Uskotko Jumalaan?

[Snakster]

Re: Maple Leaf

Viestin lähetti Kale

Paras "todistus" on varmaan mennä itse paikalle. Yleensä sellaisissa tilaisuuksissa missä ylistetään ja rukoillaan Jeesusta, on Jumalan Henki läsnä ja siellä tapahtuu aina silloin tällöin myös näitä paranemisia. Suurin ihme ei kuitenkaan ole "ihmeparaneminen", vaan se että ihminen pyytää syntejään anteeksi ja antaa elämänsä Jeesukselle.

Aika omahyväiseltä tapaukselta kuulostaa tämä Jumalasi, joka on läsnä siellä missä hänen lastaan ylistetään. Eikö suotuisampaa olisi mennä esim. meille, missä olisi mahdollisuus koskettaa ihan uusia ihmisiä sen sijaan, että kävisi vakuuttelemassa hengellään jo uskovia?

Ja siinä olen samaa mieltä kanssasi, että ihmeparaneminen ei ole suurin ihme vaan se, että joku antaa antaa elämänsä Jeesukselle, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Ainakaan minä en sitä lakkaa ihmettelemästä. Syntejäänhän voi sen sijaan pyydellä anteeksi, mikäli on tullut tehdyksi jotain omaa moraalikoodistoa loukkaavaa, mutta tässäkään ei Jeesuksella ole juuri osaa eikä arpaa. Anteeksikin kannattaa ehkä pyytää siltä ketä on loukannut, joka kuitenkin harvemmin on Jeesus.

 

[Ex]

Itse otsikkoon vastaus: Uskon, mutta itselleni se on enemmän järkivalinta kuin tunnekysymys. Ihan simppeliä. Koska täytyy olla olemassa JOTAIN ikuista (Mikä räjähti, mistä se tuli? vs. Ikuinen Tekijä), iso kysymys kuuluukin vain: Onko kyseessä JOKIN ikuinen, vai JOKU ikuinen? Big Bang ei selitä mitään, Älyllinen Suunnittelija selittää. Valitsin siis jälkimmäisen, ja runsas Raamatun lukeminen on vahvistanut valintani oikeaksi. Tämä siis omalta kohdaltani. Tiedän että miljoonat muut ovat tehneet toisen johtopäätöksen ja se on heidän valintansa. Siinä se.


Sen sijaan nämä halleluja-hommelit eivät ole minun juttuni. Jeesus sitä ja Jeesus tätä, halleluja ja aamen. Onko siis tunne arvokkaampi kuin järki ja periaatteeseen perustuvat teot? Ei Raamatun mukaan:

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät!” (Matt.7:21-23)

Huomaa että voimateot eivät olisi todiste pyhästä hengestä, sillä:

”Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta mikäli on profetoimislahjoja, ne tulevat poistumaan; mikäli on kieliä, ne tulevat lakkaamaan; mikäli on tietoa, se tulee poistumaan. --- Nyt pysyvät kuitenkin usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin näistä on rakkaus.” (1.Kor.13:8,13)

Mikä siis olisi ominaista Jeesuksen seuraajille?

”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh.13:35)

Noilla varhaiskristittyjen ihmeteoilla oli tietty tarkoitus: Todistaa että Jumalan suosio oli siirtynyt juutalaisilta vastaperustetulle kristilliselle seurakunnalle. Apostolien ajan jälkeen ei ihmetekoja tarvittaisi. Vrt. tuo lainaamani korinttilaiskirjeen kohta, sekä se että Raamattu olisi lopulta riittävä tiedon ja voiman lähde:

”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2.Tim.3:16,17)

Mikä siis nykyajan ihmeparannuksissa oikein mättää? Eivätkö ne olekaan todiste pyhästä hengestä? Eivät, mikäli tämä kohta kusee:

”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia, ajakaa ulos demoneja. Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa. Älkää hankkiko kultaa tai hopeaa tai kuparia vyökukkaroihinne tai eväslaukkua matkalle tai kahta aluspukinetta tai sandaaleja tai sauvaa, sillä työntekijä ansaitsee ruokansa.” (Matt.10:8-10)

Tai mikäli tämä kohta kusee:

”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä…” (Jaak.3:17)

Jos uskonnollinen tilaisuus kastelee muijilta päntsyt on jotakin pahasti pielessä! Harkitsehan myös tätä:

”Sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.” (1.Kor.14:33)

Käsittääkseni herätysliikkeiden kokoukset ovat tunnettuja ennemminkin hurmoksestaan kuin järjestyksestä ja rauhasta?

Käytännössä aina kusee myös tämä seikka:

”Mutta illan tultua hänen luokseen tuotiin monia demonien riivaamia, ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja hän paransi kaikki huonokuntoiset.” (Matt.8:16)
”Saatuaan tietää sen Jeesus poistui sieltä. Monet myös seurasivat häntä, ja hän paransi heidät kaikki.” (Matt.12:15)
”Ja sokeita ja rampoja tuli hänen luokseen temppelissä, ja hän paransi heidät.” (Matt.21:14)

Kun oikeasti pyhää henkeä käytettiin kaikki parannettiin erotuksetta, oli kyseessä sitten elimellinen vika tai mikä tahansa muu vika. Miksi nykyään ei päästä tähän vaikka voiman väitetään olevan sama? Onko siis muillakin voimaa ihmetekoihin kuin vain Jumalan palvelijoilla? Varmasti:

”Mutta Egyptin taikuutta harjoittavat papit ryhtyivät tekemään samoin salaisilla keinoillaan…”
”Mutta taikuutta harjoittavat papit tekivät saman salaisilla keinoillaan ja panivat sammakoita nousemaan Egyptin maahan.” (2.Moos.7:22; 8:7)

Kunnes voima loppui kesken:

”Ja taikuutta harjoittavat papit yrittivät tehdä samoin salaisilla keinoillaan tuottaakseen sääskiä, mutta he eivät kyenneet. Ja sääskiä tuli ihmisiin ja eläimiin. Siksi taikuutta harjoittavat papit sanoivat faraolle: ’Se on Jumalan sormi!’---” (2.Moos.8:18)

Mitä siis yritän todistaa? Etteivät ihmeteot itsessään todista välttämättä ainakaan pyhästä hengestä. Miten pyhän hengen pitäisi ilmetä? Jeesuksen seuraajien tuottamassa hedelmässä, heidän teoissaan:

”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille; tätähän Laki ja Profeetat tarkoittavat. Menkää sisään ahtaasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka sitä sinne menevät, kun taas se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Ei kai orjantappuroista kerätä viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Samoin jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, mutta jokainen mätä puu tuottaa mätää hedelmää; hyvä puu ei voi kantaa mätää hedelmää eikä mätä puu tuottaa hyvää hedelmää. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Niinpä siis heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7:12-20)

