Uusi hallitus?

[Animal]

Nyt on pakko kysyä, että miten asiat ovat muuttuneet aiempaan nähden? Millä tavalla on mielikuvituksettomampaa ja millä tavalla tarjonta on huonompaa kuin ennen? Mitä puuttuu?

Tässä nyt on aika moni kuvaillut noita aikakausia ja tietenkään kaikki ei ollut ennen paremmin, ei lähimainkaan.

Jos nyt peilaan omaan kokemukseen, niin kasari näyttäytyi sellaisena länsimaistumisen alkuna ja ulkomaailman aukeamisena Suomen suuntaan, joka ruokki sitten monenlaista visionäärisyyttä jokapäiväisessä elämässä. Esim. nyt vaikka se, että NHL -otteluiden näyttäminen, etelän matkoilla käynti ja ulkomaalaisten artistien vierailut yleistyivät Suomessa. Näin muutama mainitakseni. Viehätys ehkä oli siinä, että nämä olivat oikeasti uutta ja ihmeellistä. Tämä jatkui 90-luvun lamaan saakka.

90-luvun laman jälkeen teknologinen kehitys otti huikeita harppauksia, siirryttiin analogisesta ajasta digitaaliseen ja Nokia oli tässä globaalissa murroksessa keskeinen peluri. On huikean siistiä, että tämän murroksen on saanut elää mukana. Samaan aikaan liityttiin myös EU:hun ja aika harva kiistää, etteikö tuosta olisi ollut ihmisille ja koko yhteiskunnalle aineellista hyötyä. Tämä aika jatkui oikeastaan tuohon 2008 talouskriisiin. Oma kokemukseni on se, toki joku voi perustellusti olla eri mieltä, että tuohon 08 -talouskriisiin päättyi tietty dynaaminen 80-luvulta alkanut länsimaistumis- ja kasvujakso Suomen historiassa huolimatta 90-luvun joillekin yksilöille hyvinkin traagisesti lamasta.

 

[Nahkasohva]

Käyttäjän @Pisin Kääpiö 186cm kirjoitus oli niin mainio, että täytyy itsekin kirjoittaa omia muistojani vähän ohi aiheen. Yksi asia, joka muisteloissa usein unohtuu, on 1980-luvun Suomen hintatason ero ulkomaihin nähden, etenkin elektroniikan ja muiden laitteiden osalta. Muistan ikuisesti kesän 1986. Olin jakanut koko talven ja kevään ilmaisjakelulehtiä, koska halusin ehdottomasti saada aivan mielettömän upeat Sony Walkman -korvalappustereot. Niiden hinta Suomessa oli tasan 600 markkaa. Sain vihdoin summan kokoon kesäkuun puolivälissä. Faijani onneksi viisaasti vinkkasi, että kannattaisi kuitenkin odottaa heinäkuuhun, jolloin olimme lähdössä automatkalle Keski-Eurooppaan. Siellä saman laitteen voisi faijani mukaan saada halvemmalla, ehkä viidellä tai jopa neljällä sadalla. En tuohon oikein uskonut, mutta ajattelin, että jospa kuitenkin. Siispä maltoin mieleni ja marssin KOP:n konttoriin vaihtamaan suomen markat D-markoiksi.

Muistan vieläkin sen taivaallisen tunteen, kun näin dortmundilaisessa elektroniikkaliikkeessä juuri nuo himoitsemani Walkmanit suomen markoiksi muutettuna hintaan 360 markkaa. Lopuilla säästyneillä 240 markalla mukaan tarttui kasettikaupalla Kissiä, Iron Maidenia ja muuta rankkaa settiä matkakuuntelemisiksi. Ei ollut Saksa paska maa. Pikemminkin ajattelin, että saksalaisten täytyy olla maailman onnellisin kansa, kun heille on tarjolla hienoja härpäkkeitä pilkkahintaan.

 

[Sanainen arkku]

Luojan kiitos ei pidä olla tuolla vääntämässä. Mutta vaikka olisin, mikään ei muuttuisi. Samaa paskaa sieltä tulee. Kun ensi kerran kiinnitin huomiota politiikkaan, päättäjät olivat vanhempieni ikäisiä. Nyt ne on lasteni ikäisiä. Ei elämä ole parantunut.

Viime hallituskaudella vihreät kehotti välttämään julkisten käyttöä ja vassarit olivat laittamassa rajoja kiinni ja tammikuussa 2022 "ei minun kaudellani" pääministerin ansioksi pyritään laskemaan Suomen Nato-jäsenyys.
Nyt Kokoomus tulee poistamaan päivähoitomaksut.

 

[Sanainen arkku]

Erehdyin kurkkaamaan Twitterin #hallitusneuvottelut-tagia. Nopean otannan perusteella Suomeen on syntymässä joko ilmaston tuhoava ja ihmisoikeudet hymyillen polkeva hallitus tai sitten Marinin hallituksen jälkiä korjaava, velkaantumisen ja "haittamaahanmuuton" kuriin laittava hallitus.

