Mainos

Uskotko Jumalaan?

  • 1 382 650
  • 14 434

sem

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Ei ollut siis sinulla mitään käsitystä Berlinskistä ja hänen kirjoittelustaan? Löysinkin jo joitain linkkejä joissa ateistit totesivat että neljännessä kappaleessa oli jo joku väite ("ateistien täytyy todistaa että Jumalaa ei ole olemassa") jonka johdosta he jättivät lukemisen sikseen. Tuntuu vähän oudolta ettei jakseta lukea edes yhtä kirjaa jossa yritetään kyseenalaistaa tieteellistä fundamentalismia.

Lupaan harkita jumalan olemassaolemattomuuden todistamisen aloittamisen harkitsemista tismalleen sinä päivänä kun jumalan olemassaolosta on muitakin todisteita kuin:

- musta tuntuu että jumala/jumalia on
- muinaisissa myyteissä kerrotaan että jumala/jumalia on
- kuulen ääniä päässäni joten jumala/jumalia on

Ja "tieteellinen fundamentalismi", nyt oikeasti joku roti.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Löysinkin jo joitain linkkejä joissa ateistit totesivat että neljännessä kappaleessa oli jo joku väite ("ateistien täytyy todistaa että Jumalaa ei ole olemassa") jonka johdosta he jättivät lukemisen sikseen. Tuntuu vähän oudolta ettei jakseta lukea edes yhtä kirjaa jossa yritetään kyseenalaistaa tieteellistä fundamentalismia.

Kyllähän tuollainen väite kertoo jotakuinkin kummallisesta käsityksestä todistusvastuun suhteen. Jos "filosofi" penää negatiivista todistusta jostain, oli se sitten yksisarvinen, menninkäinen tai Jumala, täytyy olla ainakin pikkaisen pihalla.

Tieteellinen fundamentalismi... Hmm...
 

Morgoth

Jäsen
Ei ollut siis sinulla mitään käsitystä Berlinskistä ja hänen kirjoittelustaan?

Ei, ole ei. Hannu Lauerman (vankimielisairaalan ylilääkäri) 'pahuuden anatomian' luin viimeksi ja kirjassa oli ihan mielenkiintoinen pätkä esim. kartanolaisuudesta, joka oli 30-50 luvulla, tosin pieni muutaman sadan, uskonlahko Suomessa.

Tuo kirja ei tosin muuten varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen.
 
Viimeksi muokattu:

Redcoat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Kyllähän tuollainen väite kertoo jotakuinkin kummallisesta käsityksestä todistusvastuun suhteen. Jos "filosofi" penää negatiivista todistusta jostain, oli se sitten yksisarvinen, menninkäinen tai Jumala, täytyy olla ainakin pikkaisen pihalla.

Jos negatiivisen todistuksen penääminen on osoitus pihalla olemisesta, niin yritys esittää itse sellainen negatiivinen todistus on varmaan vielä paria kertaluokkaa suurempi merkki siitä, että ei ole ihan kaikki inkkarit kanootissa? Tällaista todistusta ovat kuitenkin yrittäneet monet, kuten viimeisimpänä ja tunnetuimpana Dawkins. No tähän voi tietysti sanoa, että Dawkinsin johtopäätös on "almost certainly" eikä siten ole "todistus" sanan oleellisessa merkityksessä, mutta sittenhän saman kriteerin nojalla luonnontieteissäkään ei mitään "todistettua" koska niissä esiintyvä päättely on pääasiassa induktiivista ja abduktiivista (ei siis deduktiivista). Mutta joka tapauksessa esim. Prometheus Booksin v. 2003 julkaisema yli 400-sivuinen kirja joka kantaa nimeä "The Impossibility of God" on kokoelma nykypäivän ateistifilosofien esseitä, ja nimestä voi jo päätellä, mihin kirjoittajat pyrkivät.

Mutta siitäkin riippumatta, että miten kukin suhtautuu negatiivisten eksistenssiväitteiden tekemisen mielekkyyteen, niin ainakin voisi olla paikallaan yrittää saada selville tuon Berlinskin esittämän vaatimuksen konteksti ja sanamuoto. Voisiko kysymys olla esim. siitä, että kun tietyt ateistit nimenomaan määrittelevät positionsa niin, että Jumalaa ei ole olemassa, niin tällöin heillä luonnollisesti on todistustaakka - riippumatta siitäkin, että onko tätä taakkaa mahdollista kantaa.
 

Redcoat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Lupaan harkita jumalan olemassaolemattomuuden todistamisen aloittamisen harkitsemista tismalleen sinä päivänä kun jumalan olemassaolosta on muitakin todisteita kuin:

- musta tuntuu että jumala/jumalia on
- muinaisissa myyteissä kerrotaan että jumala/jumalia on
- kuulen ääniä päässäni joten jumala/jumalia on

Ja "tieteellinen fundamentalismi", nyt oikeasti joku roti.

Miten ymmärrät tässä tuon "todiste"-käsitteen? Sikäli kun todisteella tarkoitetaan yksinkertaisesti jotain sellaista asiaintilaa joka tekee hypoteesista todennäköisemmin toden kuin mitä se olisi kyseisen asiaintilan puuttuessa, niin on aika lailla itsestäänselvyys että Jumalan olemassaolon puolesta (kuten myös sitä vastaan) on todisteita - kysymys on lähinnä siitä, että mihin suuntaan vaaka kallistuu kun kaikkien todisteiden kumulatiivinen vaikutus otetaan huomioon.
 

Stigu

Jäsen
Ketjun aihe on erittäin mielenkiintoinen, ja käyn aika ajoin lukemassa kirjoitukset, mutta suoraan sanoen olen pettynyt keskustelun tasoon. Täällä on fakkiuduttu perinteisten kysymysten ääreen, kuten:

- mikä on syntiä ja mikä ei?
- mikä on oikein ja väärin?
- missä ovat todisteet Jumalan olemassaolosta?
- mikä nykyisistä uskonnoista on paras, ja miten se tukee/romuttaa uskon Jumalaan?

Haluaisin nyt avata hieman kanssaveljienY/sisarien näkökulmaa seuraavilla kysymyksillä:

- kuka määrittelee mikä on oikea ja mikä väärä?
- kuka määrittelee synnin?
- (edellisiin kysymyksiin liittyen) voisiko Jumalaan uskoa nykyisten uskontojen ulkopuolella? Siis voisiko uskoa sellaiseen Jumalaan, joka ei tuomitse, määrittele oikeaa ja väärää, tai syntiä?
- tarvitseeko Jumalan olemassaoloa todistaa muille? Onko Jumalaan uskominen enemmänkin sisäinen kokeums, kuin ulkoinen havainto, tai tieteellinen todiste?

Mielenkkiinnolla odotan vastauksia.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Stigulle sen verran että olikohan tutkimusten mukaan että 10-15% ihmisistä pääsee 30 ikävuoden tienoilla absurdiin ajatteluun, valtaosa ei koskaan.

Harvoin tällä palstalla on mentu asiassa askelta pidemmälle

- mikä on elämän tarkoitus?
- onko sitä ylipäätään?
- miksi "tällaista" illuusiota pidetään yllä?

Oman elämäni koen elämisen arvoiseksi ei siinämitään mutta tämä uskontojen "hegemonia" on se joka nostaa meidät muiden elävien organismien yläpuolelle..no sekin sinällään on meikälle aivan sama!

Niin ja olen vankkumaton agnostikko!
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Miten ymmärrät tässä tuon "todiste"-käsitteen? Sikäli kun todisteella tarkoitetaan yksinkertaisesti jotain sellaista asiaintilaa joka tekee hypoteesista todennäköisemmin toden kuin mitä se olisi kyseisen asiaintilan puuttuessa, niin on aika lailla itsestäänselvyys että Jumalan olemassaolon puolesta (kuten myös sitä vastaan) on todisteita - kysymys on lähinnä siitä, että mihin suuntaan vaaka kallistuu kun kaikkien todisteiden kumulatiivinen vaikutus otetaan huomioon.
Arvelisin että sem ja monet muut Jumalaan uskomattomat henkilöt (oletan, että sem ei usko Jumalaan, en jaksanut selata koko ketjua ja etsiä absoluuttista ilmoitusta sem:iltä tämän kysymyksen suhteen) odottavat "tieteellisiä todisteita" Jumalan olemassaololle. Tai jollain tavalla konkreettisia todisteita. Vaan sellaisia ei välttämättä ole odotettavissa, ilmoitus on annettu, ken siihen uskoo, uskokoon, ja ken ei usko, ei usko. Siinäpä koko mielestäni taitavasti rakennetun kokoelman ydin.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
- kuka määrittelee mikä on oikea ja mikä väärä?
No uskovaisten mielestä varmaankin Jumala tai "the body of Christ" mikä on siis kirkko, tai ainakin tuo on ortodoksikirkon kanta käsittääkseni.
- kuka määrittelee synnin?
Sama vastaus kuin edellä.

- (edellisiin kysymyksiin liittyen) voisiko Jumalaan uskoa nykyisten uskontojen ulkopuolella? Siis voisiko uskoa sellaiseen Jumalaan, joka ei tuomitse, määrittele oikeaa ja väärää, tai syntiä?
Mikä ettei, siitä vaan. Onko sinulla henkilökohtainen ilmoitus kenties sellaiselta Jumalalta?

- tarvitseeko Jumalan olemassaoloa todistaa muille? Onko Jumalaan uskominen enemmänkin sisäinen kokeums, kuin ulkoinen havainto, tai tieteellinen todiste?
Ei sitä taida oikein voida todistaa, ei ainakaan kukaan ole onnistunut tähän asti useimmille tähän ketjuun kirjoittaville henkilöille. Tottakai Jumalaan uskominen on sisäinen kokemus, eikä tieteellinen juttu tai havaintokaan. Tai ainakin Kristinuskossa näin on.

opelix kirjoitti:
- mikä on elämän tarkoitus?
- onko sitä ylipäätään?
- miksi "tällaista" illuusiota pidetään yllä?
Eiköhän tuohon ensimmäiseen esittämääsi kysymykseen ole saatu sellainen vastaus ketjuun kirjoittavilta ateisteilta/agnostikoilta että ei ole mitään pohjimmaista tarkoitusta. Satuimme nyt vaan syntymään tänne tähän maailmankaikkeuteen ja aikaan ja hetken täällä pullukoimme ja sitten meitä ei enää ole. Siinä koko juttu. Uskovat tietenkin antavat sitten syvempiä syitä ja tarkoituksia elämään. Tuota viimeistä kysymystä en oikein ymmärtänyt, mikä on se illuusio? Että elämällä on tarkoitus? No, se joko on, tai ei ole, illuusio. On sitä täällä pohdittu miksi uskonnot ovat olemassa jne.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Uskovat tietenkin antavat sitten syvempiä syitä ja tarkoituksia elämään.

Pitääkö tämä lause sisällään ajatuksen siitä, etteivät ateistit kykene antamaan (löytämään) elämälle "syvempiä" tarkoituksia? Sehän olisi hassu väite, etenkin, kun aika moni ateisti on sitä mieltä, että ihmisen itsensä on nimenomaan löydettävä ja rakennettava elämälleen tarkoitus.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Pitääkö tämä lause sisällään ajatuksen siitä, etteivät ateistit kykene antamaan (löytämään) elämälle "syvempiä" tarkoituksia? Sehän olisi hassu väite, etenkin, kun aika moni ateisti on sitä mieltä, että ihmisen itsensä on nimenomaan löydettävä ja rakennettava elämälleen tarkoitus.
En epäile kykyjä, mutta en ole vielä nähnyt mitään "syvempää" tarkoitusta mainittavan täällä ateistien taholta. Mikä esim. sinun mielestäsi on elämän syvempi tarkoitus? Ehkä minulla on sitten kriteerit aika korkealla, koska en arvosta "elää elämäänsä nauttien ja hyvää tehden ja maailmaa parantaen" kovinkaan syvälliseksi tarkoitukseksi. Toki kovin subjektiivinen tuo mielipiteeni.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
En epäile kykyjä, mutta en ole vielä nähnyt mitään "syvempää" tarkoitusta mainittavan täällä ateistien taholta. Mikä esim. sinun mielestäsi on elämän syvempi tarkoitus? Ehkä minulla on sitten kriteerit aika korkealla, koska en arvosta "elää elämäänsä nauttien ja hyvää tehden ja maailmaa parantaen" kovinkaan syvälliseksi tarkoitukseksi. Toki kovin subjektiivinen tuo mielipiteeni.

Ajatusleikki.

Uskovainen sanoo elämänsä tarkoitukseksi "hyvän tekemisen ja maailman parantamisen, koska se on Jumalan tahto."

Ateisti sanoo elämänsä tarkoitukseksi "hyvän tekemisen ja maailman parantamisen, koska olen elämää ajateltuani tullut siihen tulokseen, että se on aika jees."

Miksi tässä vertailussa uskovaisen ajattelu elämän tarkoituksesta olisi jotenkin "syvempää" kuin ateistin?
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Mutta joka tapauksessa esim. Prometheus Booksin v. 2003 julkaisema yli 400-sivuinen kirja joka kantaa nimeä "The Impossibility of God" on kokoelma nykypäivän ateistifilosofien esseitä, ja nimestä voi jo päätellä, mihin kirjoittajat pyrkivät.

Siis filosofista pohdintaahan voi käydä. Miettiä, onko uskonnossa meille annettu maailmanselitys totta ja sen kuvailema Jumala/jumalat esim. loogisesti kestäviä ajatusrakennelmia. Missään nimessä en usko kenenkään järki-ihmisen yrittävän todistaa yliluonnollisen olemassaolemattomuutta, koska se on yhtä vähän mahdollista kuin vaikkapa The Joulupukin osoittaminen epätodeksi.

On aivan perusasioita, että positiivisen väitteen voi kumota vain, mikäli väitteen esittäjä perustelee asiansa todistuksin, joihin voi sitten käydä käsiksi. Tunnen Jumalan sydämessäni/päässäni ja sitä paitsi saarnamieskin sanoi Jumalan olevan meidän keskellämme ja Raamatussahan selvästi sanotaan... Tuollaisiin väitteisiin voi käydä kiinni toteamalla niiden logiikan nurinkuriseksi ja asettamalla Raamatun todenmukaisuuden kyseenalaiseksi, mutta mitään kouriintuntuvaa negatiivista todistusta ei voi heittää, ellei vastapuolellakaan sellaista ole.

Mutta siitäkin riippumatta, että miten kukin suhtautuu negatiivisten eksistenssiväitteiden tekemisen mielekkyyteen, niin ainakin voisi olla paikallaan yrittää saada selville tuon Berlinskin esittämän vaatimuksen konteksti ja sanamuoto. Voisiko kysymys olla esim. siitä, että kun tietyt ateistit nimenomaan määrittelevät positionsa niin, että Jumalaa ei ole olemassa, niin tällöin heillä luonnollisesti on todistustaakka - riippumatta siitäkin, että onko tätä taakkaa mahdollista kantaa.

Konteksti tosiaan jäi epäselväksi, enkä ainakaan itse kommentoinutkaan kuin tuota irrallista virkettä. Vaikka ottaisi lähtökohdaksi Jumalan/jumalien olemassaolemattomuuden, ei todistustaakkaa voi olla. Näkökulman voi perustella ja ateistin näkökannan voi asettaa kyseenalaiseksi vasta-argumenteilla. Kumpikaan ei nykytilanteessa voi absoluuttisesti todistaa olevansa oikeassa. On oma asia arvioida, kumman väitteissä on enemmän järkeä/logiikkaa tai voi tehdä myös päätöksen, ettei tälläkään ole mitään väliä.

Miksi tässä vertailussa uskovaisen ajattelu elämän tarkoituksesta olisi jotenkin "syvempää" kuin ateistin?

Koska uskovainen saa kaupan päälle vielä taivaspaikankin neitsyeineen tai ikuisine onnentunteineen Jumalan vierellä? :) Saattaa jopa mennä niinkin syvälliseksi, että pelkkä usko riittää ja täällä saa elää kuin sika pellossa ja hieroa sitten sovintoa suoraan Ylimmän kanssa...
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
En epäile kykyjä, mutta en ole vielä nähnyt mitään "syvempää" tarkoitusta mainittavan täällä ateistien taholta. Mikä esim. sinun mielestäsi on elämän syvempi tarkoitus? Ehkä minulla on sitten kriteerit aika korkealla, koska en arvosta "elää elämäänsä nauttien ja hyvää tehden ja maailmaa parantaen" kovinkaan syvälliseksi tarkoitukseksi. Toki kovin subjektiivinen tuo mielipiteeni.

Missä mielessä "elää elämäänsä nauttien ja hyvää tehden ja maailmaa parantaen" eroaa kristittyjen näkemysestä - noin syvällisemmin ajateltuna? Eikö juuri "hyvää tehden ja maailmaa parantaen" ole sitä syvällisempää tarkoitusta vai onko tähän ympättävä uskomus "mielikuvitusolentoon" ennen kuin voidaan puhua syvällisemmästä tarkoituksesta? Jos näin on niin ymmärrämme asian aivan toisella tapaa. Minusta nimittäin juuri se on sitä syvällisempää toimintaa ja ajattelua, että itse - ilman ulkopuolista auktoriteettia (esim. jumala) - kykenee tekemään valinnan sen puolesta, että pyrkii parhaansa mukaan auttamaan ihmisiä, tekemään hyvää ja vieläpä pyrkien parantamaan omalla olemassa olollaan maailmaa. Mutta toki kovin on subjektiivinen tämä mielipiteeni.

vlad.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Missä mielessä "elää elämäänsä nauttien ja hyvää tehden ja maailmaa parantaen" eroaa kristittyjen näkemysestä - noin syvällisemmin ajateltuna?

Amerikanihmeen "syvälliseen" on piilotettu lampaannahkan alle kristittyjen nälkäinen susi joka syö ruohotuppoa tarjoavan käden yhdellä hotkaisulla. Itse asiassa kristityn jumalanpelkoinen moraalisuus on kehittymätöntä, rankaisunpelkoista orjan logiikkaa, jossa eettisen motiivin ymmärtäminen loistaa poissaolollaan. Kristitty tekee hyvin koska pelkää jumalan iskevän pään irti ja kostavan teot vielä lapsenlapsenlapsillekin. Hän ajattelee hyviä tekojaan vakuutusanalogian kautta - kannattaahan niitä tehdä jos ne lasketaan onnettomuuden kohdatessa eduksi.
Jumalattomat joutuvat itse punnitsemaan - jopa usein vailla yhteisön ja kulttuurin tukea - tekojensa vaikuttimet ja seuraukset. Se on aitoa hyväntekemistä. Se tulee sydämestä eikä selkänahasta.

edit: olkikuukkeli->Amerikanihme
 
Viimeksi muokattu:

sem

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Arvelisin että sem ja monet muut Jumalaan uskomattomat henkilöt (oletan, että sem ei usko Jumalaan, en jaksanut selata koko ketjua ja etsiä absoluuttista ilmoitusta sem:iltä tämän kysymyksen suhteen) odottavat "tieteellisiä todisteita" Jumalan olemassaololle. Tai jollain tavalla konkreettisia todisteita. Vaan sellaisia ei välttämättä ole odotettavissa, ilmoitus on annettu, ken siihen uskoo, uskokoon, ja ken ei usko, ei usko. Siinäpä koko mielestäni taitavasti rakennetun kokoelman ydin.

Tuskin luonnontieteellistä todistetta kannattaa odotella ja siten pyytääkään.

Tuon toiseksi viimeisen lauseesi muokkaisin seuraavaan muotoon joka toivottavasti valaisee mikä minut sai jo nuorella iällä hylkäämään uskonnot elämänkatsomuksina.

Ilmoituksia on annettu lukuisia keskenään ristiriitaisia, niistä on vielä lukuisampia tulkintoja jotka ovat keskenään ristiriitaisia, jotkut uskoo toisiin, jotkut jopa useisiin ja vielä löytyy suuri joukko joilla on varmuus että juuri heidän yhdistelmänsä ilmoituksesta ja tulkinnasta on ainut oikea.

Tiivimmin: On selvää että kaikki maailman uskonnot eivät voi olla oikeassa yhtäaikaa mutta ne voivat kaikki olla väärässä.
 

Redcoat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Missään nimessä en usko kenenkään järki-ihmisen yrittävän todistaa yliluonnollisen olemassaolemattomuutta, koska se on yhtä vähän mahdollista kuin vaikkapa The Joulupukin osoittaminen epätodeksi.

Siinä tapauksessa joudut ilmeisesti jättämään pois järki-ihmisten kategoriasta kaikki loogista todistusta Jumalan olemattomuudelle yrittävät/yrittäneet ateistifilosofit. (Toki aivan viime vuosikymmeninä näitä on ollut vähemmän, mutta tuossa viittaamassani teoksessa tätä perinnettä ilmeisesti yritetään herätellä uudelleen.)

Joulupukin osoittaminen epätodeksi ei liene erityisen vaikeaa, mikäli joulupukin määritelmänä käytetään sitä, mikä se perinteisesti on ollut.


On aivan perusasioita, että positiivisen väitteen voi kumota vain, mikäli väitteen esittäjä perustelee asiansa todistuksin, joihin voi sitten käydä käsiksi.

En tiedä, mistä olet tällaisen "perusasian" oppinut, mutta kannattanee olla jonkin verran kriittinen muuta samasta lähteestä saatua tietoa kohtaan. Nimittäin tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Se mitä tarvitaan, on määritelmä siitä entiteetistä, josta tämä positiivinen olemassaoloväite tehdään. Positiivisten perustelujen merkityshän ei voi väitteen vääräksi todistamisen kannalta olla muuta kuin se, että perustelut voidaan osoittaa kestämättömiksi - mikä taas ei ole sama kuin väitteen itsensä osoittaminen vääräksi.

Eli vaikka kukaan ei yrittäisi ensinkään perustella minulle sitä, että miksi hän väittää että Hakametsän jäähallissa on sininen kirahvi, niin väite olisi mahdollista osoittaa vääräksi. Samoin jos joku väittäisi, että hänen isänsä on naimisissa oleva poikamies, niin jo pelkästään naimisissa olemisen ja poikamieheyden käsitteitä analysoimalla voidaan todeta, että tuon määritelmän edellyttämää ihmistä ei voi olla olemassa.



Vaikka ottaisi lähtökohdaksi Jumalan/jumalien olemassaolemattomuuden, ei todistustaakkaa voi olla.

Silloin jos väittää tietävänsä, että näin on (tai jos edes väittää, että näin todennäköisesti on), niin tietenkin väitteeseen liittyy todistustaakka. Mutta eri asia on ehkä se, mikäli kyseessä on heikko lähtökohtaoletus, joka on pikemminkin että "en oleta Jumalan olevan olemassa ja siten en perusta mitään ajattelussani ja elämässäni Jumalan olemassaololle" eikä niinkään että "oletan että Jumalaa ei ole olemassa".


Näkökulman voi perustella ja ateistin näkökannan voi asettaa kyseenalaiseksi vasta-argumenteilla. Kumpikaan ei nykytilanteessa voi absoluuttisesti todistaa olevansa oikeassa.

Minusta on vähän outoa, että miksi tämä absoluuttisen todistamisen käsite edes nousee pinnalle tällaisissa keskusteluissa. Kaikkihan me sanomme ihan oikeutetusti tietävämme sellaisia asioita (ja itse asiassa lähes yksinomaan sellaisia asioita), joita ei voi absoluuttisesti todistaa.


On oma asia arvioida, kumman väitteissä on enemmän järkeä/logiikkaa tai voi tehdä myös päätöksen, ettei tälläkään ole mitään väliä.

Niin. Ja jos henkilö väittää, että hänen johtopäätöksensä asiasta on rationaalinen sanan sen verran vahvassa merkityksessä, että erilaiset johtopäätökset on sen seurauksena katsottava irrationaalisiksi, niin siinä vaiheessa väite jälleen edellyttää oman todistustaakkansa kantamista - nimittäin sen osoittamista, että kyseinen johtopäätös seuraa rationaalisella päättelyllä niistä todisteista ja lähtökohdista, joista käsin se on tehty.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Tiivimmin: On selvää että kaikki maailman uskonnot eivät voi olla oikeassa yhtäaikaa mutta ne voivat kaikki olla väärässä.

Nimenomaan näin. Lisäksi oma "valinta" ei yleensä ole lainkaan valinta, vaan perustuu siihen missä päin maailmaa synnyt ja mitä uskontoa siellä kannatetaan. Oma uskonnoton agnostismini sanookin näin:

Jumalan/jumalien olemassaolo on toissijaista, koska on mahdotonta saada selville mitään koko asiasta. Kaikki kirjauskonnot ovat ristiriitaisia paitsi sisällöltään, niin myös keskenään ja kun ottaa selville niiden syntyhistorian, katoaa Kosminen Totuus taivaan tuuliin. Ei siis ole mielekästä pohtia minkään transsendentin (tosi?)olevan hahmoa, koska on ilmiselvää, ettei mitään tietoa ole saatavilla.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
En tiedä, mistä olet tällaisen "perusasian" oppinut, mutta kannattanee olla jonkin verran kriittinen muuta samasta lähteestä saatua tietoa kohtaan. Nimittäin tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Se mitä tarvitaan, on määritelmä siitä entiteetistä, josta tämä positiivinen olemassaoloväite tehdään. Positiivisten perustelujen merkityshän ei voi väitteen vääräksi todistamisen kannalta olla muuta kuin se, että perustelut voidaan osoittaa kestämättömiksi - mikä taas ei ole sama kuin väitteen itsensä osoittaminen vääräksi.

Eli vaikka kukaan ei yrittäisi ensinkään perustella minulle sitä, että miksi hän väittää että Hakametsän jäähallissa on sininen kirahvi, niin väite olisi mahdollista osoittaa vääräksi. Samoin jos joku väittäisi, että hänen isänsä on naimisissa oleva poikamies, niin jo pelkästään naimisissa olemisen ja poikamieheyden käsitteitä analysoimalla voidaan todeta, että tuon määritelmän edellyttämää ihmistä ei voi olla olemassa.

Todistus minun näkökulmastani sisältää seuraavaa: Konkreettinen havainto tai koe, joka osoittaa alkuhypoteesin/-laskelman oikeaksi. Tai humanistisissa tieteissä (historia, myös uskontohistoria) lähteet, joista johtopäätös vedetään tiukan lähdekriittisen tarkastelun jälkeen.

Tällä lailla esitettyjä todistuksia vastaan voi esittää negatiivisen todistuksen, esimerkiksi osoittamalla kaavassa olevan virheen tai toistamalla kokeen ja saamalla eri tuloksen. Historioitsija voi esittää lähteisiin perustuvaa kritiikkiä tai osoittaa (kenties laajemmalla lähdemateriaalilla) niistä tehdyt johtopäätökset epätosiksi tai osittain virheellisiksi.

Jumalasta esitetty "todistusaineisto" on nykyään luonteeltaan metafyysistä pohdiskelua, eikä kukaan uskottava filosofi tai tiedemies edes yritä esittää mitään konkreettisia todisteita jumaluskolleen. Tällaisessakin tilanteessa asiasta voidaan käydä keskustelua, perustella omia mielipiteitää jne., mutta negatiivisen todistuksen vaatiminen on yksinkertaisesti järjetöntä asiassa, jossa minkäänlaisia tieteellisiä todisteita ei ole sinne toiseenkaan puoleen.

Got it?

Silloin jos väittää tietävänsä, että näin on (tai jos edes väittää, että näin todennäköisesti on), niin tietenkin väitteeseen liittyy todistustaakka. Mutta eri asia on ehkä se, mikäli kyseessä on heikko lähtökohtaoletus, joka on pikemminkin että "en oleta Jumalan olevan olemassa ja siten en perusta mitään ajattelussani ja elämässäni Jumalan olemassaololle" eikä niinkään että "oletan että Jumalaa ei ole olemassa".

Ei, ei ja ei. Todistustaakkaa ei todellakaan ole tällaisessa tapauksessa. On pystyttävä kysyessä perustelemaan mielipiteensä vaikka näin "en usko Jumalaan, koska minulla niin kuin ei kenelläkään ole siitä havaintoja".

http://tissi.apina.biz/full/21677.jpg

Pointti: Asioista joita ei voi todistaa, voi silti olla mielipide. Jopa hyvin perusteltu mielipide. Todistustaakkaa voi käyttää vain silloin, kun on jotain mitä itse asiassa voi osoittaa epätodeksi. Jumalan kanssa pelataan täysin metafyysisissä maailmoissa, joissa todistaminen ei toimi samaan tapaan kuin tieteessä.

Joulupukin osoittaminen epätodeksi ei liene erityisen vaikeaa, mikäli joulupukin määritelmänä käytetään sitä, mikä se perinteisesti on ollut.

Heh :) Tiesitkö, että Jumalan määritelmä on käynyt läpi suunnattomia muutoksia tässä 4000:n viime vuoden aikana? Väittelymme The Joulupukin olemassaolosta voisi olla vaikka seuraavanlainen:

Minä: The Joulupukki on olemassa.
Sinä: Tuohan on naurettavaa, ei todellakaan ole!
Minä: Perustele!!!
Sinä: Joulupukki on pelkkä satu, et todellakaan löytäisi häntä vaikka yrittäisit.
Minä: Mutta The Joulupukki onkin näkymätön.
Sinä: Logiikkasi ontuu, olet tyhmä. Todista olevasi oikeassa.
Minä: Todista itse, että olen väärässä!
Sinä: Tuohan on täysin nurinkurista, en minä usko joulupukkiin vain koska sinä sanot Hänen olevan olemassa!
Minä: Voi sinua raukkaa, olet täysin Mustan Tontun vallassa. Tiesithän, että on olemassa myös entiteetti, joka haluaa sinun uskovan noin niin kuin uskot...
Sinä: Ahaa, vai niin. Mitä seuraa siitä, etten usko The Joulupukkiin?
Minä: Musta Tonttu pitää sinua vallassaan, etkä saa jouluna lahjoja...

Jne.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
jaahas, maaottelutauolla ehtii tätäkin ketjua vilkasta

Haluaisin nyt avata hieman kanssaveljienY/sisarien näkökulmaa seuraavilla kysymyksillä:

- kuka määrittelee mikä on oikea ja mikä väärä? .

Ei ”kuka” vaan ketkä tai mikä. Eli se sosiaalinen yhteisö jonka parissa elät määrittä kollektiivisesti oikean ja väärän. Tämä on helppo todeta tutustumalla eri kulttuureihin ja niissä oleviin moraalikäsityksien eroavaisuuksiin. Näihin käsityksiin vaikuttava monet sosiaaliset, maantieteelliset ja yhteisön historialliset seikat.

- kuka määrittelee synnin?

Jos yhteisöllä on synnin määritelmä, sen määrittä yhteisön uskonnollinen johto. Uskonnollinen yhteisö on taas syntynyt siihen sosiaaliseen yhteisöön, jossa henkilö elää, ja on myös näin riippuvainen kollektiivista käsityksistä. Esim raamatun moraalikäsitykset perustuvat parin vuosituhannen takaiseen lähi-idän kulttuuripiirin käsityksiin (se, että pitääkö niitä noudattaa vielä tänäkin päivänä on ollut jo tällä keskustelussa)
- (edellisiin kysymyksiin liittyen) voisiko Jumalaan uskoa nykyisten uskontojen ulkopuolella? Siis voisiko uskoa sellaiseen Jumalaan, joka ei tuomitse, määrittele oikeaa ja väärää, tai syntiä?

Uskontoja on tuhansia. Jo kokonaan hävinneitä uskontoja on ollut tuhansia. Uusia uskontoja syntyy jatkuvasti, joten tottakait voi uskoa jumalaan nykyuskontojen ulkopuolella. Näinhän tämän ketjun uskovaisetkin uskovat raamatun teksteistä poikkeavaan jumaluuteen vaikka kirkkoon kuuluvatkin.

Ja se jumalahan ei määrittele oikeaa tai väärää tai syntiä missään uskonnossa, vaan sen tekevät uskonnolliset johtajat, jotka joko tekstien tai julistuksien kautta antavat omat näkemyksensä uskontokuntaan kuuluville oikeaksi ja vääräksi. Ja nämä käsitykset näille johtohenkilöille tulevat siitä ympäröivästä sosiaalisesta yhteisöstä tai pahassa tapauksessa mielenvikaisuuden perusteella (kuten äärilahkojen joukko itsemurhista olemme nähneet)



- tarvitseeko Jumalan olemassaoloa todistaa muille? Onko Jumalaan uskominen enemmänkin sisäinen kokeums, kuin ulkoinen havainto, tai tieteellinen todiste?
.

Ei tarvitse todistaa muille. Monissa uskonnoissa on vaan ohje levittä sitä uskoaan. Näin taataan seuraajamäärien kasvu ja itse yhteisön pysyvyys ja mahdollisesti instituutioiden luomisen pitämään yhteisöä pystyssä. Kuten nyt vaikka kristillinen kirkko, josta jeesus ei puhu mitään, vaan sen halusivat perustaa uskonnolliset johtajat organisoidakseen yhteisörakenteen ja sen laajenemisen.

Ja ksoka jumala on toellakin sisäinen kokemus, ovat kaikkien jumalkokemukset täysin yhtä oikeita. Mutta mihinkään ekumeniaan ei olla missään vähääkin suuremmaksi kasvaneessa uskontokunnassa päästy, vaan uskontokunta pirstaloituu, kun kaikkien jumalnäkemykset eivät käy yksiin.

- mikä on elämän tarkoitus?
- onko sitä ylipäätään?

Meillä ei ole tästä mitään tietoa. Ei edes siitä, onko sillä tarkoitusta ylipäätään. Siis kosmisessa mielessä. Jokaisella ihmisellä on toki oma tarkoituksensa omalle elämälleen, mutta jos ajatellaan meidän tuntemaamme elämää, eli eliökuntaa maapallolla, niin yhteistä sille ainakin on se, että se pyrkii siirtämään geneettistä informaatiostansa eteenpäin lisääntymällä (tai jakaantumalla jos pilkkua halutaan nussia bakteerien ym. osalta).

- miksi "tällaista" illuusiota pidetään yllä?

en ymmärrä kysymystä

mutta tämä uskontojen "hegemonia" on se joka nostaa meidät muiden elävien organismien yläpuolelle

Ei uskonto meitä muista eliölajeista erota. Uskonto on vain johdannainen sille, joka meidät erottaa. Ja meidät erottaa muista se, että meille on syntynyt kulttuuri. Siis rakenne, laumahierarkia, joka ei perustu pelkkiin vaistoihin vaan järjestelmälliseen sopimiseen, oppimiseen ja tiedon välittämiseen ei geneettisesti seuraavalle sukupolvelle.
 

Vietävä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KPS
Keskustelu on aivan perseestä ja kannetaanpa itsekin siis korsi kekoon ja viedään sen tasoa alas päin:

Joku tuossa totesikin, että Jumalan olemassaolemattomuutta ei voi todistaa. Tämähän on perin järkevän kuuloista.. Sen sijaan on mahdollista tutkia esim Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä "ihmeiden" a) mahdollisuutta b) perusvoimia, jotka tässä tapahtumassa vaikuttavat.

Nyt kaikki kristinuskoiset hakkaavat selkäni verille ruoskalla ja laittavat tikkuja kynsieni alle, sanovat "Jumala on kaikkivoipa ja te ette voi sen ihmeistä tehdä mittauksia". No tässä kohtaa on sanottava, että kaikkea välillistä voitaisiin tästä tapahtumasta mitata, vaikka jumala olisikin kaikkivoipa.

No, niin tahi näin, esim. tuo vetten päällä kävely olisi vaikuttava temppu, ja siitä tehdyt mittaukset voisivat osoittaa, että varsinaisia kepulikonsteja ei ole käytetty.. Veden viiniksi muuttaminen voisi tehdä tästä mittailusta jopa hieman hilpeämmän tapahtuman.

Yksi hieno perusperiaate myöskin on olemassa, mikä jättää Jumalan mahdollisuuden kytemään ikuisiksi ajoiksi. Fallibilisimi. Jos joku ei ole tuttu tämän kanssa niin wikipedia tietää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Fallibilismi. Huomauttanen kuitenkin, että tätä ei uskovaisten kannata käyttää todisteena Jumalansa olemassaolosta. Kuitenkin myös meille agnostikoille järkevä huomata, että jokaiselle jumalallekin se lokus aina löytyy meidän mieliemme virittämissä abstraktioavaruuksissa.

Toinen järkevä tututumisenarvoinen wiki-artikkeli on tieteenfilosofia. En nyt pidä wikipediaa varsinaisena jumalana, mutta sieltä kiinnostuneelle on kivuttomampaa tutustua aiheeseen, kuin kirjastonhyllyiltä.. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteenfilosofia.

Tuolta saa selville muun muassa sen miten päätellään, että jos jeesus tekee toisen tulemisen tappaakseen tulella ja kivulla raa'asti, tuntematta empatiaa, meidät yksinkertaiset uskomattomat, on sen ja tulisilmäisten enkelien oltava mitattavissa, sillä jos eivät ole, eivät ne myöskään pysty tekemään muutoksia vallitsevaan ympäristöön. Koko tiedeyhteisö on varmasti ties mittenkä mittalaitteistojen kanssa ottamassa innolla vastaan viimeistä päivää. Yksikin päivä tiedettä vietynä eteenpäin on aina eteenpäin.

Edit: Pätee siis muihinkin uskoihin tämä ajatus.
 

Morgoth

Jäsen
Kristittyjen moraalin syvällisyydestä kertonee jälleen ajankohtaisesti seuraava Italian puolustusministerin kommentti:
Krusifiksin vastustajat kuolkoot pois. (HS)

Radion uutisista kuulin, että ev.lut kirkko hyväksyy vain yhden kummin, koska nykyään on ilmeisesti hankalaa löytää kahta kummia, jotka ovat käyneet rippikoulun ja vielä ovat ev.lutteja. Kirkko tietysti pelkää, että kastettavien lasten määrä vähänee, jos on liian tiukat ehdot kastettavaksi...

Hieno juttu, tämä automaattinen kastekin. No, näinhän ne kristinuskon meemit leviävät kuin H1N1-virus konsanaan, vaikka kirkkoisänä olisi hieman huolestunut, että miten hyvin nämä kummit toteuttavat tehtäväänsä.
 
Viimeksi muokattu:

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Hieno juttu, tämä automaattinen kastekin. No, näinhän ne kristinuskon meemit leviävät kuin H1N1-virus konsanaan, vaikka kirkkoisänä olisi hieman huolestunut, että miten hyvin nämä kummit toteuttavat tehtäväänsä.

Ei hämmästytä yhtään. Onhan toinenkin kristikirkkoyhteisö päättänyt että se voi kastaa jälkikäteen jopa kuolleita seurakuntansa jäseniksi.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei, ole ei. Hannu Lauerman (vankimielisairaalan ylilääkäri) 'pahuuden anatomian' luin viimeksi ja kirjassa oli ihan mielenkiintoinen pätkä esim. kartanolaisuudesta, joka oli 30-50 luvulla, tosin pieni muutaman sadan, uskonlahko Suomessa.

Tuo kirja ei tosin muuten varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen.

Ei varmaankaan, enkä minäkään halua 'kartanolaisuutta' tuoda esiin Jumalan yhteydessä, mutta jos joku haluaa lukea yhden ihmisen uskomattoman selviytymistarinan kartanolaisuudesta on alla linkki referaattiin Leevi K.Laitisesta kertovaan tarinaan. Se ilmestyi alunperin Hesarin kk-liitteessä. En löytänyt tähän hätään sieltä linkkiä, mutta tässä siis referaatti :http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2008_32/125109.htm
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös