Ei aavistustakaan, mistä esim. nykyiset mustat farkkuni olen ostanut. Asia on minulle merkityksetön. Pakotan itseni vaateostoksille silloin kun on yksinkertaisesti pakko hankkia uudet housut yms. Sitten katson, mistä löytyisi siedettävän hintainen ja sopivalta jaloissa tuntuva housumalli. Ei ole pakko olla farkkuhousu, mutta mielellään mustat housut ja mielellään myös sellaiset, joissa on joko syvät etutaskut tai sitten reisitaskut, sillä työssäni tarvitsen taskuihin tilaa, kun on pakko pitää erinäistä irtainta tavaraa ja omaa omaisuutta mukana, enkä mihinkään perstaskuun tunge lompakkoani.
Tuskin olen H&M-liikkeestä kuitenkaan ostanut, vaikka teoriassa se ei mahdotonta ole. Kuten sanottua, merkillä ja trendeillä ei ole merkitystä, ei myöskään vaatekaupan nimellä. Luultavasti nykyisetkin housut on ostettu Halonen-Seppälä-akselilta, tai mitä niitä nyt on Turun keskustassa.
Sama prosessi koskee mustia kävelykenkiä. Kun vanhat alkavat hajota, niin on aika ostaa uudet. Mustia sukkia minulla on ennestäänkin riittävästi, mustia boksereita sen sijaan on vaikea löytää. Kaipaisin erityisesti ns. yöasukäyttöön väljempiä ja lähes shortsien mittaisia boksereita, en mitään mainoksien Dressmann-homomiesten kireän pullottavia ja kullin tiukasti muottiin prässääviä tyrkkykalsareita.
T-paitoja ja huppareita saa ostettua sekä keikoilta ja festivaaleilta että netistä, lisäksi kaapissa on jokunen juhlatilaisuuskäyttöön varattu kauluspaita (ja jopa puku, puvuntakkeja ja peräti solmio) ja mustat, suorat housut. T-paitoja on kaapissa liikaakin, varmaan yli 50, siihen päälle jokunen ohut pitkähihainen ja college-paita sekä pari villapuseroa, joita en käytä elleivät erityisolosuhteet sitä vaadi.
Vanhin vieläkin silloin tällöin käytössä oleva pitkähihainen paita on Entombedin Wolverine Blues -kiertueelta 1993 ostettu paita, t-paitapuolelta Obituaryn World Demise -kiertueelta 1994 ostettu paita sen sijaan päätyi suikaleiksi ja siivouskomeron räteiksi hajottuaan lopullisesti. Tai on minulla WASPin vuoden 1985 vuosimallia oleva t-paitakin tallella muistona, mutta olin sitä käyttäessäni kahdeksanvuotias, joten se ei päälle tietystikään mahdu.
Paitani ovat osa henkilökohtaista historiaani ja kulutus/viihdetottumuksiani. Suurin osa paidoista on yhdistettävissä johonkin tiettyyn hetkeen, kokemukseen tai tapahtumaan. Vaikkei sillä ole arjessa väliä minkä niistä päälleni kiskon, niin ainakin niihin liittyy monesti joku muisto, mitä tuskin voisi sanoa jos kaappi olisi täynnä geneerisiä valkoisia kauluspaitoja kuten ns. pukumiehillä.
Takkien suhteen vuorottelen kolmea tai neljää takkia vuodenajan mukaan. On joskus joltain kirppikseltä 20 markalla ostettu (keino)nahkatakki, jota pidän syksyisin ja keväisin, sitten on vähän paksumpi aito nahkatakki, jota pidän loppusyksyn/alku- ja kevättalven sekä alkukevään ja kovimpia talvipakkasia varten on kunnon toppatakki, sekin on peräisin jostain 1990-luvun puolelta. Jos on pakko mennä sateessa ja kovassa tuulessa ulos tai lähden esim. pyörällä, niin sitten on vedenkestävä ulkoilu/tuulipuvuntakki housuineen.
En ole vaateteollisuuden kannalta kovin hyvä kuluttaja-asiakas. Jos ei keikoilta yms. ostettuja t-paitoja lasketa, niin muuten lähes ainoa motiivini mennä vaateostoksille on se, että vanhat vaatteet/kengät yms. ovat menneet rikki tai ovat niin kuluneet, ettei niitä enää voi tai kehtaa käyttää.
Jatkuvasti vaihtuva muoti on minusta turha ja turmiollinen asia, ja erilaisten rättien ostaminen jatkuvalla syötöllä on asia, jota en naisissa täysin ymmärrä. Tai toisia naisia vartenhan ja "kanalauman hierarkiaa" vahvistaakseen he kai lumppujaan ostavat. Miehethän eivät pääsääntöisesti huomaa tai välitä ollenkaan, mitä naisella on päällään mutta huomaavat kyllä heti, jos naisella ei ole vaatteita päällään tai jos tämä on nuori, kaunis ja alusvaatteisillaan.