Todistus minun näkökulmastani sisältää seuraavaa: Konkreettinen havainto tai koe, joka osoittaa alkuhypoteesin/-laskelman oikeaksi.Tai humanistisissa tieteissä (historia, myös uskontohistoria) lähteet, joista johtopäätös vedetään tiukan lähdekriittisen tarkastelun jälkeen.
Tällä lailla esitettyjä todistuksia vastaan voi esittää negatiivisen todistuksen, esimerkiksi osoittamalla kaavassa olevan virheen tai toistamalla kokeen ja saamalla eri tuloksen. Historioitsija voi esittää lähteisiin
perustuvaa kritiikkiä tai osoittaa (kenties laajemmalla lähdemateriaalilla) niistä tehdyt johtopäätökset epätosiksi tai osittain virheellisiksi.
Tässä ymmärrät negatiivisen todistuksen lähinnä synonyymiksi positiivisen todistuksen kumoamiselle. Mutta samaa termiä käytetään myös toisessa merkityksessä, eli merkityksessä "jonkin asiaintilan mahdottomuuden osoittaminen".
Et voi (ja ilmeisen fiksuna kaverina et varmaan edes yritä) mitenkään väittää, että negatiivinen todistus sanan tässä merkityksessä on riippuvainen positiivisen
todistuksen esittämisestä. Näin ei voi väittää siitä yksinkertaisesta syystä, että me molemmat tiedämme esimerkkejä positiivisista väitteistä, jotka väittävät todelliseksi asiaintilan joka voidaan osoittaa epätodeksi - ihan riippumatta siitä, että onko positiivista
todistusta esitetty lainkaan. (Mainitsin esimerkkinä väitteet Hakametsän hallissa majailevasta sinisestä seeprasta sekä naimisissa olevan poikamiehen olemassaolon.)
Jumalasta esitetty "todistusaineisto" on nykyään luonteeltaan metafyysistä pohdiskelua, eikä kukaan uskottava filosofi tai tiedemies edes yritä esittää mitään konkreettisia todisteita
jumaluskolleen.
Voisitko määritellä käsitteen "konkreettiset todisteet" sillä tavalla kuin sitä tässä yhteydessä käytät? Määritelmästä riippuen väitteesi on joko melko triviaalisti tosi tai sitten hyvin kiistanalainen. Veikkaan viestisi muodostaman kontekstin pohjalta ensinmainittua vaihtoehtoa.
Tällaisessakin tilanteessa asiasta voidaan käydä keskustelua, perustella omia mielipiteitää jne., mutta negatiivisen todistuksen vaatiminen on yksinkertaisesti järjetöntä asiassa, jossa
minkäänlaisia tieteellisiä todisteita ei ole sinne toiseenkaan puoleen.
Tämä osa vastauksestasi on siis jatkoa keskustelulle, joka alkoi siitä, kun esitin mahdollisen kontekstin Berlinskin vaatimukselle - kontekstin, joka tekisi vaatimuksesta täysin järkevän. Kontekstina oli tilanne, jossa ateisti nimenomaan esittää selkeän väitteen että "Jumalaa ei ole". Oletko nyt todella sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa ei saa vaatia perusteluja? Minusta on selvää, että tällaisessa tilanteessa se "järjettömyys" on täysin tuon kyseisen ateistin väitteessä, jota hän ilmeisesti on kyvytön perustelemaan.
Redcoat kirjoitti:
Silloin jos väittää tietävänsä, että näin on (tai jos edes väittää, että näin todennäköisesti on), niin tietenkin väitteeseen liittyy todistustaakka. Mutta eri asia on ehkä se, mikäli kyseessä on heikko lähtökohtaoletus, joka on pikemminkin että "en oleta Jumalan olevan olemassa ja siten en perusta mitään ajattelussani ja elämässäni Jumalan olemassaololle" eikä niinkään että "oletan että Jumalaa ei ole olemassa".
Ei, ei ja ei. Todistustaakkaa ei todellakaan ole tällaisessa tapauksessa. On pystyttävä kysyessä perustelemaan mielipiteensä vaikka näin "en usko Jumalaan, koska minulla niin kuin ei kenelläkään ole siitä havaintoja".
Ensinnäkin, jos sanotaan että "henkilö X:llä on todistustaakka", niin se on aika selvästi oleellisella tavalla sama asia kuin jos sanotaan että "henkilö x:n on pystyttävä perustelemaan". Eli näytät tässä kommentissasi ensin kieltävän kolmesti (
"Ei, ei ja ei") sen minkä heti perään myönnät (
"On pystyttävä kysyessä perustelemaan mielipiteensä").
Toiseksi, muutat vastauksessasi yhtä oleellista kohtaa. Kysymys oli alunperin siitä, että on uskomus väitteen
"Jumalaa ei ole olemassa." totuudesta, mikä ei ole sama asia kuin positiivisen
"Jumala on olemassa"-uskomuksen puuttuminen. Esimerkkiperustelusi "en usko Jumalaan, koska..." on synonyyminen jälkimmäiselle, eikä ensimmäiselle, josta tässä keskustelumme sivuhaarassa oli kysymys (edelleen se hypoteettinen konteksti, jossa Berlinskin vaatimus olisi mielekäs).
Kolmanneksi, tässä esimerkkiperustelussa
"en usko Jumalaan, koska minulla niin kuin ei kenelläkään ole siitä havaintoja" on suurena heikkoutena se, että se sisältää väitteen "kenelläkään ei ole havaintoja Jumalasta", mikä on kenelle tahansa ihmiselle mahdoton todistettavaksi. Tässä muodossa perustelu siis on kestämätön. Jos taas sitä muokataan vaikkapa muotoon
"kenelläkään joka on väittänyt että hänellä on havaintoja Jumalasta, ei
tietääkseni ole sen laatuisia havaintoja, jotka täyttäisivät vaadittavat kriteerit x, y ja z". Tässä muodossa väite ei enää ole vailla pohjaa, mutta nyt ongelmaksi muodostuu se, että "kenelläkään ei tietääkseni ole..."-tyyppisten väitteiden evidentiaalinen arvo riippuu oleellisesti siitä, että sen esittänyt henkilö on hankkiutunut asemaan, jossa hän todennäköisesti tietäisi asiasta, mikäli sitä tiedettävää olisi.
Neljänneksi,
"en usko Jumalaan, koska minulla niin kuin ei kenelläkään ole siitä havaintoja" on sellaisenaan pätevä vain jos lisätään jompikumpi seuraavista:
(a) Hyväksytään yleinen periaate
"on rationaalista olla uskomatta x:ään, mikäli x:stä ei ole kenelläkään havaintoja"
(b) Täydennetään perustelua jollain tavalla ja osoitetaan, miksi tällainen ajattelutapa toimii juuri Jumalan olemassaolokysymyksessä, vaikka se ei toimi a-kohdassa esitetyn kaltaisena yleisenä periaatteena.
http://apina.biz/21677.jpg
Tämä on meidän keskustelumme kontekstissa ns. olkikuukk.. öh, siis olkiukko. Kysymys ei ole tilanteesta, jossa olemassaolemattomuuden todistamattomuuteen vedotaan tilanteessa, jossa ensin esitetään väite "Jumala on olemassa" jolle sitten vain vaaditaan perusteluja. Päinvastoin, kysymys on tilanteesta jossa joku esittää negatiivisen väitteen ("Jumalaa ei ole olemassa") ja sille vaaditaan perusteluja, jolloin toinen vastaa että "ei minun tarvitse mitään todistaa, koska negatiivisia olemassaoloväitteitä ei voi todistaa!1!!". No, jos ei voi todistaa, niin ehkä sen pitäisi hiukan hillitä tekemästä sellaisia väitteitä.
Pointti: Asioista joita ei voi todistaa, voi silti olla mielipide. Jopa hyvin perusteltu mielipide. Todistustaakkaa voi käyttää vain silloin, kun on jotain mitä itse asiassa voi osoittaa epätodeksi. Jumalan kanssa pelataan täysin metafyysisissä maailmoissa, joissa todistaminen ei toimi samaan tapaan kuin tieteessä.
Todistustaakka on minusta aika selvästi synonyymi oikeutetulle rationaalisten perustelujen vaatimukselle. Eli, mikäli esitetään väite "Jumalaa ei ole olemassa", niin kyseiselle väitteelle tulisi esittää perustelut - jos katsoo, että tämänkaltaisille väitteille ei ole mahdollista esittää perusteluja, niin looginen menettelytapa on välttää sellaisten väitteitten esittämistä.
Heh :) Tiesitkö, että Jumalan määritelmä on käynyt läpi suunnattomia muutoksia tässä 4000:n viime vuoden aikana?
Luulen että ei nyt ihan niin suunnattomia kuin annat ymmärtää. Voidaan esittää hypoteeseja siitä, että juutalaisen teologian alkujuurilla olisi ollut jonkinlainen nykyistä antropomorfisempi käsitys Jumalasta, josta sitten on jäänteitä esim. Mooseksenkirjoissa, mutta tällainen tulkinta on vähintäänkin kiistanalaista. Ja oleellisempi pointti on, että sikäli kun puhumme kristinuskon Jumala-käsityksestä, niin sehän itse asiassa
sisältää ajatuksen siitä, että Jumalan määritelmä on muuttunut historian saatossa (progressiivinen ilmoitus), huipentuen Jumalan ilmoitukseen Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa.
Väittelymme The Joulupukin olemassaolosta voisi olla vaikka seuraavanlainen:
Minä: The Joulupukki on olemassa.
Sinä: Tuohan on naurettavaa, ei todellakaan ole!
Minä: Perustele!!!
Sinä: Joulupukki on pelkkä satu, et todellakaan löytäisi häntä vaikka yrittäisit.
Minä: Mutta The Joulupukki onkin näkymätön.
Sinä: Logiikkasi ontuu, olet tyhmä. Todista olevasi oikeassa.
Minä: Todista itse, että olen väärässä!
Sinä: Tuohan on täysin nurinkurista, en minä usko joulupukkiin vain koska sinä sanot Hänen olevan olemassa!
Minä: Voi sinua raukkaa, olet täysin Mustan Tontun vallassa. Tiesithän, että on olemassa myös entiteetti, joka haluaa sinun uskovan noin niin kuin uskot...
Sinä: Ahaa, vai niin. Mitä seuraa siitä, etten usko The Joulupukkiin?
Minä: Musta Tonttu pitää sinua vallassaan, etkä saa jouluna lahjoja...
Jne.
Kenties. Mutta löydät tästä suoria analogioita meidän keskustelullemme Jumalasta vain väärinymmärtämällä omat näkemykseni totaalisesti. Missä olen esimerkiksi sanonut, että Jumalan olemassaoloon tulisi uskoa sen takia kun joku sanoo niin? Tai mikä tekee Jumala-käsitteestä oleellisella tavalla samanlaisen sen enempää näkyvän kuin näkymättömän Joulupukin käsitteelle?