Uskotko Jumalaan?

[Sanainen arkku]

Voitaisko sanoa, että uskonnolliset yhteisöt jotka elävät rauhallista rinnakkaiseloa maallisen yhteiskuntajärjestyksen kanssa (ja usein sitä täydentäen) tuottavat pääasiassa positiivista lisäarvoa.
Sen sijaan yhteisöt jotka ovat yhteiskuntakielteisiä saattavat sisältää kohonneen riskin erilaisille negatiivisille ilmiöille. Ei kai se tämän vaikeampaa ole.

Edellä mainittiin Jehovan todistajat. Heidän opetuksissaan on jonkin verran valtiokielteisyyttä, esim. vapautus asevelvollisuuden suorittamisesta jne... Varmaan kuitenkin ovat hakeneet rakennusluvat valtakunnansaleilleen jne. Heidän aiheuttamansa "uhka" ja "haitta" yhteiskunnalle on vähäinen vaikka yksilötasolla sitä ei pidäkään väheksyä (vrt. koulukiusaaminen). Toisesta ääripäästä löytyykin sitten joku Isis tai Taliban, joskin luulen että sielläkin sisällä on Koraanit ja uskonto laitettu jo kauan sitten sivurooliin. Uskonto ei ole terrorismin ja väärän vallankäytön motiivi, vaan väline. Tiivis yhteiskuntasuhde suojelee uskonnollisia yhteisöjä niiden sisältä nousevia väkivaltaisia voimia vastaan.

 

[godspeed]

Se vaan pelottaa, etteivät ihmiset saa sen tilalle mitään.

Jos ihminen tietää mitä se haluaa, eikä ole alistuvaa sorttia, niin se saa kyllä tilalle jotain yhtä henkevää, tai konkreettista, riippuen ihmisestä. Ei tarvitse kuin funtsia tuttuja, niin löytyy moninaisia keinoja tarkastella asioita, koska mielensä on avoin. Esimerkiksi eksistentialistisia ajatuksia voi kanavoida muun muassa harrastuksien kautta, joista vaikkapa itsepuolustuslajit toimivat aika paljon mielen keinona päästä yhteyteen oman itsensä, ja ehkä sen kaikkivoipaisuudenkin kanssa (tosin vain liikunnan herättelemien aivojen välittäjäaineiden kautta). Osa tekee orjallisen klassisesti töitä kuin muurahaiset, jolloin raha määrää ja sielu on myyty paholaiselle. Jos ei pelkkä raha, niin se mitä sillä saa, enkä puhu mistään yksioikoisesta materialismista. Toki kaikki tämä kykyjensä mukaan, joten edes kuuta ei voi luvata taivaalta uskonnollisiin rituaaleihin verrattavillakaan keinoin. Mutta sitä harva sellainen hakeekaan, joka pitää kreationismia höyrypäiden höpinänä.

Onneksi Suomessa on siitä syystä tehokas koulujärjestelmä, että se antaa muitakin lohdullisia mahdollisuuksia tarkastella maailmaa ja elämää kuin uskonnon, joka vaikuttaa useinkin helpoimmalta pakokeinolta ns pahuutta vastaan, älylliseltä laiskuudelta tai jonkin sortin me vs te -asettelulta. Eikä tämä maailmalla kadehdittu koulujärjestelmä poista yhteisöllisyyttä, vaan pikemminkin lisää sitä antamalla mahdollisuuden etsiä ns sielunkumppaninsa erilaisista pienistä ryhmittymistä, tai luovia niiden välillä. Tai antaa vastaavasti päätösvallan yksilölle olla kuulumatta mihinkään yhteisöön, joka määrää miten ajatella. Toki kaikki meistä kuuluu suomalaiseen valtakulttuuriin lakeineen, mainittakoon tämä, ettei kukaan ehdi alkaa viisastelemaan.

Aivan huikea juttuhan tämä on, ettei ylhäältä käsin määrätä sitä mihin tuntee kuuluvansa. Sitä ei oikein edes ymmärrä ennen kuin on käynyt jossain mambomaassa.

 

[jussi_j]

Tämä on mielipide, ei fakta. Monessa kolmannen maailman maassa "taikauskoyhteisöt" ovat yksi ja sama kuin koululaitos. Ja toisiin kolmannen maailman maahan suomalaiset "taikauskoyhteisöt" ovat luoneet koulun tai mahdollisuuden käydä koulua. Itseasiassa ei taida tarvita mennä edes kolmanteen maailmaan.....

Varmasti näin, joten suomessa kun on toimiva koululaitos, ei yhteiskunnalla ole tarvetta tukea uskonnollisia yhteisöjä tai sallia niiden sooloilua lain väärällä puolella.

