Uskotko Jumalaan?

[godspeed]

Uskonnothan ovat tarkoituksellisen kapeita, aina osin suljettujakin selitysmalleja asioille.

Ei minun tarvitse tämän asian suhteen selittää mitään pidemmän kaavan kautta, kun tunnut itsekin tietävän millaisesta vapaaehtoisesta itsepetoksesta on kyse. Minä epäilen ettei ihminen tule koskaan ymmärtämään kovinkaan monia asioita, mutta hyväksyn sen mukisematta sen sijaan että alkaisin täysin kritiikittömästi uskoa kuvailemasi mukaisiin älyllisen kyvyttömyyden lanseeraamiin mielikuvituksen tuotteisiin.

 

[Klose16]

Ei minun tarvitse tämän asian suhteen selittää mitään pidemmän kaavan kautta, kun tunnut itsekin tietävän millaisesta vapaaehtoisesta itsepetoksesta on kyse. Minä epäilen ettei ihminen tule koskaan ymmärtämään kovinkaan monia asioita, mutta hyväksyn sen mukisematta sen sijaan että alkaisin täysin kritiikittömästi uskoa kuvailemasi mukaisiin älyllisen kyvyttömyyden lanseeraamiin mielikuvituksen tuotteisiin.

No siellähän ollaan herkkänä. Juuri tarkempi erittely vaikka itsepetoksesta olisi mielenkiintoista, kun omaat siitä vielä - tois(t)en puolesta - niin vahvat tiedot.

Itse en suhtaudu asiaan kovinkaan kiihkomielellä, mielestäni vain toiseen suuntaan sattuu olemaan huomattavan vahvemmat argumentit. Tosin mitään kovin varmaa ei silti voida sanoa.
Ymmärrän myös ateisteja mutta myös heidän ideologiansa on kovin puutteellinen imo.

 

[godspeed]

No siellähän ollaan herkkänä. Juuri tarkempi erittely vaikka itsepetoksesta olisi mielenkiintoista, kun omaat siitä vielä - tois(t)en puolesta - niin vahvat tiedot.

En voi puhua toisten puolesta, mutta heistä fiksutkin kyseenalaistavat tietonsa, kuten jo itsekin olet tehnyt myöntämällä ettet edes oikeastaan taida uskoa. Kunhan nyt vain yrität löytää jonkin helpoimman selityksen asioille, mikä on älyllistä laiskuutta.

Itse en suhtaudu asiaan kovinkaan kiihkomielellä, mielestäni vain toiseen suuntaan sattuu olemaan huomattavan vahvemmat argumentit. Tosin mitään kovin varmaa ei silti voida sanoa.
Ymmärrän myös ateisteja mutta myös heidän ideologiansa on kovin puutteellinen imo.

En suhtaudu itsekään kiihkomielellä, koska pidän tällaista keskustelua lähinnä ajantappona silloin kun on tylsää. Mutta noin muuten, joko ihmisellä on pyrkimys saada tietoa ja sitten on pyrkimys stimuloida mielikuvitusta. Kumpi pyrkii totuuteen? Se tässä kai on kysymyksenä. Ihmisen äly on joka tapauksessa puutteellista ja aika vähän tiedetään asioista senkin takia, ettei siihen riitä kenenkään aika. Miten ihmeessä uskomus tässä tapauksessa voisi olla vahvempi argumentti, sillä uskomuksetkin muuttuvat jatkuvasti.

 

[Klose16]

En voi puhua toisten puolesta, mutta heistä fiksutkin kyseenalaistavat tietonsa, kuten jo itsekin olet tehnyt myöntämällä ettet edes oikeastaan taida uskoa. Kunhan nyt vain yrität löytää jonkin helpoimman selityksen asioille, mikä on älyllistä laiskuutta.

Sinä tulkitset päin mäntyjä. Uskon mutta ei sillä periaatteessa väliä ole. En minä etsi varsinaisesti helppoa ratkaisua vaan parasta, voi se olla käytännöllinenkin. Johonkin tieteisiin turvautuvat ovat kuin metsässä elinikänsä ympyrää pyörisivät eivätkä tiedä mitä edes etsivät.
Ateistit aina turvautuvat tuohon "älyllistä laiskuutta" -juttuun, koska haluavat esiintyä älykköinä.

En suhtaudu itsekään kiihkomielellä, koska pidän tällaista keskustelua lähinnä ajantappona silloin kun on tylsää.

Tästä olen nykyisin samaa mieltä.

Mutta noin muuten, joko ihmisellä on pyrkimys saada tietoa ja sitten on pyrkimys stimuloida mielikuvitusta. Kumpi pyrkii totuuteen? Se tässä kai on kysymyksenä. Ihmisen äly on joka tapauksessa puutteellista ja aika vähän tiedetään asioista senkin takia, ettei siihen riitä kenenkään aika. Miten ihmeessä uskomus tässä tapauksessa voisi olla vahvempi argumentti, sillä uskomuksetkin muuttuvat jatkuvasti.

