Uusi hallitus?

[opelix]

Lisään vielä sellaisenkin detaljin, että 70-luvulla ennustettiin WW3 alkavan 1984. Ei alkanut, sen sijaan tuli herrasmies Gorbatsov, josta kaikki piti.

En pakota ketään menneisyyteen, aika mennyt ei palaa. Haluan vain korjata käsityksiä 80-luvusta.

Ja muistakaa nyt parhaalta vuosikymmeneltä myös Dallas JR:n ketkuiluineen, Ritari Ässät ja McGyverit. Ei tuota parempaa kattausta tule edes nykyisiltä miljoonilta kanavilta. Ai niin ja Taisteluparit ja Hollywood Beatit Miami Viceineen. Aivan jäätävää.

 

[molari]

Siis että olet elänyt nuoruudessasi elämäsi parasta aikaa ja nyt kun ehtoopuoli alkaa näkyä niin sinne huolettomaan aikaan kaipaa takaisin. Eikä siinä mitään, kaivatkaa rauhassa, mutta älkää nyt jumalauta meitä muita pakottako takaisin sinne ankeaan kekkoslovakiaan.

Ps. Se teidän kasarimenonne muuten maksettiin vain ja ainoastaan velalla ja niitä velkoja makselee edelleen osa ihmisistä henkilökohtaisesti.

Mikä muuten olisi se vuosikymmen, mihin pitäisi "palata", jotta Suomi pystyisi tasapainottamaan valtion taloutta (lyhentämään velkaa), "hiilijalanjälkemme" olisi kestävällä pohjalla, mutta kuitenkin peruspalvelut pystyttäisiin hoitamaan.

Itse muistan 70-luvun varsin tunkkaisena kommariaikana, mutta 80-luku oli kyllä jo paljon avoimempaa, molempina vuosikymmeniä kuitenkin monet palvelut toimivat ihan hyvin, jopa paremmin kuin nyt. Jotain kuitenkin kai pitää tehdä, jotta ym. tavoitteet saavutetaan, se, että mistään ei saisi leikata, ja uskotaan (uskotellaan), että uudet innovaatiot ja investoinnit hoitavat asian, ovat vailla todellisuuspohjaa.

 

[Tadu]

Mikä muuten olisi se vuosikymmen, mihin pitäisi "palata", jotta Suomi pystyisi tasapainottamaan valtion taloutta (lyhentämään velkaa),

2000-luvun alku on Suomen talouden kannalta parasta aikaa, mutta sekin perustui vain yhden yrityksen varaan, ja Nokian sukeltamisen jälkeen Suomi elää edelleen yhtä leveästi, vaikka varaa ei ole.

 

[mjr]

Ja muistakaa nyt parhaalta vuosikymmeneltä myös Dallas JR:n ketkuiluineen, Ritari Ässät ja McGyverit. Ei tuota parempaa kattausta tule edes nykyisiltä miljoonilta kanavilta. Ai niin ja Taisteluparit ja Hollywood Beatit Miami Viceineen. Aivan jäätävää.

Voi luoja... Tuosta tulikin mieleen, että yksi ero menneisyyteen on, että nykyaikana on tarjolla ihan tajuttomat määrät laatudraamaa, niin paljon ettei ehdi millään katsomaan. 80-luvulla kysymys oli pitkälti yksittäisistä laadukkaista brittisarjoista, mitä siis Suomessa oli näkyvillä.

 

[Animal]

Mikä muuten olisi se vuosikymmen, mihin pitäisi "palata", jotta Suomi pystyisi tasapainottamaan valtion taloutta (lyhentämään velkaa),

Silloin kun Nokialla meni kovaa ei tässä maassa oltu köyhiä eikä kipeitä.

Edit. Näköjään sama vastaus tuli jo toisaalta.

 

[msg]

Minä olen kyllä kädet kyynärpäitä myöten ristissä aina vaali-illasta saakka toivonut oikeistohallitusta - se tulee muuten olemaan erittäin terapeuttista monelle täkäläisellekin nimimerkille. Ja eiköhän se tästä tosiaan synny!

