Kuten tässä ketjussa hyvin on kuvattu, on väsyneen fantastisesta Kataisesta lähtien jankutettu rakenteiden kestämättömyydestä ja mitä on tehty? Tehty niistä kestämättömämpiä. Isäni on syntynyt 40-luvun alussa ja sanoi, että hän on nähnyt Suomen menevän käytännössä ylös koko aikuisikänsä pl 90-luvun lama, jonka haasteet tuntuivat myös pieniltä kun oli kokenut lapsuuden 40-50 lukujen taitteessa, mutta nyt on ennusmerkit että käyrä lähtee rytisten alaspäin ja se mitä hän on nähnyt elämänsä aikana tänne rakentuneen alkaa raunioitua - kun nukumme ratissa, niin menetämme paljon enemmän kuin sillä että pitäisimme ratista kiinni.
Isäsi sanoi hyvin. Tällä kokoonpanolla oltiin vielä Suomessa 2000-luvun aivan alussa kohtuullisissa asemissa. Ehkäpä Neuvostoliiton kauppa ja sen jälkeen Nokia olivat opettaneet väärin, mutta emme tehneet samanlaisia ratkaisuja kuin mm. Saksa, Tanska ja Ruotsi. Jälkikäteen voi sanoa, että nuo ratkaisut olivat keskeisiä maiden taloudelle.
Nyt on tilaisuus tarttua kiinni vihreään siirtymään. Tästä jokainen puolue hallitusneuvotteluissa on samaa mieltä. Samoin työperäisen maahanmuuton tarpeellisuudesta osana Suomen ratkaisuja vallitsee yksimielisyys ainakin asiantuntijoiden ja keskipalkkaisten osalta. Mutta tarttuminen ei onnistu ellemme muuta rakenteitamme.
Eriävät näkemykset tulevat vuosiluvuissa (2035) sen osalta, päästäänkö tavoitteisiin tällä aikavälillä sekä sellaisessa maahanmuutossa, joka ei tuota valtiosta nettosaajaa maahanmuuttajan kohdalla. Pitkästä aikaa kuitenkin hieman enemmän samaan suuntaan tarpeen kanssa.
Jospa tätä ei munata "ihmisoikeuskiistaan", voiko joku esimerkiksi hakea uudelleen ja uudelleen turvapaikkaa vaikka on saanut tutkimusten jälkeen monta kielteistä päätöstä.
Viimeksi muokattu: