Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
No, ensinnäkään en juo kahvia. Toisekseen, en varmaan ainakaan vielä ajattelisi noin, en ole päässyt niin pitkälle uskossani. Mutta voisin kyllä kuvitella, että joku uskossaan edennyt ajattelisi suunnilleen noin.Koetko sinä konkreettisesti joka hetki arkielämässäsi Jumalan läsnäolon? Kun kaadat kahvia kuppiin, ajatteletko että "siinä se Jumalan luoma kahvi lorisee Jumalan luomaan kuppiin"? Ja jos läikytät kahvia pöydälle, onko ensimmäinen päähäsi pälkähtävä spontaani ajatus "Jumalan suunnitelmaan kuului tämäkin"?
En ole. Tekstiä lukiessani minä vain olettamusarvoisesti ymmärsin sen tuolla kertomallani tavalla. Pitää odottaa Kisapuiston vastausta tietääksemme kumpi meistä oli oikeassa. Usein ihmiset tekevät tarkkuusvirheitä kirjoituksissaan, mutta jos sen kokonaisuuden on lukenut, voi arvata, mitä he tarkoittivat. Yritin toimia tuolla tavalla.floikkari kirjoitti:Jos kaverin tarkoituksena oli ilmaista tuo ajatus, olisi hänen sitten ehdottomasti kannattanut vaihtaa se "nykytiede"-sana "tämän hetken tietoon" tjsp. Minä kun en ikävä kyllä ole selvännäkijä, vaan joudun tulkitsemaan tekstiä lähinnä sen pohjalta mitä siinä todellisuudessa lukee. Sinä sen sijaan olet, vai?
Ei tietääkseni ole mitään suoranaisia vakuuttavia todisteita. Tätä aihetta on käsitelty aikaisemmin tässä ketjussa, joten sieltä voinee etsiä ihmisten mielipiteitä tästä asiasta. Ja tietääkseni lukemattomat historian/uskon historian tutkijat ovat aihetta tutkineet. Tulokset lienevät erilaisia, mutta käsittääkseni monet ovat päätyneet siihen, että on hyvinkin mahdollista, että Jeesus-niminen henkilö tuolla Israelin alueella eli ja vaikutti. UT:n tapahtumia on varmaan myös tutkittu. Riippuu varmaan keneltä kysyt, kuinka noiden tapahtumien todenperäisyydestä ajatellaan. Minusta ne ovat pitkälti uskonasioita.floikkari kirjoitti:Kysyn tämän ihan tosissani: mitä todisteita tai edes syitä uskoa ns. historialliseen jeesukseen meillä todellisuudessa on? Historiallisella jeesuksella tarkoitan sitä, että sellainen heppuli olisi todellisuudessa joskus elänyt sen sijaan että kyse olisi puhtaasta myytistä. Entä onko meillä jotain syytä uskoa, että evankeliumit tai uusi testamentti ylipäätään kuvaavat millään tasolla (unohtaen vaikka ihmeteot, ylösnousemukset ym) faktuaalisesti hänen mahdollista elämäänsä ja opetuksiaan?
Kiitos vladille pitkästä vastauksesta, arvostan sitä. Tarkoituksenani oli lähinnä peräänkuuluttaa tuota ihmisen sisäisen elämän arvostusta. On ainakin väitetty noissa lukemissani ortodoksikirjoissa, että ennen vanhaan (ennen rationaalisuuden, logiikan, jne. valtakauden koittoa), ihmisillä oli myös ns. sisäinen elämä, joka oli lähestulkoon yhtä tärkeä kuin tämä ulkoinen elämämme. Siihen varmaan kuuluisi tuo olkikuukkelin yllä mainitsema kysymys, eli ihmisen taipumus etsiä Jumalaa elämäänsä. Ja esimerkiksi tuo omatunnon asia. Kai siihen voidaan lisätä näitä asioita kuten rakkaus, uskollisuus, nöyryys, tottelevaisuus, jne. Sitten kun valistuksen ajan (ja sitä ennenkin) myötä tuli tuo rationaalisuus ja logiikka vallitsiviksi ihmisen toimintaa ja ajattelua ohjaaviksi rakenteiksi, niin nuo sisäiset tuntemukset ikäänkuin tukahdutettiin tai ainakin pyrittiin tunkemaan toisarvoisiksi. Samalla ainakin ortodoksiuskon mukaan katosi tärkeä osa ihmisyydestä tuossa lännessä eritoten valtaan tulleessa kulttuurissa, johon mm. katolinen kirkko meni mukaan (ja protestanttikirkot kai olivat melkein alun alkaen siinä mukana). Kyllähän näistä asioista on joihinkin otteisiin väännetty tässäkin ketjussa, mutta ei ehkä kuitenkaan minua tyydyttävissä määrin.
Minulle tuli mieleen yksi esimerkki. Jos minulla on päätettävänä joku asia, tai minun täytyy vain päättää, että mitä teen seuraavaksi, ja tukahdutan kaiken logiikan ja rationaalisuuden toimistani, enkä anna intohimojeni ja ruumiini tai mieleni halujen ohjata minua, vaan annan ikäänkuin ihan luonnollisesti itseni ruveta tekemään mitä se rupeaakin tekemään tai mitä se päättääkin tehdä, niin mikä minua ohjaa? Vai onko se uskottomien mielestä täysi satunnaisprosessi, jossa voin ruveta tekemään asiaa A aivan yhtäsuurella todennäköisyydellä kuin asiaa B tai asiaa C? Tai jotain muuta? Olen yrittänyt altistaa itseäni tällaisiin tilanteisiin ainakin silloin tällöin. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ihmiset miettivät ko. testistä. Pystyn nyt helposti tuottamaan ainakin pari mahdollista arvausta. Yksi olisi se satunnaisvalinta, jonka mainitsin yllä. Yksi olisi se, että en olisi kuitenkaan onnistunut tukahduttamaan kaikkea rationaalisuutta tai halujani, ja toimisin kuitenkin niiden mukaan. Eräs mahdollisuus olisi kai, että toimisin jonkun opitun mallin tai tottumuksen mukaan. Ja tietenkin pitää mainita sitten se mahdollisuus, että minua kuitenkin jotenkin ohjaisi ainakin yleisemmällä taholla johonkin tiettyyn suuntaan joku korkeampi johdatus.