Viestin lähetti PeteX
Uskovaistenkin kannattaa lukea ketjussa aiemmin mainittu Tieto-Finlandia voittaja "Kotona maailmankaikkeudessa", jossa pohditaan paljon kaiken alkua ja syitä täällä oloon. Ottakaa huomioon, että voittajan valitsi vahvasti uskovainen ihminen, joten kyseessä ei ole vain ateistipropaganda.
Hyvä kirja, Valtavirta mainio persoona. Todellakin erittäin suositeltava teos.
Uskonko Jumalaan? Uskon, että en.
Alkuperäinen kirjoitus: Risto Koivula, DI, Tampere ja liitetään se tähän hänen luvallaan.
Aamulehden 22.12.02 kirjoituksessa ”Kaikkien aikojen alkuräjähdys” todetaan alkuräjähdyksen olevan yksi varmimmista maailmankaikkeudessa toteutuneista tapahtumista
3K:n taustasäteilyssä uusimman tutkimuksen mukaan ilmenevä hienoinen epähomogeenisuus ja polarisaatio vahvistavat alkupaukkuteoriaa siltä osin, mitä olisi tapahtunut sähkömagneettisen säteilyn muusta aineesta irtautumisen jälkeen, mutta sitä ne eivät mitenkään ehdottoman varmasti kerro, miten siihen tilanteeseen oli alun perin tultu, eikä kauhean paljon siitäkään, mitä kaikkea muuta mahdollisesti on tapahtunut.
On olemassa kaksi Einsteinin suhteellisuusteoriaa, nimittäin erityinen (1905), joka on teoria kappaleiden suhteellisista nopeuksista, ja yleinen (1916) suhteellisuusteoria, joka selittää gravitaation avaruuden kaareutumisella massan vaikutuksesta. Big bang -teoria edellyttää yleisen suhteellisuusteorian voimassaoloa tarkalleen nykyisessä muodossaan. Tunnettu massaenergian kaava E = mc2 seuraa nimenomaan erityisestä suhteellisuusteoriasta edellyttäen, että valon nopeus on vakio. Massa (m) ja energia (E) ovat aineen ominaisuuksia aika-avaruudessa, jotka voivat tietyissä olosuhteissa muuttua toisikseen, ja nuo muuttumissäännöt riippuvat siitä, onko valon nopeus (c) universumivakio vai ei. Erityisestä suhteellisuusteoriasta seuraa, että aikaa ja avaruutta ei ole olemassa ilman ainetta, ja tämä ei riipu siitä, onko e.s.t. universaalilaki vai erikoistapaus.
Alkuräjähdysteoriaan sisältyy eräitä kovia olettamuksia, joita ei kirjoituksessa sen kummemmin problematisoitu. Ennen kaikkea tällaisia ovat olettamukset, että valon nopeus olisi absoluuttinen universumivakio (vaikkei olisi ollut vielä fotoneitakaan), samoin fotonin energiasisällön yhdessä aallonpituuden kanssa määräävä Planckin vakio h ja elektronin varaus e. Näille olettamuksille perustuvat myös laskelmat maailmankaikkeuden laajenemisnopeudesta, etäisyyksistä ja mm. maailmankaikkeuden iästä
Mutta on saatu myös havaintoja, jotka eivät kaikin puolin tue big bang -teoriaa:
1. Paul Wesley Griggsin kirjoitus ”Blinding Flash” New Scientist -tiedelehdessä 11.05. 02 kertoo, että kosmisen valon absorboitumisen mittaustulokset näyttäisivät osoittavan, että ns. hienorakennevakio alfa, joka riippuu valon nopeudesta c, alkeisvarauksesta e ja Planckin vakiosta h, ei välttämättä olisikaan vakio. Hienorakennevakio näyttäisi maailmankaikkeuden oletettuina "alkuaikoina" olleen vain murto-osa nykyisestä arvostaan n. 1/135. Ja siitä riippuu myös tuo sähkömagneettisen taustasäteilyn muusta aineesta irtautumisen ajankohta.
2. Aurinkokunnan ulkopuolella seikkailevan Pioneer-luotaimen liikkeet näyttäisivät osoittavan, että gravitaatio yksin ei sen koko liikettä selittäisi. Asia saattaisi olla vaikkapa yhteydessä edellisen kohdan ilmiöihin (Tiede ja avaruus 5 ja 6/2002).
3. Näyttää siltä, että oletettua Higgsin bosonia, joka nykyisessä hiukkasteorian standardimallissa selittäisi hiukkasten ns. hitaan massan, ei ehkä löydykään (New Scientist 08.12.01, pääkirjoitus: ”No Sign of the God Particle”). Vielä on pieni mahdollisuus, että Higgs löytyy aivan mahdollisen alueen ylänurkasta 130 GeV:n massalla, johon nykyisillä laitteilla CERNissä ei päästä.
