Uskotko Jumalaan?

[Ted Raikas]

Ehkä ei kuitenkaan ole sattumaa, että kaikki tuntuvat ymmärtävän juuri sinut väärin. Voi olla kyse myös siitä, ettet kykene kovinkaan hyvin perustelemaan kantojasi, ehkä?

Niin, kieltämättä kai olisi kaikin puolin helpompaa, jos ei avaisi suutaan lainkaan. Olisi vaan. Paha vaan jos sen on kuitenkin jo tehnyt. Siinä makaa, mihin petaa, sanotaan.

Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, vaikka henkilö A olisi ateisti ja hänen maailmankuvansa olisi saumattomasti oikea ja täysin realistinen. Jos hänen toimintamallinsa olisi hyökätä aggressiivisesti henkilön B maailmankuvaa vastaan joka on uskonnollisesti värittynyt, hän syyllistyisi silloin itsekeskeiseen ja kiihkomieliseen toimintaan. Varsinkin jos tämä henkilö B olisi passiivinen ja ei tuputtaisi maailmankuvaansa toisille ihmisille. Voiko joku nähdä, että tuollainen henkilö A:n toiminta on oikein ja hyväksyttävää? Eikö jokaisella tule olla oikeus uskoa siihen mitä tahtoo, tai vastavuoroisesti olla uskomatta. En ole itse yhtäkään ateistia käännyttämässä mihinkään, mihin itse ehkä uskon. Onko se vaarallista tai jotenkin haitallista uskonnollisuutta tai elämänkatsomusta, mitä nimeä nyt ikimaailmassa siitä haluaakaan käyttää?

Tiedostan täysin kiihkomielisen uskonnollisuuden vaarat ja en todellakaan hyväksy ihmisten pakkokäännytystä ja toisten yksityisyyttä kohtaan hyökkäämistä. Sitä ei kenenkään tarvitse sietää.

Ts. annan jonkun ihmisen rauhassa uskoa vaikka Kosmiseen Taikakristalliin, jos tämä ihminen on harmiton ja ennen kaikkea onnellinen itsessään. Kaikin puolin sympaattisempana ja vaarattomampana ihmisenä sellaista pidän kuin vaikka kyynistä vittuilijaa joka joka käänteessä haluaa tehdä selväksi, miten on muita parempi jätkä. Mäntti mikä mäntti, uskonnollinen tai ei. Teot ratkaisee.

 

[Viljuri]

Ehkä uskonollisuuden sijasta Ted Raikkaan kannattaisi aloittaa argumentaation uusi linja mystismistä, joka siis tarkoittaa metodologisesti muutakin kuin pelkkää hippien tanssia savussa.

Tai mistä minä nyt mitään tiedän, yleensä Ted Raikaan oloiset henkilöt saattavat mennä siihen suuntaan, eivätkä sinänsä "rajoittavaan" uskonollisuuteen. ;)

 

[Ted Raikas]

Tai mistä minä nyt mitään tiedän, yleensä Ted Raikaan oloiset henkilöt saattavat mennä siihen suuntaan, eivätkä sinänsä "rajoittavaan" uskonollisuuteen. ;)

No, en ole minkään uskonnon kannattaja suoranaisesti, enkä kuulu mihinkään uskontoon. Kammoksun suuria instituutioita, koska ne ei yleensä edusta kauhean ihmisystävällisiä arvoja. Silti jotkut arvon palstaveljet haluaa viesteistäni kaivaa, että olen joku tiedettä arvosteleva uskis. Huh. No, voi olla, että ylireagoin itse. ;)

Sinänsä wikipediasta kaivamasi artikkeli liippaa aika hyvin sitä, miten henkilökohtaisesti ajattelen, en toki saumattomasti. Samaan suuntaan kuitenkin. Kokemukset on kuitenkin aina täysin yksilöllisiä ja jos joku kokee voimakkaita henkisiä asioita tai läsnäoloa jostain määrittelemättömästä voimasta, niin mitä siihen muut voivat sanoa? Voivat sanoa, että sinulla on päässäsi vikaa, mene lääkäriin. No, ehkä onkin. Toisaalta jos ne tuntemukset on energisiä ja luovuutta ja elämäniloa kasvattavia, niin miksi huolestua? Entä onko sillä lopulta väliä, mikä ne aiheuttaa, kun lopputulos on kuitenkin kasvattava ja positiivinen.