Onneksi tageille on olemassa mute-toiminto.

Jokaisen on valittava puolensa. Keskitietä ei ole. Hänen majesteettinsa määräys!

 

[Surukuku]

Toteanpa minäkin, että tuo yhteenveto, minkä @Pisin Kääpiö 186cm piirteli, vastaa hyvin minunkin käsityksiäni maailmanmenosta ennen ja nyt.
Olen itsekin pikku paikkakunnalla lapsuuttani elänyt, potkiskellut 60-luvun alussa hevonpaskakikkareita sekatavarakauppojen hevospuomeilla ja ostellut kourallisen nallekarkkeja muutamilla penneillä, jotka tulivat vuoden -63 alussa käyttöön rahauudistuksen myötä. Tulee ihan nostalginen olo, kun muistaa ne polttoainetankkien, maantielipeän ja hevosenpaskan tuoksut kaupan pihalla hiljaisen kylätien varrella kuumina kesäpäivinä, kun varpaisillaan kaiveltiin hiekkaan pikku kuoppia.
Ero nykymaailmaan on niin käsittämätön, ettei sitä riitä mitkään sanat kuvaamaan - se on vain meidän, sen ajan aikalaisten muistoissa ja kokemuksissa.

 

[Tadu]

Ai. Mulle on toisteltu että Suomi elää metsästä. :) Ja taisi tuo Venäjän kauppa olla myös isossa osassa silloin.

Nokian merkitykseksi kansantaloudelle huippuvuosina laskettiin vaikutukseksi 50 miljardia. Se työllisti alihankkijoidensa kautta valtavasti.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ai. Mulle on toisteltu että Suomi elää metsästä. :) Ja taisi tuo Venäjän kauppa olla myös isossa osassa silloin.

Suomen metsävarannon elinkaari on melkoisen pitkä. Nokiat tulevat ja menevät, myös Neuvostoliitot ja Venäjät tulevat ja menevät, mutta metsävaranto katoaa meiltä viimeisten joukossa. Jos me (tai joku muu puolestamme) onnistumme ryssimään Suomesta vielä metsätaloudenkin, niin silloin taitaa olla aika hakea takki narikasta.

 

[El Gordo]

Pakko kysyä elitkö kasari aikaa, ja minkä ikäisenä?

Itselle jäi ainakin siitä ajasta hyvin valoisa kuva, biletettiin yökerhoissa, pörssikurssit nousi, jupit ja muut onnistujat ajeli bemareilla, ameriikasta rahdattiin vesisänkyjä ja muuta hauskaa. Oli Johnny Rottenia, Billy Idolia ja Roxy Musicia, kuka mitäkin halusi kuunnella. Autoihin tuli GTI/GSI jne ja muita pirteitä suoraruiskutus versioita.
Mitään tunkkaista en muista.

Se on kyllä totta, että wokeilijalle aikakausi olisi varmasti järkytys.

Elin kanssa nuoruuttani silloin, ja ihan hauskaa oli. Mutta en kaipaa takaisin, asiat on monella tavalla parantuneet niistä ajoista. Toki jotkut asiat on huonommin.

 

[finnjewel]

Teeveestä lähetettiin tuntikausia suorana Brezhnevin hautajaisia. Kai tuollaistakin voi jollakulla olla ikävä.


Vähänkin vanhempi väki muistaa vielä Alkon ja katsastusasemien tapaiset suomalaisen asiakaspalvelun

Hyvää muistelua!
Kommenttina omia muistikuvia noista kahdesta asiasta:
Pomo kävi lainaamassa väritelkkarin samassa kiinteistössä olleesta hotellista, ja katselimme sitten toimistossa hautajaisia. Toki pomo oli tilannut myös kahvit ja viinerit. Tunnelma ei tosin ollut harras, vaan kommentointi mm. Juri Brežnevin kalmankalpeasta olemuksesta oli leppoisaa. Hyvät naurut aiheutti varisparvi, joka lensi kuvan poikki hartaassa kohdassa.
****
Olin varmaankin kapinallinen nuori, kun vein ensi kertaa auton katsastukseen. Inssi sanoi, että moottorin numero on lian peitossa eikä hän voi sitä lukea.
Tokaisin sitten nuoren miehen uhmakkuudella, että "eiks se kuulu sun hommiis putsata se, jos niin kiinnostaa".
Inssin vastaus:
- Nyt jätkä putsaat sen jos haluat että tää homma jatkuu!
Hylky tuli, lisävalot 2cm liian alhaalla.
Panin sitten uusintaan niin paljon ylipainetta etupyöriin, että keula nousi riittävästi.... Läpi meni.

 

[mjr]

Elin kanssa nuoruuttani silloin, ja ihan hauskaa oli. Mutta en kaipaa takaisin, asiat on monella tavalla parantuneet niistä ajoista. Toki jotkut asiat on huonommin.

Minulle näin teknologiamyönteisenä ihmisenä tieto- ja viestintätekniikan kehitys omana elinaikanani on ollut valtavan hieno ja suuri ihme. Isoveli alkoi opiskella 80-luvun alussa tietojenkäsittelyä yliopistossa ja toi kotiin lomilla Telmac 600:n ja mikä ihme oli sillä leikkiä! Olihan se osittain idyllistä ja suojattua aikaa, semiruraalia kaupungeissakin, etenkin jos mahtui muottiin. Minä en sillä tavoin 80-luvun Etelä-Pohjanmaalla mahtunut eikä se aivan täydellistä herkkkua ollut. Ei siis ole sillä mielessä kauhean nostalginen olo.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hyvää muistelua!
Kommenttina omia muistikuvia noista kahdesta asiasta:
Pomo kävi lainaamassa väritelkkarin samassa kiinteistössä olleesta hotellista, ja katselimme sitten toimistossa hautajaisia. Toki pomo oli tilannut myös kahvit ja viinerit. Tunnelma ei tosin ollut harras, vaan kommentointi mm. Juri Brežnevin kalmankalpeasta olemuksesta oli leppoisaa. Hyvät naurut aiheutti varisparvi, joka lensi kuvan poikki hartaassa kohdassa.
****
Olin varmaankin kapinallinen nuori, kun vein ensi kertaa auton katsastukseen. Inssi sanoi, että moottorin numero on lian peitossa eikä hän voi sitä lukea.
Tokaisin sitten nuoren miehen uhmakkuudella, että "eiks se kuulu sun hommiis putsata se, jos niin kiinnostaa".
Inssin vastaus:
- Nyt jätkä putsaat sen jos haluat että tää homma jatkuu!
Hylky tuli, lisävalot 2cm liian alhaalla.
Panin sitten uusintaan niin paljon ylipainetta etupyöriin, että keula nousi riittävästi.... Läpi meni.

Muistan yhden mielenkiintoisen televisiohetken kouluajoilta. Ilmeisesti opetussuunnitelmaan oli kirjattu, että luokille 3-6 tuli esittää muutama tietty Koulu-tv:n ohjelma. Koulu-tv oli Yleisradion ohjelmistoa, tietenkin, ja siinä esitetyt ohjelmat oli tarkoitettu täydentämään peruskoulujen opetusta.

Kerran miesopettaja käskytti porukan voimistelusaliin, jonne kokoonnuimme katsomaan pian alkavaa ohjelmaa mustavalkoisesta televisiosta. Ohjelma käsitteli Neuvostoliiton eri kansallisuuksia, ilmeisenä tarkoituksena antaa Neuvostoliitosta hyvin monikulttuurillinen ja samalla teknisesti, taiteellisesti ja kaikin muinkin mahdollisin tavoin edistyksellinen käsitys.

Ohjelma kesti sen varmaan kolme varttia, jonka jälkeen mentiin välitunnille. Seuraavalla tunnilla piti olla jotakin uskontoa tai laskentoa, mutta normitunnin sijaan opettaja piti monologin aiheesta "millainen Neuvostoliitto on oikeasti". Tässä kohden on syytä tähdentää, että opettajamme oli alun perin etelä-pohjalaistaustainen konservatiivisen laidan kokoomuslainen ja reservin upseeri. Kyllähän tuo opettajan tarkennus Neuvostoliitosta ja reaalisosialismin luonteesta oli huomattavasti todenmukaisempi katsaus asioihin kuin mitä Koulu-tv:n kattaus tarjosi. Ja todellisuus Neuvostoliitosta oli vielä huomattavasti synkempi kuin mitä opettajamme osasi tai halusi tuolloin kertoakaan.

Miten tämä liittyy uuteen hallitukseen? No tietenkin sitä kautta, että YLE:n rahoitusta on puitu kevään hallitusneuvotteluissa, ja määrätyillä tahoilla on ollut jopa intohimoja puuttua YLE:n ohjelmallisiin sisältöihin. On mielenkiintoista nähdä, minkälaista keskustelua aiheesta käydään poliittisilla taistelutantereilla jatkossa. YLE on ollut läpi vuosikymmenten erilaisten poliittisten intohimojen ja vaikuttamisen kohteena, ja sen ohjelmapolitiikka on heijastanut monin tavoin kulloistakin yhteiskunnallista ja maailmanpoliittista tilannetta. YLE:n rahoituksen määrä ei tietenkään liity suoranaisesti (tai millään tavalla) YLE:n toimitus- ja ohjelmistopolitiikkaan, mutta minulla on sellainen kutina, että aiheesta tullaan kuulemaan vielä monenmoisia keskustelunavauksia ihan poliittisten toimijoiden suunnalta.

 

[Tami Talk]

Jos palataan 80-luvulta tähän päivään ja tämän päivän odotuksiin, on pakko sanoa, että itse olen innoissani tästä tulevasta hallituksesta.

Kun hallitusohjelma julkistetaan, niin viimeisetkin epäilijät joutuvat myöntämään olleensa väärässä.

Hyvä, että hallitusohjelma tehdään huolellisesti ja käytetään siihen se aika, mikä siihen tarvitaan.

Ja sitä aikaa tarvitaan, kun tähän hallitusohjelmaan nyt vihdoinkin kirjataan ne tarvittavat rakenteelliset uudistukset!

Rakenteelliset uudistukset on jääneet tekemättä niin monelta hallitukselta, että nyt on jo vihonviimeinen aika saada ne tehtyä. Niitä on tarvittu ja niitä toivottiin koko edellisen hallituksen ajan. Nyt ne vihdoinkin saadaan.

Ehkä tulee myös joitakin kipeitä päätöksiä. Kaikki tietää, että niitäkin tarvitaan ja niidenkin tekemisessä edelliset hallitukset ovat epäonnistuneet. Nyt niitä saadaan, ja ne vähän nipsaisee, mutta kyllä sen kestää, kun loistava tulevaisuus odottaa. Ne on vähän niinkuin kalanmaksaöljy. Ei maistu hyvältä, mutta kun tietää, kuinka hyvää se tekee, niin kyllä sen mielellään ottaa, vaikka pahalta maistuukin.

Sanokaa mun sanoneen, me saadaan sellainen hallitus, jota 30 vuoden päästä ihastellen muistellaan. Orpon ensimmäinen hallitus, rakenteellisten uudistusten tekijä, joka pelasti Suomen.

Odotan jo juhannusta. Mikä sen mahtavampaa kuin lämmittää mökillä saunaa, grillata makkaraa ja lukea hallitusohjelmaa, joka tarjoaa kipeästi kaivattuja rakenteellisia muutoksia.

Täysi tuki tälle hallitukselle!

 

[BitterX]

Tässä nyt on aika moni kuvaillut noita aikakausia ja tietenkään kaikki ei ollut ennen paremmin, ei lähimainkaan.

Jos nyt peilaan omaan kokemukseen, niin kasari näyttäytyi sellaisena länsimaistumisen alkuna ja ulkomaailman aukeamisena Suomen suuntaan, joka ruokki sitten monenlaista visionäärisyyttä jokapäiväisessä elämässä. Esim. nyt vaikka se, että NHL -otteluiden näyttäminen, etelän matkoilla käynti ja ulkomaalaisten artistien vierailut yleistyivät Suomessa. Näin muutama mainitakseni. Viehätys ehkä oli siinä, että nämä olivat oikeasti uutta ja ihmeellistä. Tämä jatkui 90-luvun lamaan saakka.

90-luvun laman jälkeen teknologinen kehitys otti huikeita harppauksia, siirryttiin analogisesta ajasta digitaaliseen ja Nokia oli tässä globaalissa murroksessa keskeinen peluri. On huikean siistiä, että tämän murroksen on saanut elää mukana. Samaan aikaan liityttiin myös EU:hun ja aika harva kiistää, etteikö tuosta olisi ollut ihmisille ja koko yhteiskunnalle aineellista hyötyä. Tämä aika jatkui oikeastaan tuohon 2008 talouskriisiin. Oma kokemukseni on se, toki joku voi perustellusti olla eri mieltä, että tuohon 08 -talouskriisiin päättyi tietty dynaaminen 80-luvulta alkanut länsimaistumis- ja kasvujakso Suomen historiassa huolimatta 90-luvun joillekin yksilöille hyvinkin traagisesti lamasta.

Hyvä kirjoitus ja olen paljosta samaa mieltä.

Finanssi- ja eurokriisiin ei kuitenkaan mielestäni Suomen länsimaistumisjakso missään nimessä ole päättynyt. Sen jälkeen Suomen asema muiden länsimaisten silmissä on päinvastoin valtavasti muuttunut positiiviseen suuntaan. Siihen suuntaan, että ollaan normaali länsimaa eikä mikään välimuoto ja kummajainen, mitä vielä Nokian kukoistuskaudellakin oltiin. Silloin Euroopassa ihmeteltiin, että miten Nokian kaltainen yritys voi tulla tuosta alkoholi- ja itsemurhatilastojen kärkimaasta, joka ei oikein ole länttä. Muualla maailmalla taas ei edes laajasti tiedetty Nokian olevan Suomesta, koska se ei itsekään nähnyt suomalaisuuttaan tekijänä, jota olisi kannattanut erityisesti tuoda esiin (joskaan ei peitelläkään).

Olen saanut tuon ajan seurata Suomen kehittymistä pääpiirteittäin Keski-Euroopasta: Itävallasta ja Saksasta. Vielä 2004 Itävaltaan muuttaessani ensimmäiset kysymykset kotimaastani olivat usein juuri tuosta korkeasta itsemurhatilastosta sekä vodkan ryyppäämisestä. EU:iin kuuluvaksi maaksi Suomea yllättävän usein ei mielletty, vaikka se liittyi Itävallan kanssa samalla ovenavauksella.

Nykyään nuo itsemurhat eivät ole - eikä pitkään aikaan enää ole olleet - se merkittävin Suomi-brändiä muokkaava tekijä. Ei niitä ota puheeksi enää kukaan. Sen sijaan yhä useammin Suomea ihaillaan, vaikka suomalaisia edelleenkin pidetään vähän friikkeinä (positiivisesti sinällään, mutta kuitenkin friikkeinä). Kaikki nuo positiiviset uutiset Suomesta (onnellisuus, innovatiivisuus / teknologinen edelläkävijyys, edelläkävijyys ilmastoasioissa, tasa-arvoisuus jne.) ovat tehneet Suomesta paljon tunnetumman ja länsimaisemman.

Kiinnostus Suomea kohtaan on valtavasti noussut. Vielä vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomi ei näkynyt sääkartoissakaan. Nyt Suomi on mediahuomiolla mitattuna paljon kokoaan suurempi vaikuttaja.

Näillä asioilla on valtava merkitys. Kuka haluaisi investoida maahan, josta ensimmäisenä tulee mieleen perämettäläinen vodkan ryyppääminen? Kuka haluaisi tulla töihin tai opiskelemaan maahan, josta vahvin syntyvä mielikuva on korkeat itsemurhatilastot?

Tulevankin hallituksen tärkeimpiä tehtäviä on vahvistaa mielikuvaa kansainvälisestä, länsimaisesta ja avoimesta Suomesta. Sen tehtävän arvo itse asiassa on koko ajan tärkeämpi, koska entistä enemmän ja entistä kiireellisemmin tulevaisuutemme riippuu siitä, että saamme maahan korkean jalostusarvon investointeja sekä työvoimaa ulkomailta

 

[Surukuku]

Offtopic:
Noista entisaikojen katsastusasemista ja -kokemuksista saisi helposti humoristisen kirjan, kun joku vain viitsisi kerätä niitä tarinoita. Tässä yksi:

Oulussa Toppilan katsastusasemalla kaikki katsastukset tehtiin siinä pihalla. Kerran ollessani katsastamassa isäni autoa, seurasin, kuinka yksi haukiputaalainen vanhempi manne yritti saada vanhaa Ford Taunusta katsastettua. Katsastusmiehen todettua heti alkuun, että renkaat ovat ihan sakkorajoilla, manne kiirehti taputtamaan yhtä rengasta ja mesosi: "Mikkeliini, Mikkeliini! Se on kaljupäisnäki parempi ku moni uunna!"
Porukka katsastusmiestä myöten repesi nauramaan, mutta lopulta Taunuksesta lähtivät kilvet ja manne pyyteli saada soittaa konttorista kyytiä itselleen, ei saanut...

 

[Ollakseni]

Nykyään nuo itsemurhat eivät ole - eikä pitkään aikaan enää ole olleet - se merkittävin Suomi-brändiä muokkaava tekijä. Ei niitä ota puheeksi enää kukaan. Sen sijaan yhä useammin Suomea ihaillaan, vaikka suomalaisia edelleenkin pidetään vähän friikkeinä (positiivisesti sinällään, mutta kuitenkin friikkeinä). Kaikki nuo positiiviset uutiset Suomesta (onnellisuus, innovatiivisuus / teknologinen edelläkävijyys, edelläkävijyys ilmastoasioissa, tasa-arvoisuus jne.) ovat tehneet Suomesta paljon tunnetumman ja länsimaisemman.

Suomessa on nykyään vähemmän itsemurhia, liikennekuolemia ja murhia ihan absoluuttisina lukuina kuin 1980-luvulla jolloin ihmisiä oli vähemmän kuin nykyään. Elintaso ja terveen elinajan odote ovat kasvaneet huomattavasti. Paljon puhutut mielenterveyden ongelmat erityisesti nuorilla ovat vakavia, mutta ne selvästi johtavat huomattavasti vähemmän lopullisiin ratkaisuihin kuin auvoisella 1980-luvulla jolloin oli "kunnollista" ja kaikilla mukavaa.

 

[BitterX]

Suomessa on nykyään vähemmän itsemurhia, liikennekuolemia ja murhia ihan absoluuttisina lukuina kuin 1980-luvulla jolloin ihmisiä oli vähemmän kuin nykyään. Elintaso ja terveen elinajan odote ovat kasvaneet huomattavasti. Paljon puhutut mielenterveyden ongelmat erityisesti nuorilla ovat vakavia, mutta ne selvästi johtavat huomattavasti vähemmän lopullisiin ratkaisuihin kuin ammoisella 1980-luvulla jolloin oli "kunnollista" ja kaikilla mukavaa.

Silloinhan ei ollut mielenterveyden ongelmiakaan, jos ei piirimielisairaalaan passitettu. Tietysti kyse oli siitä, ettei niitä tunnettu. Ja jos tunnettiinkin, kukaan ei uskaltanut hakea apua leimautuminen pelossa eikä "kovat jätkät silloin millekään kallonkutistajalle muutenkaan itkemään menneet".

Taisi toki tuo surullisin tilasto olla Suomessa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana jo ainakin lähellä yleislänsimaista tasoa, mutta negatiiviset mielikuvat elävät sitkeässä. Positiiviset ei niinkään.

