Jonkin sortin käytännöllis-realistis-misantrooppis-nihilistinä on erittäin vaikea suhtautua minkäänlaiseen vanhakantaiseen Jeesuksen aikaiseen uskonnolliseen käsitykseen mistään, vaikka itsekin jonkinlaiseen uususkonnolliseen humanistihumppaan hurahtaneena toteutan aina jonkinlaista uskontoa, joka omalla kohdalla on monista henkilökohtaisista syistä johtuen psykologia. Uskonnollisen uskon ihmisenä todennäköisesti olisin zen-mestari ja buddha, mutta käytännöllisemmin ajatellen olen selittänyt tätä ihmistutkimisen tarvetta itselleni sillä, että mikä muu tieteenala selittää ihmisen ajatusmaailmaa paremmin kuin moderni mielitiede, olkoonkin vielä lapsenkengissä siitä johtuen ettei aivojen toimintaa (tai elämän mahdollistavaa henkeä) tunneta lopulta oikein millään tavalla. Inhimillistä mielikuvitusta en palvo kuin viihteen ominaisuudessa.
On sitten kyse sitten suoraan uskonnollisesta uskosta tai politiikasta, jotka joskus ovat sama asia - ikävä kyllä - niin minun ajatuksillani ei ole todellisuudessa minkäänlaista paikkaa yhteiskunnassa, jossa uskotaan johonkin joko konkreettisesti tai symbolisesti (kaikki uskonnot perustuvat symboliikkaan), vaikka jompaa kumpaa jopa käytännöllisemmät ja rauhanomaisemmat uskonnot pääasiassa ovat. Tiedostan toki perusjutut, että kristinuskon määräämässä ympäristössä olen kasvanut, mutta ei se ole kuitenkaan kuin muiden tuputtamaa todelllisuutta, josta voi irtautua halutessaan sillä meillä on vapaus. Voin lopulta itse päättää ylhäisessä yksinäisyydessäni enemmän tai vähemmän terveen itsetunnon kautta mitä ajattelen ja minkä mukaan toimin, vaikka henkinen pohja oltaisiinkin rakennettu aikanaan valtakulttuurin ja valtauskonnollisten järjestelmien kautta. Jotkut selittävät omat päätelmänsä objektiivisuudella, mutta todellisuudessa meistä kukaan ei ole objektiivinen ainakaan näissä asioissa kasvatuksemme ja elinympäristömme takia.
Aikuisuudeksi sitä kaiketi kutsutaan, että se minkä mukaan joku on joskus elänyt, ei ole koskaan koskenut minun ajatusmaailmaani. Ainoa uskonto mikä ehkä nykyään itseä määrää tai rajoittaa, on laki. Ei mikään muu. En myöskään ymmärrä miksi ihmisen pitää liittyä vapaaehtoisesti johonkin muuhun lahkoon kuin siihen jota laiksi kutsutaan, ja joka hallitsee hänen elämäänsä sen sijaan että hän sitä itse hallitsisi lain puitteissa, vai eikö hän ole kykenevä päättämään ideologioistaan, joita uskonnoiksi kutsutaan. En toisin sanoen kaiken järjen mukaan ymmärrä hihhuloimiseen verrattavaa uskontoa kuin jonkin ylemmyydentuntoisen egoismin kautta, jossa ihminen yrittää nostaa itsensä muita korkeammalle vain lopulta koettaen laskeutua alas valistamaan muita jostain "paremmasta". Suomalainen koulujärjestelmä sentään on järkevä, mutta esimerkiksi uskonnontunnit eivät edistä mitään asiaa, koska lapset kyllä ymmärtävät nykyisistä uskonnontunneistakin riippumatta ne jonkinlaista yhteiseloa edistävät hyvät perusarvot. Tarpeeksi vapaan kotikasvatuksen tai synnynnäisen naiiviuden kautta skidit toimivat ja siten kasvavat tutkimaan asioita lähes sellaisina kuin ne ovat, johon heille kyllä annetaan avaimet. Jotkut sitten pidemmälle mikäli järki riittää.
