Mitähän tähän nyt sanoisi… siis opiskeluaikoina oli helppoa, kun rahaa tuli opintopisteitä tai -viikkoja vastaan ovista ja ikkunoista, mutta nyt tuntuu pahalta, kun ei halua nostaa enempää liksaa omasta yrityksestään? Ja tällä perusteella tuilla on helppo elää ja tienaa yhtä paljon kuin jos kävisi töissä?
Sen allekirjoitan, että opiskelijana oli helppoa. Tuet olivat riittävät, etenkin kun nosti opintolainaa maksimit ja kävi maksimit ja ylikin töissä samalla. Vitutti toki myös maksaa korkojen kera sitten takaisin niitä tukia. Mutta halpa opiskelijakämppä, avokin kanssa kaikki kulut puoliksi ja rahaahan riitti ihan mihin tahansa.
Nyt kun meillä on firmassa yt:t päällä ja oma positioni ollaan heittämässä hiuksista vittuun, niin vähän eri fiiliksillä olen marssimassa kohti edes hetkellistä työttömyyttä. Opiskeluaikoihin verrattuna uutta on mm. asuntolaina, autolaina, koira, vanhempainvapaalla oleva puoliso sekä vajaan 9kk ikäinen tenava. Ansiosidonnaisella mun nettotulot putoaisivat noin kolmanneksella. Hetkellisesti tuon kestää, mutta mikäli ansiosidonnainen päättyisi tai en kuuluisi kassaan, niin pudotus olisi aika hiton kova. Sillä rahalla ei paljon velkoja lyhennetä (eikä pidäkään), asumistukea ei tipu (eikä pidäkään) ja ylipäänsä kaikki ylimääräinen jäisi minimiin (kuten pitääkin). Kyllä mä näillä spekseillä otan sata kertaa sadasta tän mun vajaa 60k€/vuosi työpaikkani kuin jäisin työttömäksi ja muuttaisin vuokrakämppään jonnekin Hyvinkäälle. Siihen päälle vielä hakemaan töitä eri paikoista ja todistelemaan näitä työkkärille, mahdollisesti pudotus toimeentulotuelle ja juoksua milloin fattaan ja odottelua ruokajonoissa yms. Työtön kyllä pysyy halutessaan elossa tässä maassa ja varmasti systeemiä osataan myös käyttää väärin, mutta onhan se nyt aika absurdia väittää, että se valtaosalle mitään loisteliasta elämää olisi. Joillekin se on riittävää, joillekin luksusta, joillekin pakollista ja osalle kamalin kuviteltavissa oleva asia.
