Eihän kukaan ole väittänyt, että kristinuskon vaikutus olisi ollut yksinomaan negatiivinen TAI positiivinen. Väärät Kristityt(TM) pitivät Eurooppaa pimeydessä 1000 vuotta, mutta sitten Oikeat Kristityt (ilmeisesti juuri pohjoiseurooppalaiset protestantit) näkivät valon?
Heh, kuinka hyvin tunnet historiantutkimusta? Kuullostat nyt ihan renessanssiaikaa eläneeltä oppineelta. Silloin syntyi kuva pimeästä tuhannen vuoden keskiajasta. Nykyään kuitenkin katsotaan, ettei keskiaika suinkaan ollut yhtenäinen "pimeä" ajanjakso vaan on hyvin eri asia puhua sanotaanko 700-luvun kuin 1300-luvun yhteiskunnasta. Sitten on vielä maantieteellisiä eroja, jotka eivät selity kristinuskolla. Pohjoismaissa ei ollut maaorjuutta, Keski-Euroopassa oli. Feodalismi on yleiskäsite, jolla voidaan kuvata keskieurooppalaista keskiaikaista yhteiskuntaa muttei pohjoismaista. Kirkon vaikutus ei ihmisten elämässä ollut pelkästään kahlitsevaa tai aivopesevä, niin kuin marxilainen tulkinta antaisi ymmärtää, vaan kyse oli myös elämään tarkoitusta ja lohtua tuovasta asiasta.
muaddib kirjoitti:
1) Kristinuskon tuputtaminen afrikkalaisille oli TÄRKEÄ osa siirtomaapolitiikkaa. Luonnonuskot sekoittuvat jeesuskultin höpötyksiin, jolla on ollut karmeita seurauksia monessa Afrikan maassa. Seksuaalivähemmistöt, naiset, albiinot, lapset ja eläimet kiittävät.
Heh, sitä ei voi kiistää, etteivätkö lähetyssaarnaajat olisi olleet monesti mukana siirtomaahallinnon pönkittämisessä ja uskonnon nimissä toimineet hyvin epäkristillisestikin. Siirtomaavallassa oli kuitenkin perimmiltään kyse puhtaasta vallanhimosta. Esimerkiksi Kongo oli mainio kumintuotantoalue, sitä hyödynsi Belgian kuningas Leopold. Käsien katkaisua jne. käytettiin toki pelottelukeinona jne. Lähetyssaarnaajat olivat monesti niitä, jotka juuri toivat epäkohtia esille. En nyt muista, olikos juuri Kongon tapauksessakin niin, mutta suosittelen tutustumaan Adam Hochschildin teokseen Kuningas Leopoldin haamu. Viimeistä lausettasi ei taas voi oikein vakavasti ottaa....
muaddib kirjoitti:
3) Uskonnollisen höperehtimisen VÄHENEMINEN yhteiskunnallisessa päätöksenteossa näyttäisi LISÄÄVÄN yleistä hyvinvointia ja ihmiskunnan edistystä - tästä esimerkkinä Human Development Indexin maa-ranking.
Kun tässä sitä tieteellisyyttä peräänkuulutetaan, niin siinä voisi koettaa itse pysyä. Siis nyt pitäisi ensinnäkin muistaa myös se, että Euroopasta edelleen suuri osa on hyvin uskonnollista. Yhdysvallat on hyvin kristillinen maa, siellä toki fundamentalistien touhut menevät monesti yli. Eivät länsimaat siis tosi asiassa ole niin sekulaareja kuin annat ymmärtää.
Kristinusko vaikuttaa vahvasti kulttuurissa jopa täällä Pohjoismaissa, vaikka nämä yhteiskunnat ovat niin sanotusti Euroopan maallistuneimpia (kyse myös osittain kulttuurisista eroista, ei puhtaasta "uskonnollisuuden asteesta"). Kysy italialaiselta tai irlantilaiselta, mitä tämä ajattelee siitä, että uskonto olisi vain marginaalissa. Toisekseen et voi olla tosissasi ja väittää esimerkiksi lääketieteen historiallisen edistyksen, hygieniaolojen parantumisen, keksintöjen, teollistumisen, järjestäytyneen demokraattisen yhteiskunnan jne. olevan sen ansiota, että uskonnolla on mahdollisimman marginaalinen asema? Iltapäivälehtitason väite.
Siitä olemme kai sentään samaa mieltä, että minkäänlainen fundamentalismi, oli sitten uskonnollista tai vaikka kommunistista (ateistista!), ei ole ikinä hyväksi yhteiskunnalliselle kehitykselle? Mutta eikö tämä ole nimenomaan linjassa kristinuskon kanssa? Kristinuskon piirissä olleissa yhteiskunnissa sallittiin ensimmäisenä tieteen vapaa kehitys.
Yhteiskunnan eettinen perusta on myös toinen kysymys ja vaatisi laajemman keskustelun. Toistan, minusta olisi tärkeää, että ihmisillä ylipäänsä on jokin sellainen vakaumus, jossa tavoitteena on ottaa muut huomioon. Mielestäni tämä on keskeinen osa nimenomaan kristillistä ihmiskuvaa, sopii toki esim. humanistiseenkin. Nykyään ongelmana on minäkeskeisyyden lisääntyminen ja jopa narsismi. Materiaalisesti voidaan hyvin, mutta mielenterveysongelmat jne. ovat monien todellisuutta.
vilpertti kirjoitti:
Päinvastoin kuin esitetty, uskonnolliset voimat edustavat taantumusta, onnen mahdollisuuden monopolisointia ja ihmisarvojen mielivaltaista pimittämistä. Maallistuneet, edistykselliset voimat nyky-yhteiskunnassa edustavat tasa-arvoa mahdollisimman hyvin jaettuna. Näin siis loogisesti ihmiset, jotka haluavat edistää uskonnon osuutta yhteiskuntamme säännöissä ja hallinnossa edustavat suomeksi sanottuna koulukiusaajien tasolle henkisesti jääneitä paskapäitä.
Jos tarkoitat nykyistä suomalaista evankelisluterilaista kirkkoa tai suomalaisia (tai vaikka eurooppalaisia) kristittyjä, niin aika erikoinen arvio, etten sanoisi. Tämähän on kuin Pirkkalan monisteesta. Edistykselliset voimat ja taantumus jne....
Kun tässä nyt yrittää tästä aiheesta keskustellessa välttää turhaa vastakkainasettelua, (nämä ovat henkilökohtaisia asioita) niin välillä tuntuu, että se on joidenkin kirjoittajien kanssa ylivoimaisen vaikeaa.