Kaikilla ei toki ole noin ja osa on ns. demonien riivaama.

 

[Vekurinen]

Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, vaikka henkilö A olisi ateisti ja hänen maailmankuvansa olisi saumattomasti oikea ja täysin realistinen. Jos hänen toimintamallinsa olisi hyökätä aggressiivisesti henkilön B maailmankuvaa vastaan joka on uskonnollisesti värittynyt, hän syyllistyisi silloin itsekeskeiseen ja kiihkomieliseen toimintaan. Varsinkin jos tämä henkilö B olisi passiivinen ja ei tuputtaisi maailmankuvaansa toisille ihmisille. Voiko joku nähdä, että tuollainen henkilö A:n toiminta on oikein ja hyväksyttävää? Eikö jokaisella tule olla oikeus uskoa siihen mitä tahtoo, tai vastavuoroisesti olla uskomatta.

Ongelma on nyt se, ettei kukaan ole missään vaiheessa väittänyt mitään tällaista. Alun alkaen kysymys oli henkilöstä, joka ei suostu pitämään todenmukaisena väitettä yliluonnollisesta. Siinä ei ole mitään hyökkäävää, aggressiivista tai väärää, minkä vuoksi vertaus uskonnollisiin fundamentalisteihin meni ns. reisille.

Ja kuten mjr jo aiemmin totesi, ei "tieteisuskoa" pahemmin tässä kuvailemassasi muodossa esiinny. Edelleen voi vertailukohtana käyttää kristikirkkoa, johon kaikenlainen lähinnä häirinnäksi luokiteltava hihassa roikkuminen ja viisastelu ovat sisäänrakennettuja asioita (lähetyskäsky).

Ts. annan jonkun ihmisen rauhassa uskoa vaikka Kosmiseen Taikakristalliin, jos tämä ihminen on harmiton ja ennen kaikkea onnellinen itsessään.

Samaa mieltä. Painotus vielä harmittomuudelle.

 

[mjr]

Ääh, tuo kuulostaa nyt ihan siltä kuin pitäisit minua jonain kreationistina, tai tiedettä kiistävänä uskonnollisena fanaatikkona? Toivon mukaan näin ei ole, kuvittelen vaan...

En missään tapauksessa rupea kiistämään tieteellisiä tuloksia ja niitä tekevät on aivan takuulla itsekriittisiä ja testaavat havaintoja.

Ei, en näin ajatellut, mutta minusta nuo luonnehdintasi tieteestä vain eivät oikein tee oikeutta tieteelliselle maailmankuvalle, siihen sisältyvälle tietylle avoimuudelle järkevän päättelyn lopputuloksen suhteen. Uskonnossa on tapana - vaikka varmasti on poikkeuksiakin - lähteä järkeilemään päinvastaisesta suunnasta, eli etsitään enemmän tai vähemmän epätoivoisesti kaikkia mahdollisia perusteita oikeuttamaan jo tehty johtopäätös, ja torjutaan kaikki vastakkaiset näkemykset jo määritelmänomaisesti väärinä. Tähän verrattuna tiede on enemmänkin metodi rakentaa kuva maailmasta pohjautuen käsillä olevaan todistusaineistoon ja sen rationaaliseen analyysiin. On sitten sen päättelyn lopputulos mikä tahansa. Eli tässä mielessä tiede ei juuri ota kantaa uskonnon kuvaan maailmankaikkeudesta, paitsi siinä mielessä että toistaiseksi ei ole juuri löytynyt mitään todistusaineistoa siitä, että mikään uskonto olisi kirjaimellisesti tulkittuna tosi kuvaus maailmasta. Voihan olla että joillekin ihmisille tieteestä on tullut jonkinlainen uskonnon korvike ja suorastaan maagisen ajattelun kohde, mutta minusta tieteellinen metodi ei tätä mitenkään edellytä - vaan lähinnä päinvastoin.

 

[sampio]

Lainasit tekstiä "uskoa ei voi älyllisesti perustella", ja aloitit sitte noin.

Niin, ehkä luet alkuperäisen viestini uudelleen ja myös lainaukseni cottonmouthille. Minä puhuin alunperin keskustelun tasosta, en uskon älyllisistä perusteista.

 

[Yläpesä]

Tässäkin ketjussa ilmoille heitetty ja ohi mennyt väite "tiedeuskosta" eli tietoon perustuvan elämänasenteen uskonnonkaltaisuudesta sai 90-luvulla ihan asiallistakin käsittelyä osakseen. Matti Luoma, joka on jo saanut henkilökohtaisen varmuuden kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuudesta/mahdottomuudesta, kirjoitti -91 kirjan "Länsimaiden kaksi uskontoa: kristinusko ja rationalismi" ja piti aiheesta myös luentosarjan. Kannattaa lukea, jos rajapintaan liittyvät ajatukset kiertävät päässä.

"Luoman mukaan pitkä kristillinen perinne sai rinnalleen peilikuvansa, järkeisuskon, rationaalisen selittämisen tavan. Tässä kahden perinteen dialogissa kumpikaan vaihtoehto ei voi väittää olevansa täysin itsenäinen tai tulevansa toimeen ilman toista." (kirjasta)

Tämäkään käsittely ei kuitenkaan tarkoita tieteen tuottaman tiedon redusoimista mielipiteiden ja traditioiden tasolle, kuten uskonnon kohdalla valitettavasti käy.

 

[Seti]

Tämä ketju pomppaa, tuossa etusivulla, koko ajan silmille. Lopettakaa ny jo, aikuiset miehet.

Sitä vaan ajattelin, että saako tähän ketjuun tulla ylistämään Allahia ?
Voittaa muuten teidän Jahvet 4-3 !

 

[Ted Raikas]

Ei, en näin ajatellut, mutta minusta nuo luonnehdintasi tieteestä vain eivät oikein tee oikeutta tieteelliselle maailmankuvalle, siihen sisältyvälle tietylle avoimuudelle järkevän päättelyn lopputuloksen suhteen.

Niin no, puhuttiin ehkä sitten lopulta vähän eriasioista. En ole itse mikään tieteen parissa häärääjä, että ehkä ne metodit ei ole niin tuttuja. Tässä pahoitteleni jos olen antanut kuvan, että vähättelen tiedettä tai siihen liittyvää objektiivisuutta.

Olen enemmän kai kulttuurialan ihmisiä ja sitä rataa. Ilmaisen maailmaa vähän toisella tapaa.

Mietin asiaa lähinnä ihmisten käyttäytymismallin kannalta sekä yleisenä suhtautumisena muihin näkemyksiin. Missään kohtaa en niputtanut esim. ateistejakaan pelkiksi kiihkoilijoiksi, koska omassa tuttavapiirissänikin on ateisteja ja minulla ei ole mitään ongelmaa heidän kanssaan, vaikka oma maailmankuvani on kaikkea muuta kuin ateistinen. Jotain pientä väittelyä on joskus ollut, mutta se on vain kehittävää jos ei mene henkilökohtaiselle tasolle. Se vain osoittaa, että erilaiset maailmankuvatkin voivat toimia keskenään jos niiden ei anna olla rampauttava tekijä, joka erottaa ihmiset toisistaan.

Ongelma syntyy jos toinen osapuoli on joko kiihkouskovainen ja täysin kykenemätön tajuamaan ja hyväksymään muita ajatuksia kuin omansa. Tai toinen on mainitsemani "kiihko"ateisti, joka kyllä perustelee järjellisesti ja todisteiden kautta, mutta käyttäytyy halveksuvasti ja ylimielisesti ja ei siedä uskonnollisuutta missään muodossa.

Kumpikaan henkilö ei edusta mielestäni terveitä arvoja ja ovat siinä mielessä samanlaisia, että toteuttavat ihmisen erästä peruspiirrettä, joka on se, että on oltava itse oikeassa tavalla tai toisella ja muiden on kuljettava samaa reittiä. Mielestäni mikään ideologia tai vastaava ei paina tuossa vaa'assa ja tuo on se millä perustelen, että vaikka uskontoja ei olisi koskaan ollutkaan, olisi silti toisten sortamista ja vainoamista koska se on ihmiselle ominainen käyttäytymismalli.

