Vain elämää – viihdeohjelma

  • 619 467
  • 3 263

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Minua lähinnä ärsyttää tässä se, että tämä ohjelma on niin suuri menetetty mahdollisuus. Itse formaattihan on suorastaan nerokas, että kootaan tuollaiseen "leirikouluun" ryhmä hyvin erilaisia ja eri lähtökohdista ponnistavia artisteja puhumaan musiikistaan, urastaan ja myös siviilielämästään, ja sitten esittämään versioita toistensa biiseistä. Kyllä minä tällaisen lasken ihan hyväksi viihteeksi. Mutta sitä mukaa kun ohjelmsta tuli ilmiö ja sen suosio kasvoi, niin alettiin menemään koko ajan enemmän ja enemmän kaupallisuuden ehdoilla ja tuo alkuperäinen idea onnistutaan nyt vähän hukkaamaan. Biisivalinnat tuntuu tapahtuvan koko ajan enemmän ja enemmän radiosoiton ja kaupallisen potentiaalin ehdoilla, eikä artistin aidosta halusta esittää joku tietty biisi toisen katalogista, ja näiden jatkuvien fiittaajien myötä tämä on mennyt tällaiseksi levy-yhtiön promoalustaksi, jossa yhtiön artisteja pyritään nostamaan tuomalla heitä mukaan näihin esityksiin.

Se, että kyseessä on viihdeohjelma, ei tarvitse minusta aina tarkoittaa sitä että kyseessä on sielutonta ja sisällötöntä höttöä, vaan minä uskon että tämä ohjelma olisi vähintäänkin yhtä viihdyttävä vaikka levy-yhtiö ja Sanoma-konserni puuttuisi vähemmän sisältöön ja biisivalintoihin. Ehkä ohjelma voisi saada jopa vielä enemmän katsojia, ja vielä laajemmasta joukosta, mikäli tuo ylikaupallisuus ja ylikontrollointi poistettaisiin ja annettaisiin mukana olevien artistien olla mukana aidommin.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs
Noin yleisesti jaksaa kyllä huvittaa kerta toisensa jälkeen, että ketjun otsikossakin todetaan kyseessä olevan viihdeohjelma ja sitten näistä jaksoista saa lukea esseitä joissa kiekkofanit syväanalysoivat laulusuorituksia. Viihdyttävä ketju!
Onhan se kieltämättä aika hauskaa että musiikkiaiheista ohjelmaa käsittelevässä ketjussa puhutaan kyseisen ohjelman musiikista.
 

asyouwere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Se, että kyseessä on viihdeohjelma, ei tarvitse minusta aina tarkoittaa sitä että kyseessä on sielutonta ja sisällötöntä höttöä, vaan minä uskon että tämä ohjelma olisi vähintäänkin yhtä viihdyttävä vaikka levy-yhtiö ja Sanoma-konserni puuttuisi vähemmän sisältöön ja biisivalintoihin.
En tiedä puuttuvatko vai ei, mutta minä kyllä uskon, että katsojat isossa kuvassa kuuntelevat mieluummin tutumpia kappaleita. Niistä se Irmelikin siellä kotisohvalla pääsee jyvälle, että mitä tässä on muutettu. Ja tämä ei välttämättä ole oma preferenssini, mutta puhun yleisestä näkökulmasta.
Ehkä ohjelma voisi saada jopa vielä enemmän katsojia, ja vielä laajemmasta joukosta, mikäli tuo ylikaupallisuus ja ylikontrollointi poistettaisiin ja annettaisiin mukana olevien artistien olla mukana aidommin.
En edelleenkään ole varma tuosta tuotannon kontrolloinnista biisivalintojen suhteen, mutta jos tuolla aidommin mukana olemisella tarkoitetaan tuntemattomampien kappaleiden valitsemista, niin olen kyllä hyvin skeptinen siitä että katsojaluvut paranisivat. Ei nämä radionovat ja suomipopit sattumalta ole Suomen suosituimpia radiokanavia. Ihmiset nyt vaan tuppaavat pitämään tutusta ja turvallisesta. Vain elämää -hittikimaran jälkeen saunaan ja saunan jälkeen ähkitään lähetyssaarnaajassa viisi minuuttia.
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Muistan miten jo 60-luvulla.. no vakavasti puhuen 2000-luvun alkupuolella tuli Kotiteollisuutta fanitettua Himos Festarien eturivissä. Silloin ei tosin lavan edessä juuri muita ollutkaan. Biisitarjonta oli kuitenkin täyttä timanttia: Jos sanon oli tuoreempaa materiaalia ja Eevan Perintöäkin kuultiin.

Tältä pohjalta voin sanoa yllättyneeni suuresti, miten pidin Hätä-Miikan Minä olen -versioinnista. Räp ei nyt varsinaisesti ole munkaan juttu, mutta toisinaan on mukava yllättyvä positiivisesti.

Muuten samat puheet monien muiden kanssa siitä, ettei tässä kovinkaan syvälle päästy Kotiteollisuuden tuotannossa. Muutenkin kaudelta puuttuu sellaiset mielenkiintoiset tulkitsijat, jotka olisi voineet tuoda Hynysen tekstien tulkintoihin jotain uutta värinää. Anna Puu ei nyt varsinaisesti kuulu näihin artisteihin. Robinilta sentään melkoinen nosto ja onhan Robin ehdottomasti musiikin ammattimies.

AW:lta odotin sittenkin jotain muuta. Olisi nyt vielä ottanut napsun taakse päin ja esim. Ruumiinlaulaja olisi ollut upea. Toki ehkä liian pitkä formaattiin sopivaksi.

En tiedä miten monesti AW oli lopulta vetämässä Satu peikoista Kt:n mukana livenä, mutta onneksi tuli sekin aikoinaan kuultua.

Tuskin Kotiteollisuus tästä kovin suurta nostetta enää saa, mutta tulipa nyt tämäkin nähtyä.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Tämän kauden seuraaminen on jäänyt lähes yksinomaan tämän ketjun varaan, koska mökillä on liian monta sellaista artistia, joiden tuotantoa en pahemmin välitä kuunnella. Sen verran kuitenkin palaisin vielä tuohon Vicky Rostin KT-valintaan, että mutu -tuntumalla väittäisin, että hän oli luultavasti kuunnellut vain muutaman biisin bändiltä (todennäköisesti ne suurimmat hitit) ja päättänyt siltä istumalta, ettei bändin levyiltä löydy yhtään hänelle sopivaa biisiä ja valinnut siksi Haltin häät, koska tunsi sen.
Aikamoinen mahalasku, sillä esimerkiksi Katri Helenakin kokeili eri genre-rajoja silloin aikanaan ohjelmaan osallistuessaan.
 

Jippo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sehän olisi ollut hauskaa, jos Taiska olisi ollut päässyt mukaan esittämään Haltin häitä. Silloin se olisi toiminut niin, että ollaan molemmat vedetty tätä biisiä, mutta tässäpäs on alkuperäinen esittäjä. Virve ois vähän niinku "välittäjänä" toiminut tässä genrejen välillä.

Mut tällä tavalla oli tosiaan laimea ja tylsä ratkaisu. Rosti menee muina Suvaksina tuolla, eikä juuri panosta esityksiinsä.
 

J.Petke

Jäsen
Sehän tästä olis enää puuttunut, että Virve olis tuonut kappaleen "alkuperäisen" esittäjän esittämään alkuperäisen version.

Robbari veti kyllä hyvin. Samoin tykkäsin Hätä-Miikan synkemmästä versiosta. Rostille lampaanperse.
 
Viimeksi muokattu:

Ice raven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Liverpool
Oikein noloja oli Virven selitykset haastattelussa. "mutku alkuperäinen suunnitelma oli erilainen" Mitä helvettiä se muka olisi pelastanut tai muuttanut? Persoonattoman Robinin biisi oli hänen omaksi tekeleeksi yllättävänkin tarttuva mutta eipä sillä ollut mitään tekemistä versioitavan kappaleen kanssa. Tuskinpa se kuitenkaan ketään yllätti. Yrjänä räjäytti pankin ja muistutti ohjelman katsojia siitä mistä tässä ohjelmassa on tai pitäisi olla kysymys...
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Onko Robin tehnyt cover-biisejä? Virven puolesta kyselen.

Ei ole, mutta esittänyt kyllä. Esim. intin jälkeen kun kävi heittämässä Ruisrockissa "hassuttelusetin" (löytyy Yle Areenasta) englanniksi, lauloi mm. covereita. Bruno Marsia ja sellaista. Alkuajoilta löytyy Risto Asikaisen ja Maki Kolehmaisen kamaa, sitten aika nopeasti rupesi tekemään biisejä myös itse.

Osaan tuotannon ulkoa. Seuraavan kerran kun tytär tulee asumisyksiköstä meitä vanhuksia moikkaamaan, kuunnellaan jälleen kaikki suoratoistoista löytyvät keikat läpi.

Edit: tiesin että Hynynen laulaa ekalta levyltä "faija skitsoo"... Sanoin näin puolisollekin. Ja hymiö perään.

Ja lisätään vielä että diggaan ihan helvetisti Peter Engbergin suorituksista. Vuodesta toiseen. Eikä pettänyt myöskään tänään.
 
Viimeksi muokattu:

Rick Rother

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Kärpät
Toivekauteni olisi: A.W. Yrjänä, Herra Ylppö, Mariska, Stig, Erin, Katri Helena ja Samu Haber.

Siinä saattas tulla omannäköistä versiointia tovereiden biiseistä. Mulle se on se juttu. Eli kärjistetysti mua ei haittaa, jos Vesku vetää Klamydiaa koko kauden, kun se on sen juttu. Totta puhuen sitten se oma tyyli ja alkuperäisteoksen ydin. Se ehkä sitten on se kovin juttu.

Tällä kaudella olen biisit katsonut klipeistä ja osan olen päässyt loppuunkin. A.W. Yrjänälle iso käsi! Hynyselle yksi leijona, kun se on Hynynen. Jannalle kans yksi tai kaksi, kun on niin hyvä laulamaan.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Semmonen se oli se Robinin päivä. Siinä laulettiin ja juteltiin ja ja ja. Oli se kyllä päivä, oli oli.

Joo. En muista ees just nyt muuta kuin sen että Yrjänä toi Kotiteollisuuden kanssaan esiintymään, ja oli kääntänyt jonkun Robinin tehotuotetun maailmanvalloitusbiisin mitäänsanomattomat sanat suomeksi ja työntänyt sinne sekaan Egyptin jumalia koska A.W. on Yrjänä ja sellaista se juuri tekee, tai teki tällä kertaa. Janna itki lopuksi koska sen mies on perseestä, ja veikkaan että Jannan instagram on nyt täynnä valkoritareiden viestejä jotka tarjoaa ymmärtävää olkapäätä ja lupaavat kuivata kyyneleet. Itse ainakin kirjoitin sellaisia viestejä sinne kymmenittäin. Mihinkään en saanut vastausta, ja nyt minun tilini on näköjään blokattu.

En muista mitä Janna lauloi, enkä oikein ketään muutakaan. Joku laulo sen Boom Kahin ja joku Hula hulan, ne kyllä tunnistin Robinin tuotannosta, muita en. Ai niin joo, Hynynen hassutteli sen jonkun Skitso-Faija -biisin, se oli hassu kyllä, eipä siinä. Virven laulua en meinannut kuunnella, mutta koska en ole epäkohtelias kusipää niin kuuntelin kuitenkin. Ei siitä nyt mitään mieleen jäänyt, paitsi se miten Virve vertasi oman uransa alkuaikoja Robinin vastaavaan, ja oli sitä mieltä että ihan samanlaista se minullakin oli. Jotenkin epäilen. Robinista muistan ekalla stintillään jo jääneen kuvan että siinäpä miellyttävä ja yllättävän jalat maassa oleva mukava poika, ja niinhän tuo nytkin oli semmonen. Vähän teflonia on koko heebo, ulkoisesti ja laulutaidoiltaan ja taustajoukoiltaan on kyllä harvinaisen uskottava popparimasa Suomesta, ei yhtään hävettäisi jos hän tuolla maailman poppiskenen kirkkaimmissa valoissa joskus heiluisi, mutta en minä kyllä usko että se sinne koskaan pääsee. No, joku sopiva yhteensattuma ja palikoiden paikalleen loksahtelu jos tapahtuu, tai löytyy joku sopiva kulma millä Robinia aletaan maailmalle työntämään, niin onhan se ihan mahdollista, mutta vähän on tommonen mitäänsanomattomaksi sliipattu hahmo vielä nyt.

Ei tämä kausi nyt sinne kaikkein onnistuneimpien joukkoon kyllä noussut. Kotiteollisuuden päivä oli paras, muutamia muita ihan hyviä esityksiä tuli muinakin päivinä, mutta aika njääh oli suurin osa. Janna aloitti esitystouhut vahvasti, mutta hiipui sitten loppua kohden, ja näytti jopa lopulta siltä että ei oikein osannut olla tuossa porukassa luontevasti muiden kuin Anna Puun kanssa. Anna ja Ellinoora oli kanssa ihan hyviä, Jouni ördäili pari kertaa ihan viihdyttävästi, Virve ja Hätä-Makkonen ja Robin oli siellä mukana.

Julistan tämän kauden suurimmaksi kuninkaaksi lopulta A.W. Yrjänän, joka oli just niin omituinen oma itsensä koko ajan eikä yhtään himmaillut tai painanut jarrua vaikkei kukaan tajunnut sen jutuista suurimman osan ajasta yhtään mitään. Hätä-Mauno oli ehkä parhaiten messissä. Hynynenkin ehkä. Tai sitten se oli vaan jo niin tottunut noihin Yrjänän mielenvikaisiin paasauksiin että osasi uskottavasti nyökytellä ja hekotella mukana. Biisivalintansa ja varsinkin sovitukset olivat erittäin raikkaita, ja kyllähän Yrjänä osaa myös hyvin laulaa. Hyvä A.W. Yrjänä! Sinä olit tosi hyvä tässä ohjelmassa olija!

Niin sittenhän niillä on vielä jotain näitä bonus-jaksoja, viimeksi tuli yllätyspäivää ja Elämä lapselle -päivää ja joulujaksoja, en minä tiiä aikooko ne nytkin sitten. Viimeksi taisin pompata pois kyydistä kesken ekan joulujakson, kun ei vaan jaksanu enää. Nyt voi olla että hyppään pois jo aiemminkin.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Robin: Lätkä lentää
"Sä oot ihan helmi seura kuitenkin."

Se äänien etsintä ja taltiointi oli tällaiselle äänituottajalle ja äänisuunnittelusta intoilevalle mukava yllätys väliaktiviteetiksi.
 

Jippo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jannan veto oli ilkeällä tulkinnalla vähän laskelmoiva, mutta ite pidin aidosti herkistävänä. Vaatii varmasti sen, että on omia lapsia, minkä varsinkin Robbari osoitti herttaisen hönteillä kommenteillaan. Onhan tuo tavallaan liian "helppo" teema herkistää kaikki vanhemmat, mutta toteutus oli kelpo, ja sanoitus löysi kyllä sweet spotin ainakin tältä faijalta. Ja olihan se vitsi hassu Robinin lapsuuden tuotannosta, että äiti on helmi, mut faija skitsoo.

Rosti yllätti, aiemmat vedot on laulellut puolivaloilla, mutta tähän oli saanut mielestäni aidon tunnelatauksen, ja oli häneltä paras veto tällä kaudella. Tosin siihen ei paljon vaadittu aiempien päivien alisuorittamisen jälkeen.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jannan veto oli ilkeällä tulkinnalla vähän laskelmoiva, mutta ite pidin aidosti herkistävänä. Vaatii varmasti sen, että on omia lapsia, minkä varsinkin Robbari osoitti herttaisen hönteillä kommenteillaan. Onhan tuo tavallaan liian "helppo" teema herkistää kaikki vanhemmat, mutta toteutus oli kelpo, ja sanoitus löysi kyllä sweet spotin ainakin tältä faijalta.
Tätä vähän ihmettelen, että onko niin että mieluummin ei enää mitään tällaisia herkkiä aiheita kuten lapset/vanhemmuus, mieluiten ei rakkaudesta tai eroistakaan eikä ainakaan kuolemasta kun nämä ovat liian helppo tie mennä tunteisiin ja on kuitenkin jonkun kansanosan suosion laskelmoitua kalastelua?

Eikö iso osa musiikista ylipäätänsä ole just tätä ja se nyt sitten jollain menee tunteisiin jos aihe koskettaa tai sitten se ei mene.

Ja ylipäätänsä, kai sitä artisti haluaa hyvän tai koskettavan tai jopa hitiksi nousevan biisin tehdä tuonne ohjelmaan joten sinänsä laskelmointia se on kaikki.
 

Jippo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo, ihan samaa mieltä edellisestä. Jos olisi kyseessä kilpailu, niin Jannika B laulattamassa omaa skidiään ja muut vastaavat olisivat reilun kisailun rajamailla, mutta tässä konseptissa tunteiden herättäminen on se pointti ja siinä sekä Jannika B että Janna onnistuivat omalla kohdallani ainakin.
 

mjarkko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
ehdotan seuraavaksi formaatiksi joka... niinku... lyö läpi: Robinin ja Jonen Niinku-show!
 

Teresa

Jäsen
Robinin päivältä en paljoa odottanut, enkä mitään ihmeitä saanutkaan. Kiusallista myöntää, mutta hän on kuitenkin itse asiassa tämänvuotisesta artistikattauksesta ehkä Hynysen jälkeen lähimpänä sydäntäni sen perusteella, kuinka paljon olen kenenkin tuotantoa kuluttanut. Aikoinaan tätini suorastaan huolestui mielenterveydestäni, kun huomasi minun tykänneen yhtäkkiä 13-kesäisen Robinin fanisivustosta Facebookissa. Eli nimenomaan niitä hänen uransa alkuaikojen biisejä tuli luukutettua silloin joskus vuonna yksi ja kaksi. Eivät kai ne musiikillisina elämyksinä noin muuten olleet erityisen kaksisia, mutta pidin kovasti hänen kirkkaan heleästä äänestään. Siihen enkunkieliseen nykytuotantoon en sitten pahemmin olekaan tutustunut, mutta tässä ohjelmassa kuultujen näytteiden pohjalta sen biisimateriaali vaikuttaa aika mitäänsanomattomalta ja laulutapakin on nykyään sellaista itseäni suunnattomasti ärsyttävää nasaalivänkymistä. Persoonana Robbari on tuntunut ihan ystävälliseltä ja jalat maassa olevalta, mutta samaan aikaan liian silotellulta ja turhan tyhjäpäiseltä. Eikä tuon ikäiseltä varmaan voi vaatiakaan kovin syvällistä ulosantia, mutta tuollaiselle henkilölle Satulinna ei kyllä mielestäni ole oikea paikka.

Robinin omana päivänäkään ei kuultu mitään kovin syvällisiä pöytäkeskusteluja – lähimmäs päästiin ennen Ihan helmi -laulua äideistä puhuttaessa ja Me tehtiin tää -biisin jälkeen Jannan alkaessa hieman kiusallisesti avautua yhtäkkiä parisuhteensa päättymisestä, mutta tuo viimeksi mainittu ei toki ollut mitenkään Robinin ansiota tai vika. Esitysten saralla onnistuivat tällä kertaa huonoiten Hätä-Miikka (ei yllättänyt), Janna (ei yllättänyt) ja Yrjänä (yllätti!). Hynynen, Puu, Vicky ja Ellinoora pärjäsivät kaikki vähintäänkin ookoosti.

Hätä-Miikka pajatti taas tapansa mukaan jotakin yhdentekevää, mutta nyt yhdentekevyyttä lisäsi entisestään vielä sekin, että hänen esityksensä ei oikeastaan edes ollut hänen, vaan keskiöön oli nostettu se hänen bändikaverinsa. Tavallaan on ymmärrettävää, että hän halusi antaa tuolle ”toiselle perheelleenkin” mahdollisuuden loistaa, mutta minusta noiden vierailevien lisäartistien kuuluisi olla vain taustalla ja varsinaisen artistivieraan eli tässä tapauksessa Hätiksen hoitaa homma kotiin ihan omilla jaloillaan seisten.

Jannan esitys oli sentään hänen omansa, mutta vähän liikaakin nimenomaan hänen – hän oli runoillut biisin lyriikoihin jotakin vallan omia aivoituksiaan vain löyhästi alkuperäistä tematiikkaa noudattattaen. En kyllä ymmärtänyt sitä hänen perusteluaan, että ”koska en ole 13-vuotias poika, niin kirjoitin tämän omalle lapselleni”. Miksipä ei aikuinen nainenkin voisi omistaa laulua äidilleen. Ehkä minulla tosin on vähän oma lehmä ojassa, koska itselläni ei ole lapsia, niin alkuperäinen sanoitus tai edes sen hengessä tehty mukaelma olisi puhutellut minua enemmän. Joka tapauksessa Jannan kalsean tekninen laulutyyli ei istunut näin herkkään aiheeseen, joten siitäkään syystä versio ei mielestäni toiminut.

Yrjänä on ollut aiemmissa jaksoissa kova, mutta tällä kertaa hän sortui Jannan jalanjäljissä siihen, että tarinoi vain jotakin omiaan – hän taas ei edes löyhästi alkuperäisen kappaleen hengessä. Melkeinpä jo pahoitin mieleni Robinin puolesta, sillä tuntui siltä että A.W. halusi jopa pilkata Robbarin oman tuotannon mitäänsanomattomuutta sekä tämän henkilön tyhjäpäisyyttä ja tunki nimenomaan siitä syystä lyriikan täyteen astraalimaailmojen ja elementaalihenkien kaltaisia kummallisuuksia, joista illan päätähti ei varmasti tajunnut halaistua sanaa. Toki kritisoin juuri äsken itsekin Robinin tuotantoa ja henkilöä noista edellä mainituista asioista, mutta minusta tämän formaatin henkeen ei kuulu artistikollegoille piikittely ikävässä sävyssä. Tai sitten A.W. halusi vain itseironisesti kuittailla itselleen siitä, että noissa hänen astraalihorinoissaan on yhtä paljon järkeä kuin Magic-kappaleen alkuperäisessä sanoituksessa – eli ei niin yhtään. Joka tapauksessa Yrjänän versiossa oli vain häivähdys alkuperäisestä kertsin melodiakulussa, eli liikaahan tuossa oli vapauksia käytetty. Hänkin olisi voinut astua hetkeksi rohkeasti mukavuusalueeltaan ja esittää vaikka juuri Magic-biisin ihan aidossa englanninkielisessä muodossaan. Kotiteollisuus oli kyllä ihan kiva lisä tuohon ja muutenkin biisi kulki ihan kivasti, mutta ei se mitään auta. Vain elämää -vetona tuo oli silti paskaa.

Hynynen onnistui taas parhaiten. Tässä tapauksessa lyriikan näkökulman kiepauttaminen toimi hyvin ja olikin miltei välttämätöntä, sillä eihän keski-ikäinen äijä oikein voisi uskottavasti laulaa isänsä tiukkapipoisuudesta ja siitä että tämä takavarikoi häneltä läppärin eikä anna rahaa kuteisiin. Alkuperäisen sanoituksen henki oli kuitenkin hyvin läsnä näkökulmanvaihdoksesta huolimatta, sillä Hynynen esitti kyllä kaikki originaalisäkeet vain eri persoonamuodossa. Räyhäkäs musiikillinen lähestymistapa toi kappaleeseen riemastuttavan mielenvikaisen klangin. Vähän tuossa kyllä tasapainoiltiin jo huvittavuuden ja toisaalta pelottavuuden rajamailla, mutta ennen kaikkea versio oli pirun hyvä.

Anna Puun esitys oli kieltämättä aika mitäänsanomatonta jollotusta, mutta niin oli hänen esittämänsä kappalekin, joten biisi sopi hänelle ja hänen esitystapansa sopi biisille – match made in heaven, voisi sanoa. Vicky palasi edellisen jakson mahalaskun jälkeen jälleen totutulle tasolleen, eli veti hienolla äänellään ja tilanteeseen sopivalla paatoksella kappaleen, joka sentään oikeasti oli Robinin tuotantoa. Ellinoora kävi kivasti seikkailemassa hieman mukavuusalueensa ulkopuolella, sillä hänen omien sanojensakin mukaisesti kaikki hänen aikaisemmat kappalevalintansa ovat uineet syvissä vesissä, kun taas nyt hän oli valinnut menevän kappaleen – ja veti senkin hienosti ja tunteella. Hyvä Ellis!

Eli ei tämäkään mikään ihan sysipaska päivä ollut. Jotain erikoisjaksoja taitaa olla vielä tulossa, joten yhteenvetoa kaudesta pukkaa sitten myöhemmin.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Jannan "meltdown" oli osoitus siitä, että olisivat voineet olla mestoilla paljon kauemmin. Tuotanto olisi vähentänyt ruokaa, lisännyt päihteitä ja häirinnyt toistuvasti unta. Sitten jotain keskinäisiä skaboja huomattavin rahapalkinnoin ja epämääräisin, osaa suosivin säännöin. Se olisi kontenttia jos mikä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös