Näyttää siltä, että uuden hallituksen avaintekijä on RKP. Ja puolue tuntuu kovasti haikailevan back to USSR leikillisesti sanottuna. Eli vasemmiston seireenilaulujen houkutus on vahva. Puolue ei tunnu, ainakaan Henrikssonin mukaan, olevan lainkaan kiinnostunut talouden tasapainottamisesta. Ja edes ruotsinkielen aseman säilyttäminen ei tunnu nyt olevan houkuttelevaa.
Henriksson pelaa todella kovaa peliä, varsinkin kun puolueessa on böndejä, jotka taas eivät vihervasemmistosta perusta. Jos kyse on vain neuvottelutaktiikasta, voidaan häntä onnitella. Mahdollisuudet etujen kiristyksiin ovat suuret. Toisaalta, on oikeastaan vaikea ymmärtää, mitä RKP kuvittelee voittavansa asioilla, jotka eivät suurimmalle osalle jäsenistöstä paljoa merkitse.
Orpo voisi toki väläyttää Hjalliksen kutsumista peliin, jolloin puhemiehestä luopumalla saataisiin todella mielenkiintoinen asetelma opposition ja hallituksen välillä. Mutta edelleen, RKP:n kannatus on todella vakaata, joten oppositioon siirtyminen ei tee puoluetta isommaksi toisin kuin Kepulla, jolla persujen hallitustaival sataisi mukavasti laariin (ei vettä). RKP:tä äänestetään siksi, koska se on erkkope, perinne jo sadan vuoden takaa. Joku finskikin sitä äänestää, koska se on fiinimpää: sitä tuntee kuuluvansa sivistyneistöön, kun antaa äänensä paremman väen puolueelle.
Koska Suomeen perustetaan ranskalaisten puolue? Tai latinistien?
RKP on oikeastaan puhtain arvopohjainen puolue tällä hetkellä, muilla on sentään jokin talouden agenda jäsenistön todellisten etujen ajamiseksi. Vaikutelma on, että Henriksson on saanut persuista vamman sieluunsa ja hankaloittaa siksi voittajien hallituksen syntyä. Kaipuu punaviheryhteyteen on vahva. Totutusti RKP on aikaisemmin ollut pelkkä puudeli, joka suostuu kaikkeen muuhun paitsi ruotsin kielen aseman heikentämiseen.