Uskotko Jumalaan?

[floikkari]

Tämä on pikuisen pitkälle vedettyä. Suomalaisessa oikeusprosessissa esimerkiksi yhdenkin silminnäkijän todistus voi riittää todistamaan kiistellyn tapahtumien kulun. Jumalan olemassaolon puolesta todistavia löytyy Suomestakin hirvittävän suuri joukko ihmisiä. Maailman mitassa puhutaan todennäköisemmin miljardeista kuin sadoista miljoonista. En olisi valmis väittämään, että heidän totuutensa olisi vähemmän arvokas kuin vaikkapa sinun edustamasi totuus. Lisäksi en olisi valmis noin vain toteamaan, että inhimillisen todistuksen arvo on nolla, varsinkaan silloin kun löytyy noin monta todistajaa. Eli eletään miten eletään ja annetaan muiden elää tavallaan.

"Ääni päässä käski" -tyypit tupataan Suomessa passittamaan oikeusprosessin jälkeen pehmeään huoneeseen sen sijaan että ne nostettaisiin esim. profeetan asemaan. Evoluution kiitos!

 

[TomiP]

Varmasti myös näin, mutta minä en ainakaan lähtisi tekemään sitä tulkintaa, että alati kasvava muslimiväestö maallistuisi nopeasti, kun puhutaan muutamasta kymmenestä vuodesta eteenpäin. Maailma vaikuttaa tällä hetkellä niin epävakaiselta paikalta, etten näe tällaista nopeaa kehitystä kovinkaan todennäköisenä, sillä ennen uskonnon maallistumista tämä vaatisi etenkin islamilaisen maailman yhteiskunnallista muutosta. Jota ei ole näköpiirissä, ainakaan isossa mittakaavassa.

Joka tapauksessa tässä ei ollut nyt kyse uskontojen maallistumisen asteesta, vaan siitä monesti kuullusta olettamasta, että uskonnot olisivat kokonaan häviämässä. Näin ei tutkimusten mukaan ole tapahtumassa, vaan päin vastoin täysin uskonnottomien ihmisten prosentuaalinen osuus maailman väestöstä on pienenemässä.

Meidän suomalaisten, vaikkapa kaltaiseni tapakristityn tai jonkun palstalle kirjoittelevan ateistin on vaikea hahmottaa sitä merkitystä, mitä vaikkapa katolisella kirkolla on Latinalaisessa Amerikassa. Kirkko ja uskonto on osa ihmisen arkea ja jopa futistähdet muistavat kiittää kohti korkeuksia maalin tehtyään.

Nämä tapakristityt kiinnostavat minua. Uskovatko he Jumalaan? Jos uskovat, niin miten? Uskotko sinä Jumalaan? Jos et, niin miksi kuulut kirkkoon?

 

[huhheijaa]

Heräsin miettimään, että tapahtuuko tätä väitettyä uskonnollisuuden kasvua siitä syystä, että on asiat liian hyvin ja on aikaa miettiä olemattomuuksia, vai siitä syystä, että menee huonosti jolloin pelastajaa haetaan erilaisista aatteista. Luulisi, ettei ainakaan länsimaissa tarvitsisi perustaa ajatusmaailmaansa enää uskontoihin, sillä mahdollisuuksia on monia sekä niin paljon muuta mielenkiintoisempaa pohdittavaa on tarjolla.

Asiaa lähemmin tutkimatta veikkaisin tämän johtuvan siitä, että väestönkasvu on suurinta Afrikan ja Aasian kaltaisilla kehittymättömillä alueilla, joissa uskonnollisuus on vielä erittäin vahvassa asemassa. Länsimaisissa ja kehittyneimmissä maissa väestö saattaa jopa vähentyä, mutta myös uskonnollisuus on melko varmasti vähenemään päin.

Tuo tutkimus voi siis hyvinkin pitää paikkansa. Muslimien määrä tulee varmasti kasvamaan Afrikan alueilla ja kristinuskoakin siellä ihan kivasti esiintyy. Toki muuttujia on paljon.

Suomessa nuoret ovat jo pitkälti ateisteja, joten eiköhän heidän jälkeläisetkin sitten vieraannu uskosta, joten Suomen tulevaisuutta ajatellen epäilisin uskovaisuuden vähenevän. Tämä on jossain määri harmi, sillä kirkon järjestämä toiminta on varsinkin pienillä paikkakunnilla tärkeää. Kyllä itse ainakin pienenä tuli seurakunnan sählykerhoissa sun muissa käytyä.

Nämä tapakristityt kiinnostavat minua. Uskovatko he Jumalaan? Jos uskovat, niin miten? Uskotko sinä Jumalaan? Jos et, niin miksi kuulut kirkkoon?

Kirkkohäät ainakin taitavat oikeasti vaikuttaa? On myös tavanomaista kuulua kirkkoon ja jotkut varmaan ihan muuten vain eivät näe elämän parantuvan kirkosta eroamisen myötä.

Kuulunhan itsekin kirkkoon. Pitkään on ollut tarkoitus erota, mutta eipä tuosta kirkollisveron lisäksi tunnut haittaakaan olevan, joten on jäänyt vaiheeseen.

E.

Mitä puolestaan juridiikkaan tulee niin Suomessa tunnustus usein riittää tuomioon, mutta siitä huolimatta niitä kymmeniä ihmisiä jotka ovat mm. Olof Palmen murhan tunnustaneet ei ole linnaan laitettu. Tässä suhteessa oikeusasteet ovat onneksi fiksumpia kuin keskustelupalstat.

Toisaalta Suomen oikeusprosessia pidetään aivan liian hitaana. Eikös EU:sta ole välillä tästä huomautettukin? Tunnustaminen ei taida edes riittää vakavimmissa rikoksissa, vaan usein vaaditaan jotain muutakin näyttöä. Useimmissa toki riittää ja onhan niitä tunnustusoikeudenkäyntejä alettu Suomeenkin tuomaan.

 

[dana77]

Heräsin miettimään, että tapahtuuko tätä väitettyä uskonnollisuuden kasvua siitä syystä, että on asiat liian hyvin ja on aikaa miettiä olemattomuuksia, vai siitä syystä, että menee huonosti jolloin pelastajaa haetaan erilaisista aatteista.

Eiköhän tämä "uskonnollisuuden" kasvu perustu tasan seuraaviin asioihin: Kielletään ehkäisy ja kyykytetään naisia, jolloin syntyvyys räjähtää -> pakkosyötetään puolustuskyvyttömille lapsille oma uskonto -> profit

 

[MustatKortit]

Nämä tapakristityt kiinnostavat minua. Uskovatko he Jumalaan? Jos uskovat, niin miten? Uskotko sinä Jumalaan? Jos et, niin miksi kuulut kirkkoon?

Joskus olen tätä hieman avannutkin, kuulun siihen suureen suomalaiseen joukkoon, jotka käyvät kirkossa jouluna ja mahdollisissa perhejuhlissa, kuten häät, hautajaiset jne. Koen uskonnon olevan sidoksissa kulttuuriin ja arvomaailmaani, protestanttinen työetikkaa ja niin päin pois.

Oma Jumala-suhteeni on sellainen, että en voi sanoa varsinaisesti uskovani Jumalaan, mutta kylläkin toivoisin Jumalan olevan olemassa. Todennäköisesti kuulun kirkkoon lopun elämääni.

 

[Stonewall]

"Ääni päässä käski" -tyypit tupataan Suomessa passittamaan oikeusprosessin jälkeen pehmeään huoneeseen sen sijaan että ne nostettaisiin esim. profeetan asemaan. Evoluution kiitos!

En nyt lähtisi arvioimaan subjektiivisen kokemuksen aitoutta. Vaikka todistajien lausuntojen uskottavuudella on tottakai eroa, niin länsimaiseen ihmisoikeuskäsitykseen istuu äärimmäisen huonosti ajatus, ettei henkilöiden todistuksella ole mitään merkitystä. Ei siis tarvitse itse uskoa Pelastusarmeijan julistajan todistukseen, mutta minusta mennään liian pitkälle, jos niiden arvoksi laitetaan automaattisesti nolla. Se ei ole oikein.

 

[Stonewall]

ensinnäkin totuus ei ole sama kuin mielipide tai uskomus. Toisekseen kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia. Perusteltu ja todisteisiin perustava näkemys on lähtökohtaisesti parempi kuin perustelematon.

Tokihan näin on. Mutta pidän aika erikoisena, että jollakin olisi todellista kompetenssia arvioida maailman useamman miljardin jumalaan uskovien kokemuksia tai todistuksia. Vierastan kovasti ajatusta, että ne kaikki voitaisiin kuitata nollan arvoisiksi, vaikka itse ei olisikaan samaa mieltä.

 

[TomiP]

Tokihan näin on. Mutta pidän aika erikoisena, että jollakin olisi todellista kompetenssia arvioida maailman useamman miljardin jumalaan uskovien kokemuksia tai todistuksia. Vierastan kovasti ajatusta, että ne kaikki voitaisiin kuitata nollan arvoisiksi, vaikka itse ei olisikaan samaa mieltä.

Kuinkahan paljon näitä uskovaisia olisi, jos kulttuurit tai vanhemmat eivät uskontoa opettaisi tai syöttäisi? Olisiko enemmän kuin avaruusolijoiden näkijöitä?

 

[Morgoth]

Tuli tästä aasinsiltana mieleen, että toisin kuin moni tähän ketjuun kirjoitteleva tuntuu ajattelevan - uskonnollisten ihmisten määrä laskussa, uskonnot menettävät otettaan jne. - niin todellisuudessa uskonnot vahvistavat tulevina vuosikymmeninä otettaan ja kasvavat jopa voimakkaasti (islam kasvaa, muut uskonnot säilyvät suht samankokoisina väestönkasvuun nähden), ympäri maailmaa.

Hyvä pointti. Uskonnottomuus luultavasti suurinta juuri vauraissa länsimaissa. Köyhissä ja vähemmän sivistyneissä maissa uskonnon merkitys on suuri ja siellä myös väestö kasvaa nopeammin. Samanlaista elintasoa kuin länsimaissa on tuskin mahdollista saavuttaa kaikkialla ja varsinkin islamilaiset maat ovat rakenteelta jotenkin vielä varsin erilaisia, joten nuo ovat parempaa maaperää uskonnoille.

Uskonto täällä meillä häviää lähes kaikille muille aktiviteeilla ja ihmiset valitsevat jotain muuta kuin mennä kirkkoon. Toki pieni ryhmä on hartaita uskovaisia, mutta vaikea nähdä uskonnon mitenkään kasvavan Suomessa. Köyhissä maissa ei ole edes paljon muuta tekemistä kuin mennä kirkkoon ja elämä on muutenkin niin epätoivoista, että jos se helpotus löytyisi edes sieltä.

 

[Stonewall]

Suomessa nuoret ovat jo pitkälti ateisteja, joten eiköhän heidän jälkeläisetkin sitten vieraannu uskosta, joten Suomen tulevaisuutta ajatellen epäilisin uskovaisuuden vähenevän. Tämä on jossain määri harmi, sillä kirkon järjestämä toiminta on varsinkin pienillä paikkakunnilla tärkeää. Kyllä itse ainakin pienenä tuli seurakunnan sählykerhoissa sun muissa käytyä.

Kirjoitusmotiivini ei ole asettua uskontojen puolustajaksi, agnostikko kun olen. Tässä kuitenkin ihmettelen pikkuisen tuota väitettä, että "nuoret ovat jo pitkälti ateisteja", kun tilastojen mukaan yhä edelleen ikäluokista 80% käy rippikoulun ja tämän luvun päälle tulevat vielä ne nuoret uskovat, jotka edustavat muita uskonnollisia liikkeitä. Minusta tuntuu, että suhteellisen pieni uskonnottomien joukko vain saa hurjan mediahuomion ja siksi tuntuu, kuin "kaikki" olisivat jo ateisteja.

 

[Stonewall]

Kuinkahan paljon näitä uskovaisia olisi, jos kulttuurit tai vanhemmat eivät uskontoa opettaisi tai syöttäisi? Olisiko enemmän kuin avaruusolijoiden näkijöitä?

Kokemukseni on, että harvalla on aitoa kykyä hahmottaa Jumalan olemassaolon tutkimisen ontologiset ja epistemologiset ongelmat. Sen takia valtaosa tyytyy valitsemaan joko teismin tai ateismin. Eli lukitsen vastauksen: valtaosa uskoisi joko teismiin tai ateismiin.

 

[regularflex]

Koulutuskielteisyys kristillisessä yhteisössä edes epävirallisena normina kuulostaa kyllä oudolta. Eikö kouluttautuminen ole nykymaailmassa vähintäänkin "maan viljelemistä ja varjelemista" (VT) sekä sen "keisarille antamista mikä keisarille kuuluu" (Jeesus).
Siis vastuullista kansalaisuutta.

Ei ainoastaan kuulosta oudolta vaan on outoa. Raamatun henkilöistä esimerkiksi Luukas oli lääkäri ja Paavali oli erittäin oppinut ja molemmat ovat vaikuttaneet erittäin voimakkaasti kristinuskon kehittymiseen alkuvaiheissa ja leviämiseen. Eipä sillä, vähemmistössähän nämä koulutusvastaiset ihmiset ovat, mutta kyllä niitä silti löytyy. Eräänkin vähän yksinkertaisemman miehen kanssa juttelin opinnoistani, niin hän totesi että koulutus on syntiä. Eli kyllä niitä yksittäisiä tyyppejä löytyy.