Voihan sitä ajatella, että autoileva keskituloinen mies saa oikeistohallitukselta veroalen ja halvemman pensan ja leikkaukset maksaa joko muu.
Ja tuolla kokoonpanolla ei ole pelkoa että vähemmistöjen elämää ainakaan helpotetaan. Se jos mikä loukkaisi kaltaistani sorrettua valkoista keskivartalolihavaa miestä

 

[Cobol]

Hallitus saadaan valmiiksi ennen juhannusta. Montakohan tahallista väärinymmärrystä tuleva oppositio ehtii vääntämään ennen sitä? Tähän malliin vielä eilen alkuillasta, vaikka kansanedustaja tiesi taatusti laittavansa verkoille fake newsit:

Linkki: https://twitter.com/SaaraHyrkko/status/1662455030241165314?cxt=HHwWhICwydeCnZIuAAAA

Toki voi olla tyhmäkin, mistä näitä tietää, mutta veikkaisin valheellisella väitteellä loistamiseen tarpeen kiillottaa omaa kuvaansa vihreiden puheenjohtajapelissä ja tietenkin tölviä RKP:tä kun puolue haluaa olla rakentamassa Suomea uudelleen kestävyysvajettakin poistamalla. Sellaista menoa siellä vihreissä.

 

[opelix]

2000-luvun alku on Suomen talouden kannalta parasta aikaa, mutta sekin perustui vain yhden yrityksen varaan, ja Nokian sukeltamisen jälkeen Suomi elää edelleen yhtä leveästi, vaikka varaa ei ole.

Tässähän tämä on kiteytettynä. Palvelua toisen päälle ja mistään ei muka voida luopua.

 

[mjr]

Voihan sitä ajatella, että autoileva keskituloinen mies saa oikeistohallitukselta veroalen ja halvemman pensan ja leikkaukset maksaa joko muu.
Ja tuolla kokoonpanolla ei ole pelkoa että vähemmistöjen elämää ainakaan helpotetaan. Se jos mikä loukkaisi kaltaistani sorrettua valkoista keskivartalolihavaa miestä

No minusta nämä politiikkakeskustelut ovat paljolti aika hölmöä ja sokeaa fanittamista - kuvitellaan että puolueiden erot ovat paljon radikaalimpia kuin ovatkaan, että valitaan jonkin pimeyden ja valkeuden välillä. Siis Suomessa, tässä konsensuksen ihmemaassa... Niinpä kun omat porukat pääsevät hallitusvastuuseen niin on huomattavan ruusuiset odotukset: tulee olemaan monelle hyödyllinen paluu maan pinnalle, kun paratiisia ei synnykään maailmaan vaikka ajatusten Petteri Orpo onkin johdossa. Tämä sama sykli oli vuonna 2015 - ei hyvää päivää sitä rakkauden sinimustaa kevättä silloisissa JA:n politiikkaketjuissa...

 

[Hexa]

80-luvulla kysymys oli pitkälti yksittäisistä laadukkaista brittisarjoista, mitä siis Suomessa oli näkyvillä.

Tai muutamasta saksalaisesta poliisisarjasta.

 

[mjr]

Tässähän tämä on kiteytettynä. Palvelua toisen päälle ja mistään ei muka voida luopua.

@Tadu Siis palvelut eivät ole paljon lisääntyneet, sen sijaan ikääntyneiden määrä on jatkuvasti kasvanut verrattuna nuorten määrään. Yhtälö on ihan yksinkertainen ja huono.

 

[Byvajet]

Eli näin: Julkisyhteisöjen ja valtion velka

Lipposen ja Niinistön yhteistyö oli tässä suhteessa hedelmällistä. Niinistö oli pihi mies valtiovarainministerinä (erinomainen ominaisuus) ja Lipponen oikeistodemari.

On merkittävästi helpompaa olla pihi mies, kun ei tarvitse kaataa jättimäisiä summia rahaa välttämättömään eli vanhustenhoitoon ja terveydenhuoltoon.

Vanhuuden kulut ovat nousseet Lipposen ajoista vuoden 2020 hinnoin parikymmentä miljardia. Tämä on syy siihen, miksi hallitus toisensa jälkeen on velkaantunut. Terveyden- ja vanhustenhoito ovat henkisiä rajoja, joita on vaikea ylittää.

Tämä on yksi syy siihen, miksi toivoin oikeistohallitusta. En tahdo vasemmistopuolueita hallitukseen päättämään siitä, että ihmisiä ei hoideta.

Linkki: https://i.imgur.com/wfnJZZj.png

Mitä tulee parempaan maailmaan, niin eihän sitä voi mitata ulkoisilla mittareilla. Se on kokemus. Hyvin vanhaksi elänyt ja melkein kuolemaansa saakka terävänä ja oppimiskykyisenä säilynyt mummoni totesi, että hänen pitkän elämänsä aikana 70-luku oli aikaa, jolloin vallitsi vahvin tulevaisuudenusko ja optimismi. Nykymittarein tuolloin elettiin köyhästi ja mahdollisuuksia vailla, mutta ihmisen kokemus on aina harha. Harha tekee onnelliseksi. Tyytyväinen ihminen ei tavoittele lisää vaan kokee olevansa perillä.

 

[vanukas]

Ja muistakaa nyt parhaalta vuosikymmeneltä myös Dallas JR:n ketkuiluineen, Ritari Ässät ja McGyverit. Ei tuota parempaa kattausta tule edes nykyisiltä miljoonilta kanavilta. Ai niin ja Taisteluparit ja Hollywood Beatit Miami Viceineen. Aivan jäätävää.

Sen mitä näitä sarjoja on uudemman kerran modernimpana aikana katsonut, niin ainoastaan MacGyver on kestänyt ajan hampaan. Se, että nämä muut ovat osaltaan olleet pioneereja omissa genreissään ei tarkoita etteikö parempaa olisi opittu tekemään.

Hollywood Beatia en tosin ole uudemman kerran nähnyt. Itse nostaisin nostalgisoinnin vuoksi esille Konnankoukkuja kahdelle, koska se aikoinaan säväytti paljon. Mutta sitäkään en ole uudemman kerran nähyt.

 

[Animal]

Tässähän tämä on kiteytettynä. Palvelua toisen päälle ja mistään ei muka voida luopua.

Lisäyksenä vielä, että tuolloin nk. suuret ikäluokat olivat vielä tiukasti työelämässä.

 

[mjr]

On merkittävästi helpompaa olla pihi mies, kun ei tarvitse kaataa jättimäisiä summia rahaa välttämättömään eli vanhustenhoitoon ja terveydenhuoltoon.

Vanhuuden kulut ovat nousseet Lipposen ajoista vuoden 2020 hinnoin parikymmentä miljardia. Tämä on syy siihen, miksi hallitus toisensa jälkeen on velkaantunut. Terveyden- ja vanhustenhoito ovat henkisiä rajoja, joita on vaikea ylittää.

Tämä on yksi syy siihen, miksi toivoin oikeistohallitusta. En tahdo vasemmistopuolueita hallitukseen päättämään siitä, että ihmisiä ei hoideta.

Linkki: https://i.imgur.com/wfnJZZj.png

Tuo on kyllä yksinkertaisesti olennainen pointti - elämme yhteiskunnassa jonka väestö vanhenee, emme yhteiskunnassa joka keksisi jatkuvasti uusia menoeriä.

 

[Surukuku]

No minusta nämä politiikkakeskustelut ovat paljolti aika hölmöä ja sokeaa fanittamista - kuvitellaan että puolueiden erot ovat paljon radikaalimpia kuin ovatkaan, että valitaan jonkin pimeyden ja valkeuden välillä. Siis Suomessa konsensuksen ihmemaassa... Niinpä kun omat porukat pääsevät hallitusvastuuseen niin on huomattavan ruusuiset odotukset: tulee olemaan monelle hyödyllinen paluu maan pinnalle, kun paratiisia ei synnykään maan pinnalle. Tämä sama sykli oli vuonna 2015 - ei hyvää päivää sitä rakkauden sinimustaa kevättä silloisissa JA:n politiikkaketjuissa...

Tunnustan - minä uskoin Sipilän, politiikan ulkopuolelta tulevan ryvettymättömän teknokraatin näkevän asiat erilailla, paremmin kuin nämä iänikuiset broilerit, mutta petyin kyllä ihan totaalisesti - Sipilä oli "paavillisempi kuin paavi itse".

 

[Cobol]

Tunnustan - minä uskoin Sipilän, politiikan ulkopuolelta tulevan ryvettymättömän teknokraatin näkevän asiat erilailla, paremmin kuin nämä iänikuiset broilerit, mutta petyin kyllä ihan totaalisesti - Sipilä oli "paavillisempi kuin paavi itse".

Itse taas näen Sipilän yhtenä ainoana valopilkkuna taustastaan huolimatta. Lestadiolainen puoluejohtaja Keskustasta ei paljoa luvannut. Silti Sipilä pyrki ratkaisemaan mm. työmarkkinoihin, tulonjakoon, ilmastoon ja moneen muuhun asiaan liittyviä ongelmia.

Nyt ollaan vasemmistohallituksen jälkeen tilanteessa, jossa kestävyysvaje kroonistui, syntyvyys on entisestään laskenut, talouskasvua ei juuri ole... Perusongelma on sekä matalassa maahanmuutossa aiemmin että suurten ikäluokkien vanhenemisessa. Ongelmat juontavat 1980-luvulle, ei vain edellisiin hallituksiin.

 

[Erkka Lapanen]

2000-luvun alku on Suomen talouden kannalta parasta aikaa, mutta sekin perustui vain yhden yrityksen varaan

Ai. Mulle on toisteltu että Suomi elää metsästä. :) Ja taisi tuo Venäjän kauppa olla myös isossa osassa silloin.

 

[Freya]

Itseäni lähinnä huvittaa, miten jollain on tästä ( ehkä) syntyvästä hallituksesta sellainen käsitys, että kaikki mihin koskevat muuttuu yhtäkkiä kullaksi, ja 4 vuoden päästä eletään aivan erillaisessa Suomessa. Samassa tuskassa rämmitään, jos hallitus on edes kasassa 4 vuoden päästä. Ja olen oikeasti mielelläni väärässä, mutta tämä haiskahtaa nyt jo tuhoon tuomitulta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei ole toivottavasti ehtoopuoli vielä näkyvissä, mutta voin kertoa, että nykyinen Suomi on aivan helvetisti ankeampi ja köyhempi, kuin 80-, 90- ja 00-lukujen Suomi. Säälin nykyisiä 18-vuotiaaksi tulleita, parikymppisiä ja opiskelijoita millaisessa kalliissa, mutta mielikuvituksettomassa ja vähäisten mahdollisuuksien maassa saavat aikuistua. Kaupunkien, tai maan ylipäätään, kulttuurielämä, yöelämä, palvelutarjonta, viihde- ja tapahtumatarjonta on ehkä 50% parin-kolmenkymmenen vuoden takaisesta.

Menee ketjun aiheesta ohi, mutta pakinoidaan nyt hetki. Ja toki seuraavallakin hallituksella on mahdollisuudet vaikuttaa osaltaan siihen, millainen kokemus aikalaisille jää 2020-luvusta.

Eri aikakausissa on puolensa. Kyllä minäkin kaipaan lapsuuteni ja nuoruuteni 70- ja 80-luvuilta jotakin, mutta noin yleisesti ottaen elämisen edellytykset ja kaikkinainen monipuolisuus ovat kohentuneet.

Mielenkiintoista, että otit esille kulttuuri- ja viihdekysymykset. Nuo jututhan eivät ole ottaneet kummoistakaan osumaa muutamassa vuosikymmenessä. En oikein näe tällä sektorilla isoa valittamisen aihetta suhteessa menneeseen, paitsi sen, että osaa viihdeteollisuudesta dominoi muutama iso toimija, jotka tuuppaavat teeveen ja radion täyteen umpituotteistettua kohderyhmäpoppia. Samoin useimmat maineikkaat Suomi-festarit ovat nykyään toistensa kopioita, ja niillä esiintyvät artistit ovat niitä samoja, joilla em. viihdejätit haluavat ihmisiä rahastaa. Kenenkään ei ole kuitenkaan pakko tyytyä toisten valitsemaan tapettiin. Kasarilla ei ollut nykyisen kaltaista nettiä, ysärilläkin vain hiljalleen orastaen, mutta nykyään löydät hyvin pienellä vaivannäöllä mitkä hyvänsä kiinnostavat uudet ja vanhat artistit ja musiikkityylit hetkessä. Vähän liiankin helposti tavallaan. Olihan se 40 vuotta sitten ylivertaisen jännittävää odottaa pari viikkoa Epeksen levypakettia saapuvaksi.

Suomi eli 1980-luvulla Manun hiustupsua myöten Neuvostoliiton takataskussa ja ikään kuin neukkujen armosta. Oli YYA. Koulukirjoissa saattoi tästä johtuen lukea kaikenlaista hassua, vaikka enimmäkseen opetukseen ja oppikirjoihin saattoi silloinkin luottaa. Teeveestä lähetettiin tuntikausia suorana Brezhnevin hautajaisia. Kai tuollaistakin voi jollakulla olla ikävä.

Ennen EU-aikaa Suomessa toimi monenlaisten tuotteiden ja erityisesti elintarvikkeiden kohdalla ns. korkeahintajärjestelmä. Tällä suojattiin omaa tuotantoa, mikä sodan jälkeisinä vuosikymmeninä oli meille erittäin tärkeä asia: Suomi oli kovin maatalousvaltainen maa, ja mikään teollistumisen ja kaupungistumisen tahti ei olisi riittänyt ruokkimaan ja työllistämään suomalaisia, jos EU-aikaa edeltävinä vuosikymmeninä kotimainen maatalous ei olisi voinut työllistää ihmisiä toteutuneella tavalla. Varjopuoli asiassa oli se, että ulkomaisten elintarvikkeiden tuonti Suomeen oli huomattavasti nykyistä vähäisempää ja yksipuolisempaa. Etelän hedelmiä ja tonnikalasäilykkeitä yms. tuotiin, koska ne eivät kilpailleet kotimaisen tuotannon kanssa. Sen sijaan vaikkapa ulkomaisia juustoja oli Suomessa tarjolla vielä 80-90-lukujen taitteessa suht niukasti, ja sikäli kun niitä oli kaupoissa, ne olivat yleensä melko kalliita. Kahviakin sai, muutamaa valmiiksi jauhettua merkkiä, joko pannu- tai suodatinjauhatuksena.

Elintarviketarjonnan ohella ravintolagenre on puhjennut suorastaan kukoistukseen sitten vaikkapa 1980- ja 90-lukujen taitteen. Toki tuohonkin mennessä suomalaiset (=kaupunkilaiset) oli opetettu jo kohtalaisen hyvin syömään pizzaa ja kiinalaista. Noihin aikoihin ravintolan ”viinilista” saattoi usein olla integroitu ruokalistaan siten, että listalla oli ”punaviini” ja ´"valkoviini”, 12 cl tai 16 cl. Helppoa, eikö totta; ei tarvinnut pohtia rypälelajikkeita, eikä kenellekään tullut mieleen kitistä korkkiviasta. Ravintoloissa olut oli pääosin nelosta, ja sitä oli tarjolla yleensä kolmea-neljää sorttia pullossa ja yhtä hanasta, ja ne kaikki olivat suunnilleen samanmakuista lageria. Pienpanimoita ei ollut, ja ulkomaalaiset oluet olivat aika outo juttu vielä 80-luvun lopulla. Ravintoloissa ja erityisesti ns. soittoruokalan tapaisissa paikoissa piti lisäksi huomata, että lasi kädessä ei sopinut kävellä kuin tiskiltä pöytään, muuten tuli herkästi sanomista tai jopa poistetuksi ravintolasta.

Vähänkin vanhempi väki muistaa vielä Alkon ja katsastusasemien tapaiset suomalaisen asiakaspalvelun multihuipentumat 1980-luvulta ja tätä ennen. Noissa ja muutamissa muissa asiointipaikoissa kansalainen oppi nöyryyttä ja kuuliaista käytöstä. Jos nykyiset parikymppiset somenulikat heitettäisiin kylmiltään tuollaisiin vanhojen katsastuskonttorien tai Alkojen tapaisiin mestoihin, niin mielipahasta ja ahdistuksesta kumpuava itkunsekainen nillitys kuuluisi stratosfääriin saakka. Kuuluisi kyllä senkin takia, että puhelin oli 80-luvulla sellainen bakeliittinen tai kovamuovinen laatikko, joka oli johdolla kiinni seinässä, eikä sillä voinut ottaa kuvia omasta naamasta tai perseestä.