Maailmasta ja kulttuureista löytyy niin paljon vaihtoehtoisia ja ennen kaikkea parempia tapoja suhtautua asioihin, kuin yhden pienen pihapiirin keskuksessa jämähtäminen vanhaan jeesusteluun. Liian ahdasmieliset ja omituisia oppeja varjelevat Kulttuurit ja instituutiot on myrkkyä niin terveelle yksilöllisyydelle kuin yhteisöllisyydelle. Mihin me oikeastaan tarvitaan uskontoja, jos on olemassa terve kusipäisyydestä vapaa järki. Kyynikko sanoisi, että ihminen on aina itsekäs kusipää, joka käyttää uskontojakin vain oman perseensä pyyhkimiseen, enkä kyllä väittäisi vastaan, mutta ei se järjen mahtia poista mikäli eteen tulee tilanne, jolloin joku uskonnollinen egoisti ei selviydykään tulevasta vaikeasta tehtävästä. On hienoa nähdä kun joku ei osaa, mutta tuskastelee, eikä ymmärrä kysyä apua. Uskonnollisuus lisää tässä mielessä yleisesti lisää itseensä käpertynyttä kusipäisyttä ja tekee periaatteessa joistain länsimaalaisista ihmisistä narsisteja, sillä heitä ohjaa kuin jokin ulkopuolelta tuleva "alien", tai sen "alienin" ideologia jonka puitteissa heidän omat tekemisensä oikeutetaan ja perustellaan. Omavastuu puuttuu siitä miten maailmassa eletään.
Savimajaporukka varmaan tarvitseekin vielä jumaluskoa, mutta tämän päivän peruskoulutettu länsimaalainen ihminen ei mielestäni tarvitse uskonnollista uskoa, jollei sitten taustansa tai identiteettinsä ole niin repaleinen, että vain Jeesus pelastaa, tai älynsä ei riitä jäsennellä maailmaa ja sen tapahtumia. En toki itsekään osaa katsoa maailmaa tai varsinkaan tuntemattomia ihmisiä sellaisinaan, vaan mielipiteeni eräänlaisina uskonnollisina näkemyksinä luovat vain savuverhoja päätelmien eteen. Analyyttinen äly teknologian ohella onkin tässä mielessä tulevaisuuden uskonto, vaikka on äärimmäisen vaikea kuvitella että nykymallin älykkyystestien mukaisesti vain n. 2% ihmiskunnasta saavuttaisi sellaisen pisteen, jossa uskonnollisuus korvattaisiin älyllä. Kai se sitten on totta ja aikalailla tuhoaa uskon ihmiskuntaan. En kuitenkaan pidä uskontoja pelkästään tyhmien, vaan pelkästään älyllisesti laiskojen puuhina. Ihmiset perustelevat yleensä kyvyttömyytensä ties millä tavoin katsomatta peiliin, jolloin jutut ovat aika hauskoja.
Mielikuvitus on toki usein aika viihdyttävää varsinkin taiteessa, mutta uskonnollinen symboliikka on monesti jo varsin huvittavaa silloin kuin arvomaailma on epärealistinen, tai toisin sanoen kaiken niin sanotun pahuuden vastaista. Ei meistä kukaan ole absoluuttisen hyvä tai paha koskaan, edes filosofit, joiden vuolaissa omaan perseeseensä uppoavissa jutuissa riittää toki sekä älyllistä että myös suoranaiseksi potaskaksi vaipuvaa populismia. Ehkä tämä oli sellainen teksti, sillä olen kenties jopa liian itsetietoinen ja jopa pohjimmiltani idealisti tietämättä kuitenkaan kauheasti mistään mitään. Matka jatkuu, kunnes päästään alkupisteestä loppupisteeseen. Me ollaan täällä vain ohimenevä hetki, jonka vuoksi suhtaudun todella ihmetellen siihen ihmisen henkilökohtaisen haluun rakentaa jonkinlainen henkinen imperiumi tavalla tai toisella, kunnes sitten kuolee pois saastuttamasta. Kai se selviytymisvietti kehittää tuota aiemmin mainittua mielikuvitusta ja saa aivot raksuttamaan.