Olen monesti pohtinut niitä kuuluisia VM:n laskelmia, että miten työllisyystoimet, eli siis olennaisesti työnhakujen määrän lisääminen eri keinoin, tuottavat uusia työpaikkoja. Tunnen jonkin verran klassista taloustiedettä, jonka perusaksioomat ovat ihan toimivia kaikessa yksinkertaisuudessaan. Olennainen pointti tässä asiassa on "sticky wages", joka siis hyvin tunnetaan ilmiönä jo ennen vahvaa ay-liikettä ja laajoja yleissitovia työsopimuksia. Eli olennaisesti työn hinta ei helpolla alene: etenkään tietenkään meidän tilanteessamme, jossa yleissitovat - tai jopa paikalliset - sopimukset eivät sitä hevillä koskaan laske.
On kaksi eri asiaa. Uudet työpaikat ja työntekijät avoimiin työpaikkoihin. Uusia työpaikkoja saadaan luotua mm. investointien kautta. Ratkaisemalla eri tavoin kohtaanto-ongelmaa, täytetään avoimia työpaikkoja.