Tuossa nyt yksinkertaistat kuviota tuhottomasti. En minä ainakaan torju tietoa tai mielikuvitusta.
Lopulta sitä joutuu kuitenkin itse päättämään minkälainen näkemys nyt ns. maistuu parhaalta. Pelkän konsensuksen mukana meneminen on mielestäni vähän laiskaa ja hyvin mieletöntä.

 

[godspeed]

Sinä tulkitset päin mäntyjä. Uskon mutta ei sillä periaatteessa väliä ole. En minä etsi varsinaisesti helppoa ratkaisua vaan parasta, voi se olla käytännöllinenkin. Johonkin tieteisiin turvautuvat ovat kuin metsässä elinikänsä ympyrää pyörisivät eivätkä tiedä mitä edes etsivät.

Parhaan ratkaisun etsiminen on kyllä joo fiksua, ja siihen aika moni pyrkii riippumatta näkemyksistään koska selviytymistä tämä on meidän kaikkien osalta. Sellaista elämä on, ettei todellisuudessa tiedetä mitä etsitään, jollei sitten ajattele yksioikoisesti rahan kautta. Tiede ei auta ratkaisemaan mitään henkilökohtaisia asioita, eikä se siihen pyrikään, vaan kylmä todellisuus on aika vaikea kohdata sen vuoksi, että erinäiset uskomukset ovat erittäin suosittuja niiden jokaisen yksilön egoa lämmittävän henkisyyden vuoksi. Tämä koskee kaikkia uskontoja riippumatta oletko buddha, jeesustelija vai isiksen pauloissa oleva sekopää. Kaikki uskovaiset toki eivät ole sekopäitä, mutta monia yhdistää ikävä kyllä aika erikoiset ajatusmallit. Sinä et kuulu heihin, koska vaikutat aika käytännölliseltä.

Tuossa nyt yksinkertaistat kuviota tuhottomasti. En minä ainakaan torju tietoa tai mielikuvitusta.
Lopulta sitä joutuu kuitenkin itse päättämään minkälainen näkemys nyt ns. maistuu parhaalta. Pelkän konsensuksen mukana meneminen on mielestäni vähän laiskaa ja hyvin mieletöntä.

En itse ajattele muiden mukaan, minkä vuoksi väistelen jatkuvasti luoteja. Olen aika henkevä persoona lopulta, jonka vuoksi olen muun muassa joutunut kuuntelemaan narsistisyytöksiä ihmisten osalta, jotka eivät minua yhtään tunne. Olen aika varma, että olet myös vitun väsynyt kuuntelemaan jatkiksen eri kirjoittajien osalta trollisyytöksiä. Syystä tai toisesta, ihmiset karsastavat aina ajatuksia joita he eivät tunne, tai joihin he eivät voi samaistua. Eivätkä he oikeastaan ole kykeneväisiä edes niitä tulkitsemaan muuten, kuin oman ajatusmaailmansa kautta, mutta silloin kun joku käsittää väärin, on tärkeää pyrkiä selvittämään ajatuksiaan. Koen, että me ymmärrämme toisiamme kohtuullisesti. vaikka olisimme eri mieltä asioista.

 

[adolf]

On aika mielenkiintoinen juttu kuinka onnellisuutta voi kokea silloin, kun tajuaa oman pienuutensa. Tulee sellainen nöyrä tunne, jolloin ymmärtää olevansa vain pieni osa tätä suurta maailmaa. Jotenkin silloin tulee hyvin turvallinen olo ja maailma on ehkä jotenkin entistä paremmin läsnä. Ehkä sitä silloin vapautuu samalla kaikesta turhasta ylimääräisestä, millä ei loppupeleissä ole elämässä suurta merkitystä.

Yksi paikka missä tällaisen kokemuksen voi saada on luonto. Siellä ymmärtää monesti oman pienuuden ja se vetää jotenkin nöyräksi, jolloin sitä kiinnittyy jotenkin helpommin tähän ympäröivään maailmaan. Tuntee samalla elävänsä. Aika paradoksaalista eli elää ja on onnellinen silloin, kun tuntee oman pienuutensa. Toisaalta samanlainen kokemus liittyy myös Jumalaan. Se nöyryys ja pienuus mikä sitä kauttakin tulee tekee onnelliseksi, ainakin siinä hetkessä. Enkä tarkoita sillä mitään alistumista suuremman tahtoon vaikka toki siitäkin uskossa on kyse.

En tiedä, vaikea selittää näitä kokemuksia ja kenties kyse on hyvin yksilöllisestä jutusta.

Selailin vähän ketjua ja löytyi kyllä oivallinen kirjoitus. En ole itse millään tavalla uskonnollinen, mutta ei tarvitsekaan olla kokeakseen jotain tämmöistä.

 

[Fordél]

Selailin vähän ketjua ja löytyi kyllä oivallinen kirjoitus. En ole itse millään tavalla uskonnollinen, mutta ei tarvitsekaan olla kokeakseen jotain tämmöistä.

Kiitos. Tarkoittaako tämä, että olet kokenut itse jotain tämän suuntaista?

 

[adolf]

Kiitos. Tarkoittaako tämä, että olet kokenut itse jotain tämän suuntaista?

No kyllähän se joo siis tarkoittaa. Luonnossa juurikin kokee ja voi niitä odottamatta tulla joskus muutoinkin tuollaisia kuvailemasi kaltaisia tiloja.

On yhteydessä johonkin itseään suurempaan. Koen että ne on hengellisiä kokemuksia, vaikka toistan nyt itseäni kun sanon että uskontoon ne eivät liity millään tavalla.

 

[BileTooth]

Mä taas näen, että usko ja tiede pyrkivät vastaamaan ihan eri kysymyksiin, ja kilpailevat siten ihan eri sarjassa keskenään. Tiede perustuu ulkoiseen havainnointiin ja pyrkii löytämään selityksiä, teorioita ja malleja eri luonnon ilmiöille, joita ihminen havaitsee. Usko taas perustuu sisäiseen kokemukseen ja pyrkii vastaamaan isompiin kysymyksiin, kuten mikä on elämän tarkoitus, miksi olen täällä, jne. Tiede tuskin tulee ikinä pystymään vastaamaan esimerkiksi kysymykseen mikä on elämän tarkoitus.

Tiedehän nimenomaan vastaa myös kysymyksiin, kuten mikä on elämän tarkoitus. Kaiken sen pohjalta, mitä tällä hetkellä tiedetää, näyttäisi siltä, että elämällä ei ole tarkoitusta. Elämää vain on, koska fysiikan lait universumissamme ovat sellaiset, että ne mahdollistavat sen synnyn.

On mahdollista, että tiede löytää samaan kysymykseen myös erilaisen vastauksen, mutta näillä näkymin se ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Mitä pidemmälle tiede on edennyt, sitä enemmän tällainen uskon ja uskonnon harrastama "tarkoituksen etsiminen" kaikelle mahdolliselle on alkanut näyttää tyhjänpäiväseltä touhulta.

 

[Rod Weary]

Elämän tarkoitus on äärimmäisen yksinkertainen asia. Syö, kunnes tulet syödyksi.

 

[Stigu]

Tiedehän nimenomaan vastaa myös kysymyksiin, kuten mikä on elämän tarkoitus. Kaiken sen pohjalta, mitä tällä hetkellä tiedetää, näyttäisi siltä, että elämällä ei ole tarkoitusta.

Mistä voisin lukea tieteellisen tutkimuksen tästä aiheesta?

 

[Rod Weary]

Mistä voisin lukea tieteellisen tutkimuksen tästä aiheesta?

Asiaa ovat käsitelleet ainakin Kurt Vonnegut (Titanin seireenit) ja Douglas Adams (tämän jätän kotiläksyksi). Vastaus pitää tosin etsiä noista rivien välistä, mutta sanoma on aika selvä.

 

[MustatKortit]

...On mahdollista, että tiede löytää samaan kysymykseen myös erilaisen vastauksen, mutta näillä näkymin se ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Mitä pidemmälle tiede on edennyt, sitä enemmän tällainen uskon ja uskonnon harrastama "tarkoituksen etsiminen" kaikelle mahdolliselle on alkanut näyttää tyhjänpäiväseltä touhulta.

Eihän tuo etsintä nyt mitään turhanpäiväistä touhua ole. On sinällään aika sama, onko uskova ihminen oikeassa tai väärässä uskossaan, kunhan se tarjoaa hänelle mielenrauhaa ja toivoa jostain paremmasta.

Napoleonkin järkimiehenä uskonnottoman hirmuhallinnon ja rauhattomuuksien jälkeen palautti pikapikaa kirkon asemaa takaisin paremmaksi, vaikkei itse uskovainen ollutkaan.

 

[adolf]

Eihän tuo etsintä nyt mitään turhanpäiväistä touhua ole. On sinällään aika sama, onko uskova ihminen oikeassa tai väärässä uskossaan, kunhan se tarjoaa hänelle mielenrauhaa ja toivoa jostain

Tästä asiasta voi olla voimakkaastikin eri mieltä.

 

[BileTooth]

Eihän tuo etsintä nyt mitään turhanpäiväistä touhua ole. On sinällään aika sama, onko uskova ihminen oikeassa tai väärässä uskossaan, kunhan se tarjoaa hänelle mielenrauhaa ja toivoa jostain paremmasta.

Napoleonkin järkimiehenä uskonnottoman hirmuhallinnon ja rauhattomuuksien jälkeen palautti pikapikaa kirkon asemaa takaisin paremmaksi, vaikkei itse uskovainen ollutkaan.

Tarkoitinkin tyhjänpäivästä siinä tapauksessa, että jokin tarkoitus asioille halutaan löytää. Toki etsiä saa ja pitää, mutta vastaus alkaa näyttää koko ajan selvemmältä. Tarkoituksen etsimisen sijaan voisikin kannustaa esimerkiksi luomaan itse omat tarkoituksensa asioille.

@Stigu perehdy esimerkiksi kosmologiaan ja kvanttifysiikkaan niin huomaat, että tämän hetkisen tiedon perusteella loogisin päätelmä on juurikin tämä. Toki aiheesta on myös kirjoitettu ja puhuttu paljon meitä paljon viisaampien toimesta. Tässä esimerkiksi Sean Carrollin luento aiheesta:
From Particles to People: The Laws of Physics and the Meaning of Life

Linkki vie Youtubeen.

Edit: Tässä toinen luento, joka sopii täydellisesti myöskin ketjun aiheeseen: Sean Carroll - God is not a Good Theory

 

[Stigu]

@Stigu perehdy esimerkiksi kosmologiaan ja kvanttifysiikkaan niin huomaat, että tämän hetkisen tiedon perusteella loogisin päätelmä on juurikin tämä.

Kiitos linkeistä. Tuli opiskeluaikoina luettua mm. kosmologiaa ja kvanttifysiikkaa jatko-opintoina 3-5 vuotta, joten aihe ei ole ihan tuntematon.

Käyn nuo linkit paremmalla ajalla läpi, mutta veikkaan, että niiden sisältö on sama kuin kaikkien muidenkin aihetta käsittelevien tieteellisten julkaisuiden: Tiede ei ole löytänyt tai havainnut mitään, mikä viittaisi elämän tarkoitukseen. Syy tähänkin on selvä: "Elämän tarkoitus" on tieteelle liian abstrakti käsite. Toisaalta sitä ei pystytä havainnoimaan millään ilmaisimilla, ja toisaalta sen ympärille on mahdotonta rakentaa teorioita. Tämän vuoksi tieteen ainoa viesti voi olla: "Elämälle ei ole tämän hetkisen tiedon perusteella havaittu mitään tarkoitusta". Tai sitten puhutaan lisääntymisestä, evoluutiosta ja eloonjäämisestä tai siitä, että maailmankaikkeus on voinut syntyä ilman Jumalaa.

Useille tieteeseen uskoville nuo selitykset riittävät, mutta itse suhtaudun niihin yhtä skeptisesti kuin Jehovan todistajien (tjsp) Lopun ajan tukkiin, jolle mahtuu 150 000 ihmistä. Toi että tiede otta kantaa elämän tarkoitukseen on hieman sama, kuin Himalajan juurella oleva muurahainen, joka sanoo muille kavereilleen kolmen askeleen jälkeen, ettei mikään viittaa siihen että edessä olisi nousua.

 

[MustatKortit]

Tästä asiasta voi olla voimakkaastikin eri mieltä.

Tarkoitinkin tyhjänpäivästä siinä tapauksessa, että jokin tarkoitus asioille halutaan löytää. Toki etsiä saa ja pitää, mutta vastaus alkaa näyttää koko ajan selvemmältä. Tarkoituksen etsimisen sijaan voisikin kannustaa esimerkiksi luomaan itse omat tarkoituksensa asioille.

@Stigu perehdy esimerkiksi kosmologiaan ja kvanttifysiikkaan niin huomaat, että tämän hetkisen tiedon perusteella loogisin päätelmä on juurikin tämä. Toki aiheesta on myös kirjoitettu ja puhuttu paljon meitä paljon viisaampien toimesta. Tässä esimerkiksi Sean Carrollin luento aiheesta:
From Particles to People: The Laws of Physics and the Meaning of Life

Linkki vie Youtubeen.

Edit: Tässä toinen luento, joka sopii täydellisesti myöskin ketjun aiheeseen: Sean Carroll - God is not a Good Theory

Minun mielestäni ollaan vähän harharetkillä, kun pohditaan "uskotko jumalaan"-nimisessä ketjussa aihetta tieteellisen näytön kautta. Usko (saati toivo tai rakkauskaan) johonkin ei koskaan ole kiinni tieteestä, näytöstä tai koetuloksista.

Itse olen monesti miettinyt tässä yhteydessä Norman Macleanin koskettavaa omaelämäkerrallista pienoisromaania "Ja keskellä virtaa joki", jonka teema etenkin rakkauteen (mutta myös toivoon ja uskoon..) liittyen on se, että itse asiassa voimme täysin pyyteettömästi rakastaa, uskoa ja toivoa, ilman täyttä ymmärrystä. Maclean tietysti kirjoittaa etenkin omasta veljestään, joka koki nuorena väkivaltaisen kuoleman ja tuntui yhtä aikaa aina vieraalta, mutta kuitenkin niin tutulta.

Anyways, itse olen tieteeseen maailmankatsomukseni nojaava henkilö, mutta näen selvän eron suhteessa uskomuksiin ja uskontoihin, jotka ovat jokaisen henkilökohtaisia ja voivat varioida hyvinkin paljon. Ylivieskan kirkkopalon jälkeen Ylen sivuilla haastateltu diakonissa sai lohtua nahkakantisesta raamatustaan ja psalmeista. Raamattuun voi suhtautua hyvinkin monella eri tavalla, mutta sen sisällön ja sanoman tuomaa lohtua ihan aitona tunnetilana ja tuntemuksena tälle ihmiselle ei tule vähätellä.

 

[Morgoth]

Ylivieskan kirkkopalon jälkeen Ylen sivuilla haastateltu diakonissa sai lohtua nahkakantisesta raamatustaan ja psalmeista. Raamattuun voi suhtautua hyvinkin monella eri tavalla, mutta sen sisällön ja sanoman tuomaa lohtua ihan aitona tunnetilana ja tuntemuksena tälle ihmiselle ei tule vähätellä.

Voisi viisastella, että luultavasti se samanainen Raamattu toi myös kaiken tuskan tälle diakonisalle. Hän tuskin suri pelkkää tuhoutunutta rakennusta vaan samassa tuhoutui jotain hengellistäkin, joka oli lähtöisin tuon kirjan psalmeista yms.

 

[MustatKortit]

Voisi viisastella, että luultavasti se samanainen Raamattu toi myös kaiken tuskan tälle diakonisalle. Hän tuskin suri pelkkää tuhoutunutta rakennusta vaan samassa tuhoutui jotain hengellistäkin, joka oli lähtöisin tuon kirjan psalmeista yms.

Eiköhän mukana ollut ihan maallistakin surua, kun kymmeniä vuosina työpaikkana toiminut monien muistojen tyyssija tuhoutui. Poikansa näytti olevan lääkäri ammatiltaan, ilmeisesti uskonnollinen perhetausta huolimatta kirkkoherra-isästä ja diakonissa-äidistä ei ole ristiriidassa tieteellisen maailmankuvan kanssa, vaan tässäkin on löydettåvissä tasapaino.

 

[Vintsukka]

Useille tieteeseen uskoville nuo selitykset riittävät

Onko sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät usko tieteeseen? Tieteen olemassaolosta on kuitenkin aika selvät näytöt.

 

[Amerikanihme]

Niin ja vielä, kun hän kerran on kaikkivoipa, niin miksi hän ei tehnyt raamtusta yksiselitteistä ja tietenkin, miksi hän ei järjestä todisteita olemassaolostaan?

Unohtui vastata tähän, pahoitteluni. Olen kyllä tähän samaan kysymykseen oman vastaukseni antanut muutamaan kertaan muistaakseni tässä ketjussa, mutta toistetaan nyt vielä.

Mitä seuraisi siitä, jos Jumala koko ajan todistaisi olemassaolonsa? Hän puuttuisi jatkuvasti maailman kulkuun. Tuskin sitten enää tuota ihmisen vapaata tahtoa enää olisi oikein olemassa, jos kaikessa Jumala olisi heti näyttämässä itsensä. Joten siinä ikään kuin pakotettaisiin ihmiset uskomaan, minun mielestäni. Ehkä Jumala on nähnyt ainoaksi keinoksi erottaa jyvät akanoista antamalla ihmiselle tämän uskon mahdollisuuden, ja täten olemalla puuttumatta koko ajan maailman kulkuun näyttävällä tavalla. Uskovaiset kyllä uskovat, että Jumala puuttuu tai sanotaanko auttaa kyllä ihmistä vähän vähemmän näkyvyyttä saavilla tavoilla, joten ei Hän ole kokonaan hylännyt maailmaa, uskotaan.

Toinen tähän liittyvä asia on se, että jos Jumala koko ajan estäisi minkään pahan tapahtumisen maailmassa, niin emmehän me enää eläisi tässä maailmassa, vaan eläisimme paratiisissa jo nyt. Ei mitään pahaa tapahtuisi missään. Uskon, että Jumala kaiken ymmärtävänä on nähnyt, että paratiisi onnistuu vain jyvät akanoista erottamalla, eikä pakottamalla. Voi olla, että on jokin muukin selitys.

Ja sitten vielä, kommentoimalla muidenkin esittämää kritiikkiä, se, että esim. pikkulapset poistuvat keskuudestamme ennen kuin heillä on mahdollisuutta edes osoittaa mihin joukkoon he haluavat kuulua, on ehkä loppupeleissä joku Jumalan erityinen rakkaudenosoitus, syistä, joita me emme ehkä pysty edes ymmärtämään. Esim. tulevaisuuteen "näkevänä" hän voisi "nähdä" vielä hirveämpiä ja pidempiaikaisia kärsimyksiä tapahtuvan tällaiselle lapsena poisotetulle ihmiselle. Ja ehkä Hän järjestää siten, että tällainen lapsi ei kuitenkaan kärsi jollain tavalla niin paljon, kuin miltä näyttää. Oli miten oli, mielestäni on meiltä vähän ylimielistä sanoa, että me tiedämme paremmin kuin tällainen Jumalaolento, minkä tapahtuminen on oikein ja minkä väärin, ja milloin mistäkin syystä.