Mitä tuon hedelmän, jota pyhä henki aikaansaa, pitäisi olla? Paavali vastaa:

”Toisaalta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä. Sellaisia vastaan ei ole lakia.” (Gal.5:22,23)

Mitä pyhä henki ei missään nimessä saa aikaan? Sen Paavali mainitsee hetkeä aiemmin:

”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset. Näistä varoitan teitä ennalta, samoin kuin olen jo ennalta varoittanut teitä, että ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Gal.5:19-21)

Toivoisin että muutkin Raamattua kunnioittavat ihmiset luottaisivat enemmän järjenkykyihinsä kuin tunteeseen, ihan vaan sopusoinnussa seuraavien kohtien kanssa:

”Veljet, minun sydämeni hyvä tahto ja heidän puolestaan Jumalalle esittämäni rukous ovat tosiaankin heidän pelastuksekseen. Sillä minä todistan heistä, että heillä on palavaa intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan, sillä koska he eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta, vaan yrittivät vahvistaa omaansa, he eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen.” (Room.10:1-3)

”Ja sitä rukoilen jatkuvasti, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi täsmällisen tiedon ja täyden tarkkanäköisyyden ohella, jotta varmistautuisitte tärkeämmistä asioista, niin että Kristuksen päivään saakka olisitte tahrattomia ettekä kompastuttaisi toisia ja olisitte täynnä vanhurskauden hedelmää, joka tulee Jeesuksen Kristuksen kautta, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” (Fil.1:9-11)

”Rakkaat, älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmausta, vaan koetelkaa henkeytetyt ilmaukset nähdäksenne, ovatko ne Jumalasta, koska monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” (1.Joh.4:1)

”Mutta nämä olivat jalomielisempiä kuin Tessalonikassa olevat, sillä he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin.” (Apt.17:11)

”Näin ollen minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne. Ja älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Room.12:1,2)

Siinähän niitä. Runsaasti pohdittavaa sellaiselle joka jaksaa syventyä niihin. Tällä kertaa jätin tarkoituksella omat löpinät vähemmälle ja lainasin enemmän Raamattua, jotta kerettiläisyys-syytökset jäisivät minimiin…

 

[dana77]

Viestin lähetti Ex
Itse otsikkoon vastaus: Uskon, mutta itselleni se on enemmän järkivalinta kuin tunnekysymys. Ihan simppeliä. Koska täytyy olla olemassa JOTAIN ikuista (Mikä räjähti, mistä se tuli? vs. Ikuinen Tekijä), iso kysymys kuuluukin vain: Onko kyseessä JOKIN ikuinen, vai JOKU ikuinen? Big Bang ei selitä mitään, Älyllinen Suunnittelija selittää.

kerrotko että mistä tuo älyllinen suunnittelija alunperin tuli? Siis miksi se olisi mahdotonta että jokin tuli tyhjästä, mutta se olisi mahdollista että joku olisi ikuista? en minä muuten edes kysyisi, mutta kun sanoit tätä vielä järkivalinnaksi...

Kyllä minä ymmärrän, että ihmisen pienuus aiheuttaa ahdistusta johon on rauhoittavaa kuvitella kaikenlaista hyvää, eikä se ole edes millään tavalla paha asia. Sillä tavallahan itkeviä lapsiakin rauhoitellaan ja hyvin toimii vaikkei jokainen sana nyt ihan totta olisikaan.

 

[Ex]

dana77:

En itse asiassa ottanut kantaa siihen voiko jotain tulla tyhjästä vai ei. (Mutta se nyt kuulostaa jotenkin vielä hölmömmältä, kun kuitenkin kysyt.)

Vertasin vain sitä, mitä tuo ikuinen voisi olla; materiaa, energiaa, älyllinen olento, vaiko vielä jotain muuta?

Eli vielä kerran: Yleisesti oletetaan että Big Bang sai alkunsa singulariteetista, äärettömän pienestä pisteestä johon universumin kaikki materia oli tiivistyneenä. Mistä se materia tuli? Jotkut arvelevat että siinä oli edellisen maailmankaikkeuden romahtaneet jäännökset. Mistä se sitten oli tullut? Edellisestä... jne jne jne. Tullaan johtopäätökseen: JOTAIN ikuista ON olemassa. On olemassa jotakin joka on aina ollut. Ikuisuuden ongelma on aina olemassa, uskoi sitten Jumalaan tai ei. Ja valinta tehdään siis jo mainittujen vaihtoehtojen välillä: JOKIN vai JOKU?

Valinta on tietenkin henkilökohtainen.

 

[PeteX]

Uskovaistenkin kannattaa lukea ketjussa aiemmin mainittu Tieto-Finlandia voittaja "Kotona maailmankaikkeudessa", jossa pohditaan paljon kaiken alkua ja syitä täällä oloon. Ottakaa huomioon, että voittajan valitsi vahvasti uskovainen ihminen, joten kyseessä ei ole vain ateistipropaganda.

 

[varjo]

Eli vielä kerran: Yleisesti oletetaan että Big Bang sai alkunsa singulariteetista, äärettömän pienestä pisteestä johon universumin kaikki materia oli tiivistyneenä. Mistä se materia tuli? Jotkut arvelevat että siinä oli edellisen maailmankaikkeuden romahtaneet jäännökset. Mistä se sitten oli tullut? Edellisestä... jne jne jne. Tullaan johtopäätökseen: JOTAIN ikuista ON olemassa. On olemassa jotakin joka on aina ollut. Ikuisuuden ongelma on aina olemassa, uskoi sitten Jumalaan tai ei. Ja valinta tehdään siis jo mainittujen vaihtoehtojen välillä: JOKIN vai JOKU?

Väärin, aikakoordinaattikin on kaareutunut äärettömästi, ei ollut mitään mikä olisi ikuista, koska ei ollut aikaa. Tarkalleen ottaen mitään ei ollut ennen alkuräjähdystä, koska ei ollut mitään koordinaatistoa, josta tätä jotain olisi voinut tarkastella.
Alkusingulariteetti ei varsinaisesti ole mitään, se on vain teoreettinen ennuste sille kaareutumiselle, jota aika-avaruus näyttäisi toteuttaneen suurinpiirtein 13,5 mrd vuotta sitten.

Eikä ikuisuudessa sinänsä mitään ongelmaa ole, yhtälailla ikuisuus voisi olla maailmankaikkeuden ominaisuus siinä missä elektronin ominaisuus on tietty spin ja tietty sähkömagneettisen vuorovaikutuksen varaus.