 

[Sanainen arkku]

Jos ihminen tietää mitä se haluaa, eikä ole alistuvaa sorttia, niin se saa kyllä tilalle jotain yhtä henkevää, tai konkreettista, riippuen ihmisestä. Ei tarvitse kuin funtsia tuttuja, niin löytyy moninaisia keinoja tarkastella asioita, koska mielensä on avoin. Esimerkiksi eksistentialistisia ajatuksia voi kanavoida muun muassa harrastuksien kautta, joista vaikkapa itsepuolustuslajit toimivat aika paljon mielen keinona päästä yhteyteen oman itsensä, ja ehkä sen kaikkivoipaisuudenkin kanssa (tosin vain liikunnan herättelemien aivojen välittäjäaineiden kautta). Osa tekee orjallisen klassisesti töitä kuin muurahaiset, jolloin raha määrää ja sielu on myyty paholaiselle. Jos ei pelkkä raha, niin se mitä sillä saa, enkä puhu mistään yksioikoisesta materialismista. Toki kaikki tämä kykyjensä mukaan, joten edes kuuta ei voi luvata taivaalta uskonnollisiin rituaaleihin verrattavillakaan keinoin. Mutta sitä harva sellainen hakeekaan, joka pitää kreationismia höyrypäiden höpinänä.

Onneksi Suomessa on siitä syystä tehokas koulujärjestelmä, että se antaa muitakin lohdullisia mahdollisuuksia tarkastella maailmaa ja elämää kuin uskonnon, joka vaikuttaa useinkin helpoimmalta pakokeinolta ns pahuutta vastaan, älylliseltä laiskuudelta tai jonkin sortin me vs te -asettelulta. Eikä tämä maailmalla kadehdittu koulujärjestelmä poista yhteisöllisyyttä, vaan pikemminkin lisää sitä antamalla mahdollisuuden etsiä ns sielunkumppaninsa erilaisista pienistä ryhmittymistä, tai luovia niiden välillä. Tai antaa vastaavasti päätösvallan yksilölle olla kuulumatta mihinkään yhteisöön, joka määrää miten ajatella. Toki kaikki meistä kuuluu suomalaiseen valtakulttuuriin lakeineen, mainittakoon tämä, ettei kukaan ehdi alkaa viisastelemaan.

Aivan huikea juttuhan tämä on, ettei ylhäältä käsin määrätä sitä mihin tuntee kuuluvansa. Sitä ei oikein edes ymmärrä ennen kuin on käynyt jossain mambomaassa.

Olennaisin sana viestissäsi (josta olen kyllä samaa mieltä kanssasi) on se ensimmäinen: Jos.
Keskuudessamme olemme me kaikki. Vahvimmat ja heikoimmat, kaikki samanarvoisina(?). Kyllä minua puhutteli esimerkiksi Tiilenpäät-ohjelmassa olevien kroonisesti rikollisten miesten todistus: tästä (käytännössä huumeista) ei vapauta kuin kuolema tai Jeesus. Ja tuo viesti toistuu usein. Se on vahva kokemus (vaikka uskon, että muunkinlaisia tarinoita löytyy).

Kaikkein vahvimmin itseensä uskovien kannattaa katsoa omaa elämäänsä. Kuinka vaikeaa se on, millaisia ovat vastoinkäymiset. Voi nimittäin olla (en sano, että on) että jos / kun paska oikein kunnolla osuu tuulettimeen ei omasta vahvuudesta ja tieteellisestä maailmankuvasta löydy muuta lohtua kuin lääkärin määräämä Diapam (toimii kyllä).

 

[attendo]

Tämmöinenkin ketju näköjään olemassa. En sen kummemmin jaksa käydä ketjua läpi, että mistä täällä on keskusteltu, vaan otan kantaa ketjun otsikkoon. Itse uskon Jumalaan. En kuitenkaan ole uskovainen ja naimisiinkin tulen kesällä menemään maistraatissa. Lapseni on toki kastettu kristillisin menoin. Mutta joo uskon Jumalaan ja se antaa elämälleni rauhaisan tunteen. Aina kun joku lemmikkieläimeni on kuollut tai kun molemmat mummoni ovat kuolleet, olen rukoillut Jumalaa ottamaan heidät luokseen ja se on antanut itselleni lohdutusta tuskan ja ikävän keskellä. Ja nyt kun isäni on vakavasti sairan, niin olen rukoillut Jumalalta apua. Sen toki myönnän, että yhtä hyvin voisin rukoilla saunatonttua tai nukkumattia, mutta kun Jumala nyt on kerran keksitty niin rukoilen sitten sitä. Kyllä uskon Jumalaan.

 

[lunar]

@Sanainen arkku On luonnollista, että uskoon kääntyneet päihderiippuvaiset puhuvat uskonnon tuomasta avusta. Yleisesti tunnettu fakta on myös se, että addikti usein korvaa addiktionsa toisella riippuvuudella ja samoilla ihmisillä on taipumus addiktoitua eri asioihin / substansseihin. Näitä asioita voi olla heroiinin ja lenkkeilyn lisäksi vaikkapa Allah tai Zsiisus.
Mikäli et tiennyt, Suomessa on mahdollisuus saada kriisiapua myös ilman hihhulointia. Kohdatessaan elämässä ylitsepääsemättömiä ongelmia voi soittaa vaikka hätänumeroon taivaallisen skypeyhteyden sijasta.

 

[MustatKortit]

@Sanainen arkku On luonnollista, että uskoon kääntyneet päihderiippuvaiset puhuvat uskonnon tuomasta avusta. Yleisesti tunnettu fakta on myös se, että addikti usein korvaa addiktionsa toisella riippuvuudella ja samoilla ihmisillä on taipumus addiktoitua eri asioihin / substansseihin. Näitä asioita voi olla heroiinin ja lenkkeilyn lisäksi vaikkapa Allah tai Zsiisus...

Sinällään en ymmärrä, mitä huonoa tässä edes on, jos näin käy. Hiljattain YLEn kanavilta tuli jotain dokkaria vankilasta ja puheeksi tulivat taparikolliset, joiden taustalta löytyi raskasta väkivaltaa, tappoja jne. Joku heistä sitten totesi, että tuosta elämäntyylistä on tasan kaksi tapaa päästä irti, kuolema tai uskoon tuleminen. Toki kyseessä oli subjektiivinen mielipide ja en itse usko asian olevan ihan noin mustavalkoinen, mutta mikäli yksittäisen henkilön elämässä uskonto pystyy auttamaan, niin näen tämän lähinnä positiivisena asiana.

@Sanainen arkku : samaa mieltä tuosta yhteisöllisyydestä.

 

[psychodad]

Sinällään en ymmärrä, mitä huonoa tässä edes on, jos näin käy. Hiljattain YLEn kanavilta tuli jotain dokkaria vankilasta ja puheeksi tulivat taparikolliset, joiden taustalta löytyi raskasta väkivaltaa, tappoja jne. Joku heistä sitten totesi, että tuosta elämäntyylistä on tasan kaksi tapaa päästä irti, kuolema tai uskoon tuleminen. Toki kyseessä oli subjektiivinen mielipide ja en itse usko asian olevan ihan noin mustavalkoinen, mutta mikäli yksittäisen henkilön elämässä uskonto pystyy auttamaan, niin näen tämän lähinnä positiivisena asiana.

Se on tietysti totta, etta useimmissa tapauksissa uskoon tuleminen voi olla paihderiippuvuutta parempi asia, mutta isommassa mittakaavassa tietysti olisi parempi kun ei karsisi kummastakaan.

Yhdysvalloissa vankien maarasta vain 0,2% on ateisteja. Usko ei siis itsessaan tee kenestakaan hurskasta.

 

[matti&teppo]

Muuten: Eikö jääkiekko-osakeyhtiön kannattajuus elämänsisältönä ole myös aika uskon asia? Meillä on tarve huutaa yhdessä. Toiset huutaa Halleluja, toiset huutaa Tappara ja kolmannet huutaa kumpaakin.

Ei. Siinä tapauksessa se olisi jos mä uskoisin HIFK:n voittaneen mestaruuden kolme vuotta putkeen, kirjoittaisin siitä kirjan ja saisin oikeuden kerätä veroja jotta voisin rakentaa joka suuntaan rakennuksia missä paasaisin näistä voitoista. No, jotkut voisivat väittää Kärppien voittaneen 7 kertaa mestaruuden peräkkäin, mutta ne nyt ovat noita, ei niillä ole edes pesukoneita. Ainoa mikä meitä yhdistää on se, että molemmat puhuvat lätkästä.

Tottakai muuten Irakiin ja Pakistaniin pitäisi saada viedä ilosanomaa tuosta mestaruusputkesta. Mutta älkää nyt jumalauta tulko tänne kertomaan kuka voitti Irakin fudisliigan tai jonkun krikettimatsin Pakistanissa. Ei kiinnosta, vitun terroristit.

 

[Jakedeus]

Vähän aikaa sitten jossain lehdessä, olisiko ollut HS, oli juttu eräästä raskaista rikoksista vankilaan passitetusta miehestä, jolla oli täyskäännös elämässä menossa. Tässä käännöksessä uskoontulo keskeisessä osassa. Eräs pointti, minkä juttu auttoi ymmärtämään, on se, että jos kyseessä ei ole sosiopaatti, niin ymmärryksen syntyminen siitä, että on tahallisesti aiheuttanut useiden ihmisten kuoleman (yleensä ollessaan aineissa), aiheuttaa mahdollisesti niin raskan henkisen painon, että on välttämätöntä saada jonkinlainen puhdistus. Ja tässä 'Jumalan anteeksianto' saattaa olla ainoa mahdollisuus.

On varsin sääli, että tämäkin puheenvuoro menee osaksi tätä uskonto vs.ateismi vääntöä. Joten kohta todennäköisesti joku Dawkinsin opetuslapsi tule uskonnollisella kiihkolla huutamaan, että entäs ristiretket ja uskonnollisten ihmisten alhainen älykkyysmäärä ja alhainen moraalitaso ja rmissä todisteet ja olematonta ei voi todistaa olemattomaksi jne jne. Mitkä nyt eivät varsinaisesti liity pointtiini mitenkään.

 

[matti&teppo]

Yhdysvalloissa vankien maarasta vain 0,2% on ateisteja. Usko ei siis itsessaan tee kenestakaan hurskasta.

Vaikka vierastankin Wikipedia-lainauksia niin nyt teen poikkeuksen.

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ateistien_osuus_väestöstä

Wikipedia-artikkelin mukaan Yhdysvalloissa ateistien osuus on 2,4 % (vuonna 2012). Samaisessa jutussa on vielä seuraava:

Vuonna 1998 julkaisun jatkotutkimuksen mukaan Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian huippututkijoista 72,2 % oli uskonnottomia ja 20,8 % epäilijöitä.

Jos yllä olevat luvut ovat totta niin Ihmekös tuo.

Edit: kyse on tosiaan Wikipediasta joten oikeellisuus on vähän niin ja näin, halukkaat voi tarkastaa jostain onko totta vai ei, mä en jaksa.

 

[psychodad]

Tuo ateistien osuus on n. 15-33% vaestosta tutkimusten mukaan. Uskonnottomiksi itsensa luonnehti 33% mutta ateisti nimiketta kaytettiin vahemman (syy siihen alempana)

Population in the United States:
Not religious: 33%[1]
Unaffiliated: 20%
Pew Research Center, 2012


Olet oikeassa, noin 97% tiedemaailmasta on siella ateisteja, ja toisaalta taas tutkimusten mukaan ateisteihin luotetaan vahemman kuin esim. muslimeihin (koska ne sentaan uskoo johonkin). Jos jenkit ajaisivat nama epaluotettavat ja moraalittomat paskiaiset pois maastaan, vankiloista ei lahtisi oikeastaan ketaan ja lahes koko tiedeyhteiso karkoitettaisiin. Siinapa olisi sitten unelmavaltio. Melkein voisivat leikata sen mantereesta ja hinata lahi-itaan.

Liioittelin muuten vahan tuota ateistien maaraa vankiloissa. Se on 0.07%

Tassa myos yksi "hauska" tutkimus, jossa todetaan etta ateisteihin assosioidaan ehka enemman huonoja ominaisuuksia kuin raiskaajiin.

 

[Sanainen arkku]

Minun silmäni ei näe Yhdysvaltoihin asti. Toki ne eivät näe myöskään suomalaisiin vankiloihin. Tässä ketjussa näkyy jonkin verran suomalaista suhtautumista asiaan. Vahvasti jumaluuden olemassaolemattomuudesta tietoiset käyvät keskustelua jopa kiihkeään sävyyn. Uskovaisemmilta vaikuttavat mielipiteen ilmaisijat esiintyvät rauhallisemmin, erilaisuutta kunnioittavasti.

Toki tiedostan, että tällä palstalla esiintyville agnostikoille / ateisteille / tiedeuskoisille asia saattaa olla lähempänä sydäntä. Heillä voi, vähemmistön edustajana, olla kokemus siitä että "rumpua pitää soittaa", lähetystyötä tehdä.

Kiihkeämieliset uskovat lienevät aktiivisempia muilla palstoilla.

 

[Sanainen arkku]

Ei. Siinä tapauksessa se olisi jos mä uskoisin HIFK:n voittaneen mestaruuden kolme vuotta putkeen, kirjoittaisin siitä kirjan ja saisin oikeuden kerätä veroja jotta voisin rakentaa joka suuntaan rakennuksia missä paasaisin näistä voitoista. No, jotkut voisivat väittää Kärppien voittaneen 7 kertaa mestaruuden peräkkäin, mutta ne nyt ovat noita, ei niillä ole edes pesukoneita. Ainoa mikä meitä yhdistää on se, että molemmat puhuvat lätkästä.

Tottakai muuten Irakiin ja Pakistaniin pitäisi saada viedä ilosanomaa tuosta mestaruusputkesta. Mutta älkää nyt jumalauta tulko tänne kertomaan kuka voitti Irakin fudisliigan tai jonkun krikettimatsin Pakistanissa. Ei kiinnosta, vitun terroristit.

Pointtini oli, että jos oikein ottaa silmän käteen ja katsoo niin mitä oikeaa merkitystä vaikkapa minulle on sillä voittaako JYP vai ei? Minulla ei pitäisi olla mitään rationaalista syytä toivoa minkään jääkiekko-osakeyhtiön voittoa. Kuitenkin teen niin. Teenkö sen koska toivon kaikkea ihanaa noille itseäni 15 vuotta nuoremmille klopeille jotka sitä kuminpalaa tökkivät? En. Toivonko hyvää edes osakkeenomistajille, en erityisemmin. Mihin sitten uskon? Siihen, että kuulun joukkoon.

Ja kyllä ne verottavat, vaikka eivät verottajia olekaan. Sen verran yhteistä rahaa niihin kanavoituu niin infran kuin julkisesti ja yhteisesti omistettujen (S-ryhmä) yhtiöiden kautta.

 

[psychodad]

Minun silmäni ei näe Yhdysvaltoihin asti. Toki ne eivät näe myöskään suomalaisiin vankiloihin. Tässä ketjussa näkyy jonkin verran suomalaista suhtautumista asiaan. Vahvasti jumaluuden olemassaolemattomuudesta tietoiset käyvät keskustelua jopa kiihkeään sävyyn. Uskovaisemmilta vaikuttavat mielipiteen ilmaisijat esiintyvät rauhallisemmin, erilaisuutta kunnioittavasti.

Toki tiedostan, että tällä palstalla esiintyville agnostikoille / ateisteille / tiedeuskoisille asia saattaa olla lähempänä sydäntä. Heillä voi, vähemmistön edustajana, olla kokemus siitä että "rumpua pitää soittaa", lähetystyötä tehdä.

Kiihkeämieliset uskovat lienevät aktiivisempia muilla palstoilla.

Yleensa jos ei ole jostain asiasta minkaanlaista nayttoa, ainoastaan vakaa usko asiaan, ei siita oikein voi sen suuremmin kenenkaan kanssa kiihkeasti tai muutenkaan vaitella koska ei ole minkaanlaisia ammuksia ja lopputulema on se etta nayttaa varsin holmolta. Uskovaiset paasaavat varmaan kiihkeammin juuri niilla palstoilla joissa kaikki ovat samanmielisia, silloin ei kukaan kysele jonninjoutavia todisteita. Erilaisuuden kunnioitus (eli eri uskontojen "vaarien mielipiteiden") taas on lahinna sanaton sopimus uskovaisten kesken...."mina en kysele sinulta perusteluja tai nayttoja niin en joudu niihin itsekaan vastaamaan".

Tuosta se enimmakseen johtuu.

Ja ateisteilla sitten taas tuo kiihkeys johtunee enemman siita....no, mieti jos joku aikuinen ihminen tulee sinulle kertomaan etta hammaskeiju on olemassa. Siita seuraa vakisinkin ensin huvittunut "heh heh just....hyva lappa". Sitten saattaa tulla huomio etta toinen on ihan tosissaan tassa uskossaan ja siina kohtaa on vaikea pitaa keskustelua "maltillisena" koska koko ajatus on niin absurdi. Uskovaiset usein naureskelevat scientologeille etta "ei vittu ne on sekaisin", ymmartamatta sita etta heidan uskonsa kuulostaa identtisen alyvapaalta ateistille.

 

[Morgoth]

Vahvasti jumaluuden olemassaolemattomuudesta tietoiset käyvät keskustelua jopa kiihkeään sävyyn. Uskovaisemmilta vaikuttavat mielipiteen ilmaisijat esiintyvät rauhallisemmin, erilaisuutta kunnioittavasti.

Tällä foruumilla ehkä näin ja uskovat enemmän marttyyrilinjalla täällä, jos juuri enää kirjoittelevatkaan tänne. Mutta muuten höpöhöpö. Avaa vaikka Radio Dei radiosta tai TV7 telkkarista.

 

[adolf]

Onkos kukaan pohtinut sellaista mahdollisuutta, että me kaikki ihmiset oltaisiin samaa? Yhtä tietoisuutta?

Silloin nämä kaikki kysymykset siitä onko joku ateisti tai jonkun uskontokunnan edustaja, muuttuvat täysin typeriksi. Ihminen on ateisti vain omassa mielikuvituksessaan ja nämä on vain näitä leimoja joita me itsellemme kehitetään.

Mikä on minusta se taustavaikuttaja ainakin niillä kiihkeimmin omaa uskoaan tai uskomattomuuttaan puolustavilla on pelko. Siitä syntyy varmasti yksi tyhmimmistä väittelyn aiheista ja sotienkin aiheista, joita ihminen on koskaan käynyt kun sitä omaa uskomusjärjestelmää pitää ruveta turvaamaan toista vastaan. Uskonnot ovat valjastettu jotenkin niin lähelle meidän omaa ihmisyyttä, että me ei vain kestetä sitä jos joku toinen on eri mieltä meidän kanssamme. Vaan herää tarve kertoa sille toiselle ihmiselle kuinka sinä olet väärässä ja minä oikeassa. Älytöntä, eikö?

Mutta mikä se ihan ydinjuttu siellä taustalla on, miksi ihminen tosiaan on sotinut ja sotii edelleen uskontojensa vuoksi? Minusta on se vain pelko. Uskonnot ja uskomukset ovat olleet jo jostain Jeesuksen ajoista lähtien väärin ymmärrettyinä vain oiva tapa paeta pelkojaan. Ja peloissaan olevaa kansaa on helpompi hallita.

 

[MustatKortit]

Tällä foruumilla ehkä näin ja uskovat enemmän marttyyrilinjalla täällä, jos juuri enää kirjoittelevatkaan tänne. Mutta muuten höpöhöpö. Avaa vaikka Radio Dei radiosta tai TV7 telkkarista.

Minä olen huomannut, että parasta on asemoitua näiden kahden kiihkeän ääripään väliin. Perinteisenä luterilaisena tapakristittynä en tajua, miksi näissä uskon asioissa pitäisi kiihkeästi onnistua saamaan toisin ajattelevat kääntymään ja puhua halventavasti heidän uskomuksistaan.

Kursivoin ylläolevan termin korostaakseni koko keskustelun paradoksaalisuutta, ketjussa puhutaan uskonnosta ja uskosta, jotka jo sisällöllisesti ovat aivan jotain muuta kuin pyrkimystä rationaalisuuteen tai luonnontieteellisten faktojen löytämiseen. Kansankielelellä voisi sanoa, että kyseessä on sydämen asia, samoin kuin rakkauden tai toivon kohdalla.

Okei, tietysti mm. rakkautta on pyritty selvittämään myös tieteellisesti - mitä hyvän olon hormooneja vapautuu ja millä hetkellä ja niin päin pois - mutta kovin ontoiksi nämä selitykset aina jäävät, ainakin minun mielestäni.

On mielestäni aika hienoa, että ihmisotus pystyy uskomaan, toivomaan ja rakastamaan, nämä ovat se toinen puoli kompleksissa ja varsin rationaaliseen ajatteluun pyrkivässä ihmisrodussa.

 

[psychodad]

en tajua, miksi näissä uskon asioissa pitäisi kiihkeästi onnistua saamaan toisin ajattelevat kääntymään ja puhua halventavasti heidän uskomuksistaan.

On aika vaikea keskustella aikuisten ihmisten kanssa ihan vakavasti, jos heidan lahtokohtansa on se etta maahiset ja keijut ovat totta. Varsinkin netissa kun ei oikein tarvitse olla poliittisesti korrekti. Jos kuulisin ravintolassa kahden aikuisen tosissaan keskustelevan vaikka Sauronin edesottamuksista (ei siis kirjan hahmona vaan ihan oikeana henkilona) niin tekisi kylla mieli vaihtaa poytaa hiukan kauemmas.

Uskonnot ovat muutenkin maailman syopa, ihmisten valistaminen on tarkeaa mutta usein mahdotonta koska heilla ei ole mitaan kiinnostusta todellisuutta kohtaan. Itse naen asian niin etta mielellani osallistun keskusteluun ja tuon kantani selvaksi, mutta en mina kenellekaan ateismia ole tuputtamassa. Jos aihetta ei tuo joku muu esille, ei minullakaan ole tarvetta siita keskustella.

Enka nae siina mitaan pahaa jos ihmiset kayttavat uskoa keinona selvita vaikeista asioista yli, se on ihan ymmarrettava puolustusmekanismi ja me kaikki teemme sita jollain tavalla. Uskontojen pitaisi pysya oman kodin seinien sisalla, ja mielellaan viela oman paan sisalla.

 

[MustatKortit]

On aika vaikea keskustella aikuisten ihmisten kanssa ihan vakavasti, jos heidan lahtokohtansa on se etta maahiset ja keijut ovat totta. Varsinkin netissa kun ei oikein tarvitse olla poliittisesti korrekti...

Jep, nämä sinun mielipiteesi asian suhteen ovat jo hyvin tiedossa. Ja Jatkoajassa on monta ketjua missä näitä on käsiteltykin. Ehkä jopa hivenen liian monta, huoli uskonnon ja luterilaisen kirkon kaiken turmelevasta vaikutuksesta yhteiskunnassamme on kiinnostanut muutamia nickejä jopa satojen viestien verran!

Ihmettelen vain kun tämä kyseinen ketju käsittelee otsikkonsa mukaisesti sitä, että uskooko Jumalaan. En oikein ymmärrä miten tähän liittyy esimerkiksi jotain luonnontieteellistä tai muuta rationaalista todistustaakkaa.

 

[Sanainen arkku]

Kun aina vedetään nämä maahiset ja hammaskeijut mukaan keskusteluun, niin kerronpa omasta työstäni päiväkodissa. On pieni prosentti ihmisiä, joille on kauhistus jos lapsille luetaan esim. Lapsen Raamattua. Heillä ei kuitenkaan ole mitään Muumeja vastaan. Onhan tämäkin nyt epäloogista.

Kerran aloin lukea päivälepohetkellä edellisen kirjan loputtua ainoaa käsilläollutta kirjaa, juurikin Lasten Raamattua. Kävi sitten niin, että teos sai lapsilta niin hyvän palautteen että se luettiin parin viikon jaksolla kannesta kanteen. Yhden kerran eräs lapsi kysyi jälkeenpäin "Onko sellainen Goljat ollut oikeasti olemassa?" Vastasin, että mitä itse ajattelet. Tilanteessa oli kaksi lasta, jotka arvelivat eri tavalla asiasta. Minun ei tarvinnut ottaa kantaa. Mitä olisin vastannut? En tiedä. Onhan Aleksander Karelinkin totta.

Totta on sekin, ettei mikään päivälepokirja kolahtanut kyseiseen lapsiryhmään samalla tavalla. Tässä ei ollut kuitenkaan kyse uskonnon harjoittamisesta, vaan ainoastaan kirjan lukemisesta sellaisenaan.

 

[psychodad]

Kun aina vedetään nämä maahiset ja hammaskeijut mukaan keskusteluun, niin kerronpa omasta työstäni päiväkodissa. On pieni prosentti ihmisiä, joille on kauhistus jos lapsille luetaan esim. Lapsen Raamattua. Heillä ei kuitenkaan ole mitään Muumeja vastaan. Onhan tämäkin nyt epäloogista.

Esitetaanko muumit historiallisina hahmoina? Jos se lasten raamattu esitettaisiin lapsille satukirjana kuten muumitkin, ei tuossa olisi varmasti kenellakaan mitaan ongelmia.

 

[floikkari]

Kun aina vedetään nämä maahiset ja hammaskeijut mukaan keskusteluun, niin kerronpa omasta työstäni päiväkodissa. On pieni prosentti ihmisiä, joille on kauhistus jos lapsille luetaan esim. Lapsen Raamattua. Heillä ei kuitenkaan ole mitään Muumeja vastaan. Onhan tämäkin nyt epäloogista.

Kerran aloin lukea päivälepohetkellä edellisen kirjan loputtua ainoaa käsilläollutta kirjaa, juurikin Lasten Raamattua. Kävi sitten niin, että teos sai lapsilta niin hyvän palautteen että se luettiin parin viikon jaksolla kannesta kanteen. Yhden kerran eräs lapsi kysyi jälkeenpäin "Onko sellainen Goljat ollut oikeasti olemassa?" Vastasin, että mitä itse ajattelet. Tilanteessa oli kaksi lasta, jotka arvelivat eri tavalla asiasta. Minun ei tarvinnut ottaa kantaa. Mitä olisin vastannut? En tiedä. Onhan Aleksander Karelinkin totta.

Totta on sekin, ettei mikään päivälepokirja kolahtanut kyseiseen lapsiryhmään samalla tavalla. Tässä ei ollut kuitenkaan kyse uskonnon harjoittamisesta, vaan ainoastaan kirjan lukemisesta sellaisenaan.

Päiväkoti-ikäiset lapset eivät osaa hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia tai arvioida kuultujen juttujen todenperäisyyttä. Jos aikuinen sanoo, niin silloin muumitkin muuttuvat tarvittaessa todeksi.

Raamattu ja muut vastaavat ovat uskontojen pyhiä kirjoja. Ne ovat ilmiselvää sontaa, mutta pikkulapsella tälläistä tietoa ei tietenkään ole, eikä sitä ole missään tarjolla uskontoihin liittyvien erilaisten tabujen vuoksi. Muumikirjat puolestaan ovat ihan avoimesti satukirjoja ja jokainen vastuullinen aikuinen pitää huolta siitä että lapsi myös ymmärtää kyseessä olevan keksittyjen tarinoiden.

On todella sääli, ettet kunnioita vieraiden pikkulasten uskonnollista koskemattomuutta, vaan mitä ilmeisemmin olet uskovana ihmisenä katsonut asiaksesi raamatullisen ilosanoman levittämisen. Kyse on lapsen kehitysasteelle ja ympäröivälle todellisuudelle sokeaaan muumirinnastukseen verhotusta uskonnollisesta indoktrinaatiosta.

Lueppa niille seuraavaksi sitten koraania.

 

[Tarinankertoja]

On pieni prosentti ihmisiä, joille on kauhistus jos lapsille luetaan esim. Lapsen Raamattua. Heillä ei kuitenkaan ole mitään Muumeja vastaan. Onhan tämäkin nyt epäloogista.

Kerrotaanko Muumien olevan todellisia? Seuraako siitä, ettei usko Muumien todellisuuteen se, että joutuu helvettiin?


Raamattua luetaan Totena, Muumeja satuna, siinä on lapsen näkökannalta ISO ero. Lapsi uskoo aikuisen kertomaan varauksetta, koska omaa kriittistä minää ei ole muodostunut. Siihenhän uskontojen tarve päästä käsiksi ihmisenalkuihin juontaa. Kun niille alle 10 vuotiaina saa uskon opetettua toetena, niin on iso todennäköisyys, että sitä totena pitää aikuisenakin. Sen sijaan, jos Jessen itsensä opetuksia seurattaisiin, eli halukkuus liittyä Jumalan seurakuntaan kysyttäisiin vasta aikuisiällä, olisi uskontokuntien jäsenmäärät huomattavasti pienempiä.


Ei Kirkko siksi alkanut kouluja pitämään ja lukemista opettamaan, että halusi sivistää kansaa vaan että pääsi jo lapsena kertomaan uskosta. Tämä järjestelmä, jossa lapsiin upotettu usko sitten siirtyy myös kasvatuksena vanhemmilta, on ollut tehokas tapa aina länsimaisen koulutustason nousun tuomaan muutokseen asti. Nyt kun ihmisten ymmärrys ja tietomäärä on haastanut kasvatuksellisen uskonnonopetuksen on trendi kääntymässä. Tämähän näkyy kaikissa länsimaissa uskonnollisuuden vähentymisenä.

 

[Tarinankertoja]

Ihmettelen vain kun tämä kyseinen ketju käsittelee otsikkonsa mukaisesti sitä, että uskooko Jumalaan. En oikein ymmärrä miten tähän liittyy esimerkiksi jotain luonnontieteellistä tai muuta rationaalista todistustaakkaa.

No ketjussahan on keskusteltu vähän kahdesta asiasta. Uskonnosta uskona ja uskonnosta instituutioiden muodostajana.


Uskovat tuppaavat sekoittamaan nämä keskenään. Oma Usko On ja siitä seuraa että oma uskonnollinen yhteisö On. Vaikka tämä oma Usko ei siis sisällä niitä elementtejä mitä tämä oma uskonnollinen yhteisö edustaa. Ihmisten oma Usko on sekoitusta kaikesta siitä hyvästä, minkä he liittävät omaan jumalkäsitykseensä, ja se on isolta osalta aika kaukana siitä jumalkuvasta, jota EvLut edustaa, puhumattakaan kristinuskon rawdatasta, eli raamatusta. Ei ne evankeliumit ole koko raamattu, eikä edes ne ole vain hyvää ja kaunista kaikille, soisi uskovien itse lukevan opustaan.


Yksilön Usko tulee siis ongelmaksi siinä vaiheessa kun Usko kannattaa uskomusinstituutiota huolimatta näiden arvojen erilaisuudesta. Suomeksi sanottuna, oman Uskon hyvä jumala ajaa tukemaan kirkkokuntaa, jonka Jumala antaa mahdollisuuden esim syrjiä seksuaalivähemmistöjä tai naisia, tai jos raamattuun asti mennään.. no ei mennä, kun monet pahoittaa mielensä (ei ole minun vikani, että raamatussa on kirjoitettu asioista joita lainaamalla uskovainen pahoittaa mielensä: Dawkins).


Uskonnolliset yhteisöt tekevät paljon pahaa maailmassa uskomustensa varjolla. Kuulumalla näihin, vaikka kuinka hyvää tarkoittavassa hengessä, tulee rakennetta, joka sortaa ihmisiä. EvLut nyt on pieni paha, mutta kyllä nekin pyhäkouluissaan (JA jopa peruskoulussa!! millä oikeudella?) synnillä lapsia pelottelee ja syyllistää. Ei kovin tervettä toimintaa. Mitä tulee uskontokuntien hyväntekeväisyyteen, niin mainitaan nyt monesti kirkkoketjussa esiin tullut asia, että vain n 20% kirkon keräämistä rahoista menee diakonia ja nuorisotyöhön (ja tämä sisältää siis hengellisen työn) kun palvontamenoihin uhrataan 55%. Olisiko se hyväntekeminen sittenkin tehokkaampaa, jos noi 55% menisi siihen hyväntekeväisyyteen ja jäisi ne virrenveisuut vapaaehtospohjalle?