Vastasin aikanaan tämän ketjun kysymykseen kyllä. Uskominen Jumalaan on monen nimimerkin mielestä vallan typerää. Kovin karsaasti täällä usein kyllä-vastaajiin suhtaudutaan. Muutaman viestin jälkeen totesin, että minun on leppoisampi pysytellä jääkiekkoaiheissa kuin lueskella tässä ketjussa kommentteja uskostani. En aikonut tänne enää kirjoittaa ja nyt minä hölmö olen tämän unohtanut.
Toki paljon asiaakin on tämä ketju sisältänyt niin uskovien kuin ei-uskovien taholta. Näin lomapäivän ratoksi hairahduin katsomaan, mitäs täällä uskosta ja Jumalasta poristaan. Ihan mielenkiintoista pohdintaa sain lukea. Pikkaisen kuitenkin ihmetyttää tällaiset erkunkin harrastamat Jumalan vertailut eri satuolentoihin.
On toki selvää, että Jumalan olemassaoloa ei voi sataprosenttiosuudella sulkea pois. Toisaalta niin kai on sitten Harry Potterin, Lumikin tai Peter Panin kohdalla myös. Normaalisti kai sellaisia aikuisia katsottaisiin kieroon, jotka oikeasti uskovat näiden em. hahmojen olevan todellisia. Jumalaan uskominen sen sijaan tuntuu olevan ihan ok sellaistenkin ihmisten kohdalla, jotka muuten perustavat elämäänsä tieteen eikä uskomusten varaan. Näin ei-uskovaisen silmin kylläkin nämä Jeesuksen neitsyt-Mariasta syntymiset tai Mooseksen vetten päällä kävelyt ovat ihan samaan kastiin menevää satuilua kuin Harry Potterin huispaukset tai Lumikin myrkkyomenasta heräilyt, kun joku prinssi käy suutelemassa.
Paljonko maailmassa on aikuisia uskovaisia? Muutama miljardi, kenties? Montako kristittyä on maailmassa? Reilu miljardi, kenties? Montako Harry Potterin tai Lumikin olemassaoloon uskovaa aikuista on maailmassa? Ei kai kovin montaa? Ei näitä asioita järkevä ihminen laita samalle viivalle, vaikka se varmaan hupaisaa onkin. Tuntuisi, että tuhansien miljoonien ihmisten uskolla olisi jonkinlainen todistusarvo. Edes sellainen, ettei vertaa Jumalaa Harry Potteriin.
Huomaan, että sinulla, hyvä erku, on vahva epäusko Jumalaan. Se, ettei usko Jumalaan, on logiista ja hyvin ymmärrettävää. Järkeilyn tulos voi helposti olla epäusko. Uskossa ei kuitenkaan ole kysymys järkeilystä ja päättelystä, vaan uskomisesta. Ongelmallista tässä ei-uskovien ja uskovien dialogissa on se, ettei uskova mitenkään pysty uskoaan ja tuntemustaan Jumalaan tieteen keinoin todistamaan. Se on kuitenkin yksilön sisällä oleva vahva ja todellinen tunne Jumalan olemassa olosta. Jos nyt vaikka tuhat miljoonaa ihmistä jakavat tämän tunteen, niin ei Jumalaa mielestäni ole syytä verrata mihinkään lastenkirjallisuuden satuolentoon.
Uskon Jumalaan ja tieteeseen, mutten Lumikkiin, Harry Potteriin tahi Hämähäkkimieheen. Arvostan jokaisen ihmisen ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta. On vallan hienoa, että tätä vapautta saamme tälläkin keskustelupalstalla toteuttaa.