Koko ajanhan ihmiselle tapahtuu asioita, joita tiede ei pysty selittämään - ja sieltä sitä uskon siementä pukkaa. Olen viime päivinä käynyt keskusteluja veljeni kanssa hänen vammaisuudestaan. Sen syy on melko varmasti selvitetty, mutta kovasti joulun tienoilla puhuimme siitä, miksi se sattui juuri hänen kohdalleen. Miksi minä puolestani olen terve? Nuorena mietin paljon, millaista olisi, jos minulla olisi ns. normaali velipoika. Ei tälläisiin tiede pysty vastaamaan.En vähättele, jos joku kertoo uskostaan. Se on jokaisen oma asia. Mutta jos joku perustelee uskoaan kestämättömillä argumenteilla ja yrittää saada muita samaan laivaan, se on eri asia. Esim. jos joku vaikka väittää hänelle tapahtuneen jotain, mitä mikään tiede ei pysty selittämään.
Isäni kuoleman jälkeen pari kuukautta sitten aloin mietiskellä uskonasioita, vaikka aluksi tuntui, ettei siitä hommasta tule yhtään mitään. Mutta kuten Raamatussa sanotaan, niin etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Pari viikkoa sitten kuuntelin kotonani vaimoni kanssa (tai vaimon oli oikeastaan pakko kuunnella, koska hän oli niin pahassa krapulassa, ettei päässyt sängystä ylös) ruotsalaisen pastorin Tigleth Malkeyn aiemmin nauhoitettua saarnaa netistä, kun koin voimakkaan yliluonnollisen kokemuksen. Tämä tapahtui itselleni ja vaimo puolestaan näki, mitä minulle tapahtui. En ala tähän tarkemmin erittelemään mitä koin / mitä minulle tapahtui, mutta kuitenkin jotain sellaista, mitä mikään tiede ei pysty selittämään. Kyseisen tapahtuman jälkeen en ole epäillyt sekuntiakaan Jeesuksen olemassaoloa ja hän on minulle yhtä totta ja konkreettinen kuin tämä läppäri, jolta tätä tekstiä kirjoitan. Vaimolla kesti pari päivää, mutta hänkin joutui myöntämään, että mikään muu ei selitä tapahtumia kuin se, että Jeesus tai Pyhä Henki kosketti minua ja ajoi Saatanan pois minusta.
Nyt kun asioita miettii, niin uskoontulo on periaatteessa naurettavan helppoa. Sinulta ei vaadita mitään muuta kuin aitoa uskoa siihen, että Jeesus on kuollut syntiesi tähden ja että Hän antaa sinulle syntisi anteeksi ja ikuisen elämän, jos vain aidosti pyydät sitä ja alat seuraamaan Jeesusta. That’s it!
Miten se on mahdollista kun kerran Jeesusta ei ole edes ollut olemassa? Siis lihana ja verenä. Vaan hän on legendoista koostettu tarinoiden fuusio. Mitä siis silloin "seuraat"? Toivekuvaa? Harhaista ideaa?
Eikö tutkijoiden keskuudessa ole kuitenkin aikamoinen konsensus juuri sen lihasta ja verestä koostuneen Jeesuksen olemassa olosta? Pojan isästä voi sitten olla monta mieltä, ja opetusteksteihin on ilmeisesti eksynyt muutamankin henkilön mielipiteitä mukaan. Jos kuitenkin haluaa uskoa (ja nyt paino sanalla uskoa) kyseisen pari tuhatta vuotta sitten opettaneen hepun olleen Jumalan Poika, ja hänen opetustekstiensä olevan Jumalan sanaa, niin ei kai siinä paljon haittaa, jos muutaman näistä jumalallisista aatoksista julistikin joku muu Jumalan lapsista kuin se, joka ristiinnaulittiin? Tai muuten vain tapettiin, Jeesuksen kuolemantuomion toteutustavasta on käyty keskustelua jo pitkään.Miten se on mahdollista kun kerran Jeesusta ei ole edes ollut olemassa? Siis lihana ja verenä. Vaan hän on legendoista koostettu tarinoiden fuusio. Mitä siis silloin "seuraat"? Toivekuvaa? Harhaista ideaa?
Ja ketjun otsikkoon viitaten, niin kyllä, uskon elävään Jumalaan ja Jeesukseen, eikä mikään mahti tässä maailmassa saa minua kiistämään uskoani. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yhtä lailla uskon siihen (tai minun ei tarvitse edes uskoa, koska tiedän sen em. kokemukseni perusteella), että Saatana on todellinen. Tiedän myös sen, että kumpi näistä on ikuinen voittaja ja kumpi ikuinen luuseri. Valitettavasti Raamattu sanoo myös sen, että jos et kuulu voittajan tiimiin, niin kuulut luuserin tiimiin. Itse olen mieluummin voittajan kuin luuserin tiimissä, kun tietää mihin voittajan tiimiin kuuluvat pääsevät ja mihin luuserin tiimiin kuuluvat joutuvat. Kolmatta vaihtoehtoa kun ei Raamatun mukaan valitettavasti ole.