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti varjo
Väärin, aikakoordinaattikin on kaareutunut äärettömästi, ei ollut mitään mikä olisi ikuista, koska ei ollut aikaa.

Astun vähän vaarallisille vesille tässä, kun en alan asiantuntija ole, mutta ymmärtääkseni tämän saman asian voi selittää toisinkin. Eli aika sinänsä ei ole mikään fysikaalinen voima siinä kuin vaikkapa gravitaatio tai heikko vuorovaikutus, vaan ihmisen abstraktio siitä, mitä eri tapahtumien välillä tapahtuu. Eli jos pallo lentää paikasta A paikkaan B, kyseessä on voimien vuorovaikutus, joka siirtää pallon paikkaan B, ja ihmiset ymmärtävät tuon siirtymän osittain ajan käsitteen kautta. Samoin jos vaikka vesi muuttuu nestemäisestä höyryksi. Singulariteetissa ei ollut vastaavia tapahtumia, joten ei ollut aikakaan, jota mitata tapahtumien välillä. (Eipä tainnut olla etäisyyksiäkään). Koska ikuisuus liittyy käsitteenä aikaan, on ehkä virheellistä puhua ikuisesta maailmankaikkeudesta. Miten olisi ajaton maailmankaikkeus, jos viitataan olotilaan ennen alkuräjähdystä?

Tuo Ex:n esittämä pohdinto on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että se osoittaa, miten eri tavalla ihmisten järki toimii. Miten ajatus olennosta, joka on aina ollut olemassa muuttumattomana ja täydellisenä, olisi järkevämpi kuin ajatus vaikkapa alkuräjähdyksestä? Tämä ei ollut arvolatautunut kysymys, vaan huomio. Ja täytyy muistaa, että vaikka Ikuinen Tekijä kuinka tuntuisi selittävän maailmankaikkeuden synnyn, se ei tee siitä totta. Onhan sellainenkin mahdollisuus olemassa, että ihminen ei pysty näitä asioita edes aukottomasti käsittämään, vaikka kuinka haluaisi. En siis väitä, että näin on, vaan että tämä on yksi mahdollisuus.

Näen kyllä tuossa Ex:n ajattelussa samaa, mitä ihmiset ovat harrastaneet vuosituhansia. Ennen ei osattu selittää ukkosta, joten täytyi siis olla ukkosen jumala, joka sen jyrinän loi. Nyt ei osata ainakaan vielä selittää maailmankaikkeuden syntyä, joten täytyy olla jumala, joka olevaisen loi. Loogisesti ajatus on edelleen virheellinen.

Ex:lle sellainen kysymys, että miten nuo Raamatun kohdat ovat mielestäsi sopusoinnussa niiden kohtien kanssa, joissa puhutaan, että lasten ja lapsenmielisten tai hengessään köyhien on taivasten valtakunta? Ne kohdat eivät nimittäin tiedon merkitystä korosta.

 

[sampio]

En vastaa Ex:n puolesta, vaan heitän oman vastaukseni kysymykseesi, T-O.

Olen ymmärtänyt Raamatusta, että lähtökohtaisesti usko riittää pelastamaan ihmisen (Ef. 2:8 "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta "). Uudestisynnyttyään ihminen kuitenkin haluaa päästä pintaa syvemmälle uskovaisena. Tällöin hän syventyy Raamattuun ja sen oppiin, viettää aikaa muiden uskovien kanssa jne. Näin hän pääsee syvemmälle Kristuksen tuntemisessa. Mutta kuten sanoin, jo yksin vilpitön usko riittää pelastamaan.

 

[Aatos]

Viestin lähetti PeteX
Uskovaistenkin kannattaa lukea ketjussa aiemmin mainittu Tieto-Finlandia voittaja "Kotona maailmankaikkeudessa", jossa pohditaan paljon kaiken alkua ja syitä täällä oloon. Ottakaa huomioon, että voittajan valitsi vahvasti uskovainen ihminen, joten kyseessä ei ole vain ateistipropaganda.

Hyvä kirja, Valtavirta mainio persoona. Todellakin erittäin suositeltava teos.

Uskonko Jumalaan? Uskon, että en.

Alkuperäinen kirjoitus: Risto Koivula, DI, Tampere ja liitetään se tähän hänen luvallaan.

Aamulehden 22.12.02 kirjoituksessa ”Kaikkien aikojen alkuräjähdys” todetaan alkuräjähdyksen olevan yksi varmimmista maailmankaikkeudessa toteutuneista tapahtumista

3K:n taustasäteilyssä uusimman tutkimuksen mukaan ilmenevä hienoinen epähomogeenisuus ja polarisaatio vahvistavat alkupaukkuteoriaa siltä osin, mitä olisi tapahtunut sähkömagneettisen säteilyn muusta aineesta irtautumisen jälkeen, mutta sitä ne eivät mitenkään ehdottoman varmasti kerro, miten siihen tilanteeseen oli alun perin tultu, eikä kauhean paljon siitäkään, mitä kaikkea muuta mahdollisesti on tapahtunut.

On olemassa kaksi Einsteinin suhteellisuusteoriaa, nimittäin erityinen (1905), joka on teoria kappaleiden suhteellisista nopeuksista, ja yleinen (1916) suhteellisuusteoria, joka selittää gravitaation avaruuden kaareutumisella massan vaikutuksesta. Big bang -teoria edellyttää yleisen suhteellisuusteorian voimassaoloa tarkalleen nykyisessä muodossaan. Tunnettu massaenergian kaava E = mc2 seuraa nimenomaan erityisestä suhteellisuusteoriasta edellyttäen, että valon nopeus on vakio. Massa (m) ja energia (E) ovat aineen ominaisuuksia aika-avaruudessa, jotka voivat tietyissä olosuhteissa muuttua toisikseen, ja nuo muuttumissäännöt riippuvat siitä, onko valon nopeus (c) universumivakio vai ei. Erityisestä suhteellisuusteoriasta seuraa, että aikaa ja avaruutta ei ole olemassa ilman ainetta, ja tämä ei riipu siitä, onko e.s.t. universaalilaki vai erikoistapaus.

Alkuräjähdysteoriaan sisältyy eräitä kovia olettamuksia, joita ei kirjoituksessa sen kummemmin problematisoitu. Ennen kaikkea tällaisia ovat olettamukset, että valon nopeus olisi absoluuttinen universumivakio (vaikkei olisi ollut vielä fotoneitakaan), samoin fotonin energiasisällön yhdessä aallonpituuden kanssa määräävä Planckin vakio h ja elektronin varaus e. Näille olettamuksille perustuvat myös laskelmat maailmankaikkeuden laajenemisnopeudesta, etäisyyksistä ja mm. maailmankaikkeuden iästä

Mutta on saatu myös havaintoja, jotka eivät kaikin puolin tue big bang -teoriaa:


1. Paul Wesley Griggsin kirjoitus ”Blinding Flash” New Scientist -tiedelehdessä 11.05. 02 kertoo, että kosmisen valon absorboitumisen mittaustulokset näyttäisivät osoittavan, että ns. hienorakennevakio alfa, joka riippuu valon nopeudesta c, alkeisvarauksesta e ja Planckin vakiosta h, ei välttämättä olisikaan vakio. Hienorakennevakio näyttäisi maailmankaikkeuden oletettuina "alkuaikoina" olleen vain murto-osa nykyisestä arvostaan n. 1/135. Ja siitä riippuu myös tuo sähkömagneettisen taustasäteilyn muusta aineesta irtautumisen ajankohta.

2. Aurinkokunnan ulkopuolella seikkailevan Pioneer-luotaimen liikkeet näyttäisivät osoittavan, että gravitaatio yksin ei sen koko liikettä selittäisi. Asia saattaisi olla vaikkapa yhteydessä edellisen kohdan ilmiöihin (Tiede ja avaruus 5 ja 6/2002).

3. Näyttää siltä, että oletettua Higgsin bosonia, joka nykyisessä hiukkasteorian standardimallissa selittäisi hiukkasten ns. hitaan massan, ei ehkä löydykään (New Scientist 08.12.01, pääkirjoitus: ”No Sign of the God Particle”). Vielä on pieni mahdollisuus, että Higgs löytyy aivan mahdollisen alueen ylänurkasta 130 GeV:n massalla, johon nykyisillä laitteilla CERNissä ei päästä.

4. Vaikka kvanttimekaniikka ja erityinen suhteellisuusteoria ovat molemmat noin kahdellatoista desimaalilla kokeellisesti meidän olosuhteissamme todistettuja teorioita, ne eivät ole aivan sellaisenaan loogisesti yhteensopivia, kun kyse on pienimmistä etäisyyksistä, ja suurimmista nopeuksista: kvanttimekaniikka ja absoluuttisesti vakio valonnopeus ennustavat yhdessä tietyn pienimmän mahdollisen etäisyyden ns. kynnysarvon, joka olisi kaikille havaitsijoille sama näiden liiketilasta riippumatta, eikä siis suhteellinen, niin kuin muut pituudet. Nyt on kuitenkin esitetty uusi ”kaksivakioinen erityinen suhteellisuusteoria” (Doubly Special Theory of Relativity, New Scientist 08.02.2003), jossa on paitsi kaikkien havaitsijoiden suhteen vakio valonopeus, myös kaikkien havaitsijoiden suhteen vakio pienin etäisyys (tai vaihtoehtoisesti energia). Jos tämä kaksiparametrisuus on oikea korjaus erityiseen suhteellisuusteoriaan, niin big bang -teoria on nykyisessä muodossaan pielessä ainakin sitä varsinaista ”alkua” koskien.

5. Tämä teoria edelleen yleistettynä yleisen suhteellisuusteorian (geometrisen gravitaatioteorian) tapaan antaa yllättävän ratkaisun big bang -teorian ennustaman ”pimeän aineen” ongelmalle, jota ei ole löydetty, ja jota koskevat hypoteesit ovat joutuneet vaikeuksiin kokeiden kanssa muiden ennustamiensa seikkojen osalta (The new dark age, Still in the dark, New Scientist 25.01.2003): ongelmallista pimeää ainetta, tai vieläkin ongelmallisempaa ”pimeää energiaa”, ei tämän uuden teorian mukaan tarvitse lainkaan olettaa.

Yhtenä big bang -teorian vankkana todisteena on pidetty sen "tarkkaa ennustetta" yksinkertaisten alkuaineiden määrällisille suhteille universumissa. Tuo ennuste perustuu kuitenkin ns. "surfailulle" sen "pimeän aineen” ja ”pimeän energian” eri teorioiden välillä. Olettamalla sopivat tavallisen ja ”pimeän” aineen sekä ”pimeän energian” keskinäissuhteet saataisiin tietyissä rajoissa aina ”oikea ennuste”…

Aine on sellaista materiaa, tosiolevaista, jolla on staattinen massa, ja johon siis myös gravitaatio vaikuttaa. Energia (massaenergia) on laskennallinen parametri, invariantti, jonka pitää pysyä vakiona, jos luonnonlait (ja mm. valon nopeus c) pysyvät vakioina, samoin kuin impulssi säilyy laskennallisena vakiona, jos avaruus on joka suuntaan homogeeninen. Jos (massa)energian säilyvyyden laki (tai jos tämä on erikoistapaus, niin jokin muu vastaava säilymislaki) ei olisi voimassa, niin fysikaalisten laskelmien lopputulos riippuisi sellaisesta seikasta, mikä nimenomainen ajanhetki on valittu ajan nollakohdaksi. Kosmologisista laskelmista voitaisiin saada mikä tahansa tulos valitsemalla juuri sopiva ajan "alkuhetki"! (Kts. vaikkapa S.T. Meljuhin: Filosofskie problemy jestestvoznanyj, Luontotieteiden filosofisia ongelmia)

Meidän tyhjiömme reaalisessa avaruudessa (joka on mm. virtuaalisten fotonien täyttämä, ja jossa valokin liikkuu) on aivan muuta, kuin sellainen ”absoluuttinen tyhjiö” ilman aikaa ja avaruuttakin, johon mahdollisen alkuräjähdyksen oletetaan ”pamahtaneen”. Noiden asioiden sekoittaminen on ns. kreationististen ja vulgaarien alkuräjähdysteoriakäsitysten perusvika: silloin ajatellaan, niin kuin big bang ja yleinen suhteellisuusteoria olisivat voimassa, mutta erityinen suhteellisuusteoria ei olisi voimassa, mikä on aivan mahdotonta! Päinvastoin voi kyllä olla asian laita.

Yhdysvallat (suuren porun säestämänä mm. Scientific American -lehdessä), Venäjä ja Kiina ovat noin kymmenen vuotta sitten keskeyttäneet omat projektinsa mainitun Higgsin bosonin löytämiseksi. Nekin ilmeisimmin odottavat EU:n CERNin tuloksia päättääkseen, minne suuntaan jatkaa. Onkin seurattava tilannetta, ja pidettävä huolta siitä, että ne tulokset sitten aikanaan todella varmasti saadaan julkisuksi siitä riippumatta, mitä ne sitten sattuvatkin olemaan: Higgsin bosonin todistaminen olemattomaksi olisi sekin paljon paljon parempi tulos kuin ei mitään, mutta varsinainen järisyttävä jymypaukku olisi, jos sellainen todella löydettäisiin, ei nykyisellään niinkään se päinvastainen mahdollisuus esimerkiksi juuri ottaen huomioon tuo uusi kaksiparametrinen erityinen suhteellisuusteoria.

