Mitä uskon miehet ja naiset olette mieltä siitä, että jos on täysin tyytyväinen omalta kohdaltaan siihen, mitä tulee näihin uskon asioihin, ja ei kerta kaikkiaan pysty hyväksymään tuota uskontoa, niin mitäs sitten? Mitä tapahtuu sille väittämälle, että jokainen ihminen tarvitsee Jeesusta?
Olen sitä mieltä, että Jeesuksen nimiin on painettu sinne UT:n sivuille varsin puhuttelevia lauseenpätkiä, mutta koen aivan absoluuttisen vääräksi väittämän, että tarvitsisin häntä yhtään sen enempää, kuin vaikkapa naapurini kissaa. Samankaltaiset viisaudet olisi voinut ihan kuka hyvänsä homo sapiens ihmiskunnan historiassa lausua (ja monet ovat näin tehneetkin), ja minusta on täysin väärin henkilöidä totuuden ja rakkauden sanoma totaalisesti ja absoluuttisesti vain yhteen mahdolliseen kanavaan. Eli tässä tapauksessa Jeesus nimiseen ihmiseen, joka raamatun mukaan on täällä elänyt hieman yli 2000 vuotta sitten.
Toisekseen minun mielestäni on hyvin tärkeää hyväksyä se tosiseikka, että vaikka tämä suuria viisauksia puhunut (joita siis ihan oikeasti pidän viisauksina) Jeesukseksi kutsuttu ihminen olisikin oikeasti ollut olemassa, niin hänkin oli silti vain ihminen. Ihan tavallinen paskaa ja kusta ulos puskeva ihminen aivan, kuin sinä ja minäkin. Ei millään tavalla jumalallinen, eikä mitään siitä sepitetystä tarinasta, josta raamatusta puhutaan ylösnousemisineen ja muine loruineen. Tätä tosiasiaa ei yhtään millään argumenteilla saa kumottua olematta mielenvikainen.