 

[IceWalker]

On merkittävästi helpompaa olla pihi mies, kun ei tarvitse kaataa jättimäisiä summia rahaa välttämättömään eli vanhustenhoitoon ja terveydenhuoltoon.

Vanhuuden kulut ovat nousseet Lipposen ajoista vuoden 2020 hinnoin parikymmentä miljardia. Tämä on syy siihen, miksi hallitus toisensa jälkeen on velkaantunut. Terveyden- ja vanhustenhoito ovat henkisiä rajoja, joita on vaikea ylittää.

Tämä on yksi syy siihen, miksi toivoin oikeistohallitusta. En tahdo vasemmistopuolueita hallitukseen päättämään siitä, että ihmisiä ei hoideta.

Linkki: https://i.imgur.com/wfnJZZj.png

Mitä tulee parempaan maailmaan, niin eihän sitä voi mitata ulkoisilla mittareilla. Se on kokemus. Hyvin vanhaksi elänyt ja melkein kuolemaansa saakka terävänä ja oppimiskykyisenä säilynyt mummoni totesi, että hänen pitkän elämänsä aikana 70-luku oli aikaa, jolloin vallitsi vahvin tulevaisuudenusko ja optimismi. Nykymittarein tuolloin elettiin köyhästi ja mahdollisuuksia vailla, mutta ihmisen kokemus on aina harha. Harha tekee onnelliseksi. Tyytyväinen ihminen ei tavoittele lisää vaan kokee olevansa perillä.

Toki, mutta jonnet ei muista, millaista puhetta aikoinaan Lipposenkin hallitus herätti veli vasenkätisissä: Uusliberalismin vastainen jahti muistuttaa USA:n kommunistivainoja – syytteitä on jaettu hatarin perustein

Talouskuri oli silloin esimerkki uusliberalismista. Joka oli tuskaa monelle. Ja myös silloin oli jatkuvasti tarpeita, joita piti mukamas veromaksajien kukkarosta maksaa, ilman heidän suostumustaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa leikkauskohteet priorisoidaan ja yritetään päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitkä leikkaukset ovat vähemmän haitallisia.

Nämä talouspoliittiset väännöt kovasti muistuttavat tilannetta, jossa teini-ikäinen tytär tietää kaiken ja vinkuu isältään luottokorttia käyttöön hyviin tarkoituksiin. Vasemmiston käsitys taloudesta on niin seitinohut, että voidaan aina ennustaa menojen kasvuja, jos päähallituspuolue on SDP. Ja tukipuolueina Vihreät ja Vasemmistoliitto. SDP:ssä on tosin suuri ero sillä, onko PM oikeisto- vaiko vasemmistodemari.

Tämä asetelma jotenkin dikotomisesti palautuu asetelmaan järki/ tunteet jne. jne. Vasemmisto on ottanut moraalin panttivangikseen ja katsoo sen nojalla omaavansa oikeuden maailmanparannukseen veronmaksajien rahoilla. Ja kun parannettavaa on aina, budjettikuri on vain kaukainen haave. Oikeisto taas omaa talousosaamista ja katsoo asioita talouden kannalta, mihin meillä on käytännössä varaa. ´Sydämen politiikka´ veisi meidän Kreikan tielle.

Myös oikealla tiedetään hyvin, että vaikkapa tiemäärärahoja pitäisi lisätä tuntuvasti. Eikä koulutus & tutkimusrahojen lisääminenkään hullumpaa olisi. Mutta näin ei voida nyt toimia. Vielä hullumpaa olisi lisätä panoksia sellaiseen toimintaan, jota ei voida pitää investointina tulevaisuuteen.

 

[Boogey]

Mielenkiintoista kyllä nähdä millaisia linjauksia tulee opiskelijoiden suuntaan tältä hallitukselta.

Iskuja tulee vähän joka suunnalta kun pohjalla on jo lainapainotteisuuden nostot ja viimeaikoina sitten inflaation nostamat hinnat ja lainakorot. Samaan aikaan mielenterveysongelmat menee katosta läpi.

Valmiiksi siis suht katastrofaliseen tilanteeseen tarjotaan sitten täsmälääkkeenä asumistuen leikkausta ja indeksin jäädytystä. Mahdollisesti alv kannan yhtenäistämistä.

Töitä tekemällä tullee edelleen toimeen jotenkuten, mut se taas tunnetusti venyttää valmistumiaikoja. No ainakin mäkkärin kassalle riittää tarjontaa.

Pakko kyl sanoa et onneksi ei opiskelija enää näinä aikoina eikä omat lapset vielä hetkeen.

 

[Hexa]

Jos nyt peilaan omaan kokemukseen, niin kasari näyttäytyi sellaisena länsimaistumisen alkuna ja ulkomaailman aukeamisena Suomen suuntaan, joka ruokki sitten monenlaista visionäärisyyttä jokapäiväisessä elämässä. Esim. nyt vaikka se, että NHL -otteluiden näyttäminen, etelän matkoilla käynti ja ulkomaalaisten artistien vierailut yleistyivät Suomessa. Näin muutama mainitakseni. Viehätys ehkä oli siinä, että nämä olivat oikeasti uutta ja ihmeellistä. Tämä jatkui 90-luvun lamaan saakka.