Uskonko Jumalaan? Olisi ehkä parempi.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti varjo
Väärin, aikakoordinaattikin on kaareutunut äärettömästi, ei ollut mitään mikä olisi ikuista, koska ei ollut aikaa. Tarkalleen ottaen mitään ei ollut ennen alkuräjähdystä, koska ei ollut mitään koordinaatistoa, josta tätä jotain olisi voinut tarkastella.
Alkusingulariteetti ei varsinaisesti ole mitään, se on vain teoreettinen ennuste sille kaareutumiselle, jota aika-avaruus näyttäisi toteuttaneen suurinpiirtein 13,5 mrd vuotta sitten.

Eikä ikuisuudessa sinänsä mitään ongelmaa ole, yhtälailla ikuisuus voisi olla maailmankaikkeuden ominaisuus siinä missä elektronin ominaisuus on tietty spin ja tietty sähkömagneettisen vuorovaikutuksen varaus.

Osaatko sanoa, mitä oikeastaan aika on?

Onko aika jotain konkreettista, johon voi koskea? Ei tietenkään. Eli miten osaat määritellä tilan, jolloin aika on olemassa, ja toisaalta milloin aikaa ei ole olemassa?

Itse ymmärrän ajan olevan vain tapa kuvata eri kappaleiden välisiä liikkeitä ja välimatkoja. Maa kiertää auringon ympäri kerran vuodessa. Kuu kiertää maan ympäri kerran kuukaudessa. Sekuntiviisari kiertää kellon ympäri minuutissa jne.

Ilman massan ja energian omaavia kappaleita aikaa ei ole olemassa, koska ei ole *mitään*, jolla aikaa voidaan mitata. Pelkkä tyhjyys.

Minä ymmärrän ajattoman tilan sellaisena, jossa aikaa ei voida mitata. Koska sinun teoriasi mukaan joskus on ollut olemassa tila, jolloin aikaa ei ole ollut, niin osaatko selitää, millainen tämä tila on ollut?

 

[Satellite]

Viestin lähetti The Original Jags
Osaatko sanoa, mitä oikeastaan aika on?

Onko aika jotain konkreettista, johon voi koskea? Ei tietenkään. Eli miten osaat määritellä tilan, jolloin aika on olemassa, ja toisaalta milloin aikaa ei ole olemassa?

Itse ymmärrän ajan olevan vain tapa kuvata eri kappaleiden välisiä liikkeitä ja välimatkoja. Maa kiertää auringon ympäri kerran vuodessa. Kuu kiertää maan ympäri kerran kuukaudessa. Sekuntiviisari kiertää kellon ympäri minuutissa jne.

Ilman massan ja energian omaavia kappaleita aikaa ei ole olemassa, koska ei ole *mitään*, jolla aikaa voidaan mitata. Pelkkä tyhjyys.

Minä ymmärrän ajattoman tilan sellaisena, jossa aikaa ei voida mitata. Koska sinun teoriasi mukaan joskus on ollut olemassa tila, jolloin aikaa ei ole ollut, niin osaatko selitää, millainen tämä tila on ollut?

Hänellä on se ajatus, että aika olisi ns neljäs ulottuvuus tässä maailmassa - mikäli oikein ymmärsin. Tällöinhän jos aika ei kulkenut eteenpäin niin mitään ei myökään ole tapahtunut. En jatka sen enempää, koska en todellakaan tiedä tämän teorian perusteita ym. siihen liittyvää.

Täällä on myöskin toitotettu eri jumalien olemassaoloa. Minulla ei ole yhtään mitään pohjatietoja toisiin uskontoihin, joten seuraava ajatus on vain oman mielen ehdotus ristiriidalle: Kaikissa uskonnoissa ajatellaan samaa jumalaa (huom! Saatana ei ole tällainen jumala, vaan ns. antijumala.), mutta täysin eri tavalla uskottuna, täysin eri näkökulmaista yms.

 

[dana77]

Viestin lähetti Ex
Eli vielä kerran: Yleisesti oletetaan että Big Bang sai alkunsa singulariteetista, äärettömän pienestä pisteestä johon universumin kaikki materia oli tiivistyneenä. Mistä se materia tuli? Jotkut arvelevat että siinä oli edellisen maailmankaikkeuden romahtaneet jäännökset. Mistä se sitten oli tullut? Edellisestä... jne jne jne. Tullaan johtopäätökseen: JOTAIN ikuista ON olemassa.

Materia on minun ymmärtääkseni ollut olemassa alkuräjähdyksestä alkaen. Ihmisen ajattelukyky on äärellinen ja siten kykenemätön esim. oikeasti ymmärtämään sellaista kuin asiaa kuin ääretön ja ikuinen. E sen materian ole tarvinnut "tulla" mistään, se on syntynyt alkuräjähdyksestä eli ts. se on ikuinen, niinkuin me tuon sanan ymmärrämme (vaikka se olisikin liian vaikeaa asian meidän ymmärtää).

Se että onko ennen alkuräjähdystä ollut jotain on vain filosofinen kysymys ihan samalla tavalla kuin esim. syntyykö sielu uudestaan ilman että edellisestä elämästä jää yhtään mitään jälkeä. Jos todellakaan mitään jälkeä ei synny, niin asiaa ei voida millään tavalla todistaa tai tutkia, joten vastaus on täysin pelkkä uskonasia, tyyliin että kun puu kaatuu metsässä eikä KUKAAN kuule sitä, niin syntyykö siitä ääntä (tätä ei voida koskaan todistaa). Tuo iso kysymys on siis sellainen, että vaikka tämä maailmankaikkeus loppuisikin ja joku uusi joskus alkaisi, niin kukaan meistä ei siitä koskaan saisi minkäänlaista signaalia tai tietoa, joten sillä ei ole oikeasti mitään väliä (paitsi jos joku haluaa pettää itseään sillä, että ei se mitään että tämä maailma tuhoutuu kun kaiken todennäköisyyden mukaan joskus jossain syntyy joku uusi maailma)

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti dana77
[QMateria on minun ymmärtääkseni ollut olemassa alkuräjähdyksestä alkaen (joka on sama asia kuin ns. ikuisesti) ja se että onko sitä ennen ollut jotain on vain filosofinen kysymys

Juuri näin. Kyseessä on nimenomaan filosofinen, ei niinkään tieteellinen kysymys, koska tieteen keinot eivät ulotu tutkimaan asiaa.

