Lapsikaste on käsittääkseni luterilaisuuden ytimessä, jossa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi ja samalla se korostaa armon merkitystä ihmisen pelastuksessa. Lapsikasteelle on vankat perusteet Raamatussa.
mitkähän nämä vankat perusteet ovat? Lapsikasteesta on päättänyt kirkko omien tavoitteidensa ajamiseksi. Sitten leikellään raamatussa kaikennäköistä lapsiin liittyvää lausetta, ja todistellaan että voi lapsiaKIN kastaa…
Kun kasteella pestään raamatun mukaan synnit pois, niin lainaanpa Tertullianusta (lapsikasteen vastustaja alkukirkon aikoihin)
”Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, syntien anteeksiantamiseen?”
No se on tietty juurtunut niemämistraditio…
voisitko kommentoida Redcoatin sinulle esittämää kysymystä parin sivun takaa, johon keskustelu ainakin silloin pitkäksti aikaa tyssäsi.
No niinpä näkyy olevan.. huh huh. Liigan aikana seurataan kiekkoa, mutta jos tämä EHT tauko olisi riittävän pitkä… mennä yks kerrallaan paloissa
Niin, ja voidakseen arvioida jotain Raamatun mukaan, täytyy Raamattua tulkita. Mitään tekstiä ei voi lukea ilman tulkintaa. Eli tämä sitaattisi ei minusta millään tavalla tue esittämääsi väitettä.
Tulkintaoikeus kuuluu kirkolle, lainaus on kirkon virallinen kanta. Vain se antaa kirkolle oikeutuksen ja tehtävän. Kirkko päättää tulkintojen oikeellisuudesta, ei yksilö ja kirkon jäsen. Kirkko ei ole myöskään demokratia, jossa äänestetäisiin oikeasta tulkinnasta jäsenten kesken.
Tässä on juurikin ehkä suurin ristiriita nykyluterilaisen tallaajan ja raamattuun perustuvan kirkkoinstituution välillä.
Rusinoita pullasta repivä tavallinen kirkon jäsen ei taitaisi oikein hyväksyä kirkon tulkintoja asioista. Kirkko yrittää siis tasapainolla raamatun opetusten ja nyky-yhteiskunnan asenteiden keskellä. Uskovat vain tyytyväisinä huutavat halleujaa näkemättä ritsariitaa.
Kommenttisi siitä, että Raamatun kirjat "leikeltiin palasiksi" antaa ymmärtää, että kirjat olivat olivat yksien kansien välissä Raamattuna, vaikka tosiasiassa ne olivat enimmäkseen olemassa yksinään tai suppeampina kokoelmina (esim. evankeliumit yhdessä tai Paavalin kirjeet yhdessä).
Ennen kirkollista järjestäytymistä, joista Nikeija ja Kartahgo kokosivat raamatun nykymuotoonsa, oli olemassa erittäin paljon erittäin erilasisia tekstikokoelmia erilaisten seurakuntien käytössä. Kyllähän jo vuoden 140 tienolla oli olemassa Markionin kokoama kaanon. Evankeliumeista Markion hyväksyi vain muokkaamansa version Luukkaan evankeliumista ja apostolisista kirjoituksista vain osan Paavalin kirjeistä.
Toki nykyevankeliumit olivat käytössä jo toiselta vuosisadalta Tatianos Assyrialainen Diatessaron kokelmassa.
Mutta se ettei esim ihan laajasti käytettyä tuomaan evankeliumia ei hyväksytty raamattuun, koska siitä puuttuu jessen ylösnousemus. Mutta nuo jessen suuhun tässä pistetyt lauseet olivat alkuseurakunnissa laajasti käytössä, ainakin ei kristillisten lähteiden mukaan.
Aihe on erittäin laaja, enkä sitä ole mitenkään ammatikseni tutkinut, kuhan harrastukseni lukenut. Tarkoitus on näillä esimerkeillä osittaa, että raamatun on kasaannut ihmiset ja se on kasattu monista mahdollisista vaihtoehdoista. Ja mitenkä tämmöinen kasaaminen käytännössä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu… No sitä voitte seurata vaikkapa eduskunnassa, kun asioita käsitellään. Ei ole yhtä yksimielistä totuutta, ja kaikilla on omat vaikuttimensa saada joitakin asioita läpi ja estää toisia.
tämän tietäen silti raamattua pidetään ”jumalan sanana” vaikka sen ovat siis kirjoittaneet ja koonneet inhimillisen heikkouksin varustetut ihmiset n 2000 vuotta sitten.
Se on se pointti, ei ehkä pilkuntarkka historiallinen oikeellisuus kaanonin kokoamisjärjestyksessä ja olemassa olleiden vaihtoehtojen lukumäärässä
Tässä on edelleen se ongelma, että jostain syystä ajattelet käsitteen "Jumalan sana" implikoivan automaattisesti sitä, että jokainen kohta siitä on tarkoitettu samalla tavalla kaikille ajankohdille.
Siis jumala ei ole erehtymätön ja kaikkitietävä? Jos on, on kaikki teksti otettava tosissaan tai ainakin sitten kirkon tulkintojen mukaisesti. Jos taas jumala ei ole kaikkitietävä ja erehtymätön, niin no, mikäs se kristinuskon perusta nyt olikaan?
Palataan kysymykseen, onko raamattu jumalan sana vai ei. Ei se voi olla sitä vain osittain tai vain niistä kohdin kun minä pidän siitä.
Ei kyse ole mustavalkoisuudesta muuten kuin siten miten kristinusko itsenä määrittä. Sen institutionaalinen rakennella, eli kirkko pohjaa raamattuun ja raamatun jumalaisuuteen sekä kirkon oikeuteen tulkita jumalan sanaa.
Jos otat omia vapauksia tästä, sen seuraus on se, ettei kirkolla ole virkaa.
Sinä varmaan pidät tätä turhana selittelynä, mutta kontekstissaan luettuna ei ole lainkaan epäuskottavaa, että tässä Paavali puhuu Efesoksen seurakunnan erityisten ongelmien valossa
eihän tämä ole selittelyä, vaan niin kuin asia on. Paavali, ei siis jumala, puhuu ajankohtaisista asioista aikansa yleisölle. Varmaan faktaa…
Kun tämä on Paavalin, joka ei siis ole jumala, puheita, niin miksi niitä pitäsi noudattaa?
Kuitenkin kristityt niitä noudattava esim naisten ja homojen suhteen.
No kun ne ovat osa raamattua. Raamattua on taas jumalan sana. Tai sitten ei ole, vai onko vain osa? Jos vain osa, niin mikä osa on suoraa jumalan sanaa? Tämä tulkintaoikeus kuuluu kirkolle ja se ei ryhdy oman etunsa nimissä erottelemaan jumalan sanaa ja ei jumalan sanaa, sillä miten se nyt onnistuisi?
Ja vaikka tästä ei olisikaan kysymys, niin silti ei ole automaattisesti selvää, että 1. vuosisadan ympäristöön annettu ohje on sellaisenaan tarkoitettu nyky-yhteiskuntaan sovellettavaksi.
Jos raamattu on jumalan sanaa ja jumala on kaikkitietävä ja erehtymätön, niin asiassahan on selkeä ristiriita.
Tai ei ole, jos tietää miten raamattu on syntynyt ja millaisien valtapoliittisin keinon kirkko on rakennettu. Mutta perususkovalle tätä raamatun pyhyyttä tungentaan kurkusta alas, jotta kirkkoinstituutio pysyisi pystyssä.
Tässä on ensinnäkin jossain määrin epäselvää, että ovatko kyseiset sanat Paavalin omia
Eihän se ole pointtina.
Hyväksyt muitta mutkitta sen, että Paavali puhuu aikalaisilleen ja asiat on nähtävä sen ajan kontekstissa. Aivan, mutta niinhän pitäisi koko raamattuun suhtautua. Se on koottu omana aikanaan aikalaisille ja ajan kontekstissa.
joten miksi sitä pitäisi pitää ohjenuorana 2000 vuotta myöhemmin ja vieläpä jumalan sanana?
Mikä kirkko on esittänyt (ja missä) että kirjoitusajankohtaa ja siihen liittyvää laajempaa kontentekstia ei saa ottaa raamatuntulkinnassa huomioon, mikäli tekstiä pidetään Jumalan sanana?"[/I]
Missä kohtaa kirkko on luopunut omasta oikeudestaan olla raamatun ainoa tulkitsija?
Tutkimusta kirkon ulkopuolella ei tietenkään kirkko pyri (enää) estämään, mutta tulkintaoikeus jumalan sanasta on kirkolla. Sen hierarkkisilla järjestelmillä piispainkokouksineen. Historian tutkimuksessa otetaan totta kait huomioon kaikki aikalaisteksti, raamattututkimuksessa otetaan huomioon aikakonteksti, mutta Kirkko on se instanssi, joka kertoo mikä tulkinta raamatusta on oikein. Ja kirkko ei voi ottaa huomioon ajassa kontekstia, koska se horjuttaisi raamatun asemaa jumalan sanana ja tätä kautta kirkon perustaa. Tämä on ihan tavallista politiikkaa, ei mitään henkistä jumalaisuutta tms. Ei Taida Arkkipiispa kertoilemaan telkkariin että ”noo se Paavali puheli vaan aikalaisilleen”
Käytännössä kirkko siis estää raamatuntulkintaa monissa paikoissa ja tilanteissa. Esimerkkinä käy vaikkapa Nokia Missio, jonka raamattutulkinta johti sen potkaisemiseen kirosta pihalle. Kirkko esti siis Nokia Mission toimimisen kirkon piirissä, koska se kyseenalaisti kirkon tulkinnan raamatusta. Toki tässä tapauksessa tiukempaan suuntaan, mutta käytännössä Arkkipiispa, piispainkokous jne ärähtävät hei, jos jokin muu auktoriteetti tai taho koittaa tulkita raamattua ja raamatun tekstejä jumalaisesta lähtökohdasta.
Mutta se mitä kirjoittelussasi vastustan, on ajatus siitä, että jos Raamattu on Jumalan sanaa ja sille halutaan olla uskollisia, niin tästä seuraa automaattisesti, että tulisi jättää huomiotta suuri osa niistä ulkoisista tekijöistä, jotka vaikuttivat tekstin merkitykseen sen ensisijaiselle lukija-/kuulijakunnalle
Miten se voi olla jumalan sanaa, jos se ei ole erehtymätöntä? siis uskosi mukaan?
Juuri tämä tulkintasi tekee mahdolliseksi ”rusinat pullasta” uskon. Mikään ikävä, joka raamattu liittyy ei ole tarkoitettu kuin aikalaisille, sen sijaan kaikki hyvä onkin tarkoitettu universalisti ajasta riippumatta.
Palataan kysymykseen, kuka saa päättää mitä näistä osioita pitää ottaa aikalaisille kuuluvina sutkauksina ja mitkä universaalisti ajasta riippumattomiksi. Ja voiko tämä tulkinta olla kenenkä tahansa itse tehtävissä, vai pitääkö tulkinnassa pitäytyä kirkon versiossa? Ja jos ei pidä pitäytyä kirkon versiossa, miksi ylipäätän kuulua kirkkoon?
Paljon retorisia kysymyksiä. Mutta peruspointtina on, että jos tuntee raamatun syntyhistorian, niin miten sitä voi pitää jumalan sanana? Se on minulle mysteeri. Ennemmin voisin uskoa siihen taivaasta saatuun käskytauluun, sillä se oli ainakin konkreettisesti jumalan antama. Vaikka se onkin VT:stä, jota ei liene sopivaa käsitellä, koska se on ikävää ja julmaa settiä. Vanha liitto jne, mutta pätevästi siihen vedotaan aina kun tulee tarvetta olla suvaitsematon tai julma. . . miksihän ne käskyt kuitenkin on ok? ettei taas ”rusinoita pullasta” takia?
jatkamma jos EHT tauolla kerkkiää..
(EDIT.. EDIT...-tanan kirjotusvirheet)