4. Vaikka kvanttimekaniikka ja erityinen suhteellisuusteoria ovat molemmat noin kahdellatoista desimaalilla kokeellisesti meidän olosuhteissamme todistettuja teorioita, ne eivät ole aivan sellaisenaan loogisesti yhteensopivia, kun kyse on pienimmistä etäisyyksistä, ja suurimmista nopeuksista: kvanttimekaniikka ja absoluuttisesti vakio valonnopeus ennustavat yhdessä tietyn pienimmän mahdollisen etäisyyden ns. kynnysarvon, joka olisi kaikille havaitsijoille sama näiden liiketilasta riippumatta, eikä siis suhteellinen, niin kuin muut pituudet. Nyt on kuitenkin esitetty uusi ”kaksivakioinen erityinen suhteellisuusteoria” (Doubly Special Theory of Relativity, New Scientist 08.02.2003), jossa on paitsi kaikkien havaitsijoiden suhteen vakio valonopeus, myös kaikkien havaitsijoiden suhteen vakio pienin etäisyys (tai vaihtoehtoisesti energia). Jos tämä kaksiparametrisuus on oikea korjaus erityiseen suhteellisuusteoriaan, niin big bang -teoria on nykyisessä muodossaan pielessä ainakin sitä varsinaista ”alkua” koskien.
5. Tämä teoria edelleen yleistettynä yleisen suhteellisuusteorian (geometrisen gravitaatioteorian) tapaan antaa yllättävän ratkaisun big bang -teorian ennustaman ”pimeän aineen” ongelmalle, jota ei ole löydetty, ja jota koskevat hypoteesit ovat joutuneet vaikeuksiin kokeiden kanssa muiden ennustamiensa seikkojen osalta (The new dark age, Still in the dark, New Scientist 25.01.2003): ongelmallista pimeää ainetta, tai vieläkin ongelmallisempaa ”pimeää energiaa”, ei tämän uuden teorian mukaan tarvitse lainkaan olettaa.
Yhtenä big bang -teorian vankkana todisteena on pidetty sen "tarkkaa ennustetta" yksinkertaisten alkuaineiden määrällisille suhteille universumissa. Tuo ennuste perustuu kuitenkin ns. "surfailulle" sen "pimeän aineen” ja ”pimeän energian” eri teorioiden välillä. Olettamalla sopivat tavallisen ja ”pimeän” aineen sekä ”pimeän energian” keskinäissuhteet saataisiin tietyissä rajoissa aina ”oikea ennuste”…
Aine on sellaista materiaa, tosiolevaista, jolla on staattinen massa, ja johon siis myös gravitaatio vaikuttaa. Energia (massaenergia) on laskennallinen parametri, invariantti, jonka pitää pysyä vakiona, jos luonnonlait (ja mm. valon nopeus c) pysyvät vakioina, samoin kuin impulssi säilyy laskennallisena vakiona, jos avaruus on joka suuntaan homogeeninen. Jos (massa)energian säilyvyyden laki (tai jos tämä on erikoistapaus, niin jokin muu vastaava säilymislaki) ei olisi voimassa, niin fysikaalisten laskelmien lopputulos riippuisi sellaisesta seikasta, mikä nimenomainen ajanhetki on valittu ajan nollakohdaksi. Kosmologisista laskelmista voitaisiin saada mikä tahansa tulos valitsemalla juuri sopiva ajan "alkuhetki"! (Kts. vaikkapa S.T. Meljuhin: Filosofskie problemy jestestvoznanyj, Luontotieteiden filosofisia ongelmia)
Meidän tyhjiömme reaalisessa avaruudessa (joka on mm. virtuaalisten fotonien täyttämä, ja jossa valokin liikkuu) on aivan muuta, kuin sellainen ”absoluuttinen tyhjiö” ilman aikaa ja avaruuttakin, johon mahdollisen alkuräjähdyksen oletetaan ”pamahtaneen”. Noiden asioiden sekoittaminen on ns. kreationististen ja vulgaarien alkuräjähdysteoriakäsitysten perusvika: silloin ajatellaan, niin kuin big bang ja yleinen suhteellisuusteoria olisivat voimassa, mutta erityinen suhteellisuusteoria ei olisi voimassa, mikä on aivan mahdotonta! Päinvastoin voi kyllä olla asian laita.
Yhdysvallat (suuren porun säestämänä mm. Scientific American -lehdessä), Venäjä ja Kiina ovat noin kymmenen vuotta sitten keskeyttäneet omat projektinsa mainitun Higgsin bosonin löytämiseksi. Nekin ilmeisimmin odottavat EU:n CERNin tuloksia päättääkseen, minne suuntaan jatkaa. Onkin seurattava tilannetta, ja pidettävä huolta siitä, että ne tulokset sitten aikanaan todella varmasti saadaan julkisuksi siitä riippumatta, mitä ne sitten sattuvatkin olemaan: Higgsin bosonin todistaminen olemattomaksi olisi sekin paljon paljon parempi tulos kuin ei mitään, mutta varsinainen järisyttävä jymypaukku olisi, jos sellainen todella löydettäisiin, ei nykyisellään niinkään se päinvastainen mahdollisuus esimerkiksi juuri ottaen huomioon tuo uusi kaksiparametrinen erityinen suhteellisuusteoria.
Uskonko Jumalaan? Olisi ehkä parempi.