Suurin piirtein samoin muistan itsekin tuon ajan. Tuo länsimaistuminen oli kuitenkin alkanut pikku hiljaa jo 60-luvulta lähtien. Suomi oli viimeistään 80-luvulla erittäin länsimaalainen maa esimerkiksi pukeutumisen ja länsimaisen populaarikulttuurin sekä viihde-elektroniikan osalta ja myös ostovoima oli melko korkea. Ulkomailla Suomi-tietämys oli kuitenkin silloin melko alkeellista monissa maissa.

Mitä sitten vaurastumiseen tulee, niin ei se pelkästään idänkaupasta johtunut, vaikka siitä selvää kansantaloudellista hyötyä olikin tuohon aikaan ja miksi ei olisi sitä hyötyä myös käyttänyt tuolloin. Suomen vaurastumiseen oli kuitenkin myös muita syitä kuten teollisuuden kehittäminen ja vienti länteen sekä siihen liittyen solmittu EEC-vapaakauppasopimus sekä voimakas kaupungistuminen ja siihen liittyvä rakentaminen.

Suomea rakennettiin siis paljon juuri 70- ja 80-luvulla kaupungistumisen aikaan ja suuret ikäluokat olivat silloin työuransa huipulla ja pystyivät keräämään silloin omaisuutta ja varallisuutta työnsä kautta työttömyyden ollessa alhaisella tasolla. Noihin aikoihin Suomen asema pohjoismaisena hyvinvointivaltiona myös vahvistui entisestään kasvaneen BKT:n ansiosta.

Olin varmaankin kapinallinen nuori, kun vein ensi kertaa auton katsastukseen. Inssi sanoi, että moottorin numero on lian peitossa eikä hän voi sitä lukea.
Tokaisin sitten nuoren miehen uhmakkuudella, että "eiks se kuulu sun hommiis putsata se, jos niin kiinnostaa".
Inssin vastaus:
- Nyt jätkä putsaat sen jos haluat että tää homma jatkuu!
Hylky tuli, lisävalot 2cm liian alhaalla.
Panin sitten uusintaan niin paljon ylipainetta etupyöriin, että keula nousi riittävästi.... Läpi meni.

Katsastusinssi oli tuolloin iso herra, ainakin vaikutusvallaltaan. Nythän hänkin on pelkkä asiakaspalvelija, tai niin ainakin mainostetaan. Näin ne ajat muuttuvat ja hieman on kohtelu muuttunut kyseisessä toimistossa.

 

[Sonny Burnett]

Katsastusinssi oli tuolloin iso herra, ainakin vaikutusvallaltaan. Nythän hänkin on pelkkä asiakaspalvelija, tai niin ainakin mainostetaan. Näin ne ajat muuttuvat ja hieman on kohtelu muuttunut kyseisessä toimistossa.

En jaksa googlettaa mutta olisivatko peräti olleet valtion virkamiehiä tuohon aikaan. Auton omistajat olivat vain hallintorakenteen loppupäätä joita sai kurmoottaa ja nussia pilkkua heidän kustannuksellaan.

 

[Animal]

Hyvä kirjoitus ja olen paljosta samaa mieltä.

Finanssi- ja eurokriisiin ei kuitenkaan mielestäni Suomen länsimaistumisjakso missään nimessä ole päättynyt. Sen jälkeen Suomen asema muiden länsimaisten silmissä on päinvastoin valtavasti muuttunut positiiviseen suuntaan. Siihen suuntaan, että ollaan normaali länsimaa eikä mikään välimuoto ja kummajainen, mitä vielä Nokian kukoistuskaudellakin oltiin. Silloin Euroopassa ihmeteltiin, että miten Nokian kaltainen yritys voi tulla tuosta alkoholi- ja itsemurhatilastojen kärkimaasta, joka ei oikein ole länttä. Muualla maailmalla taas ei edes laajasti tiedetty Nokian olevan Suomesta, koska se ei itsekään nähnyt suomalaisuuttaan tekijänä, jota olisi kannattanut erityisesti tuoda esiin (joskaan ei peitelläkään).

Ei suinkaan päättynyt tai pysähtynyt, mutta tarkoitin lähinnä sitä, että tuona kuvaamanani ajanjaksona se näkyi ehkä selvemmin, kun maa vauraustui ja eli myös vuosituhannen vaihteen tietämillä tai sen jälkeen toistaiseksi vaurainta aikaansa, samalla kun maailma avautui todenteolla joka osa-alueella. Ennen vuotta 2008 elettiin lännessä myös huomattavasti optimistisemmassa ilmapiirissä mitä sen jälkeen, kun erilaiset kriisit ovat seuranneet toisiaan.

