- Sisältää käskyn levittää omaa uskontoa.
Lähetyskäsky on, mutta täytyy katsoa, kenelle se annettiin. Apostoleille. Eli täytyy olla todella oppinut ja kristinuskon täysin ymmärtävä, että voisi siitä kertoa muillekin. Tällaisen ymmärtämisen hyvin harvat kristityistä omaavat. Jokainen kristitty voi omalta osaltaan toimia esimerkkinä, rakastaa kaikkia, uhrata itsensä muiden edestä, olla nöyrä kärsivällinen, iloinen, jne. On sitten muiden ihmisten asia, jos he pitävät tuollaisesta ihmisestä, ja yrittävät päästä itse sisälle tuon mysteerin piiriin. Mutta todellinen lähetystyö sopii siis ymmärtääkseni hyvin harvalle, nykymaailmassa varsinkin.
- Sisältää käskyn taistella muita uskontoja vastaan.
Tunnen Raamattua todella huonosti, voisitko muistuttaa minua, että missä kohtaa tuollainen käsky annetaan? Toki muita jumalia ei saa palvella, mutta että oikein sotaisaan taisteluun muita uskontoja vastaan käsketään, tuollaista en muista nyt tältä istumalta.
- Sisältää suurimman mahdollisen lupauksen aatteeseen liittyjälle tilaaja lahjana: iän kaikkinen elämä. Tämä ajatus on mahdollisesti johdettu Platonin ideaopista. On olemassa toinen maailma joka on todellisempi ja täydellisempi mitä se missä olemme.
No monet sanovat, että eivät halua iankaikkista elämää, joten ehkä se ei ole sitten se suurin mahdollinen lupaus. Mutta monet pitävät sitä tavoittelemisen arvoisena. Jos kerran itse uskoo löytäneensä tien sinne, niin mitä pahaa siinä on? Ja käsittääkseni kristinuskon mukaan ei ole kyseessä mikään toinen maailma, vaan hengellinen todellisuus, joka on jatkuvasti läsnä tässä meidän hikisessä arkimaailmassakin, jos vain haluamme sen löytää. Joten ihan yhtä todellinen tämä luotu maailma on kuin tuo henkinen maailmakin (joka on myös suurelta osin luotu, enkeleineen jne.).
- Sisältää suurimman mahdollisen rangaistuksen niille jotka eivät usko: ikuinen kadotus. Kiristystä ja uhkailua siis.
Ortodoksikristilliset uskovat, että "kadotus" on kuolemanjälkeistä elämää, jossa seurataan paholaista, mutta jossa sielläkin Jumala on läsnä ja tarjoaa rakkautaan. Jos katsot rakkauden tarjoamisen kiristykseksi ja uhkailuksi, niin kaipa sitten on kova rangaistus.
- Nuorten aivopeseminen. Kun aate opetetaan kaikille nuorille totena, ennen kuin näillä on kyvykkyyttä käsitellä asiaa järkiperäisesti. Siinä vaiheessa kun kyky mahdollisesti on, on uskonto jo niin lujassa aivojen tietorakenteissa että siihen on vaivalloista suhtautua neutraalisti.
Ehkä jossain protestanttisissa kirkoissa moista tapahtuu. Mielestäni tuolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Ortodoksikirkossa nuori otetaan mukaan, hänelle suoritetaan kaste lapsena, ja hänelle annetaan kaikki edellytykset valinnan tekemiseen sitten vähän vanhempana. Toiset valitsevat pysymisen kirkossa, monet valitsevat maailman ja sen houkutukset. Eikö ole vain reilua, että annetaan edellytykset valinnan tekoon kirkon puolestakin (maallinen yhteiskunta kyllä huolehtii tuon toisen puolen edellytysten läsnäolosta)?
- Lapsia kehoitetaan tekemään paljon. Tämä buustaa uskovaisten lukumäärää. Siksi voi ajatella että esim. konservatiivi kristityistä ei tulla eroon pääsemään, koska he tuottavat lisää niitä. Sen sijaan selibaattia levittävät aatteet ovat kadonneet nopeasti.
Eikö Paavali esimerkiksi kehottanut miehiä pysymään selibaatteina? Ja ortodoksikirkossa ainakin munkkeja, jotka ovat selibaatteja, arvostetaan muita korkeammalle. Joten en nyt ymmärrä oikein missä kehotetaan jotain valtavia suurperheitä kaikkien hankkivan?
- Mitä isomman uhrauksen aatteelle tekee niin sitä todennäköisemmältä uhraajasta tuntuu että aate on totta, koska aivot pyrkivät rationalisoimaan uhrauksen kannattavaksi. Tätä varten aate kontrolloi seksiä. Sitä saa harrastaa vasta kun on suoritettu uskontoon liittyvä rituaali, eli solmittu avioliitto.
Nyt meni aika vaikeaksi. En ainakaan itse ajatellut koskaan tuolla tavalla. Avioliitto on mielestäni jotain muuta kuin vain seksin harrastamista varten. Sitä voi joskus harrastaa, mutta se ei ole mikään itseisarvo, vaan siunattu lahja Jumalalta, niin kuin kaikki muukin, minkä Jumala antaa tapahtua.
Uskonnon leviämistä edistää myös se millä tavalla se tekee yhteiskunnasta vahvemman. Jos toinen uskonto vahvistaa yhteiskuntaa ja toinen heikentää, pääsee vahvistavaa uskontoa käyttävä valtio ennenpitkää voitolle ja syrjäyttää heikomman. Samalla myös uskonto leviää. Kirkon kontrolloima avioliittoinstituutio vakauttaa yhteiskuntaa. Nuoren ihmisen mielessä seksillä ja lasten saamisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Seksiä halutaan, lapsia ei. Koska lasten saaminen on elinikäinen vastuu, tätä taustaa vasten kristillinen järjestelmä että avioliitto solmitaan koko loppuiäksi on järkevä. Muuten jokaisen ihmisen pitäisi jotenkin tajuta asia itse tai tieto pitäisi levittää epävirallisesti. Myös yksiavioisuus tekee yhteiskunnasta vakaamman.
No eikö vakaampi yhteiskunta ole parempi asia? En oikein ymmärrä, että mikä tuossa nyt on mielestäsi vialla?
Muuten olen sitä mieltä, että kirkko ja valtio saisivat olla erillään. Kirkko hoitaisi hengelliset asiat ja valtio sitten nämä maalliset asiat, antamalla kirkon kuitenkin toimia, niin kauan kun eivät järjellisiä lakeja riko.
Osa kristinuskosta taas liittyy maatalouteen, alkaen luomiskertomuksesta. Harari kirjoittaa Sapiens kirjassa pitkästi siitä kuinka maanviljelykseen siirtyminen oli pitkään elintasoa alentava tekijä. Ravinto yksipuolistui, kulkutaudit alkoivat levitä tehokkaammin, ihmisistä tuli sairaampia ja heikompia. Työstä kuormittavampaa.
Sama asia sanotaan myös Raamatun luomiskertomuksessa, että ihmiset karkotettiin paratiisista, jonka jälkeen otsa hiessä on leipä ansaittava. Kristinusko on peukaloitu maanviljelys olosuhteisiin myös niin että se antaa luvan raiskata luontoa.
Tuosta olen jyrkästi eri mieltä. Luonto on Jumalan luoma, ja hyvä asia. Sitä tulee ihmisen rakastaa ja suojella, se on Jumalan hänelle antama moraalinen velvoite.
Yksi vakauttava käsite kristinuskossa on synnin käsite. Se antaa perustelun ihmisille siihen miksi elämä on kurjaa ja pitää ihmiset nöyrinä. Vähemmän halua rähjätä ja rellestää.
Eikö ole taas vain hyvä asia, jos ihminen on nöyrä. Mielestäni elämä ei ole kurjaa, vaikka tiedän synnin olevankin valtaimenaan vallalla. Sitä vastaan voi taistella ja se taistelu ei ole kurjaa, vaan sinua vahvistavaa.
Vapaa tahto voi mahdollisesti olla myös kristisyydestä peräisin oleva käsite. Ilmeisesti se keksittiin ratkaisemaan ongelmaa, että miten on mahdollista että ihmiset ovat pahoja ja voivat tehdä huonoja asioita, vaikka he ovat jumalan luomia ja jumala pystyisi heitä kontrolloimaan.
On varmasti kristillisyydessä vallitseva käsite ja aivan peruskäsitteitä. Koko ihmisten olemassaolo kristinuskon mukaan perustuu vapaan tahdon käsitteeseen. Se perustuu Jumalan rakkauteen. Jumala ei pakota ketään valitsemaan rakkautta Jumalaa kohtaan, vaan antaa ihmiselle vapaan tahdon tehdä sen päätöksen ja elää sitten seurauksien kanssa, kumpaan suuntaan tahansa päätös sitten menikin. Joten sanoisin "keksittiin" -> Jumala keksi.
Tuo Jumalan kontrollointi on mielenkiintoinen pointti. On vapaa tahto, mutta toisaalta kaikelle, mitä tapahtuu, on Jumalan lupa. Kaikki ei tapahdu Jumalan tahdon mukaan, vaan moni asia tapahtuu ihmisen tahdon mukaan tai jopa paholaisen tahdon mukaan, mutta siihen on Jumalan lupa, koska Hän näkee loppupeleissä tapahtuneen antaneen ainakin mahdollisuuden jonkun paremman tapahtumiseksi. Näin olen asian ymmärtänyt.
Jos aiotte perustaa oman uskonnon niin tässä ole hieman vinkkejä.
Please, please, please, älkää perustako omaa uskontoanne. Niitä on maailmassa jo paljon enemmän kuin riittävästi. Tuo asenne, että jokainen voi perustaa oman uskontonsa on kyllä niitä vihoviimeisiä, jotka ovat käsittääkseni johtaneet länsimaisen kulttuurinkin tuhon partaalle, mutta tapahtukoon Jumalan tahto siinäkin.