Jostakin kumman syystä tästä huolimatta teoriaa älykkäästä luojasta kaiken takana ei pidetä tieteellisenä, mutta päinvastaista teoriaa pidetään, vaikka luonnontieteellisiä todisteita on yhtä vähän molempien teorioiden puolesta.

 

[dana77]

Tiede ei ota kantaa siihen onko Jumalaa olemassa. Ainoa asia, johon se ottaa kantaa on se, että miten maailma ja maailmankaikkeus on syntynyt. Tieteen selitys poikkeaa raamatun selityksestä ja jos raamattu on jumalan sanaa jonka joka sana olisi oltava totta, niin silloin siitä että jos uskoo tieteeseen seuraa se ettei voi uskoa raamatun selitykseen, sillä ne ovat keskenään ristiriidassa.

Minä tunnen silti paljon ihmisiä, jotka omasta mielestään uskovat Jumalaan, mutta eivät usko raamattuun kirjaimellisesti, vaan he uskovat alkuräjähdykseen ja evoluutioon. Kirjaimellisesti uskovien kannaltahan nämä tapakristityt tietenkin ovat vääräuskoisia ja tuomittuja ikuiseen kadotukseen, mutta minä olen tälläisenä pakana sen verran suvaitsevaisempi, että minulle se on ihan sama, jos joku haluaa alkuräjähdyksestä käyttää lempinimeä Jumala. Samasta asiastahan on kyse kuitenkin.

 

[Aatos]

Viestin lähetti dana77
Materia on minun ymmärtääkseni ollut olemassa alkuräjähdyksestä alkaen. Ihmisen ajattelukyky on äärellinen ja siten kykenemätön esim. oikeasti ymmärtämään sellaista kuin asiaa kuin ääretön ja ikuinen. E sen materian ole tarvinnut "tulla" mistään, se on syntynyt alkuräjähdyksestä eli ts. se on ikuinen, niinkuin me tuon sanan ymmärrämme (vaikka se olisikin liian vaikeaa asian meidän ymmärtää).

Ihmisen ajattelu on todellakin äärellistä, ja siksi ihminen on kehittänyt työkaluja ratkaisemaan äärettömiä kysymyksiä.

Havainnot, matemaattiset yhtälöt fysiikan ja kemian lait.

Mutta tosiaan liian vaikeita asioita ymmärtää. Jopa Hawkings
totesi olleensa väärässä tässä hiljan. Mutta jos hän onkin väärässä siinä, että on väärässä. Asiat eskaloituu, ja nämä omat kirjoitukset senkuin heikkenevät - jos mahdollista.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti dana77
minulle se on ihan sama, jos joku haluaa alkuräjähdyksestä käyttää lempinimeä Jumala. Samasta asiastahan on kyse kuitenkin.

Nyt lähestytään aika lailla minun tapaani käsitellä asiaa. Minusta tuossa voi juuri kiteytyä se tosiasia tämän kaiken erilaisen ajattelutapojen kirjon takana. Joillekin se on vain kumman vaikea hyväksyä, mutta niinpä vaan se on meille ihmisille niin ominaista tuo omien käsitysten alttarille/kaiken yläpuolelle nostaminen.

Jumala, maailmankaikkeus, aamukahvi. Mitäpä väliä?

 

[mjr]

Kiinnostavaa keskustelua kuten yleensä tästä aihepiiristä. Jos ajattelee alkuperäistä kysymystä niin agnostisesta näkökulmasta se tuntuu pakosta oudolta ja oikeastaan vähämerkitykselliseltäkin. Yleensä ei esimerkiksi kysytä "uskotko Tyyneen Valtamereen" tai "uskotko siniseen" tms. Itse käännän kysymyksen automaattisesti muotoon "uskotko että Jumala on olemassa", mitä epäilemättä yleensä haetaankin takaa. Tosin jos kysyttäisiin vaikka että oletko sitä mieltä että olisi hyvä jos jumala olisi olemassa, niin vastauksesta tulisi pakostakin paljon nyansoidumpi.

Pelkkä Jumalan olemassaolo on ilmeisesti suht. fysikaalinen kysymys maailman sisältämistä asioista. No, miten voisi luotettavasti todistaa kaikkivaltiaan Jumalan olemassaolon, kun tähän kaikkivaltiuteen sisältyy kaikkivaltius manipuloida sekä todisteita että havaintoja niistä? Lähinnä kai tälläistä kysymystä pitäisi lähestyä todennäköisyyden perusteella. Toisella puolella olisivat erilaiset ilmoitukset Jumalan toiminnasta ja olemassaolosta Raamatusta Koraaniin ja toisella puolella tieteen toistaiseksi täysin tulokseton havannointi saman olemassaolon ja toiminnan suhteen sekä arkikokemus maailmasta, mikä ei erityisen jumalallista juhlakulkua näyttäisi olevan. Voisi kai siis sanoa, että rationaalisesti ajatellen näyttäisi siltä, ettei Jumalaa ole olemassa, mutta että täyttä varmuutta ei asiasta vielä ole ja että sellaista varmuutta on myös hyvin hankala tai jopa mahdoton edes saavuttaa. Voisiko siltikään täysin legitiimisti sanoa, että on "epätodennäköistä" että Jumala on olemassa (mikä on siis oma käsitykseni) - miten voisi reaalisesti laskea tälläistä todennäköisyyttä tai epätodennäköisyyttä?

No, agnostisesta näkökulmasta tämä on vähän hedelmätön lähestymistapa ylipäänsä. Mieluummin asettaisin koko kysymyksen sellaiseen muotoon, että tulisiko meidän elää ikään kuin Jumalaa ei olisi olemassa ja elää siltikin moraalisesti ja eettisesti - ja tähän kysymykseen vastaisin ehdottoman myöntävästi. Ei ole paljon luottaa omaan vähäiseen järkeemme, mutta oman tietoisuutemme ja älymme lisäksi meillä ei muuta ole, eikä liene uskottavaa että pitkään selviytyisimme primitiivisten paimentolaisheimojen kuriksi pitämiseksi kirjoitettuihin teksteihin... Toinen vaihtoehto on varmaan tämä sokea, lammasmainen usko, mikä ehkä voi olla lopputuloksiltaan parempi, mutta jos tämä on vaihtoehto niin miksi ei sitten otettaisi riskiä ja luotettaisi omaan älyymme? Vaikka ehkä huonosti menisikin. Anyway, oma vastaukseni itse kysymykseen on siis että pidän järkeen ja tieteeseen luottaen Jumalan olemassaoloa erittäin epätodennäköisenä.

