Lopullinen tieteellinen läpimurto tapahtui toki täällä, kun aineellinen(kin) hyvinvointi pääsi nousemaan tietylle tasolle. Sanoisin "tieteen vapaan kehittymisen" - pienin varauksin tietysti - syntyneen jo hellenistisessä kulttuurissa, vaikka kehitys ei ollutkaan yhtenäistä. Tiede vapautui kristillisessä maailmassa vasta sen jälkeen, kun kirkon valta oli kokenut raskaita tappioita. Sen puolustamiseksi löytyi kyllä kristillisestä arvomaailmastakin tuttuja argumentteja, mutta kyseenalaistaisin kyllä sellaisen väitteen, jonka mukaan kristillinen ilmapiiri olisi ollut jotenkin erityisen suotuisa tieteen nousulle.
.
Niin, sitä en suinkaan kestä, etteikö esimerkiksi katolinen kirkko instituutiona olisi joissain historian vaiheissa halunnut rajoittaa tieteen vapautta (Galilein tapaus esimerkiksi). Tätä on kuitenkin haluttu myös liioitella niin kuin renessanssiajalla tehtiin. Kyse oli kirkollisesta perinteestä ja kirkon institutionaalisesta asemasta, ei siitä etteikö jo varhain olisi löytynyt ihmisiä, jotka näkivat kristinuskon ja vapaan tieteellisen tutkimuksen olevan ihan sopusoinnussa keskenään.
Varhaiset tiedemiehet olivat tietysti kristittyjä, eivät vain muodon vuoksi, vaan oikeasti uskovia. Vaikkapa Blaise Pascal niitti mainetta matematiikassa, mutta kirjoitti samalla uskostaan syvällisiä teoksia. Kirkkoa vastaan nouseminen ei myöskään tarkoittanut yleensä varhaista ateismia vaan halua instituution kritisointiin. Tähän oli usein aihetta. Paavien toiminta on ollut, no, monesti vähemmän mairittelevaa.
Samaa toki voi sanoa protestanttisista kirkoista. Anglikaaninen kirkko sai alkunsa, kun Henry VII halusi uusiin naimisiin. Hänhän oli kuudesti aviossa mestauttaen parikin vaimoistaan, tragikoomista kyllä omaan taustaansa nähden, uskottomuudesta. Kertoo vain siitä, että kirkkojen institutionaalinen toiminta on aina ollut täynnä ihmisten valtapyyteitä ja ties mitä muuta - samoin kuin mikä tahansa muu inhimillinen toiminta.
He olivat sitten kristittyjä, jotka saivat aikaan lopullisen tieteellisen läpimurron eikä se heille ollut ristiriidassa itse uskon kanssa vaan ristiriitaa oli korkeintaan (joskus) kirkon instituutiona kanssa. Siten sanoisin, että kristillinen usko on historian saatossa tai sanotaan viimeisten vuosisatojen ajan ollut monia muita uskontoja paremmin sovitettavissa tieteen vapauden kanssa. Eikä tämä tarkoita, etteivätkö ne muut olisi olleet sovitettavissa vaan sitä, miten käytännössä on toimittu.
muaddib kirjoitti:
Näköjään. Sinänsä ironista kysellä muiden ymmärrystä historiantutkimuksesta ja samalla olla erottamatta yksilöllistä uskonnollisuutta kokonaisten valtioiden pohjana olevista uskomusjärjestelmistä ja siitä, kuinka paljon nämä uskomusjärjestelmät ja instituutiot vaikuttavat kokonaisen valtion toimintaan. Kenia, Tansania, Iran, Filippiinit, Venäjä, Puola...
Niin, se keskiajan pimeysheitto oli vähän kummallinen siihen nähden, että jo lukiotasolla (ja yliopistossa perusopinnoissa) opetetaan, ettei kyseessä ollut yhtenäinen ajanjakso vaan renessanssiajan yleistys. Et vastannut muuten vieläkään siihen, käydäänkö yhtäkään Afrikan sodista kristillisen fundamentalismin takia? Ymmärrettävistä syistä vai kuinka? Sinällään kristillinen fundamentalismikin on ilman muuta haitallinen aate ja aiheuttanut pahaa historian saatossa, mutta se on kuitenkin maailman katsannossakin vähemmistössä. Siis oikea fundamentalismi. Kerrotko vielä, missä ja kuka on yliarvioinut kristinuskon vaikutusta Euroopan kehityksessä ja missä suhteessa? Puhutaanko vaikkapa yhteiskunnan eettisestä puolesta vai tieteestä vai mistä?
Venäjän ja Puolan vetäminen mukaan on, sanotaanko, mielenkiintoista. Heh, mitä luulet, kuinka paljon esimerkiksi nyky-Puolan ongelmista voidaan syyttää kommunistista ja ateistista Neuvostoliittoa, kuinka paljon katolista kirkkoa? Jos yhtään tunnet Puolan historiaa, tiedät myös, millainen positiivinen vaikutus katolisuudella oli 80-luvun vapautumispyrkimyksissä (myös puolalaissyntyisen paavi Johannes Paavali II:n kautta). Venäläisille uskonnolla on keskimäärin suurikin merkitys, ja senkin suhteen näkisin, että nyt on kaiketi kuitenkin paremmin kuin ateistisella neuvostokaudella? Ylipäänsä mielestäni keskeistä on muuten uskonnonvapaus. Siis vapaus uskoa tai olla uskomatta. Uskonnonvapaus ei ole arvottavaa, toisin sanoen se ei ole sitoutunut ateismiin tai mihinkään uskontoon.
Loppuosaan viestistäsi ja päättelyketjuusi en viitsi vastata, koska en ole kirjoittanut mitään siitä, mihin vastaat. Ylipäänsä vähän hämmentävää, että täällä lainaillaan niin suurella kiihkolla Richard Dawkinseja ja Kari Enqvistejä, viittaisitte mieluummin paljon järkeviä puhuvaan Esko Valtaojaan. Tai vielä mielenkiintoisempi nimi olisi sosiologi Emile Durkheim. Oli muuten ateisti, joka näki uskonnolla vahvan positiivisen roolin yhteiskunnassa.
Kreationismista on turha jauhaa, se on helppo kohde tietysti, mutta ei sillä ole paljoakaan tekemistä kristillisen uskon kanssa. Siis evoluutiohan ei anna meille sinällään mitään tarkoitusta, evoluutio on vain. Se ei kerro meille mitään mahdollisesta perimmäisestä tarkoituksesta tai ei kerro mitään hyvästä tai pahasta. Keskustelua niistä on käytävä muista näkökulmista (toki voidaan kulttuurievoluutiosta keskustella, mutta taso jää hiukan pinnalliseksi, siis etiikan ja metafysiikan näkökulmasta). Tämän muuten uskoakseni voisi todeta myös sekulaari humanisti. Tällaista keskustelua nimimerkki peruspata ajoi nähdäkseni takaa.