Ei tiedettä ja uskoa tulisi asettaa samalle viivalle. Ensin mainittu perustuu ajatukseen, että maailmasta voidaan saada jatkuvasti enemmän tietoa. Virheellisiä käsityksiä voidaan myös korjata, jolloin kokonaiskuva tarkentuu vuosi vuodelta.Tuommoisilla linjoilla olen itsekin enemmän ja enemmän. Mitä enemmän tätä ikää tulee, niin sitä enemmän nämä uskon asiat alkavat asettua semmoiseen mysteerin huntuun, jonka edessä ihminen toisaalta löytää nolosti oman keskeneräisyytensä, mutta toisaalta taas ei noilla asioilla viitsi liikaa päätään kuluttaa. Tai siinä mielessä viitsin, että tuleehan noita asioita silloin tölläin pohdittua. Joka kerta kuitenkin löydän itseni tilanteesta jossa joudun toteamaan savolaisittain, että suattaapihan tuo olla, mutta suattaapi olla ettei olekaan.
Ei tiedettä ja uskoa tulisi asettaa samalle viivalle.
Et sinä tiedä mitä on ollut olemassa.
Ja sanotaan nyt suoraan että @Fordél in ylläoleva teksti aika hyvin summaa sen kuinka typerää ja turhaa on valittaa toisen henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Eikö tutkijoiden keskuudessa ole kuitenkin aikamoinen konsensus juuri sen lihasta ja verestä koostuneen Jeesuksen olemassa olosta?
Todistustaakka on alkuperäisillä väittämillä, jotka toimivat kaikkea tunnettua logiikkaa vastaan.
Olen tavannut ihmisen joka väitti istuvansa juuri sillä hetkellä Jeesuksen kyrvän päällä. Se oli hänen tosi kokemuksensa. En nähnyt Jeesusta enkä kyrpää.
Kukaan ei istu kyrpäni päälle ilman lupaani. Tuohan olisi suorastaan irstasta hyväksikäyttöä.
Lähinnä vain alistuttu siihen että "tuskin muuten olisi tällaista joukkohysteriaa päässyt syntymään". Eikä haluta potkia omaa akateemista uraa katuojaan vastustamalla liian vahvaa valtaa ylläpitäviä voimia. Mitään uskottavaa, luotettavaa aikalaisdokumentaatiota Jeesuksen lihallisesta elämästä ei ole. Kaikki mihin vedotaan on vähintäänkin sata vuotta vanhaa toisen käden tietoa, tai kuvausta kristityistä tai jopa suoranaisia myöhempiä dokumenttien väärennöksiä. Se mitä aikuisen selväjärkisen ihmisen käteen jää, on tarinoita. Kouluttamattomien alkukantaisten ihmisten tarinoita ja niiden yhteensulautumia, joihin sitten pystyy rakentamaan itselleen hurmahenkisen, liki-psykoottisen immersion.
Paavalin kirjeet ja evankeliumit on muutama vuosikymmen Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoitettuja ja sisältävät aikalaistietoja. .
Tässä Guardianin juttu aiheesta What is the historical evidence that Jesus Christ lived and died?
Näkisin aika toivottomana taisteluna yleisesti tiedepiireissä hyväksyttyä näkemystä vastaan tuon väitteen, että historiallista henkilöä ei ole taustalla, mutta saahan sitä tietysti koittaa, jos sellaisen taistelun omakseen kokee. Tuossa Guardianin jutussa on hyviä pointteja nuo, että juutalaisen Josefuksen maininnat (joista toinen tod. näk. väärennetty mutta toinen ei) samoin kuin roomalaisten Tacituksen ja Pliniuksen olivat ns. vihamielisiä todistuksia, mutta näyttivät pitäneen itsestään selvänä että kyllä heppu olemassa on ollut.
Lisäksi evankeliumien Jeesuksen juutalaisiin tapoihin kohdistettu huomio olisi omituinen keksintö myöhäisiltä kristityillä sepittäjiltä. Kun kristinusko otti aika nopeasti etäisyyttä juutalaiseen perinteeseen. Samoin surkea kuolema ristillä olisi vähän omituinen sepitteeksi. Jos tarinaa saa kertoa ihan vapaasti, niin kai sen Jeesuksen voisi kirjoittaa hyppäämään pois ristillä ja panemaan viholliset matalaksi.
Minulle Jeesus näyttäytyy vain ihmisenä, joka on voinut hyvinkin olla olemassa ja on ollut hmph... miten sen nyt sanoisi... todella tosissaan näiden hengen asioiden kanssa. Noista hänen puheistaan ja joistain teoistaan sitten aikalaiset kirjoitti ylös asioita, joiden ympärille aikanaan sitten muotoutui uskonto, jota itsekin vierastan.Olen itse ollut siinä käsityksessä, että tämä "Jeesus on historiallinen henkilö" on enemmänkin myytti kuin fakta.
Tässä Guardianin juttu aiheesta What is the historical evidence that Jesus Christ lived and died?
Jeesusta hän ei tavannut yksinkertaisesti siitä syystä ettei ketään tavattavaa ollutkaan.
Mutta tapasi Jeesuksen veljen ja vanhoja kavereita.