Käsitepari hyvä - paha on hyvä esimerkki sosiaalisesta konstruktiosta, jota uudelleen määritellään pääosin vallanpitäjien eduksi. Elämän kehittyminen ja leviäminen ei ole hyvää tai pahaa. Se on yksi ilmiö universumissa siinä missä kvanttimekaniikka tai materian liike.
Samperi soikoon, minulla ei mitään edistävää palikkaa tarjota, ei myöskään ns. rakentavaa kritiikkiä tai tiedostavaa vidduilua tarjota. Ei valitettavasti edistävää ajatuksen hiventäkään oikeastaan, mutta minä ilahduin tästä tänne ilmestyneestä mielipiteestä.
Yritän muistaa, pitää sen mielessäni, prosessoida jollakin tasollani. Luultavasti unohdan, tai sitten tämä saattaa muhimaan nupissani, oikeastaan todennäköisesti turhuuden miettimisosastooni tämän tietämättämi arkistoituu.
Ja nyt minä mietin, millä todarilla unohdan, vai milloin, kuukauden kuluttua aamuyössä tämäkin elämän kehittymisen dilemma pomppaa esiin.
Materian liike kuulostaa tylsältä, mutta kun ei oikein ymmärrä materian olemusta, niin siinäpä sitten löytyy pähkäiltävää liiaksikin. Hieman jurppii tajuamattomattani maailman asiaintilat, tirkisreiästäni havaitut ihmeellisyydet.
Pitää seurata tiedonvälitystä, havaintoja ja keksintöjä.
Vallanpitäjien etu, materian liike, neiti Hicksin bosonit.
Sosiaaliset konstuktriot, ne ajautuvat luonnostaan konfliktiin, mutta ihmiset, fatipäät kyhäävät ne samat älyttömyydet uudelleen.
Vallankumouksen lapset todistavat myös kusipäisimpien ihmisten saavan perillisiä.
