Jos joku on onnistunut evankeliumin välttämään, niin antakaan nyt herranjestas hänelle mahdollisuus onneen, vaikka tuo mahdollisuus olisi itseltänne riistetty evankeliumin sanaa kuulemalla.
Tähän vain lyhyesti, kun nyt olen itseltäni onnen riistänyt niin mistä ihmeen syystä sitten koko oma ja läheisteni elämä on muuttunut parempaan suuntaan? Olen vaimolleni läheisempi ja lapsilleni rakastavampi isä kuin koskaan aiemmin. Se etten käy enää baarissa tai juomalla juo viinaa niin ei ole mun mielestä mikään määritelmä onneen (ei ollut silloinkaan kun sellaista tein), enkä siis kovin usein sitä aiemminkaan tehnyt. Eikä meidän perhe ollut millään tavoin ns. ongelmaperhe vaan ihan tavallinen suomalainen perhe, johon on kuitenkin tullut aivan uudenlainen toivo ja rakkaus Jumalan myötä.
Yksi oleellinen asia; se että olen uskossa ei tarkoita sitä että odotan vain "sitä päivää kun tämä tuska hellittää ja pääsen taivaan kotiin". Mulle elämä on nyt. Haluan elää täysillä, nauttia elämästä ja on mahtavaa että mulla on siinä läheisteni lisäksi Jumala joka ohjaa ja rakastaa mua. Nautin monista samoista asioista kuin ennenkin, musiikista, lätkästä, säbästä jne. Se että mua odottaa lopussa taivaan koti, on ihana ajatus mutta niin kaukainen vielä etten sitä edes osaa sen paremmin sisäistää. Tämä päivä, tässä ja nyt on mulle se kun saan elää. En melkein malta odottaa että mitä kaikkea onkaan tulossa vielä maallisen elämän puitteissa, siksi jännittävää ja rikasta elämä on nytkin jo ollut, Jumalan yhteydessä.
Kaikkea hyvää kuitenkin Dana77:lle.