Kröhöm, edellinen viestini taidettiin tulkita hieman väärin, mutta otan sen osin omaan piikkiini, kun kirjoitin sen hivenen kiireessä ja huolimattomasti.
Piti mm. sanoa vielä, että parin pelin jälkeinen vaikutelmani Baxterista vs. Francis on, että IFK tuntuu ennemminkin kaipaavan jämäkkää ja karismaattista valmentajaa, joka sanoo suoraan ja selkeästi, mitä haluaa. Tässä tapauksessa ilmeisesti tarvittiin joku, joka potkii koko jengiä persuksille ja sanoo, että nyt alatte pojat pelata kunnolla tai... Senhän olemme saaneet lukea lehtijutuista ym., että loppuvaiheessa monikaan ei välittänyt enää pelata Francisille/joukkueelle, vaan motivaatio oli lähellä nollaa. Mietin itse jossain vaiheessa syksyä, että tämän hetkinen jengi tuntuu suunnilleen pelkäävän tappiota vihaamisen sijasta. En tiedä, oliko asia ihan näinkään, vai oliko kyse vain tuosta motivaation puutteesta.
Sitten tuo pelikirja-asia. Laitoin sanan pelikirja lainausmerkkeihin juuri siksi, että en itsekään anna paljoa arvoa P. Sihvosen pelikirjahöpinöille. Jossain jenkkifudiksessa varmasti paljon enemmän on ennaltasovituilla kuvioilla merkitystä kuin lätkässä. Tarkoitin muistaakseni sitä, että runkosarjassa kova taistelu ja sopiva rymistely saattaa tepsiä vastustajien nujertamiseksi, mutta pleijareissa vastustaja vastaa aivan samalla mitalla ja taistelee aivan yhtä kovalla sykkeellä ja tahtotilalla. Silloin käsittääkseni tarvitaan jotain muutakin. Tietysti vauhdin ja intensiteetin lisääntyessä turhille kikkailuille ja hienouksille jää entistä vähemmän aikaa, mutta silloinhan kuitenkin punnitaan, kuka valmentaja onnistuu virittämään joukkonsa kovimpaan iskuun.
En ehtinyt viime kaudella yhteenkään pudotuspeliin (vaan jouduin tyytymään radioselostuksiin), ja silloin SaiPaa vastaan oltiin aika kovilla. HPK-sarja taas hieman paremmalla tuurilla tai tehokkaammalla viimeistelyllä (kumpaa syytä sitten haluaakin käyttää) olisi voinut päättyä juuri päinvastoin. Pelaajathan toki kentällä häärivät, ja ratkaisut tekevät viime kädessä, joten valmentajaa tuskin voi syyttää siitä, että pelaajien kädet eivät toimi ratkaisevalla sekunnilla. Kuitenkaan ei varmaan ole pahitteeksi, jos valmentajalla on pari valttikorttia säästettyinä kevään peleihin sen sijaan, että play offeissa peluutetaan joukkuetta aivan samalla taktiikalla kuin runkosarjassa. Näin asiaa ainakin itse olen kelannut. Voin olla väärässäkin. Mutta ideana kuitenkin oli, että pleijareissa sitten loppujen lopuksi punnitaan Baxterin valmennustaidot, miten äijä saa pidettyä joukkueen kurissa ja millaiseen lentoon saa sen sytytettyä. Maaliskuuta odotellessa Sihvonen voi sytyttää esim. omat pelikirjakirjoituksensa saunan pesässä.