 

[varjo]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Astun vähän vaarallisille vesille tässä, kun en alan asiantuntija ole, mutta ymmärtääkseni tämän saman asian voi selittää toisinkin. Eli aika sinänsä ei ole mikään fysikaalinen voima siinä kuin vaikkapa gravitaatio tai heikko vuorovaikutus, vaan ihmisen abstraktio siitä, mitä eri tapahtumien välillä tapahtuu. Eli jos pallo lentää paikasta A paikkaan B, kyseessä on voimien vuorovaikutus, joka siirtää pallon paikkaan B, ja ihmiset ymmärtävät tuon siirtymän osittain ajan käsitteen kautta. Samoin jos vaikka vesi muuttuu nestemäisestä höyryksi. Singulariteetissa ei ollut vastaavia tapahtumia, joten ei ollut aikakaan, jota mitata tapahtumien välillä. (Eipä tainnut olla etäisyyksiäkään). Koska ikuisuus liittyy käsitteenä aikaan, on ehkä virheellistä puhua ikuisesta maailmankaikkeudesta. Miten olisi ajaton maailmankaikkeus, jos viitataan olotilaan ennen alkuräjähdystä?

Aika on ulottuvuuskoordinaatti, eikä mitenkään riipu ihmisestä.
Leveys, pituus, syvyys, aika. Siinä on koordinaatit, joilla jonkun asian paikka ilmaistaan, jos se halutaan ilmaista tarkasti.
Jos sovit treffejä jonkun kanssa niin mitä todennäköisemmin myös ilmoitat aika-koordinaatin seuralaiselle.
Pelkkä paikka ei riittäisi.

Ulottuvuuksia tosin on matemaattisten mallien mukaan useampiakin, mutta ne ovat äärettömästi kaareutuneita ja "sulkeutuivat" miltei heti alkusingulariteetin laajenemisen alettua.

Lainausta tuosta Aatoksen lainaamasta tekstistä:
"Tunnettu massaenergian kaava E = mc2 seuraa nimenomaan erityisestä suhteellisuusteoriasta edellyttäen, että valon nopeus on vakio"

Tämä on väärin ilmaista, tosin johtuen luultavasti julkaisuympäristöstä.
Valon nopeus~c, mutta se ei periaatteessa teoreettisena suureena välttämättä ole c.
c on yleisesti suurin mahdollinen signaalinopeus ja tyhjiössä etenevä SM-aalto näyttää kulkevan aikalailla sitä vauhtia.

Jags:
"Koska sinun teoriasi mukaan joskus on ollut olemassa tila, jolloin aikaa ei ole ollut, niin osaatko selitää, millainen tämä tila on ollut"

Ei kyse ole minun teoriastani vaan koko tieteellisen maailman teoriasta. Kun aika-koordinaatti kaareutuu äärettömästi niin kyseinen tila on sellainen jota ei voi kuvata, koska myöskään tilavuus-koordinaatteja ei ole. Kyse ei varsinaisesti ole käsittämättömyydestä, vaan siitä, ettei singulariteetin kuvaukseen sovi mikään meidän arkielämässämme käyttävä termi...Ahdas, voisi olla yksi :)

"Jostakin kumman syystä tästä huolimatta teoriaa älykkäästä luojasta kaiken takana ei pidetä tieteellisenä, mutta päinvastaista teoriaa pidetään, vaikka luonnontieteellisiä todisteita on yhtä vähän molempien teorioiden puolesta"

Ei, ero on siinä, että luonnontieteellisiä todisteita ei ole ollenkaan itse älykkään luojan puolesta.
On vain samat havainnot, joihin sitten ID-väki ymppää luojansa, itseään lohduttaakseen. ID:n ikuinen ongelma on se, että miksi tarvitaan tuo luoja, kun havainnot eivät varsinaisesti osoita mitään ehdotonta tarvettakaan sellaiselle. Kyse onkin lähinnä uskosta siihen, että sellainen täytyy olla ja sitten selitetään se todella epäfysikaalisesti.

dana77:
"Materia on minun ymmärtääkseni ollut olemassa alkuräjähdyksestä alkaen"

No ei oikeastaan, materia alkoi syntyä vasta hetken kuluttua kun maailmankaikkeus jäähtyi. Mikään materia ei pysy koossa niissä olosuhteissa joissa alkumaailmankaikkeus oli Planckin ajan (10^-34 s) tienoilla.
Puhutaan säteilyn dominoimasta ajasta ja materian dominoivasta ajasta ja nykyään elämme materian aikaa.

 

[palle fontän]

En. Olen aina ihmetellyt kohua iankaikkisesta elämästä. Kauankos siellä helvetissä sitten lusitaan? Elämäähän se kai sielläkin on.

 

[Carcki]

Tämä on kysymys, jota olen kysynyt itseltäni todella pitkään. Olin ehkä enemmän epäilevällä kannalla, mutta kaikki muuttui vuosi sitten. Loppukesä 2003 oli elämäni kamalinta aikaa. Monia hirveitä asioita tapahtui yhtäaikaa, pahimpana voisin mainita parhaan ystäväni kuoleminen.
Monet asiat rassasivat päätäni, mutta olin kaukana kotoa eikä ollut ketään kenelle puhua asioista. Ei ketään muuta, paitsi Jumala. Silloin aloin rukoilla, ja se oikeasti auttoi.
Jos ihmeisiin jaksaa uskoa, niitäkin tapahtuu. En nyt väitä että Jumala tuli minulle juttelemaan tai mitään semmoista, mutta pienetkin asiat voivat olla ihmeitä. Asiat mitä Hän teki, sai minut vakuuttuneeksi hänen olemassa olostaan, hävetti että olin edes epäillyt.
Nyt siis uskon Jumalaan, ja vuosi tapahtuneen jälkeen voin reheellisesti myöntää sen, tietäen että todella tarkoitan sitä.

Ymmärrän ihmisiä jota eivät usko häneen, olinhan samoilla linjoilla ennen itsekkin. En tahdo ruveta vaatomaan Jumalan olemassaolosta, ja takoa sitä kenenkään päähän. Se pitää vaan ite kokea. Usko on niin henkilökohtainen asia, että ei voisi vähempää kiinnostaa kuka uskoo ja mihin. Minulle riittää tämä.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Carcki

Ymmärrän ihmisiä jota eivät usko häneen, olinhan samoilla linjoilla ennen itsekkin. En tahdo ruveta vaatomaan Jumalan olemassaolosta, ja takoa sitä kenenkään päähän. Se pitää vaan ite kokea. Usko on niin henkilökohtainen asia, että ei voisi vähempää kiinnostaa kuka uskoo ja mihin. Minulle riittää tämä.

Jos olisi enemmän sinunkaltaisiasi, niin ei olisi syytä turhanpäiväiseen tappeluun ja oman itsensä korostamiseen. Olisi enemmän yhteisymmärrystä. Toisaalta ei olisi juuri keskusteluakaan tai ajatusten vertailua.

Minustakin edelleen tärkeintä on että löytää sen elämyksen jostakin, tulee se sitten jumalasta, matematiikasta tai autonkorjaamisesta. Onhan se hieman yleispätevää todeta noin, mutta niin se vain on.

Tosin asioista väitteleminenkin on mukavaa, kunhan sitäkään ei ota ihan haudanvakavasti.

 

[ehcszteiN]

Lapset uskovat joulupukkiin, aikuiset uskovat jumalaan.


Jos sitä ei tästä oivalla - sitä ei oivalla.

 

[Brett]

Ihan eri ketjua etsiskelin, mutta tähän törmättyäni hurahti muutama tunti mukavasti :)
Vastaus kysymykseen että uskonko Jumalan olemassaoloon, on helppo antaa: kyllä
Mutta sen jälkeen mikään ei sitten enää olekaan helppoa, eikä niin kai kuulukaan olla. Mihin sitten perustan oman henkilökohtaisen uskoni ja miksi uskon ?

Mielestäni tämän maailman olevaisen materian on pakko olla tarkkaan suunniteltua. Alkuräjähdys on voinut tapahtua ja siitä on saattanut alkaa nykyiseen johtanut kehitys. Mutta en millään jaksa uskoa että kaikki olisi tapahtunut sattumalta, ilman minkään "älyllisen" ohjausta. Olisiko evoluutio ilman järkeä, tietoa ja ohjausta kehittänyt olioita, jotka näkevät, kuulevat ja puhuvat, joilla on millin tarkat DNA-rakenteet yms. yms. yms ? En usko että näin olisi voinut tapahtua ilman suunnittelijaa, vaikka aikaa tähän olisikin ollut äärettömästi.
Raamatussa kerrotaan 7 päivän luomis-tarinasta, joka voi olla tämän maailman ajassa hyvinkin esim. 1000 miljardia vuotta, koska sen ajan ajastahan meillä ei ole tietoa. Tuskin se nykyisenlaista aikaa ainakaan vielä oli ? Luomistarina lienee hyvin vertauskuvallinen ja ihmisen ymmärryksen vaillinaisuuden vuoksi
kerrottu tämän maan mukaisesti. Aika rajua olisikin jos siellä olisi ollut esim. auringon tai ihmisen valmistusohjeet :) Tosin ihmisen valmistuskaavasta nykyihminen itse onkin jo hyvin tietoinen.

Raamatun teksti on pääosin kerrottu sen ajan ihmisten ymmärrettävässä muodossa, mistä johtuen jotkut katkelmat sen tekstistä saattaa vaikuttaa itsestäänselvyydeltä nykyihmiselle (tosin suurimmasta osasta ei ota mitään selvää). Sitä tuskin kukaan kiistää, että teksteistä löytyy hyvin paljon tämänkin päivän arkeen neuvoja ja viisauksia, uskoi Raamatun olevan Jumalan sanaa tai ihmisen sanaa.
Enemmän tulkinnanvaraisia asioita ovatkin sitten Raamatun lupaukset ja ennustukset. Itse tulkitsen ennustustekstien kertovan yllättävän tarkasti siitä mitä on tapahtunut, mitä nyt on ja mitä on tapahtuva, niinkuin Raamatussakin todetaan.

Omaan uskooni "kohdistuvat ongelmat" ovat varmaankin aika lailla samankaltaiset kuin muillakin: Miksei rukouksiin vastata ? Miksi Jumala ei tehnyt uutta maailmaa samantien kun tämä alkoi mennä ns. päin p:tä ? Miksi saatanaa ei tuhottu jo ennen maailmanluomista tai sen ilmestyessä maailmaan ?
Miksei Jumala ilmoita itsestään kaikille ihmiselle, jotta olisi helpompaa uskoa ? Jne....
Näihin lapsenmielisiin kysymyksiin ei vastauksia varmaan löydy koskaan, mutta siitä huolimatta Jumalaan ja Raamattuun uskominen on minulle helpompaa kuin uskominen tyhjään joka vaan luo ja rakentaa millintarkasti tyhjästä kun ei muuta osaa.

Ja täytyy sekin vielä todeta, että tässä maailmassa, omassa elämässä ja muiden elämässä on tapahtunut niin paljon "yliluonnollisia" ja suurempia merkityksiä omaavia asioita, että on jäänyt tietynlainen varmuus siitä, että kaikella on oma ennalta määrätty suunnitelmansa, kuten Raamattukin kertoo. Ja kyllä niihin rukouksiinkin on vastauksia välillä tullut, mitä tärkeämpiä ja puhtaampia pyynnöt ovat, sen paremmin apua tulee. Tai ainakin ne antavat itselle voimaa ja uskallusta järjestää huonosti olevia asioita kuntoon.

 

[The Original Jags]

Eräs 1900-luvun merkittävimmistä ateismin soihdunkantajista, filosofi ja tiedemies Anthony Flew on alkanut uskomaan Jumalaan.

http://ap.tbo.com/ap/breaking/MGB5UU1EJ2E.html

Näin sitä ihmisen elämänkatsomus voi vaihtua vanhoilla päivilläkin.

"At age 81, after decades of insisting belief is a mistake, Antony Flew has concluded that some sort of intelligence or first cause must have created the universe. A super-intelligence is the only good explanation for the origin of life and the complexity of nature, Flew said in a telephone interview from England. "

 

[jepujee]

Viestin lähetti The Original Jags
Eräs 1900-luvun merkittävimmistä ateismin soihdunkantajista, filosofi ja tiedemies Anthony Flew on alkanut uskomaan Jumalaan.

Näin sitä ihmisen elämänkatsomus voi vaihtua vanhoilla päivilläkin.

Se on siitä kiitollista tuo uskoon hurahtaminen, että sen voi tehdä sitten kuolinvuoteellaan. Kun ensin rilluttelee ja rötöstelee 80 vuotta ja voimat alkaa ehtyä niin jotkut piruparat alkavat toivoa jatkoaikaa elämälle. Tulee mieleen Speden sketsi, jossa Vesku Loiri kuolinvuoteellaan lojuvana vanhuksena sai kohtauksen, ja sai vaivoin sanottua sanan "pallo!", jolloin omainen toi futiksen potkuetäisyydelle. Vanhus potkaisi palloa ja heitti henkensä, jonka jälkeen omaiset tokaisivat " No, eipähän potkaissut tyhjää".