On tapahtunut myös valitettavaa kehitystä sitten 1980-luvun, näkökulmasta riippuen. Kaupungistuminen, teollistuminen, tietoyhteiskuntakehitys ym. ovat johtaneet siihen, että maaseutu on tyhjentynyt merkittävästi. Ilmiö näkyy myös maaseutukaupungeissa ja monissa maakuntakeskuksissakin. Pikkukunnissa ja kirkonkylissä oli vielä 1980-luvuilla lukuisia pankkien ja postin konttoreita, kyläkauppoja, erikoistavaraliikkeitä, R-kioski, poliisiasema ynnä muita asiointipalveluja, terveyskeskus, ja vaikka mitä. Ja linja-autolla pääsi lähimpiin isoihin kaupunkeihin joka päivä vähintään aamuin illoin, jopa useamminkin. Muutaman tuhannen asukkaan synnyinkuntani Etelä-Suomessa oli juuri tuollainen paikka. Nyt siellä on mainitsemistani palveluista jäljellä enää tasan yksi ruokakauppa kunnan keskustassa, muutama heikosti pärjäävä pikkupuoti, plus pankin palvelupiste ajanvarausasiakkaita varten. Linja-auto ei enää kulje. Apteekki sentään on vielä, lukion lakkauttamisesta on puhuttu jo pitkään. Viinakauppaa ei ehtinyt tulla koskaan, ja nythän sitä ei enää tarvitakaan, kun viimeinen sammuttaa kohta valot.

Jos viime vuosikymmeninä tapahtunutta muutosta tarkastellaan tuon em. pikkukunnan perspektiivistä, niin aika ruvelle on meininki mennyt. Ei siellä mitään yöelämää ja ravintolaskeneä ollut aiemminkaan, ei sillä, mutta tapahtumia, porukkaa, yleistä toimeliaisuutta ja monenlaista muuta elämän merkkiä on kovasti vähemmän kuin 30-40 vuotta sitten. Se hyvä puoli nykyajassa tietysti on, että paikkakunnan ainoa ruokakauppa palvelee tuollakin joka päivä, iltaan saakka. Muistan lapsuudesta hyvin, että vaikka kirkonkylällä oli ainakin puoli tusinaa ruokakauppaa, niin ne kaikki olivat 70-luvulla avoinna klo 8:30 - 17:00. Mistään et saanut ruokaa enää 17 jälkeen, paitsi yhden kaupan seinään tehdystä kioskiluukusta, joka muistini mukaan palveli vähän sattumanvaraisesti. Ja Esson kylmiöstä saattoi ostaa vielä viiden jälkeen maitoa ja jotain pientä, jos sattui olemaan, kalliilla.

Kansakuntaa yhdistäväksi päähänpinttymäksi oli varsinkin 1970- ja 80-luvuilla muodostunut Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen ikuinen ja päättymätön mm-kisojen pronssimitalin tavoittelu. Kirkkaammista mitaleista ei ollut lupa edes unelmoida, koska Neuvostoliitto voitti käytännössä aina, ellei Tsekkoslovakia onnistunut voittamaan vahingossa. Kanadakin saattoi teoriassa voittaa, jos sieltä vain olisi lähetetty kisoihin kunnon joukkue, mitä ei etenkään noihin aikoihin juuri tapahtunut. Minäkin elin koko lapsuuteni mitalittomassa todellisuudessa, ja vasta lukiolaisena todistin vuoden 1988 ihmettä olympialaisten hopeamitalien muodossa.

Nyttemmin Suomen jääkiekkomiehet ovat voittaneet olympiakultaa ja maailmanmestaruuksia, ja muunvärisiä mitaleita on rahdattu kotiin ämpärikaupalla. Voisi jopa sanoa, että hommasta on mennyt tietyllä tavalla hohto. Pronssimitali tuntuu laihalta lohdulta, ja putoaminen välierien ulkopuolelle kohtuullisen esityksen jälkeen on häpeän synkeää tiskirättivettä tihkuva katastrofi.

Ehkä edellä mainittuun tiivistyy moni muukin ajassamme läsnäoleva ilmiö. Suomalaisilla on mennyt joskus huonommin, olemme kärsineet pulavuosista ja köyhyydestä, ja olemme olleet materiaalisesti ja sivistyksellisesti vuosikymmeniä esimerkiksi Ruotsia jäljessä. Kun olemme kuroneet tuota etumatkaa kiinni, saavuttaneet menestystä, alkaneet pärjätä lätkässä, viisuissa, bisneksessä ja monessa muussakin, niin yhtäkkiä yltäkylläisyydestä on mennyt hohto.

Katsokaapa vaikka tavallisen Prisman tai Citymarketin hedelmäosastoa vuonna 2023. Suuri osa sieltä löytyvistä tuotteista on sellaisia, joista yksikään Venäjän tsaari ei voinut eläessään edes unelmoida. Nyt noita hedelmiä voi ostaa pikkurahalla kuka tahansa Horttanainen, joka kuitenkin valittaa, kun avokadot olivat taas hitusen kovia, vaikka niitä myytiin syöntikypsinä. Kyllä ennen oli saakeli paremmin.

 

[Oles]

Ei ole toivottavasti ehtoopuoli vielä näkyvissä, mutta voin kertoa, että nykyinen Suomi on aivan helvetisti ankeampi ja köyhempi, kuin 80-, 90- ja 00-lukujen Suomi. Säälin nykyisiä 18-vuotiaaksi tulleita, parikymppisiä ja opiskelijoita millaisessa kalliissa, mutta mielikuvituksettomassa ja vähäisten mahdollisuuksien maassa saavat aikuistua. Kaupunkien, tai maan ylipäätään, kulttuurielämä, yöelämä, palvelutarjonta, viihde- ja tapahtumatarjonta on ehkä 50% parin-kolmenkymmenen vuoden takaisesta.

Nyt on pakko kysyä, että miten asiat ovat muuttuneet aiempaan nähden? Millä tavalla on mielikuvituksettomampaa ja millä tavalla tarjonta on huonompaa kuin ennen? Mitä puuttuu?

 

[Animal]

Menee ketjun aiheesta ohi, mutta pakinoidaan nyt hetki. Ja toki seuraavallakin hallituksella on mahdollisuudet vaikuttaa osaltaan siihen, millainen kokemus aikalaisille jää 2020-luvusta.

Olipa hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan, kiitos tästä.

 

[Barnes]

Ei ole toivottavasti ehtoopuoli vielä näkyvissä, mutta voin kertoa, että nykyinen Suomi on aivan helvetisti ankeampi ja köyhempi, kuin 80-, 90- ja 00-lukujen Suomi. Säälin nykyisiä 18-vuotiaaksi tulleita, parikymppisiä ja opiskelijoita millaisessa kalliissa, mutta mielikuvituksettomassa ja vähäisten mahdollisuuksien maassa saavat aikuistua. Kaupunkien, tai maan ylipäätään, kulttuurielämä, yöelämä, palvelutarjonta, viihde- ja tapahtumatarjonta on ehkä 50% parin-kolmenkymmenen vuoden takaisesta.

Menee ehkä jo enemmän Nostalgia-ketjuun, mutta menkööt vielä täällä.

Jonnekin 2010-luvun asti Suomi oli vahvasti televisioyhteiskunta, jossa mainitseminasi vuosikymmeninä seurattiin "mystery of the week" -tyyppisiä poliisisarjoja tai Spede-elokuvia. En näe kovinkaan huikeana kulttuurina verrattuna nykyiseen tarjontaan. Musapuolella elettiin täysin radiosta (toki nytkin Nelosen ylivalta on arveluttavaa): jos muutama mieshenkilö ei halunnut musiikkiasi soittaa, ei sitä noin vaan kuullutkaan. Nykyäänhän nuorilla on ihan valtavan erilaiset suosikkiartistit kuin mitä soittolistoilla.

