Ei suinkaan päättynyt tai pysähtynyt, mutta tarkoitin lähinnä sitä, että tuona kuvaamanani ajanjaksona se näkyi ehkä selvemmin, kun maa vauraustui ja eli myös vuosituhannen vaihteen tietämillä tai sen jälkeen toistaiseksi vaurainta aikaansa, samalla kun maailma avautui todenteolla joka osa-alueella. Ennen vuotta 2008 elettiin lännessä myös huomattavasti optimistisemmassa ilmapiirissä mitä sen jälkeen, kun erilaiset kriisit ovat seuranneet toisiaan.Hyvä kirjoitus ja olen paljosta samaa mieltä.
Finanssi- ja eurokriisiin ei kuitenkaan mielestäni Suomen länsimaistumisjakso missään nimessä ole päättynyt. Sen jälkeen Suomen asema muiden länsimaisten silmissä on päinvastoin valtavasti muuttunut positiiviseen suuntaan. Siihen suuntaan, että ollaan normaali länsimaa eikä mikään välimuoto ja kummajainen, mitä vielä Nokian kukoistuskaudellakin oltiin. Silloin Euroopassa ihmeteltiin, että miten Nokian kaltainen yritys voi tulla tuosta alkoholi- ja itsemurhatilastojen kärkimaasta, joka ei oikein ole länttä. Muualla maailmalla taas ei edes laajasti tiedetty Nokian olevan Suomesta, koska se ei itsekään nähnyt suomalaisuuttaan tekijänä, jota olisi kannattanut erityisesti tuoda esiin (joskaan ei peitelläkään).
Vuosien 2008-2015 välisen ajan näen sekavana ja eräänlaisena "seisovana" aikana tuon länsimaistumisen suhteen vaikka selkeästi oltiin jo osa länttä. Vasta Sipilän hallituksen aikana otettiin taas suuntaa transatlanttisten suhteiden kehittämiseen, kun aiemmin tämä oli ehkä hieman toissijaista verrattuna EU - ja Venäjä -politiikkaan.
Nythän meno on taas ihan eri sattuneesta syystä ja Suomi on sijaintinsa ja toimivan armeijansa puolesta jopa avainpelurin asemassa.