Tuossa edellä oli puhetta kristittyjen oikeudesta määritellä asiat enemmistöoikeudellaan. Wikipedian lukujen mukaan kirkosta eroaminen on ollut melkoisessa nousukiidossa 2000-luvulla. Seitsemässä vuodessa katoa on tullut 3,3 %-yksikköä eli 121803 henkeä (eronneet miinus liittyneet) ja vauhti on kiihtyvä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkosta_eroaminen_Suomessa
Tällä vauhdilla kristityt vaihtuvat Suomessa enemmistöstä vähemmistöksi noin 44 vuodessa (en ottanut huomioon kiihtymistä). Suuremmissa kaupungeissa muutos lienee tätäkin nopeampi. Voi olla, että alkaa kiinnostaa nämä määrittelyoikeudet.
Länsimaisessa siviilisaatiossa on yllättävän paljon samaa kuin myöhäisessä Rooman valtakunnassa. Selviytyisikö nykyisenmallinen individualistinen kulttuuri etenkin kun sen syntyvyys on kovin alhainen?
Miksi kristinusko aikoinaan n. 0-300 jkr. sivuutti kaikki muut itämaiset uskonnot, joita myöhäinen Rooman valtakunta oli täynnä? Pelkästään suhteellinen rauha ja loistava tieverkosto ei riitä, vaan kristittyjen korkealla moraalilla (peräänantamattomuus keisarikultin edessä, yhteisöllisyys, lähimmäisen rakkaus jne.) oli sosiaalinen tilaus yltiöindividualisessa ja hedonisessa Roomassa. Roomalaiset eivät välittäneet sairaista, avioliittoinstituutio oli heikko ja sen seurauksena lapsikuolleisuus korkea, kun isät eivät ottaneet vastuuta lapsistaan. Väestön määrä laski Roomassa.
Esimerkiksi kristittyjen valtaan nousu Roomassa oli tavallaan barbarian voitto roomalaisesta sivistyksestä. Valtaannousua seurasivat uskonnonvapauden rajoitukset, inkvisitio, tieteen vapauden rajoitaminen jne.
Kristinuskon leviäminen tapahtui siis osaltaan siksi että kristityillä oli paljon lapsia ja osaltaan siksi että kristinuskoon liittyi paljon uusia kannattajia. Kristinusko levisi koska sen darwinistinen kelpoisuus oli korkea.
Nykyään islam levää tehokkaasti Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Islamin kelpoisuus on korkea, kun taas kristinuskon ja erityisesti ns. länsimaisen elämäntavan kelpoisuus on alhainen. Onkin lopputulemassa samantekevää kuinka paljon eurooppalaiset liberaalit uhoavat sitä että islam on barbaarinen uskonto. Jo 1300-luvun arabialainen sosiologi ibn Khaldun totesi:
"uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah"
Muslimien "asabiyah" tai darwiniaaninen kelpoisuus on vahvempi kuin länsimaisen elämäntavan, koska muslimit lisääntyvät nopeammin, heidän moraalinsa on vahvempi tai ainakin tiukempi kuin meidän ja heidän yhteisöllisyytensä on voimakasta. Se että he ovat taikauskoisia barbaareita, fanaatikkoja ja naisten halveksijoita ei millään lailla vähennä islamin kelpoisuutta. Päinvastoin - ilmeisesti vain barbaarinen kulttuuri kykenee murskaamaan länsimaisen individualistisen kulttuurin.
Khaldunin mukaan ryhmäkoheesio:
Koheesio syntyy pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä joissa on mukana uskonnollinen ideologia. Koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.
(vapaasti wikipediasta ja muista lähteistä lainattua)