Pakko kirjoittaa tänne oma tarinani, koska asia on itselleni juuri nyt ajankohtainen. Toivottavasti tekstini saisi edes yhden ihmisen mietiskelemään sitä, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää.
Isäni kuoleman jälkeen pari kuukautta sitten aloin mietiskellä uskonasioita, vaikka aluksi tuntui, ettei siitä hommasta tule yhtään mitään. Mutta kuten Raamatussa sanotaan, niin etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Pari viikkoa sitten kuuntelin kotonani vaimoni kanssa (tai vaimon oli oikeastaan pakko kuunnella, koska hän oli niin pahassa krapulassa, ettei päässyt sängystä ylös) ruotsalaisen pastorin Tigleth Malkeyn aiemmin nauhoitettua saarnaa netistä, kun koin voimakkaan yliluonnollisen kokemuksen. Tämä tapahtui itselleni ja vaimo puolestaan näki, mitä minulle tapahtui. En ala tähän tarkemmin erittelemään mitä koin / mitä minulle tapahtui, mutta kuitenkin jotain sellaista, mitä mikään tiede ei pysty selittämään. Kyseisen tapahtuman jälkeen en ole epäillyt sekuntiakaan Jeesuksen olemassaoloa ja hän on minulle yhtä totta ja konkreettinen kuin tämä läppäri, jolta tätä tekstiä kirjoitan. Vaimolla kesti pari päivää, mutta hänkin joutui myöntämään, että mikään muu ei selitä tapahtumia kuin se, että Jeesus tai Pyhä Henki kosketti minua ja ajoi Saatanan pois minusta.
Taustaksi on hyvä todeta, että olemme molemmat hyvätuloisia, asumme hyvällä alueella Helsingissä, molemmilla on akateeminen loppututkinto luonnontieteistä (vaimo on itse asiassa väitellyt huippuarvosanoilla), meillä on kaksi lasta (poika & tyttö) eli ulkoisesti meillä oli kaikki hyvin jo ennenkin, emmekä tässä mielessä tarvinneet pelastusta ja osaamme myös suhtautua asioihin tieteellisen kriittisesti. Ja jos asioita tarkastelee analyyttisesti, niin uskoa kannattaa kuitenkin jo senkin takia, että jos on olemassa edes pienikin mahdollisuus sille, että Jumala on olemassa, niin uskosta saatava hyöty kuoleman jälkeen on suurempi kuin se ”haitta”, mikä uskosta maanpäällisessä elämässä aiheutuu. Itselläni ei ole enää myöskään minkäänlaista kuolemanpelkoa, koska tiedän, ettei itselläni tai vaimollani ole kuolemassa mitään pelättävää, kunhan vain säilytämme uskomme.
Kyseisen tapahtuman jälkeen mielenkiinnonkohteeni ovat muuttuneet täysin. Menetin lähes kaiken kiinnostukseni rahaan, sijoittamiseen, ulkonäkökeskeiseen liikuntaan / itsensä kehittämiseen, Jokereihin (tätä monet pitävät varmaankin hyvänä asiana), urheilun seuraamiseen jne. Sanomattakin on selvää, että tämän palstan miesten yleisimmät paheet eli alkoholi, porno ja kiroilu loppuivat myös kertarysäyksellä.
Nyt kun asioita miettii, niin uskoontulo on periaatteessa naurettavan helppoa. Sinulta ei vaadita mitään muuta kuin aitoa uskoa siihen, että Jeesus on kuollut syntiesi tähden ja että Hän antaa sinulle syntisi anteeksi ja ikuisen elämän, jos vain aidosti pyydät sitä ja alat seuraamaan Jeesusta. That’s it! Mitään muuta ei vaadita. Avaat vain oven ja pyydät Jeesuksen elämääsi. Tämä on suorastaan liian helppoa ja hyvää ollakseen totta, mutta niin se vain on.
Ja ketjun otsikkoon viitaten, niin kyllä, uskon elävään Jumalaan ja Jeesukseen, eikä mikään mahti tässä maailmassa saa minua kiistämään uskoani. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yhtä lailla uskon siihen (tai minun ei tarvitse edes uskoa, koska tiedän sen em. kokemukseni perusteella), että Saatana on todellinen. Tiedän myös sen, että kumpi näistä on ikuinen voittaja ja kumpi ikuinen luuseri. Valitettavasti Raamattu sanoo myös sen, että jos et kuulu voittajan tiimiin, niin kuulut luuserin tiimiin. Itse olen mieluummin voittajan kuin luuserin tiimissä, kun tietää mihin voittajan tiimiin kuuluvat pääsevät ja mihin luuserin tiimiin kuuluvat joutuvat. Kolmatta vaihtoehtoa kun ei Raamatun mukaan valitettavasti ole.