Vuosien 2008-2015 välisen ajan näen sekavana ja eräänlaisena "seisovana" aikana tuon länsimaistumisen suhteen vaikka selkeästi oltiin jo osa länttä. Vasta Sipilän hallituksen aikana otettiin taas suuntaa transatlanttisten suhteiden kehittämiseen, kun aiemmin tämä oli ehkä hieman toissijaista verrattuna EU - ja Venäjä -politiikkaan.

Nythän meno on taas ihan eri sattuneesta syystä ja Suomi on sijaintinsa ja toimivan armeijansa puolesta jopa avainpelurin asemassa.

 

[Hexa]

En jaksa googlettaa mutta olisivatko peräti olleet valtion virkamiehiä tuohon aikaan. Auton omistajat olivat vain hallintorakenteen loppupäätä joita sai kurmoottaa ja nussia pilkkua heidän kustannuksellaan.

Kyllä ne muuten olivat valtion virkamiehiä tuolloin, hätäisesti googlattuna.

 

[Tadu]

Mielenkiintoista kyllä nähdä millaisia linjauksia tulee opiskelijoiden suuntaan tältä hallitukselta.

Iskuja tulee vähän joka suunnalta kun pohjalla on jo lainapainotteisuuden nostot ja viimeaikoina sitten inflaation nostamat hinnat ja lainakorot. Samaan aikaan mielenterveysongelmat menee katosta läpi.

Valmiiksi siis suht katastrofaliseen tilanteeseen tarjotaan sitten täsmälääkkeenä asumistuen leikkausta ja indeksin jäädytystä. Mahdollisesti alv kannan yhtenäistämistä.

Töitä tekemällä tullee edelleen toimeen jotenkuten, mut se taas tunnetusti venyttää valmistumiaikoja. No ainakin mäkkärin kassalle riittää tarjontaa.

Pakko kyl sanoa et onneksi ei opiskelija enää näinä aikoina eikä omat lapset vielä hetkeen.

Tässä maassa ainoastaan Vihreiden voi katsoa ajavan nuorten asiaa, mutta sekään ei ole Vihreiden ykkösprioriteetti. Kaikki muut puolueet ovat täysin rähmällään eläkeläisten suuntaan. Kaikilta muilta voi leikata paitsi eläkeläisiltä.

Eli kylmää kyytiä opiskelijoille ja nuorten mielenterveysasiat eivät kiinnosta toisin kuin vanhusten tyrät.

 

[BitterX]

Ei suinkaan päättynyt tai pysähtynyt, mutta tarkoitin lähinnä sitä, että tuona kuvaamanani ajanjaksona se näkyi ehkä selvemmin, kun maa vauraustui ja eli myös vuosituhannen vaihteen tietämillä tai sen jälkeen toistaiseksi vaurainta aikaansa, samalla kun maailma avautui todenteolla joka osa-alueella. Ennen vuotta 2008 elettiin lännessä myös huomattavasti optimistisemmassa ilmapiirissä mitä sen jälkeen, kun erilaiset kriisit ovat seuranneet toisiaan.

Vuosien 2008-2015 välisen ajan näen sekavana ja eräänlaisena "seisovana" aikana tuon länsimaistumisen suhteen vaikka selkeästi oltiin jo osa länttä. Vasta Sipilän hallituksen aikana otettiin taas suuntaa transatlanttisten suhteiden kehittämiseen, kun aiemmin tämä oli ehkä hieman toissijaista verrattuna EU - ja Venäjä -politiikkaan.

Nythän meno on taas ihan eri sattuneesta syystä ja Suomi on sijaintinsa ja toimivan armeijansa puolesta jopa avainpelurin asemassa.

Jep, olen samaa mieltä.

Siihen varmaan vaikutti paljon myös maailmantilanne. Yleisesti optimistisen kehityksen aika muuttui epävarmuuden ajaksi. Ehkä tuo kehitys "kyynisempään" suuntaan alkoi jo hieman ennen finanssi- ja eurokriisiä, mutta tuo 2008 teki selvän käänteen.

Aika Neuvostoliiton romahduksesta, Berliinin muurin murtumisesta ja lopulta Suomen laman päättymisestä pitkälle 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle oli kyllä melkoista optimistisuuden voittokulkua ja tykitystä. Vaikka siihen toki mahtui IT-kuplan puhkeaminen ja WTC seurauksineen.

Suomi muuttui kyllä tuolloin valtavasti ja erityisen paljon muuttui kansallinen ilmapiiri.

 

[msg]

Silloin kun lapset kerääntyivät kouluissa televisioiden ääreen katselemaan Marja-Liisa Haemaelaisen hiihtoa Sarajevon olumpiakisoissa ei oikeistolla ollut toivokaan päästä hallitukseen. Nyt kelpaa hallitusneuvotteluihin Schaumanin muistotilaisuudessa natsien kanssa hengannut oululainenkin.
Suomi takaisin aikaan kun vaihdettiin vaatteita ja kenkiä Ladoihin ja raakaöljyyn ja hallituksen tärkein luottamusäänestys käytiin Kremlin muurien sisällä.