Noinhan siellä raamatussa kiistatta sanotaan joten kyllä minä näkisin, että tuosta on perusteltua syyttää uskontoa itseään eikä pelkästään manipuloivaa tulkintaa. Rikkaat joutuvat menemään neulan silmän läpi taivaaseen, mutta kamelit eivät.

Oletko Dana koskaan lukenut seuraavia jakeita kyseisestä kohdasta? "26. Kuulijat kysyivät: 'Kuka sitten voi pelastua?' 27. Jeesus sanoi: 'Mikä ihmisille on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.'" Eli tässä on ehkä kyseessä enemmän siitä, missä aarteesi on siellä on sydämesi, eikä suinkaan siitä, että yksikään rikas ei voi pelastua. Jos näin olisi, niin mihin rikkaan raja vedettäisiin? Olisiko raja sama joka puolella? jne.

 

[huhheijaa]

Kirjoitusmotiivini ei ole asettua uskontojen puolustajaksi, agnostikko kun olen. Tässä kuitenkin ihmettelen pikkuisen tuota väitettä, että "nuoret ovat jo pitkälti ateisteja", kun tilastojen mukaan yhä edelleen ikäluokista 80% käy rippikoulun ja tämän luvun päälle tulevat vielä ne nuoret uskovat, jotka edustavat muita uskonnollisia liikkeitä. Minusta tuntuu, että suhteellisen pieni uskonnottomien joukko vain saa hurjan mediahuomion ja siksi tuntuu, kuin "kaikki" olisivat jo ateisteja.

Pitää muistaa, että rippikoulun käymiseen on muitakin motiiveja kuin vahva usko. Kirkostakaan ei saa erota ennen 18 ikävuotta, jos vanhemmat eivät anna lupaa. Kävinhän minäkin rippikoulun, vaikka olin jo silloin ateisti.. Ripille pääsystä kun sai rahaa ja olihan leireily kavereiden kanssa aina mukavaa. Tiedän erittäin monia, jotka ovatkin nimenomaan rippikoulusta päästyään eronneet kirkosta, jos vanhemmat ovat sallineet.

Ateisti on kuitenkin henkilö, joka ei usko jumaliin. Kavereistani voin ihan prosentuaalisesti sanoa, että uskovaisten määrä on jossain 20% hujakoilla, vaikka kirkkoon kuuluu varmaan lähemmäs 80%. Olenhan minäkin täysiverinen ateisti, vaikka kirkon kirjoilla olenkin.

Oletan kuitenkin, että kirkkoon kuuluvien 18-30-vuotiaden määrä on suhteellisesti pienempi kuin 30-vuotta vanhempien. Tämä on toki vain vahva takapuolituntuma, mutta saattaa joku olla tutkinutkin tietämättäni. Rohkenisin siten veikata, että tulevaisuudessa tämä uskonpuute myös realisoituu vahvemmin kirkon jäsenmääräärässä.

Toki vain omia veikkauksia, eikä niille nyt suurta painoarvoa voi varmaan antaa, mutta näen ihan mahdollisena.

 

[Stonewall]

.

Oletan kuitenkin, että kirkkoon kuuluvien 18-30-vuotiaden määrä on suhteellisesti pienempi kuin 30-vuotta vanhempien. Tämä on toki vain vahva takapuolituntuma, mutta saattaa joku olla tutkinutkin tietämättäni.

Joo, nykyisin noin neljännes 18-30 vuotiaista eroaa kirkosta. Sitä vanhemmistakin aina joku joskus eroaa, mutta harvinaisemmaksi eroaminen käy 30 ikävuoden jälkeen. Selvästi Luterilainen kirkko ei osaa kovin hyvin välittää pyhyyden kokemusta (jolla sinällään on vähän tekemistä jumalan kanssa). Ja toisaalta se ei taida osata tuottaa jumala-kokemusta edes jäsenilleen, vaan tuntuu jättävän koko asian ihmisen oman harkinnan ja harrastuneisuuden varaan. Toisaalta aktiivisempi toiminta varmaan saisi useat tapakristityt eroamaan.

 

[Anssi #5]

Kirjoitusmotiivini ei ole asettua uskontojen puolustajaksi, agnostikko kun olen. Tässä kuitenkin ihmettelen pikkuisen tuota väitettä, että "nuoret ovat jo pitkälti ateisteja", kun tilastojen mukaan yhä edelleen ikäluokista 80% käy rippikoulun ja tämän luvun päälle tulevat vielä ne nuoret uskovat, jotka edustavat muita uskonnollisia liikkeitä. Minusta tuntuu, että suhteellisen pieni uskonnottomien joukko vain saa hurjan mediahuomion ja siksi tuntuu, kuin "kaikki" olisivat jo ateisteja.

Helsinki eroaa tuossakin aika paljon muusta Suomesta. Helsingissä riparin käy enää 60% nuorista ja luku on menossa alaspäin edelleen. (Lähde: Rippikoulu jää yhä useammalta käymättä - Kotimaa - Uutiset - MTV.fi Aika moni menijöistäkin tuntuu menevän lähinnä kahdesta syytä, kavereiden kanssa leireily on kivaa ja siitä saa sukulaisilta rahaa. Mulle ei ole tainnut tulla Helsinkiläisiltä kavereilta ensimmäistäkään kutsua lasten rippijuhliin, paitsi veljenpoikien juhliin. Maakunnissa asuvilta kavereilta kutsuja on jokunen tullut.

Tässä uskontoasiassa näin Helsinkiläisenä mä ainakin asun melkoisessa kuplassa. Uskonto ei ole koskaan ollut mun kaveripiireissä minkäänlainen puheenaihe. Mä tiedän paljon paremmin kavereiden musiikkimaun, suosikkiruuat ja lemppariurheilulajit, kuin niiden suhteen jumaliin. Mulla on vain muutama kaveri, joiden tiedän olevan ainakin jossain määrin uskovaisia. Reilummin on uskonnosta piittaamattomia ja vamaan puolet on sellaisia, että mulla ei ole aavistustakaan miten ne loppujen lopuksi uskontoihin suhtautuvat. Silloin harvoin, kun uskonto jonkun A-studion tms takia pulpahtaa keskusteluun, on lopputulos yleensä se, että "uskokoon ihmiset mihin lystäävät, mutta älkää tulko mulle omaanne tyrkyttämään".

Mulle tuli kyllä ihan aitona yllärinä, kun joitakin vuosia sitten kuulin, että vielä nykyään pienemmillä paikkakunnilla saattaa olla kouluja joissa pidetään päivittäin uskonnollisia aamunavauksia ja opettajia, joiden tunneilla rukoillaan kesken oppituntien ja ennen ruokailua jne. Täällä Helsingissä tuollaista ei ollut omassa koulussa edes 30 vuotta sitten.

 

[olkikuukkeli]

Menee ohi ketjun aiheen, mutta ihan vaan nopsasti totean, että mä olen ihan päinvastaista mieltä. Mun mielestä ihmiskunnan tilanne on nyt parempi kuin koskaan ja koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan. Tottakai ongelmiakin on, mutta eihän se elämä koskaan ongelmatonta ole.

Jos katsotaan aatteellista kehitystä länsimaissa, niin tällaisen arvoliberaalin silmin kehitys tosiaan on mennyt nopeasti parempaan suuntaan. Myös käytännössä esim. rikollisuuden väheneminen on ilmiö, joka yhdistää länsimaita. Samaan aikaan kaivamme kuitenkin pohjaa pois tällaiselta elämäntyyliltä - ympäristön tila lienee huonoin kautta aikain, vaikka tehokas vaihdantatalous ja hitaasti etenevä "sairaudentila" antavat tilaisuuden kääntää katseen muualle. Kukaan ei oikeasti tiedä, miten vääjäämättömältä näyttävä suuri ympäristökatastrofi voitaisiin välttää.

 

[haunted shores]

Heräsin miettimään, että tapahtuuko tätä väitettyä uskonnollisuuden kasvua siitä syystä, että on asiat liian hyvin ja on aikaa miettiä olemattomuuksia, vai siitä syystä, että menee huonosti jolloin pelastajaa haetaan erilaisista aatteista. Luulisi, ettei ainakaan länsimaissa tarvitsisi perustaa ajatusmaailmaansa enää uskontoihin, sillä mahdollisuuksia on monia sekä niin paljon muuta mielenkiintoisempaa pohdittavaa on tarjolla.

Uskonnollisuuden kasvu tulee uskontoon pakotettujen vastasyntyneiden kautta, eikä suinkaan ajatteluun kykenevien aikuisten.

Uskonnollisuus kun kasvaa pääasiassa muslimien parissa, niin tästä ei kaiketi ole epäselvyyttä.

 

[godspeed]

Uskonnollisuuden kasvu tulee uskontoon pakotettujen vastasyntyneiden kautta, eikä suinkaan ajatteluun kykenevien aikuisten.

Tiedän viisastelevani, mutta ei kai nyt vastasyntyneiden kautta. Kyllähän meistä suomalaisistakin valtakulttuurille alisteisten arvomaailmasta löytyy kristilliset perinteet, vaikka kuinka yrittäisi taistella vastaan. Eri asia noudattaako sitten moraalijärjestelmän ulkopuolella pidemmälle menevää "hurahtamista". Kasvettuaan myös ajatteluun kykenevät aikuiset ovat antaneet ilmi itsejään papeista lähtien, miten uskonnollisuuteensa suhtautuvat nyt tai ovat suhtautuneet aikaisemmin. Onko usko koetuksella, vai joko loppunut kokonaan. He ovat tarpeeksi uteliaita ottaakseen uskonnon ulkopuolisista asioista selvää syystä tai toisesta.

Minua kiinnostaakin se tarve eniten uskoa johonkin kuin kiveen, mutta jostain syystä helvetin vähän kuulee syitä tällaiselle toiminnalle. Vaikka kuinka tiedustelisin, niin ei kirveelläkään perusteluja tule. Vilpittömästi kuuntelisin, eikä minulla ole tarvetta tuomita, koska minulla on erinäisistä henkilökohtaisista syistä johtuen hyvä haju miksi joku uskoo johonkin yliluonnolliseen, vaikka itse lukeudun kai joiltain osin sekulaareihin humanisteihin. En voi vähäisen tietoisuuteeni johtaneen otannan perusteella kuitenkaan kuin tuumia, ettei heillä vain ole kiinnostusta ymmärtää maailmaa, saati ihmistä.

Miksi? Ja miksei siihen löydy vastausta?

Muslimit asia erikseen, niillä kai ei ole muuta vaihtoehtoa tai kivitetään.

 

[Amerikanihme]

Mutta vaikka olen tiedemies, niin tunnistan itsessäni selkeästi myös uskonnollisen puolen, samoin kuin tunnistan vaikkapa myös taiteellisen puolen. Tässä mielessä olen varmaankin Amerikanihmeen hengenheimolainen.

No ehkä jossain mielessä hengenheimolainen, mutta minulta puuttuu tuo taiteellinen puoli kokonaan. Tai no, jotain musiikin alkeita osaan, mutta siihen jää. Kuvaamataito on hukassa.

Minua kiinnostaakin se tarve eniten uskoa johonkin kuin kiveen, mutta jostain syystä helvetin vähän kuulee syitä tällaiselle toiminnalle. Vaikka kuinka tiedustelisin, niin ei kirveelläkään perusteluja tule.

En tiedä, ehkä ihmiset saavat tuon tarpeen eri syistä. Ehkä siitä saa jonkinlaista mielenrauhaa, ja se vain "tuntuu" oikealta. Eihän uskoa voi rationaalisesti perustella ihan määritelmänsä mukaisesti. Joten jos hakee vain rationaalisia syitä uskoon, niin se lienee turhaa. Minuun on uskonnollisten kirjojen lukemisen jälkeen istutettu sellainen ajatus, että länsimaiselle ihmiselle tahtoo kelvata pelkästään rationaaliset syyt, ja samalla tuo mystinen puoli elämästä on tukahdutettu rationaalisuuden kaikkivoipaan ylivoimaisuuteen. Minusta siinä jotakin ihmiselle ominaista kaunista katoaa pois elämästä, ihan siitä riippumatta mitä totuuksia tuolla mystisellä puolella on annettavanaan tai ei ole.

 

[peterra]

Tämä on pikuisen pitkälle vedettyä. Suomalaisessa oikeusprosessissa esimerkiksi yhdenkin silminnäkijän todistus voi riittää todistamaan kiistellyn tapahtumien kulun. Jumalan olemassaolon puolesta todistavia löytyy Suomestakin hirvittävän suuri joukko ihmisiä. Maailman mitassa puhutaan todennäköisemmin miljardeista kuin sadoista miljoonista. En olisi valmis väittämään, että heidän totuutensa olisi vähemmän arvokas kuin vaikkapa sinun edustamasi totuus. Lisäksi en olisi valmis noin vain toteamaan, että inhimillisen todistuksen arvo on nolla, varsinkaan silloin kun löytyy noin monta todistajaa. Eli eletään miten eletään ja annetaan muiden elää tavallaan.

Tieteellinen käsitys totuudesta on erilainen kuin uskollinen totuus. Tiede ei puhu koskaan totuudesta, koska tieteessä puhutaan aina vain sen hetkisen totuuden, josta usein käytetään vielä sanaa "tieto", mukaisesti. Tiede on aina matkalla kohti tietoa, mutta tiede on valmis muuttamaan, muuntamaan ja järjestelmään tietoa uudestaan, kun se saa lisätietoa. Totuus on tieteen päämäärä, mutta sinne pyritään pala kerrallaan, toistettavien ja todistettavien teorioiden avulla, jotka jokainen voi todeta eli tiede kestää ns. kuumotusta ja kritiikkiä.

Uskonnollisen totuuden lähtökohta ja näkökulma taas on se, että totuus on jo olemassa, joten uskollisen totuuden tavoittelu ei edes ole mitään tavoittelua, koska uskonnollisen totuuden lähde on raamattu ja sitä kautta uskonto katsoo omistavansa totuuden ja sillä on jo koko totuus. Uskonnon totuus eroaa merkittävästi tieteellisestä tiedosta, koska lähtökohta on totuus, joka ei ole pirstaleinen vaan kokonaisuus. Tieteellinen totuus on pirstaleinen ja ikuinen palapeli, jossa yhdellä palalla saadaan korkeintaan vähän seuraavaa ja ehkä kolmatta, mutta uskonnollinen totuus on jo siellä aivan ytimessä, joten sinänsä mitään tehtävää matkaa ei ole.

Ihmisellä taas on jonkinlainen aito halu ymmärtää, josta kumpuaa lähes kaikki ihmisen vuorovaikutteisuus. Siis aidosta kiinnostuksesta ympäröivään maailmaan ja todellisuuteen. Uskonnollisen totuuden ongelma on se, että todellisuus ja ympäröivä maailma on ollut kautta historian jonkinlaisella törmäyskurssilla uskonnollisen totuuden kanssa. Nykymaailma (erit. läntinen maailma) on nykypäivänä jo täydellisellä törmäyskurssilla uskollisen totuuden kanssa. Yleensä uskonnollisen logiikan ongelma onkin siinä, että totuuden luonnollinen rakenne (todistusaineisto, toistettavuus, näytettävyys ja läpinäkyvyys) eivät missään nimessä kuulu uskonnolliseen totuuteen, jolloin monesti erityisesti fundamentalistiset tulkinnat uskonnosta jonkin verran yrittävät tulla tieteen reviirille eli lähdetään tekemään uskonnosta tieteellisellä logiikalla todistusaineistoa, mutta tieteellisen lähtökohdan totuuden ollessa jo lähtökohtaisesti täysin joustamaton tilanne muuttuu mahdottomaksi.

Uskonto on uskonto. Nimensä veroinen. Uskoo kuka uskoo, se joka ei usko, se ei usko. Ei sille mitään voi. Mutta totuus on hyvin subjektiivinen asia ja se, mikä on jollekin totta ei välttämättä ole sitä toisille. Vaikka miljardi ihmistä maailmassa julkisesti myöntäisi uskovansa jumalaan, se ei sinänsä ole mikään todiste yhtään mistään. Aurinkokin on teknisesti ottaen läheltä katsottuna punainen, mutta hirveän usein se miellettään keltaiseksi. Kukas tässä on oikeassa? Jos miljardin ihmisen mielestä totuus on jumala ja toisen miljardin mielestä ei niin kumpikaan asioista ei tämän takia muutu todeksi. Oikeastaan ainoa mitä tuollaisesta voidaan sanoa, joka on varmasti totta on se, että joku tulee varmasti pettymään joskus, koska todella moni tulee olemaan väärässä, meni asia sitten suuntaan tai toiseen.

Totuuksia on yhtä monta kuin ihmisiä. Jos lähdetään miettimään objektiivista totuutta niin tieteelliset keinot ovat ainoat keinoat, joilla subjektiviisuus voidaan poistaa ja lisätä objektiviisuutta (muut voivat tekemällä samoja tutkimuksia ja suorittamalla ne samanlaisella tavalla saada samanlaisia tuloksia) kun taas uskonnollisten ajatusten kohdalla on lähes mahdotonta, että kaksi ihmistä voisi saada samankaltaisia tuloksia.

 

[Amerikanihme]

Tieteellinen käsitys totuudesta on erilainen kuin uskollinen totuus.

Minun ymmärrykseni näistä asioista on se, että tieteen päämääränä on vain ymmärtää paremmin, miten kaikki oikein toimii, rakentaa malleja sille, jne. Uskonto taas pyrkii vastaamaan kysymykseen, mitä kaiken tämän takana on. Tai näin kai ainakin on kristillisen Jumala-uskon kohdalla. On hyvä pitää mielessä, että kristinusko ei ole se ainoa "uskonto" ja edes kaikille kristityille Raamattu ei ole se ainoa totuuden lähde. Kuten olen yrittänyt moneen kertaan tässäkin ketjussa sanoa, ortodoksikristityille perintö sisältää Raamatun, mutta myös paljon muuta, ja sitä kaikkea vaalii muuttumaton Kirkko (siis ortodoksinen kirkkokunta).

Mikä se "totuus" mielestäsi on esim. tässä kristillisessä mielessä? Jotkut ehkä ajattelisivat, että "Jumala loi maan ja taivaan" on se totuus kristinuskossa. Ehkä toiset ajattelevat, että "Jeesus oli Jumalan poika" on se totuus. Tai että hän kuoli ristinkuoleman ja voitti sitten kuoleman. Minulle ainoa totuus kristinuskossa on Raamatun Johanneksen evankeliumin 14:6:ssa: "Jeesus sanoi hänelle: 'Minä olen tie ja totuus ja elämä...'. Kristillinen totuus ei siis ole sitä, miten asioiden laita todellisuudessa on, vaan se on henkilö, Jeesus Kristus. Vertaa tätä nyt sitten johonkin tieteen totuuteen!

 

[lunar]

Raamatussa on siis yksi kohta joka on totta ja kaikki muu on sitten sitä kuuluisaa keksittyä paskaa. Tämäpä oli mielenkiintoinen selitys aiheesta. Olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella juuri tämä kohta on se mikä ei ole keksittyä?

 

[MustatKortit]

Raamatussa on siis yksi kohta joka on totta ja kaikki muu on sitten sitä kuuluisaa keksittyä paskaa. Tämäpä oli mielenkiintoinen selitys aiheesta. Olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella juuri tämä kohta on se mikä ei ole keksittyä?

Raamattu on tietysti koottu ja muokattu yhteen erilaisista kertomuksista ja eri aikakausilla, lisäksi siitä on aikanaan jätetty pois sellaisia kirjoituksia, jotka olivat ristiriidassa tarinan suurten linjojen kanssa.

Raamatussa on kuitenkin myös yllättävänkin hyvää ja paikkansapitävää tietoa ajan oloista ja siksi se onkin ollut tärkeä lähde (joskaan ei lähdekriittisesti paras sellainen) tutkittaessa kulttuuria ja ihmisten vuorovaikutusta plus tietty teologiset tutkimuskohteet omana kokonaisuutenaan.

Ja tuohan on tietysti ihan merkittävää, että Raamattu oli niitä harvoja lähteitä joka mainitsi Pontius Pilatuksen. Se, että Pontius Pilatus todella oli oikea henkilö ja Juudean maaherra, se varmistui vasta muutama kymmenen vuotta sitten, kun löydettiin tämä Pilatuksen kivi, ainoa aikalaistodiste hänen elämästään.

 

[TomiP]

Raamattu on tietysti koottu ja muokattu yhteen erilaisista kertomuksista ja eri aikakausilla, lisäksi siitä on aikanaan jätetty pois sellaisia kirjoituksia, jotka olivat ristiriidassa tarinan suurten linjojen kanssa.

Raamatussa on kuitenkin myös yllättävänkin hyvää ja paikkansapitävää tietoa ajan oloista ja siksi se onkin ollut tärkeä lähde (joskaan ei lähdekriittisesti paras sellainen) tutkittaessa kulttuuria ja ihmisten vuorovaikutusta plus tietty teologiset tutkimuskohteet omana kokonaisuutenaan.

Ja tuohan on tietysti ihan merkittävää, että Raamattu oli niitä harvoja lähteitä joka mainitsi Pontius Pilatuksen. Se, että Pontius Pilatus todella oli oikea henkilö ja Juudean maaherra, se varmistui vasta muutama kymmenen vuotta sitten, kun löydettiin tämä Pilatuksen kivi, ainoa aikalaistodiste hänen elämästään.

Jeesusta ei kuitenkaan mainita muissa Raamatusta tai kristityistä riippumattomissa lähteissä. Antiikin lähteet kertovat vain kristityistä ei Jeesuksesta.

 

[MustatKortit]

Jeesusta ei kuitenkaan mainita muissa Raamatusta tai kristityistä riippumattomissa lähteissä. Antiikin lähteet kertovat vain kristityistä ei Jeesuksesta.

Tästä on käyty niin hemmetin pitkä keskustelu aikoinaan tällä palstalla, etten jaksa enää alkaa asiasta puhumaan, mutta pitää siis paikkansa, Jeesuksesta ensimmäiset "riippumattomat" kirjalliset lähteet ovat Tacitus (+Josefus) 100-luvulla.

Nyt en kuitenkaan Raamatun merkitystä pohtiessani funtsinut ollenkaan teologista ja uskonnollista perspektiiviä, vaan Raamatun merkitystä yleensä, kirjallisena teoksena.