Mutta se tästä asian jankkaamisesta. =)

 

[Rankaisija]

Eksyinpä lukaseen tätä ketjua. Tuli vain hassu mielikuva, että te nuoremmat ja vanhemmat olisitte ruukanneet käydä mairittelemassa aina "kylillä" 70-80 -luvuilla Jumalan olemassaolosta? Kyllähän te kaikki ominne mielipiteineen pulpahditte vasta esille internetin tultua? Kuitenkaan itselläni ei ole isoja muistikuvia 80-luvun nuoruudesta juurikaan siitä, että tämänkaltaisia keskusteluja olisi ikinä käyty. Nykyajan "kasvottomalla" ajalla tämänkaltaisiin keskusteluihin pystytään internetissä, mutta törmääkö kukaan harvasen päivä illanistujaisissa näinkin syvällisiin keskusteluihin? Anteeksi aiheesta harhautuminen.

ps. pitäkää näinki "vaikea" aihe elossa.

-takavasemmalla

 

[Ted Raikas]

Nykyajan "kasvottomalla" ajalla tämänkaltaisiin keskusteluihin pystytään internetissä, mutta törmääkö kukaan harvasen päivä illanistujaisissa näinkin syvällisiin keskusteluihin? Anteeksi aiheesta harhautuminen.

Kyllä. Sivusinkin edellisessä viestissäni hieman tuota, eli on käyty. Ei tosin kauhean paljon, mutta en millään muotoa kaihda asiaa ottaa esille todellisessa elämässäkään. Ongelma on vaan se jos on enemmän väkeä, niin osa voi turhautua ja kokea ko. keskustelunaiheen turhaksi ja jopa sellaiseksi egojen mahtailukentäksi. No, sitä se voi joskus ollakin. Valitsen siis aika tarkkaan, että missä ja kenen kanssa rupean aiheesta jotain vääntämään. Ei ole mikään ison porukan keskusteluaihe.

 

[mjr]

Niin no, puhuttiin ehkä sitten lopulta vähän eriasioista. En ole itse mikään tieteen parissa häärääjä, että ehkä ne metodit ei ole niin tuttuja. Tässä pahoitteleni jos olen antanut kuvan, että vähättelen tiedettä tai siihen liittyvää objektiivisuutta.

Olen enemmän kai kulttuurialan ihmisiä ja sitä rataa. Ilmaisen maailmaa vähän toisella tapaa.

No, itse olen humanisti ja suhtaudun hyvinkin myönteisesti liberaaleihin ja moniarvoisiin uskonnon tulkintoihin (joita jokin dawkinsilainen ateismi ei minusta kovin merkittävästi pysty horjuttamaan). Mutta en vain osaa nähdä tiedettä minään kovin kaikenkattavana ideologisena maailmankuvana, jonkinlaisen uskon kohteena, vaan vain metodina saada tietoa maailmasta. Minusta se ei kovin olennaisesti edes puutu uskontoon paitsi niiltä osin kun uskonto esittää väitteitä fysikaalisen maailman luonteesta. Kirjaimellinen Raamatun tulkintahan johtaa esimerkiksi melko väistämättömästi ajattelemaan, että maailma on pari tuhatta vuotta vanha ja että eläinlajit eivät ole kehittyneet pitkän ajan kuluessa vaan että ne luotiin valmiina Jumalan toimesta. Tähän tiede joutuu toteamaan että empiiriset havainnot ja niistä tehdyt rationaaliset johtopäätökset tukevat tällä hetkellä aivan toisenlaisia käsityksiä. Ja jos pitäisi valita yhden uskonnollisen tekstin kirjaimellisen tulkinnan ja luonnontieteen välillä fysikaalisen maailman selittäjänä niin ei siinä ainakaan itselläni ole kauheasti mietittävää. Toki tieteeseen sisältyy päätös luottaa empiirisiin havaintoihin ja niistä tehtyihin rationaalisiin päätelmiin, mutta minusta tämä ei vielä tee siitä mitenkään uskontoon verrattavissa olevaa metafyysistä rakennelmaa.

 

[Ted Raikas]

Toki tieteeseen sisältyy päätös luottaa empiirisiin havaintoihin ja niistä tehtyihin rationaalisiin päätelmiin, mutta minusta tämä ei vielä tee siitä mitenkään uskontoon verrattavissa olevaa metafyysistä rakennelmaa.

Tässä asiassa olen ihan samaa mieltä. Jos se nyt edes mielipideasia on. Tuskin. =)

Edelleenkään en ole mikään kiistämään tieteellisiä havaintoja ja nehän kyllä kiinnostavat myös, eivätkä suinkaan vie pois maailman mystisyyttä ja upeutta itsessään. Tavallaan todistavat sen, miten hienosyisistä ja merkittävistä tapahtumaketjuista asiat saavat alkunsa.

 

[vsmo]

Sitä vaan ajattelin, että saako tähän ketjuun tulla ylistämään Allahia ?

Ole hyvä vaan, samaa puppua sekin on, kun muutkin henkimaailman olennot..

 

[jokkee]

Kirjaimellinen Raamatun tulkintahan johtaa esimerkiksi melko väistämättömästi ajattelemaan, että maailma on pari tuhatta vuotta vanha ja että eläinlajit eivät ole kehittyneet pitkän ajan kuluessa vaan että ne luotiin valmiina Jumalan toimesta.

Muistaakseni juutalaiset laskivat raamatussa esiintyvien sukupolvien avulla maailman luoduksi n.6000 vuotta sitten.

 

[Jone29]

Olen sitä mieltä, että esim. Suomessakaan ei voi puhua uskonnonvapaudesta. Se on pelkästään näennäistä.

Jos vanhemmat ovat uskovaisia, niin he kyllä aivopesevät lapsensakin uskoon. Ilta- ja ruokarukoukset sun muut kuuluvat ilman muuta asiaan. Omista vanhemmistani ei kumpikaan usko jumalaan, mutta aivopesu on hoidettu sitten muualla, lähinnä koulussa ja lastentarhassa. (Olen tosin tässä viimeisen 5-10 vuoden aikana tullut ehkä enemmän järkiini.) Kristinusko on syvällä suomalaisten jokapäiväisessä arjessa ja lapsethan ovat erittäin vastaanottavaisia ja alttiita vaikutteille.

Ajatellaanpa seuraavanlainen tilanne: Kasvatetaan lapsi, jolla ei hihkaista sanaakaan minkäänlaisista uskonnoista. Kasvatetaan vaan "normaalisti" ja koulussakin opetetaan kaikkia muita aineita paitsi uskontoa. Sitten kun lapsi täyttää 18 vuotta ja muuttuu lain edessä aikuiseksi, lyödään pöytään esitelehtiset vaikka viidestä maailman suurimmasta uskonnosta. "Katoppas Einari tässä maailmassa on olemassa tälläsiä uskontojakin. Jos haluat, niin voit liittyä johonkin näistä. Tässä olisi esimerkiksi tälläinen kristinusko mikä on hyvin suosittu täällä meilläpäin. Tässä uskotaan tälläseen jumalaan, joka loi maailman seitsemässä päivässä ym. ym."

Mitä luulette Einarin tähän vastaavan? Voisin lyödä SaPKon Mestispaikasta vetoa, että nuori herra olisi äimän käkenä kuulleessaan, että joku todella uskoo tällästä tarinaa.

Mutta jos Einariakin olisi pienestä pitäen aivopesty niin varmasti voisi olla innolla mukana julistamassa sanomaa.

 

[Fordél]

Mitä luulette Einarin tähän vastaavan? Voisin lyödä SaPKon Mestispaikasta vetoa, että nuori herra olisi äimän käkenä kuulleessaan, että joku todella uskoo tällästä tarinaa.

Mutta jos Einariakin olisi pienestä pitäen aivopesty niin varmasti voisi olla innolla mukana julistamassa sanomaa.

Ja se on sinulta mitenkä pois?

Ja toiseksi; entä ihmiset, jotka eivät todellakaan ole olleet kiinnostuneita uskonasioista, mutta tulevat myöhemmällä iällä uskoon. Mistä tässä sitten on kyse? Hyvin hoidetusta markkinoinnista kirkon osalta?

 

[Jone29]

Ja se on sinulta mitenkä pois?

Ja toiseksi; entä ihmiset, jotka eivät todellakaan ole olleet kiinnostuneita uskonasioista, mutta tulevat myöhemmällä iällä uskoon. Mistä tässä sitten on kyse? Hyvin hoidetusta markkinoinnista kirkon osalta?

Ei se meikäläiseltä ole pois, mutta jos lapsia ei aivopestäisi näihin uskontohommiin, niin muutaman sukupolven aikana saattaisi käydä aika vähiin mm. kristityt maapallolta. Toki ihmisella varmasti on jokin taipumus uskoa johonkin ylempään voimaan, kun kaikkea ei pysty järjellä selittämään.

 

[Fordél]

Ei se meikäläiseltä ole pois, mutta jos lapsia ei aivopestäisi näihin uskontohommiin, niin muutaman sukupolven aikana saattaisi käydä aika vähiin mm. kristityt maapallolta. Toki ihmisella varmasti on jokin taipumus uskoa johonkin ylempään voimaan, kun kaikkea ei pysty järjellä selittämään.

Mutta saisinko kuulla, että mikä on sun mielestä se paha asia kristinuskossa, jonka myötä et halua lapsia "aivopestävän" siihen?

 

[Knower]

Mutta saisinko kuulla, että mikä on sun mielestä se paha asia kristinuskossa, jonka myötä et halua lapsia "aivopestävän" siihen?

Jone29 saa vastata omasta puolestaan, mutta tähän toteaisin, että eipä se taida sen pahempi juttu olla kuin joulupukkiinkaan uskominen.

Miksi lapset pitäisi opettaa kristityiksi? Eikö niitä voi opettaa vain fiksuiksi ja tasapainoisiksi kunnon kansalaisiksi?

 

[Fordél]

Jone29 saa vastata omasta puolestaan, mutta tähän toteaisin, että eipä se taida sen pahempi juttu olla kuin joulupukkiinkaan uskominen.

Miksi lapset pitäisi opettaa kristityiksi? Eikö niitä voi opettaa vain fiksuiksi ja tasapainoisiksi kunnon kansalaisiksi?

Jep kiitos mielipiteestäsi ja mielläni kuulen myös Jone29 vastauksen.

Vertaat kristinuskoa joulupukkiin uskomiseen. Antaako mielestäsi joulupukkiin uskominen yhtä paljon esimerkiksi hyviä elämänohjeita lapselle?

Eikä minun mielestäni lapsia pidä opettaa kristityiksi jos hän ei itse näin halua. Tuo kuvaamasi fiksu ja varsinkin tasapainoinen kansalainen käy varsin hyvin myös minulle. Mutta jos vanhemmat kokevat, että usko on tällaisessa kasvatuksessa paras väline saada "aikaan" se tasapainonen ihminen sekä haluavat sen kautta välittää omia arvoja lapsiin niin se ei liene paha asia? Kuitenkin vanhemmat ovat vastuussa lapsen kasvatuksesta eikä sitä pidä mennä arvostelemaan, jos se tapahtuu yhteiskuntamme hyväksyvien arvojen mukaisesti. Ihan samanlaista "aivopesuahan" se on sanoa lapselle, että älä usko Jumalaan yms.

 

[Jone29]

Jep kiitos mielipiteestäsi ja mielläni kuulen myös Jone29 vastauksen.

Lähinnä vetosin tuohon, että miun mielestä ei voi oikein puhua "uskonnonvapaudesta" kun niin merkittävä osa nuorista aivopestään kristinuskoon. Ja Knowerin kanssa samoilla linjoilla, että lapsille voi opettaa ne hyvät elämänarvot ilman kristinuskoakin. Tuskin kukaan ei-uskovainen lapselleen tuputtaa kristinuskoa sen takia, että siinä on hyviä arvoja.

Vertaat kristinuskoa joulupukkiin uskomiseen. Antaako mielestäsi joulupukkiin uskominen yhtä paljon esimerkiksi hyviä elämänohjeita lapselle?

Eikä minun mielestäni lapsia pidä opettaa kristityiksi jos hän ei itse näin halua. Tuo kuvaamasi fiksu ja varsinkin tasapainoinen kansalainen käy varsin hyvin myös minulle. Mutta jos vanhemmat kokevat, että usko on tällaisessa kasvatuksessa paras väline saada "aikaan" se tasapainonen ihminen sekä haluavat sen kautta välittää omia arvoja lapsiin niin se ei liene paha asia? Kuitenkin vanhemmat ovat vastuussa lapsen kasvatuksesta eikä sitä pidä mennä arvostelemaan, jos se tapahtuu yhteiskuntamme hyväksyvien arvojen mukaisesti. Ihan samanlaista "aivopesuahan" se on sanoa lapselle, että älä usko Jumalaan yms.

Luulenpa, että vaikka 5-vuotias lapsi sanoisi, että häntä ei kiinnosta kuulla mitään tarinoita Jeesuksen ihmeteoista, niin uskovaiset vanhemmat eivät hevillä lakkaisi yrittämästä. Jos nämä vanhemmat sitten pohtivat asiaa lapsen ollessa jo aikuinen (uskovainen), niin voivatko hyvällä omallatunnolla todeta, että lapsi uskoo jumalaan ihan puhtaasti omasta tahdostaan?

 

[Solomon]

Jone29 saa vastata omasta puolestaan, mutta tähän toteaisin, että eipä se taida sen pahempi juttu olla kuin joulupukkiinkaan uskominen.

Kyllä se oikeastaan taitaa olla. Suurin osa lapsista pääsee kyllä jossakin vaiheessa ilman suuria traumoja ylitse siitä tosiasiasta, että tämä valkopartainen jätkä punaisissa hepeneissä, säkki olalla ja suoraan Korvatunturilta, syntyi oikeasti mainostamaan kokaiinin mukaan nimettyä limsaa. Tämän kokkelijätkän edeltäjäthän olivat jokseenkin vittumaisempia kavereita.

Sen sijaan erään toisen samana päivänä juhlitun heebon habituksessa on sellainen outo sädekehä, etteivät kaikki aikuisetkaan tunnu erottavan satua todesta. Tosin lasten suosikki tämä toinen kaveri ei ole, koska eihän sillä niitä lahjoja ole.

Toki uskontoa tulee arvioida sen perusteella, ovatko sen välittämät moraalikäsitykset toimivia ja onnistuneita ihmisen ja ihmisten yhteisöjen kannalta - eli siis yksinkertaisesti: onko uskonto hyvä juttu vai ei? Siis vähän kuten Fordélkin tuossa ilmeisesti uskovana ihmisenä hahmotteli. Perimmäinen totuus tarinan taustalla sinänsä on toissijainen, joskin kieltämättä jossakin mielessä merkittävä (ja minusta tietenkin kattavasti jo selvitetty), asia. Mutta kärjistetysti voinee sanoa, että se, mikä määritellään fanaattisuudeksi, ei yleensä toimi - ainakaan fanaatikkoja ei usein pidetä tasapainoisina, ja monesti konsensus on sitä mieltä, että fanaatikot rikkovat yhteisön jaettua moraalia jollakin tavalla.

Taasen kristinuskon pykäämien arvojen ja moraalikoodien (, jotka eivät toki historiallisesta näkökulmasta ole kristinuskon omaisuutta tai keksintöjä, mutta kuitenkin saman historiallisen näkökulman arvovallalla aateltuna kyllä jossakin määrin aidosti asiaan kuuluvia..) plussien ja miinuksien ynnääminen on niin hankalaa, ettei laskutoimituksissaan oikein pääse puusta pitkälle, kysehän on mitä suurimmassa määrin myös itsetuntemuksesta.

 

[Fordél]

Toki uskontoa tulee arvioida sen perusteella, ovatko sen välittämät moraalikäsitykset toimivia ja onnistuneita ihmisen ja ihmisten yhteisöjen kannalta - eli siis yksinkertaisesti: onko uskonto hyvä juttu vai ei? Siis vähän kuten Fordélkin tuossa ilmeisesti uskovana ihmisenä hahmotteli. Perimmäinen totuus tarinan taustalla sinänsä on toissijainen, joskin kieltämättä jossakin mielessä merkittävä (ja minusta tietenkin kattavasti jo selvitetty), asia. Mutta kärjistetysti voinee sanoa, että se, mikä määritellään fanaattisuudeksi, ei yleensä toimi - ainakaan fanaatikkoja ei usein pidetä tasapainoisina, ja monesti konsensus on sitä mieltä, että fanaatikot rikkovat yhteisön jaettua moraalia jollakin tavalla.

Itse lähden mielummin siitä, että mitä usko merkitsee yksilölle? Olen samaa mieltä näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin kanssa, joka eilen radiossa kuvasi hyvin uskoaan. Björkmanin mielestä uskon avulla sielu ankkuroituu ja pysyy paikallaan vaikka mitä tapahtuisi. Vaikka kuinka ympärillä myrskyäisi niin sen avulla pysyy pinnalla eikä uppoa. Ehkä kliseinen vertaus, mutta itse koen asian näin. Tästä koko uskossa on mun kohdalla kysymys. Ei sen pienemmästä asiasta, ei sen suuremmastakaan. Ei usko ole mulle mikään ihmeellinen valaistuminen tai taikasauva, jonka avulla ongelmat häviää. Ei, se "vain" auttaa niiden käsittelyssä.

Toinen mitä se tekee mulle on, että se ohjaa käyttäytymistäni. Rohkenen jopa sanoa, että olen uskon myötä parempi ihminen muille; ymmärtäväisempi ja auttavaisempi. Ei se silti tee musta mitenkään parempaa ihmistä kuin niistä, jotka eivät usko. Mutta se tekee musta paremman ihmisen kuin mitä olisin ilman sitä. Se todellakin tasapainottaa.

Tästä koko hommassa on mun mielestä yksinkertaisuudessaan kyse, mutta tämä on vain mun mielipide. Muut näkemykset ovat yhtä arvokkaita, koska kyse on yksilöllisestä asiasta. Ongelmat tulevatkin sitten kun lähdetään uskonasioissakin kohti ääripäitä. Vielä suurempia ongelmia tulee kun nämä ääripään ihmiset lähtevät yhdessä ajamaan asiaa, jolloin helposti sokaistuu. Sitä luulee olevansa parempi ihminen kuin ne, jotka eivät usko.

Tätä koitan itse välttää. En halua tuomita ketään, koska se ei ole mun tehtävä. En myöskään paljoa puhu uskostani, koska se on mun henkilökohtainen asia. Se, että aionko kasvattaa mahdolliset lapset "uskonnollisessa" kodissa on minulle hyvin vaikea kysymys. Tietysti riippuu hyvin paljon siitä toisesta kumppanista. Ehkä lähden siitä, että oman uskon kautta välittyy niitä hyviä asioita, joita kristinuskossa on. Ei niitä tarvitse suoraan antaa, mutta jotenkin välillisesti ne varmasti ilmenevät omassa tekemisessä, josta lapsi sitten ottaa oppia.

Vähän sekavaa tekstiä ja vaikea näitä asioita on pukea sanoiksi.

 

[Knower]

Toinen mitä se tekee mulle on, että se ohjaa käyttäytymistäni. Rohkenen jopa sanoa, että olen uskon myötä parempi ihminen muille; ymmärtäväisempi ja auttavaisempi. Ei se silti tee musta mitenkään parempaa ihmistä kuin niistä, jotka eivät usko. Mutta se tekee musta paremman ihmisen kuin mitä olisin ilman sitä. Se todellakin tasapainottaa.

Minä heitän näin sinua tuntematta röyhkeän väitteen ja väitän, että mikäli olet ymmärtäväinen ja auttavainen ihminen, se johtuu enemmän sinun vanhemmistasi ja ympäristöstä jossa olet kasvanut. En usko, että olet ymmärtäväinen ja auttavainen sen takia, että Raamattu tai Jeesus sanoo niin. Olet ymmärtäväinen ja auttavainen, koska se on ns. right thing to do (kuten mun kaverit USAssa sanoo). Jos olet ymmärtäväinen ja auttavainen Raamatun tai Jeesuksen takia, sitten olet väärin ymmärtäväinen ja auttavainen;)

Pointtina edelleen se, että tuollainen hyvä käytös yhteisöään kohtaan on ihan ilman uskontojakin (ja muillakin eläimillä) yhteisön menestymisen kannalta tärkeä juttu.