineet miettiä ennen kuin alkavat rustailla omia aivoituksiaan sinne originaalien hengentuotosten päälle. Robin, Janna, Hätis ja Ellinoora eivät siitä syystä tällä erää tehneet vaikutusta, vaikka ainakin Ellinoora lauloi sinänsä upeasti. Robin oli sitten keikauttanut Kotiteollisuuden tummanpuhuvan Jos sanon -biisin täysin nurinniskoin, mikä kyllä tavallaan oli ihan paikallaan pienenä positiivisuuden siemenenä jakson synkkien tarinoiden keskellä, mutta eipä tuota voinut enää varsinaisesti Jos sanon -kappaleeksi kutsua, vaikka siinä juuri kyseinen laini olikin säilytetty. Hätä-Miikan esityksestä voisi lähinnä säälistä sanoa myönteisenä puolena sen, että on häneltä tullut huonompiakin, ja Jannan esityksestä taas sen, että oli hän sentään joitakin elementtejä akuperäisestä säilyttänyt, kun yritti kerran räpätä.
Seuraavat pari jaksoa sisältävät käsittääkseni maratonityyliin kaikki kaudella nähdyt esitykset ilman mitään välihöpinöitä. Ehkäpä nuokin jaksot voisi kertauksena katsoa, kun olen ihan hyvin kauden parissa viihtynyt.
Hynyseltä mielenkiintoista tarinaa Vain Elämää -teosta (ja muista omista kiireistään siinä ohessa).
ÄIJÄKSI on kyllä kova tarve selitellä ja ylläpitää omaa imagoaan.
Olihan tämä ihan älytön kausi. Luulin että tämä loppui jo jotain kuukausi sitten, mutta näköjään "uusia" jaksoja on pukannut joka viikko.
Voisi aloittaa uuden kauden jo heti vuoden alussa. Saisi mm. pääsiäis, vappu, juhannus, helluntai ym. toivotut erikoisjaksot myös mukaan.
Voisi aloittaa uuden kauden jo heti vuoden alussa. Saisi mm. pääsiäis, vappu, juhannus, helluntai ym. toivotut erikoisjaksot myös mukaan.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Voisi olla UV-jaksokin. Kunnolla Kihniön kipakkaa pöytään ja artistit voisivat kertoa, että mitä oikeasti ovat mieltä toistensa tulkinnoista.
- "Sä tuut mun show:hun vetää jonkun Haltin häät. Et sä osaa vanhus käyttää Spotifyta?"
- "Räppi ei ole musiikkia."
- "Joo en nyt keikkaile CMX:n kanssa. Ei sitä tarvi perkele koko ajan kysellä."
- "Janna, hei Janna! Onko sulla joku toinenkin biisi ku Sä et oo hullu?"
- "Elli Velli mikä? Ketä nää tyypit on? Millä lihaksilla sä oot tässä ohjelmassa?"
- "Kuka vittu sai muka kympitonnin enemmän korvausta?"
- "Sori Robin, mutta ei se vaan lähde se sun ulkomaan juttus. Jätkä ei vaan pysty myöntää sitä hä hä."
- "Vittu jos muutat tavunkin mun biisin sanoista seuraavassa VainElämähäägräähäässä, niin vittu! Ai, ei tule uutta kautta meille? Mikä vitun Koivusipilä se oli sano, et mä pääsen All Starsiin ens vuonna."
- "Oikeesti mä haluun vaan laulaa Frontside Ollieta..."
- "Robbari, älä itke. Ne on ihan hyviä ne sun enkkubiisit."
- "Kuka lähtee saunaan?"
Viimeksi muokattu:
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Vaikka on muutamia solisteja, jotka kelpaisi tähän ja jotka ovat skipanneet, alan kyllä kaikkien kannalta toivoa, etteivät tekijät enää edes suostuttele. Eli voisi pitää pausea vaikka 10 vuotta, että Behmit, Bessit, Olli Haloset ja muut hypetetyt on tehnyt enemmänkin musiikkia. Toki nykyään tästä puuttuu sekin, etteivät artistit juuri tuntisi toisia. Nykyään samat nimet kun on samoilla festareilla.
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Mietin tätä Loirin siirryttyä paremmille mantereille. Kolmannen kauden jaksoista ei sitten saatu koottua Loiri-jaksoa (vai saatiinko?). Tuo oli hieno kausi kaikkineen, mutta Nelonen tunkenut jo jonnekin romukoppaan. Muistaakseni Pavesta tällainen kooste tuli.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Äskenhän tuolla lauloi telkussa Jukka-Poika, Pyhimys ja näytti olevan Anna Abreukin pöydän ääressä.
Okei. Kolmas kerta Robinin Sydämeni joulun teen sai luovuttamaan.
En aina tiedä koska Hannula on tosissaan ja koska pilke silmässä syrjäkatsein. Mutta samaa mieltä, nyt kannattas satsata ja maanitella isosti. All-in, kuumimpia ja/tai oleellisimpia ja/tai mielenkiintosimpia nimiä esiin resurssein ja maanitellen. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä.
Luovuus ja nälkä edellä. Heittäytyminen. Se ei haittaa, että tuonne mennään myymään itseään, mutta se kyllä haittaa jos mennään riman alta eikä oo mitään annettavaa.
Luovuus ja nälkä edellä. Heittäytyminen. Se ei haittaa, että tuonne mennään myymään itseään, mutta se kyllä haittaa jos mennään riman alta eikä oo mitään annettavaa.
Räppimies puuttuu. Vai hoitaako Elisa Tiilikainen puhelauluosuudet, onhan hänellä ne paikoin tuttuja?
Seiska paljastaa: Tässä ovat uudet Vain elämää -tähdet
Nämä kultakurkut majoittuvat Satulinnaan touko-kesäkuun vaihteessa.
www.seiska.fi
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy