Tätä meinasin itsekin sanoa. Ja kun tuota hetki opetettaisiin, niin johan alkaisi Kepun kannatuskin nousemaan kun ihmiset oikein kunnolla ymmärtäisivät ja sisäistäisivät rypsitukiaisten merkityksen, eikä tämän suuren enemmistön mielipiteen opettaminenkaan olisi enää niin ristiriitaista.Sen sijaan sitä voisi verrata poliittisen ajattelun opettamiseen. Kummassakin on viime kädessä kyse arvopohjaisesta elämisen ohjeistamisesta ja sallituista/kielletyistä tavoista tavoitella noita arvoja. Uskonnon puolustajilla tuskin olisi mitään sitä vastaan että jos jokin puolue saa Suomessa 51% kannatuksen, niin sen kouluttamat opettajat saapuvat alakouluun opettamaan erityisillä Kepu-tunneilla oikeaa tapaa suhtautua rypsitukiaisiin ja vaikkapa yksilönsuojan rajoihin julkisuudessa.
(snips) Sikäli tässä olla ollaan asian ytimessä, että samalla tavalla kuin enemmistön ei pitäisi saada päättää että mitä kouluissa opetaan myös enemmistö ei saisi tehdä lääketieteellisiä päätöksiä lääkäreiden puolesta. Euroopan historiassa on toki esimerkkejä siitäkin kun valtiojohto päättää, että mitä kouluissa opetetaan.
Ikävä kyllä meillä on käsite valtionkirkko, mistä pitäisi päästä mahd.nopeasti eroon. Kirkko pärjätköön yksinään, omien kannattajiensa kanssa.
Miksi se olisi mielestäsi ollut "riskeeraamista" ja johonkin pelottavaan "syöttiin" tarttumista? Eikö kyseessä ollutkaan vain uskontoon perehtymistä avoimen tiedonjanon pohjalta ja mahdollinen joukkoon liittyminen "uskoon tulemista"? Eihän uskonnon opettamisessa pitänyt olla mitään väärää? Puhut siis itsesi lahjakkaasti pussiin. Opettajallasi oli agenda, jonka itsekin tunnistat/-tit. Se aivopesuagenda.
Peruskoulun uskonnonopetuksessa painotetaan luterilaisuutta siksi, että niin lukee opetussuunnitelmassa eikä suinkaan opettajan vuoksi. Samoin opetussuunnitelmassa lukee, että nuo muutkin uskonnot on läpi käytävä. Sen sijaan opettajan uskovaisuus voi hyvinkin vaikuttaa tuohon aviopesulta tuntumiseen. Jotenkin en vain osaa odottaa uskovaiselta opetusta puolueetonta opetusta muista uskonnoista, vaikkei opettaja millään tavalla tarkoituksellisesti tätä tekisi, niin pienetkin sanavalinnat saamat huomaamaan mitä hän oikeasti ajattelee asioista.Fingerpori kirjoitti:Peruskoulun uskonnonopetuksen omissa kouluissani teki kieroutuneeksi se että sen opettajat ovat itse uskossa olevia ihmisiä. Painotus oli siis Luterilaisuuden opettamisessa ja se tuntui välillä minusta aivopesulta.Muut maapallon valtauskonnot käytiin kyllä läpi,mutta esim yläasteella ne tehtiin ryhmätöinä.
Olen samaa mieltä. Täytyy myöntää, että jotenkin on vain niin outoa, että koulussa opetetaan muuten tietoa, mutta tässä tapauksessa uskoa. Kyllä uskonnontunneilla käydään läpi hyödyllisiäkin asioita (etiikka, maailmanuskonnot), mutta se, että tätä opettaa yleensä opettaja, jolla on selvät omat mielipiteet ja uskomukset, haittaa hieman esimerkiksi asioista keskustelemista. Toivottavasti muualla on paremmin, mutta meillä päin ainakin opettajan mielipide oli oikea ja jos oppilas ajatteli eri tavoin, niin se oli lapsellista tai hölmöä ja mielipide tulee varmasti muuttumaan myöhemmin. Ei kuitenkaan annettu sen kummempia perusteluja ajatuksen hölmöydelle. Onneksi tämä oli kuitenkin jo lukiossa, jolloin osasi jättää opettajan omaan arvoonsa.dana77 kirjoitti:Kirkko tai uskonto eivät ole mitään pahoja asioita, mutta ne eivät kuulu koululle tai valtiolle.
Toivottavasti muualla on paremmin, mutta meillä päin ainakin opettajan mielipide oli oikea ja jos oppilas ajatteli eri tavoin, niin se oli lapsellista tai hölmöä ja mielipide tulee varmasti muuttumaan myöhemmin. Ei kuitenkaan annettu sen kummempia perusteluja ajatuksen hölmöydelle. Onneksi tämä oli kuitenkin jo lukiossa, jolloin osasi jättää opettajan omaan arvoonsa.
Mikäköhän näissä taistelulajeissa on, kun minullakin on kaveri, joka harrastaa taistelulajeja, mikä ei luonnollisesti ollut uskonnon opettajamme mieleen. Hän tosin sitten päätyi ratkaisuun, että tällä kaverillani on kotona ongelmia, kun hänen täytyy hakea huomiota harrastamalla sellaisia lajeja. Ei tosiaan meilläkään tuo opettaja ollut kovassa suosiossa.Fingerpori kirjoitti:Vielä lukion 1. luokalla uskonnonopettaja oli kivenkovaan sitä mieltä että taistelulajit ovat vahingollisia
Voisiko joku muuten valaista hieman tarkemmin millaista on elämänkatsomustieto? Yksi kaverini kävi sen uskonnon sijaan (minkä opettaja taisi ottaa henkilökohtaisesti), mutta ei ole tullut kysyttyä, että mitä se pitää sisällään.
Tämä nyt vähän väliä esiin noussut enemmistöargumentti ev.lut.-kirkon kohdalla on vähän erikoinen. Muistan jo lukio-opetuksessa nähneeni tilaston tutkimuksesta, jossa oli selvitetty suomalaisten käsityksiä uskontojen ja uskomusten suhteen. Väitteeseen "Uskon jonkinlaisen jumalan olemassaoloon" oli vastannut myöntävästi 27% vastaajista. Suunnilleen yhtä moni uskoi kummituksiin. Jos 80% kuuluu kirkkoon, saadaan pikaisella laskulla selville että vähintään 53% suomalaisista kuuluu väärin perustein kirkkoon. (Toki voimme suhtautua varauksella tähän, sillä tutkimus on vanha, en kykene tarjoamaan muuta lähdettä kuin muistini, enkä silloin ollut tarpeeksi valveutunut tarkastamaan esim. otoskokoa tai tutkimuksen suorittajaa.)
Häh? Miksi uskontokuntaan perehtymisen edellytyksenä pitäisi olla joukkoon liittyminen? Et ilmeisesti ole sivistänyt itseäsi uskontotunneilla, vaan annat ateismin sokaista sielusi silmät. Sitä se kiihkoilu teettää.Miksi se olisi mielestäsi ollut "riskeeraamista" ja johonkin pelottavaan "syöttiin" tarttumista? Eikö kyseessä ollutkaan vain uskontoon perehtymistä avoimen tiedonjanon pohjalta ja mahdollinen joukkoon liittyminen "uskoon tulemista"?
Häh? Miksi uskontokuntaan perehtymisen edellytyksenä pitäisi olla joukkoon liittyminen? Et ilmeisesti ole sivistänyt itseäsi uskontotunneilla, vaan annat ateismin sokaista sielusi silmät. Sitä se kiihkoilu teettää.
Uskoon tullaan käsittääkseni vain kristinuskon piirissä.
Kiitoksia! Olisihan se pitänyt arvata että wikipediasta tämäkin olisi löytynyt. Anyway, muutos lukemassa on toki merkittävä mutta ei kyllä syö pointtiani: nyt siis jonkinlaiseen jumaluuteen uskoo 41% suomalaisista, jättäen n. 40% suomalaisista eli puolet kirkkoon kuuluvista varsin huteralle pohjalle, mitä kirkkokunnan valintaan tulee.Tuo 27% tuntuu kovin pieneltä. Esim. Eurobarometer Poll 2005 antaa jonkin verran erilaiset luvut. Alla olevaan Wikipedia-artikkeliin niitä on tiivistetty havainnolliseen taulukkomuotoon (kun sivua scrollaa hiukan alaspäin), ja sieltä löytyy linkki myös alkuperäiseen pdf:ään.
http://en.wikipedia.org/wiki/Religion_in_Europe
Kertomatta mitään tarkkoja detaljeja (vaitiolovelvollisuus); työskentelin kouluavustajana yhden lukuvuoden. Olin kolmen eri alkuopetusluokan (1-2) uskonnontunneilla, ja kaikissa Raamatun tapahtumia opetettiin totena.
Miksi neutraalin, muka-agendattoman, opettajan pitäisi olla huolissaan siitä että joku kiinnostuu jostain esitellystä uskonnosta niin että päättää liittyä heidän joukkoonsa? Hänhän (oppilas) on mitä ilmeisimmin kokenut kutsumuksen liittyä seurakuntaan joka koskettaa sisimpäänsä? Vai paljastuiko tässä vain yksinkertaisesti se, että muihin uskontoihin ei saa liittyä, ne ovat varottavia, kieroja, omituisia etc (täytä haluamallasi adjektiivilla)?
Vau, näppärää. Mihin ne muut sitten tulevat?
Ko. tapauksesta emme kai tiedä sen enempää kuin että St_Patrick ajatteli opettajan ottaneen riskin tutustumiskäyntien muodossa. Opettajasta emme tiedä lopulta muuta kuin sen, että hän kaytti jengiä paikoissa, joiden suuntaan moni perusluterilainen opettaja ei olisi edes kusaissut.Miksi neutraalin, muka-agendattoman, opettajan pitäisi olla huolissaan siitä että joku kiinnostuu jostain esitellystä uskonnosta niin että päättää liittyä heidän joukkoonsa? Hänhän (oppilas) on mitä ilmeisimmin kokenut kutsumuksen liittyä seurakuntaan joka koskettaa sisimpäänsä? Vai paljastuiko tässä vain yksinkertaisesti se, että muihin uskontoihin ei saa liittyä, ne ovat varottavia, kieroja, omituisia etc (täytä haluamallasi adjektiivilla)?
Mitä uskovaisimmat anteeksipyyntöni. Uskoontulo ja uudestisyntyminen ovat hihhuliterminologiassa käytännössä synonyymeja, vaikkakin edellinen on hiukan kansanomainen ilmaisu. Ajatusvirhe. Muiden uskontojen kohdalla puhutaan yleensä kääntymisestä, mutta uudestisyntyminen on siis kristillinen käsite.Vau, näppärää. Mihin ne muut sitten tulevat?
Jos jätetään opettaja-case pois laskuista, on kristinuskon kannalta juuri niin, että muut kuin Jeesuksen kautta palastumista opettavat uskonnot ovat varottavia. Ei välttämättä inhottavia ja kuvottavia, mutta hengelliseltä kannalta varottavia. Mitä sitä kiertelemään.
No niin, nyt päästään asiaan. Ottiko opettaja riskin myös viedessään oppilaat muslimien moskeijaan, buddhalaisten temppeleihin ja juutalaisten synakogaan?Kyllä minusta jokainen ihminen voi arvottaa myös uskontoja ihan vapaasti ja erityisesti sellaisia, jotka voidaan laskea "vaarallisiksi lahkoiksi". Ja parempi olisikin pohtia millaisia on lahkojen mahdolliset vaarat, kuin toteuttaa "sinne vaan kokeilemaan"-mentaliteettia.
Jos jätetään opettaja-case pois laskuista, on kristinuskon kannalta juuri niin, että muut kuin Jeesuksen kautta palastumista opettavat uskonnot ovat varottavia. Ei välttämättä inhottavia ja kuvottavia, mutta hengelliseltä kannalta varottavia. Mitä sitä kiertelemään.
Näinhän tämä logiikka ei mene. Sen että mitä kouluissa opetetaan ei kuuluisi olla mielipideasia. Samalla tavalla kuin demokraattisissa maissa on riippumaton oikeuslaitos, joka päättää siitä mikä on oikein (eikä kansalaisten enemmistö), pitäisi myös opetuksen sisällön päättää poliittisesti riippumaton laitos.Eli näillä "perusteilla" vaikka enemmistö olisi sitä mieltä, että uskonnon opetus on koulussa kiellettävä, olisi se silti väärin. Tosin perustetta en keksi miksi se on väärin, mutta tuohon logiikkaahan se menee.
Näinhän tämä logiikka ei mene. Sen että mitä kouluissa opetetaan ei kuuluisi olla mielipideasia. Samalla tavalla kuin demokraattisissa maissa on riippumaton oikeuslaitos, joka päättää siitä mikä on oikein (eikä kansalaisten enemmistö), pitäisi myös opetuksen sisällön päättää poliittisesti riippumaton laitos.
Luotan siihen, että jos tuollainen järjestelemä saataisiin, niin silloin sitä jouduttaisiin pohtimaan avoimemmin ja periaatteista syntyisi oikeasti keskustelua. Jos tuota vertaa oikeuslaitokseen ja politiikan suhteeseen, niin eihän sekään että joku poliittinen ryhmittymä olisikin enemmistönä tarkoita sitä että kovin helposti syntyisi lakeja, joiden ansiosta kyseisen puolueen uudelleenvalinta järjestyisi.Harmi vaan, että se riippumaton oikeuslaitoskin päätää sen mikä on oikein poliittisessa prosessissa päätettyjen lakien perusteella. Eli ihan tuo logiikka ei nyt toimi.
Niin, yksittäisen harmittoman casen merkitystä ei tarvitse paisutella mutta hyvin kuvaannollisesti tuokin kuvaus kertoo siitä että kristitty ei kykene opettamaan muita uskontoja neutraalisti, vain tiedollisina kohteina. Hän pelaa aina omaan pussiinsa, muita uskontoja vastaan, jotka kuten avoimesti kerroit, ovat varottavia jo lähtökohtaisesti.
Miten niin ei pysty opettamaan neutraalisti? Mistä edes tiedät, että kyseinen opettaja oli kristitty? Käsittääkseni uskonnon opettajalta ei vaadita mitään tunnustuksellisuutta, vain yliopistotutkinto.
Jos uskonnon opettaja ei ota tällaisiin asioihin minkäänlaista kantaa, niin on hän mielestäni paska opettaja.