Minusta on hyvin erikoista, mikäli noita kahta ensimmäistä kappaletta ei näe ristiriitaisiksi keskenään. Ainoa mahdollinen selitys on, että jumala ei ole kaikkivoipa jos hän tuolla tavalla erehtyy.

Kuinka voit noin ehdottomasti tietää, että tuo on ainoa mahdollinen selitys? Ehkäpä tuo laki luotiin esimerkiksi siksi, että se olisi siellä muistuttamassa tulevaisuuden ihmisiä siitä, että ihmistä yritettiin ohjailla lakien avulla, mutta ihmisen tottelemattomuus ei moiseen soveltunut. Joten ottakaamme opiksi siitä? Tai kai siinä on muitakin mahdollisuuksia. Jos nyt tällainen Jumalaolento kuvitellaan mahdolliseksi, niin kaipa Tämä paremmin tietäisi kuin ihmisen rajallinen logiikka, mikä on se todellinen selitys? Sanomalla, että "me tiedämme oikean selityksen" kohotamme mielestäni itsemme ainakin Jumalaolennon veroisiksi, jollemme Jumalaolentoa vielä tietävämmiksi ja älykkäämmiksi.

Yhtä hämmästynyt olen jos joku ei näe mitä egoistista on luomiskertomuksessa jossa ihminen luodaan luomakunnan kruunuksi ja täydellisen jumalan omaksi kuvaksi.

Minä voisin nähdä sen egoistisena Jumalan kannalta, että Hän loi jotain ihan itsensä kaltaisekseen, ainakin joiltakin ominaisuuksiltaan. Mutta selityksenä siihen käsittääkseni oli rakkaus, Jumala halusi jakaa rakkautensa. Tietenkin, jos näet luomiskertomuksen ihmisen omasta päästään keksimäksi tekstiksi, niin silloin se näyttää varmaankin egoistisena ihmisen kannalta, mutta Kristinuskossapa teksti nähdäänkin Jumalalta tulleena, ihmisen vaan alas papyrukselle tai muulle kirjoitusalustalle merkkaamalta.

Koko maailmankaikkeus on hienosäädetty, että ihmisen olemassaolo olisi mahdollista. Kuulostaa aika paljon enemmältä kuin merkityksettömänä pölyhiukkasena oleminen tyhjyyden keskellä.

Eikös tuo ole tieteenkin paras selitys tällä hetkellä, että elämme täällä koska luonnonvakioilla nyt on juuri nuo tarkat arvonsa, olkoon syy sitten mikä vain?

Kreationismin keskeinen sanoma minulle on, että "Jumala loi". Se, mitä loi, miten, ja milloin, ei käy Raamatusta tai perimätiedostakaan yksiselitteisesti selville kaikin osin. Ja koska Jumala loi tiettävästi Raamatun mukaan koko maailmankaikkeuden (jos sitä vähän vapaammin tulkitsee), niin silloin tuo ihmisen asema tuntuu minusta aika pieneltä pölyhiukkaselta valtavan maailmankaikkeuden keskellä. Se, että Jumala sitten sanoo välittävänsä tästä pölyhiukkasesta kovastikin, on sitten eri asia.

On vain kaikista loogisinta, että ihminen on luonut Jumalan, eikä toisinpäin. Ja ihan siksi noin sellaisesta psykologisesta syystä, että ihminen ajattelee väistämättä kaiken itsensä kautta, varsinkin silkkaan tulkintaan perustuvissa uskonasioissa.

Mutta usko eroaakin rationaalisuudesta siinä, ettei mennä sillä logiikalla joka reiästä läpi vaan osa asioista pitää jättää mysteereiksi ja uskon asioiksi. Tuon takia rationaalisuuden ja logiikan avulla uskoa ei voi millään koskaan ymmärtää, luulisin. Usko sisältää sen olettamuksen, että on olemassa enemmän kuin tämä pelkkä viiden aistin vaistoama kokonaisuus, ja kaikki ei ole niin mustaa ja valkoista kuin luulisi. Mutta jos menee pelkästään logiikalla, niin eihän tuota voi koskaan hyväksyä tai ymmärtää.

Ja miksi ihmisen on pakko ajatella kaiken itsensä kautta? Kristinuskossa ainakin uskotaan, että Jumala ohjaa näitä päätöksiä ja ajatuksia, jos on valmis päästämään irti tuosta itsekeskeisestä ajattelustaan ja esim. rukoilla apua. Ja voihan sitä ajatella muidenkin avulla, eli uskoa muita ihmisiä enemmän kuin itseään. Ja ehkä on muitakin keinoja, niin ettei kaikki tapahdu aina sen oman logiikan ja päätöksenteon avulla.

 

[Redcoat]

Käyn nuo linkit paremmalla ajalla läpi, mutta veikkaan, että niiden sisältö on sama kuin kaikkien muidenkin aihetta käsittelevien tieteellisten julkaisuiden: Tiede ei ole löytänyt tai havainnut mitään, mikä viittaisi elämän tarkoitukseen. Syy tähänkin on selvä: "Elämän tarkoitus" on tieteelle liian abstrakti käsite. Toisaalta sitä ei pystytä havainnoimaan millään ilmaisimilla, ja toisaalta sen ympärille on mahdotonta rakentaa teorioita. Tämän vuoksi tieteen ainoa viesti voi olla: "Elämälle ei ole tämän hetkisen tiedon perusteella havaittu mitään tarkoitusta". Tai sitten puhutaan lisääntymisestä, evoluutiosta ja eloonjäämisestä tai siitä, että maailmankaikkeus on voinut syntyä ilman Jumalaa.

Ja tällainen päätelmä on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin "hukkaamani avainnippu ei ole tällä kadulla, koska sitä ei näy katulampun alla ja muualla taas on liian pimeää etsiä".

Ainakin tuo jälkimmäinen nimim. BileToothin linkki johtaa videoon, joka on alun perin lähtöisin Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen yhteisen "Philosophy of Cosmology"-projektin Youtube-kanavalta (linkki ohessa). Hyvin mielenkiintoista materiaalia toki, mutta kuten jo tuo nimi antaa ymmärtää, ei kyse ole mistään filosofiasta vapaasta ja puhtaasti luonnontieteellisestä argumentoinnista, vaan tuossa liikutaan jossain tieteen ja filosofian, osittain esim. metafysiikan rajoilla. Samaten on huomionarvoista se, että pikaisesti vilkaisten ainakin merkittävä vähemmistö noista luennoitsijoista näyttäisi olevan teistejä (ehkä n. 30% jos rajoitutaan nimiin, joihin olen aiemmin törmännyt - ja voi olla paljon enemmänkin, koska outoja nimiä on mukana paljon) ja osa heistä argumentoi suoraan teismin puolesta jokseenkin samalla pelikentällä ja samoilla pelisäännöillä, joila aiemmin mainitussa linkissä esiintyvä Sean Carroll pyrkii hyökkäämään teismiä vastaan.

 

[adolf]

Minun mielestäni ollaan vähän harharetkillä, kun pohditaan "uskotko jumalaan"-nimisessä ketjussa aihetta tieteellisen näytön kautta. Usko (saati toivo tai rakkauskaan) johonkin ei koskaan ole kiinni tieteestä, näytöstä tai koetuloksista.

Itse olen monesti miettinyt tässä yhteydessä Norman Macleanin koskettavaa omaelämäkerrallista pienoisromaania "Ja keskellä virtaa joki", jonka teema etenkin rakkauteen (mutta myös toivoon ja uskoon..) liittyen on se, että itse asiassa voimme täysin pyyteettömästi rakastaa, uskoa ja toivoa, ilman täyttä ymmärrystä. Maclean tietysti kirjoittaa etenkin omasta veljestään, joka koki nuorena väkivaltaisen kuoleman ja tuntui yhtä aikaa aina vieraalta, mutta kuitenkin niin tutulta.

Kyllä kyllä ja eihän kukaan voi toiselle ruveta kertomaan että miten sinun kuuluu rakastaa. Sitä minä vaan että ihan mihin tahansa ei kumminkaan ole suotavaa ruveta uskomaan. Se on uskonnollisuutta, jossa todellisuus luodaan sellaiseksi mihin itse kukin lahko on sen omassa päässään päättänyt luoda. On ihan täysin loogista minun mielestäni että sitten nämä lahkot joutuvat toistensa kanssa törmäyskursseille ja sieltä syntyy sitten konfliktit.

Voiko rakkaus elää semmoisessa ilmapiirissä, jossa todellisuus kielletään ja aletaan uskomaan ihan mihin tahansa? Sen takia ei alun alkajankaan kannata ruveta uskomaan "ihan mihin tahansa". Reality check on paikallaan.

Äh, tästä tuli sekavaa.

 

[adolf]

Mutta eilen illalla minulle tuli vielä mielenkiintoinen ajatus päähän että mikä ihan alun alkajaan on se perimmäinen syy mikä ihmisen saa hurahtamaan uskontoon?

Kun siis ei minun mielestäni tarvitse olla mitenkään hirveän älykäs että tajuaa sen mielettömyyden että meillä on hinduismi, islaminusko, kristinusko eri koulukuntineen, juutalaisuus etc. Ja jokainen väittää että heidän sanomansa on se ainoa oikea. Siis tämähän on aivan absurdi tilanne, eikö? Tarvitseeko ihmisen ajattelun olla jotenkin kovin laiskaa, että ei näe sitä miksi on ihan mielipuolista väittää että meidän jumala on juuri se kaikista kymmenistä tuhansista maailman keksityistä jumalista se ainut oikea, mutta teidän omanne ei ole? Kun kuuntelee jotain voimakkaasti uskonnollista ihmistä, niin se puhe on usein ylimielistä, itsekeskeistä ja siinä ei vain ole sitä rakkautta ollenkaan, mistä se ihminen niin kiihkeästi puhuu. Jollain "pyhällä miehellä" on mukamas tieto kaikesta ja itse kaikkivaltiaan tahdosta. Kyllähän jokaisen järjissään olevan ihmisen moraalikäsitys sotii tuollaista ajattelua vastaan.

Mutta rupesin siis miettimään sitä että onko se niin että ihan valtaosa maailman ihmisistä ketkä lukevat itsensä uskonnollisiksi, niin heidät voidaan jakaa kahteen eri luokkaan näin karkeasti? Toisessa ovat ne jotka tulevat todella kovista olosuhteista. On sotaa ja kurjuutta, läheisiä tapetaan ja muuta semmoista mitä ei täältä Suomen paratiisista käsin voi oikein mitenkään ymmärtää. Niin onhan se jotenkin ehkä ihan inhimillistä että kun sen ihmisen elämä tässä maan päällä on sellaista kärsimystä, niin hän keksii itse omasta päästään sen jonkun lohduttajan ja suojelijan joka pitää huolta ja joko sitten viimeistään kuoleman jälkeisessä elämässä ottaa rakkaudelliseen syliinsä minut?

Toinen luokka on sitten ne jotka lapsesta asti aivopestään siihen uskontoonsa. Maailmassa on paljon sellaisia alueita, jotka ovat syvästi uskonnollisia ja se on siellä kulttuurin perustuksissa sisällä.

Tästähän sitten syntyy se ihan looginen johtopäätös, että sillä porukalla joka on kärsinyt koko elämänsä, mutta se elämänpelastus on syntynyt sieltä uskonnon kautta, niin homma menee helposti fundamentaliseksi. Jumala on kaikki ja hänen sanaansa ei pidä kyseenalaistaa. Sitten kun tämmöisellä fundamentalisoituneelle ihmiselle joku ihminen tulee jostakin kaukaa ja sanoo että tuo sinun jumalasipas se on ihan pelkkä vitsi ja piirtää siitä vaikka jonkun pilapiirroksen niin tunteisiinhan se menee. Ja sitten rupeaa pommit räjähtelemään.

Mikä on se pohjimmainen syy sille että joku ihminen tahtoo kivittää ja kivittääkin toisen ihmisen hengiltä, joka on liittynyt toiseen uskontokuntaan?

Niin saako joku tästä sekavasta kirjoittelusta kiinni jotenkin siitä ajatuksesta mikä minulle tuli eilen päähän että uskonnot juuri tämän vuoksi luovat väistämättä meidän ihmisten välille ihan sanomattoman paljon pahaa? Ne ehkä ovat monesti luotu ihan oikeasti tahdossa tehdä hyvää ja ne ovat sitä monesti myös saaneetkin aikaan. Mutta koska ne menevät sinne meidän kaikista intiimeimmälle ja herkimmälle alueelle, eli sinne että me kaikki halutaan kokea se että joku rakastaa ja hyväksyy meitä sekä kokea kuuluvamme johonkin. Ja koska se tarve meissä on niin voimakas, niin sopivissa olosuhteissa ihmisille kelpaa lähes ihan mikä tahansa keksitty tarina, jotta tuo tarve tyydyttyy.

Ja kun kaksi tällaista keksittyä maailmaa, eli eri uskontokuntaa sitten kohtaa, joista molemmilla on se oma totuus, niin siitä syntyy väistämättä konflikti.

Onko se edes mahdollista että me kyettäisiin rakentamaan sellainen maailma jossa näille kulteille ei olisi tarvetta?

 

[MustatKortit]

Mutta eilen illalla minulle tuli vielä mielenkiintoinen ajatus päähän että mikä ihan alun alkajaan on se perimmäinen syy mikä ihmisen saa hurahtamaan uskontoon?
...

Ei kai tämä nyt niin vaikeaa ole? Ihminen on utelias otus ja hamuaa aina sinne, minne käsitys ja tiede ei vielä meitä vie. Yhtäältä tämä johtaa tieteen jatkuvaan kehitykseen, mutta myös siihen, että ihmisistä moni suorastaan haluaa uskoa johonkin elämälle tarkoitusta tuovaan. Tämä on hyvin inhimillinen piirre ihmisessä, eikä tuskin katoa yhteiskunnasta, vaikka tähän ketjuun linkitettäisiin miljoona kertaa tiedote siitä, että millään ei ole mitään merkitystä.

Uskonnon väistämättä vievä tie kohti pahaa on sekin aika heikko ajatusrakennelma, kun miettii maailmahistoriaa ja sen uskonnottomia kokeiluja Ranskan vallankumouksen terrorista aina neukkulan ateismiin. Tässä olen huomannut tietyn kaksoisstandardin käytön: yleensä uskonnollisessa yhteiskunnassa paha johtuu uskonnosta, mutta uskonnottomassa yhteiskunnassa syyksi löydetään ihmisyys, politiikka jne. Vaikka eroa ei juuri näytä olevan.