Ulkomaalaisten megatähtien keikat keikat olivat todellinen harvinaisuus, jostain Olympiastadionin keikoista puhumattakaan. Nytkin Rammstein on vetämässä ilmeisen hienoja keikkoja Stadikalla ilman valtaisaa fanfaaria - siis tottakai Rammsteinin keikoista kirjoitetaan ihan huomattavasti, mutta verrattuna johonkin 90-luvun hypeen Ridgen ja Brooken vierailuista varsin vähän. Ridge ja Brooke siis olivat saippuasarjatähtiä, Ronn Mosshan itsekin sanoi, että on tämä kun Suomessa ja Etelä-Euroopassa heitä kohdellaan kuninkaallisina, Jenkeissä "kukaan" ei pysäytä kadulla.

Yöelämään ei riitä kokemus kommentoida muuten kuin, että meno on ymmärtääkseni rauhoittunut selvästi entisistä ajoista, koska kapakkaan on ihan hyväksyttävää mennä kuuluisille "yksille". Monessa paikassa rakennemuutos on toki tehnyt oman lisänsä, kun kunnissa on lähinnä eläkeläisiä sekä duunareita ja kunnan työntekijöitä. Aika paha laittaa hitsauskamat päälle, jos edellisyönä on oltu aamuneljään asti baarissa. Opiskelijoitahan tämä ei tunnetusti haittaa;)

Onneksi kapakassa ei saa enää polttaa, se oli parhaita asioita mitä yöelämälle on koskaan tapahtunut.

Silloin 80-luvulla toki oli eräs asia olennaisesti paremmin - riippuen toki katsantokannasta: elämän ennustettavuus. Töitä sai helposti ilman mitään koulutuksia ja vielä ihan kohtuupalkalla, paperitehtaalla jopa loistavalla. Koko elämä saattoi vierähtää siellä Anjalankoskella, koska tehtaan palkoilta ei yksinkertaisesti kannattanut lähteä opiskelemaan tai muualle eivätkä naisten ja miesten elämät olleet tuolloin vielä eriytyneet. Kaikki oli ikään kuin suunniteltua: syötiin, juotiin, pantiin, ostettiin omakotitalo ja jäätiin varhain eläkkeelle. Tämänhetkinen maailma on erittäin kaukana moisesta.

 

[Kiekoton]

No nyt on 40 000€ kansalaisuusväite ammuttu alas ankkana. Onko paikallinen vasemmisto nyt rauhallinen!

Ankka tai neuvotteluissa heitetty ehdotus. Vain hyväksytyt asiat lupasi Orpo kerrottavan.

 

[Animal]

Nyt on pakko kysyä, että miten asiat ovat muuttuneet aiempaan nähden? Millä tavalla on mielikuvituksettomampaa ja millä tavalla tarjonta on huonompaa kuin ennen? Mitä puuttuu?

Tässä nyt on aika moni kuvaillut noita aikakausia ja tietenkään kaikki ei ollut ennen paremmin, ei lähimainkaan.

Jos nyt peilaan omaan kokemukseen, niin kasari näyttäytyi sellaisena länsimaistumisen alkuna ja ulkomaailman aukeamisena Suomen suuntaan, joka ruokki sitten monenlaista visionäärisyyttä jokapäiväisessä elämässä. Esim. nyt vaikka se, että NHL -otteluiden näyttäminen, etelän matkoilla käynti ja ulkomaalaisten artistien vierailut yleistyivät Suomessa. Näin muutama mainitakseni. Viehätys ehkä oli siinä, että nämä olivat oikeasti uutta ja ihmeellistä. Tämä jatkui 90-luvun lamaan saakka.

90-luvun laman jälkeen teknologinen kehitys otti huikeita harppauksia, siirryttiin analogisesta ajasta digitaaliseen ja Nokia oli tässä globaalissa murroksessa keskeinen peluri. On huikean siistiä, että tämän murroksen on saanut elää mukana. Samaan aikaan liityttiin myös EU:hun ja aika harva kiistää, etteikö tuosta olisi ollut ihmisille ja koko yhteiskunnalle aineellista hyötyä. Tämä aika jatkui oikeastaan tuohon 2008 talouskriisiin. Oma kokemukseni on se, toki joku voi perustellusti olla eri mieltä, että tuohon 08 -talouskriisiin päättyi tietty dynaaminen 80-luvulta alkanut länsimaistumis- ja kasvujakso Suomen historiassa huolimatta 90-luvun joillekin yksilöille hyvinkin traagisesti lamasta.