Mainos

Uskotko Jumalaan?

  • 1 381 852
  • 14 434

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Eli siis sum summarum:

1. usko jumalaan on tieteellishistoriallinen kysymys
2. Koska tiedemaailma on paremmin perillä ihmisen historiasta kuin uskonnot, ei jumalaa ole olemassa

Jotenkin vielä käsitän sen, ettei usko jumalaan koska tiede ei ole todistanut jumalan olemassaoloa, mutta tuo historiakortti on itselleni uutta, ja vähintäänkin aika mielenkiintoinen päätelmäketju.

Tuo "en usko jumalaan koska tiede ei ole todistanut" -argumenttikin on hyvin mielenkiintoinen päätelmä. Siis, jos tiede olisi todistanut jumalan olemassaolon, voisiko silloin enää uskoa jumalaan? Voiko johonkin, joka on todistettu, uskoa? Vähän sama kuin itse sanoisin että uskon että IFK voitti mestaruuden kaudella 1998.
Aika suoraksi meni mutkat. Minä en usko mihinkään muuhun kuin ihmisen tarpeeseen selittää asioita sepittämällä, kun ymmärrys ei riitä. Siksi on erittäin loogista ajatella, että haettiin ratkaisua sieltä, mistä sen halutaan löytyvän. Jos joku on olemassa, jonkun on pitänyt se valmistaa. Ja kun lisätään tuohon jo mainitsemani rahan- ja vallantavoittelu, mikäs sen kätevämpää kuin pelotella ihmisiä helvetillä ja pitää heitä tiukassa otteessaan. Se, miksi ihmiset vielä nykypäivänä uskovat moisiin juttuihin, ei oikein mene mulle kaaliin, kun todellakin tiedemiehet ovat alkuräjähdyksestä aika yksimielisiä. Tai kai ne ovat, en ole ihan elämäntehtäväkseni ottanut noita juttuja. Evoluutiokin on kohtuullisen hyvin hallussa, eikä se oikein tue "omaksi kuvakseen" luomista. Minusta tuo on äärimmäisen omahyväinen näkemys aiheesta. Tällä planeetalla oli kuitenkin elävää elämää ihan pirun kauan ennen ihmistä.

Jos kaikesta huolimatta joku henkiolento on kaiken tämän takana, minkä ihmeen takia sitä pitää palvoa? No, kyllähän tässä ketjussa on muistaakseni esiintynyt kirjoittajia, jotka uskovat about sillä tasolla, että joku korkeampi voima voi olla olemassa, mutta eivät juuri perusta tälle Raamatun esittämälle näkemykselle.
 

synchro

Jäsen
Tuo "en usko jumalaan koska tiede ei ole todistanut" -argumenttikin on hyvin mielenkiintoinen päätelmä. Siis, jos tiede olisi todistanut jumalan olemassaolon, voisiko silloin enää uskoa jumalaan? Voiko johonkin, joka on todistettu, uskoa? Vähän sama kuin itse sanoisin että uskon että IFK voitti mestaruuden kaudella 1998.
Tämä on kyllä kerrassaan verraton rakennelma. Luulisi, että kaikille jumalaan uskoville olisi vain ja ainoastaan hyvä asia, että jumalan olemassaolo voitaisiin kiistatta todistaa. Mutta sillä tavalla uskolta putoaisikin ilmeisesti pohja. On nerokasta, että jumala sattuu olemaan sellainen, että sen perustavanlaatuisiin ominaisuuksiin kuuluu se, ettei sitä voi todistaa olevaksi. Ja koska tiede ei ole pystynyt todistamaan jumalaa olevaksi, tästä seuraa, että jumala on totta. Mielenkiintoista... Mitäköhän tapahtuisi, jos saataisiin tieteellisiä todisteita jumalan olemassaolosta?

Kuulun edelleen kirkkoon, koska USKON, että nykyinen suomalainen ev.lut.kirkko tuo jotain hyvää niin uskovaisten kuin uskomattomien (mielenkiintoinen sana, uskomaton?) elämään, henkisesti tai materiaalisesti.
Tässä puolestaan tiivistyy mielestäni suurin asiaan liittyvä ongelma. Kirkko on saanut vuosisataisen asemansa vuoksi sellaisen maineen, että se ruokkii itseään. Kuten jo aiemmassa viestissäni kirjoitin, on oksettavaa, miten kirkko huonompiosaisten parissa tekemällä "pr-työllä" ja aivopesulla pönkittää omaa rooliaan hyväntekijänä. Vaikka kirkko ei yksityisten toimijoiden tavoin ole riippuvainen toiminnan voitoista, uskon, että kyseinen palvelu saataisiin tuotettua ilman kirkkoakin.

Pääsin työni kautta tutustumaan erään käsittääkseni melko ison uskonnollisen yhdistyksen talousasioihin ja suurista kiinteistö-, asunto-osake- ja pörssiosakelahjoistuksista (/-testamenttauksista) huolimatta rahat olivat koko ajan lopussa suurien hallintokulujen vuoksi. Kyseisenlaiset tulot alkavat väistämättä tulevaisuudessa pienentyä, ja odotankin mielenkiinnolla, miten kirkon ja yhdistysten toiminta sopeutuu siihen.
 

Kauko Viisas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Vaikka kirkko ei yksityisten toimijoiden tavoin ole riippuvainen toiminnan voitoista, uskon, että kyseinen palvelu saataisiin tuotettua ilman kirkkoakin.
En ole täysin erimieltä kirjoituksestasi, mutta mielenkiinnolla kuulen niistä tahoista, jotka näitä palveluita tuottaisivat ilman esimerkiksi merkittäviä hallinnollisia kuluja?

Esimerkiksi nk. kolmas sektori on niin pirstaloitunut tuhansine liittoineen, yhdistyksineen sun muine ja joilla monilla nimenomaan hallintokulut ovat oikeaan toimintaan nähden sangen suuret.
 

synchro

Jäsen
En ole täysin erimieltä kirjoituksestasi, mutta mielenkiinnolla kuulen niistä tahoista, jotka näitä palveluita tuottaisivat ilman esimerkiksi merkittäviä hallinnollisia kuluja?

Esimerkiksi nk. kolmas sektori on niin pirstaloitunut tuhansine liittoineen, yhdistyksineen sun muine ja joilla monilla nimenomaan hallintokulut ovat oikeaan toimintaan nähden sangen suuret.
Tässähän se suuri ongelma onkin. Ja tällä hetkellä nykyisen kaltaisella "tulonjaolla" pienten toimijoiden on mahdotonta kirkon toiminnan kanssa kilpailla.

Kirkon (ja muiden uskonnollisten toimijoiden) etuna tällä hetkellä suurempien lahjoitusten ja suuren organisaation lisäksi on jumalaa palvelevat ihmiset, mikä näkyy toiminnassa halpana (tai ilmaisena) ja nöyränä työvoimana. Uskon, että tulevaisuudessa (puhutaan kymmenistä vuosista) näissä asioissa tapahtuu muutos ja avustustoiminnan rakenteet tulevat muotoutumaan uudella tavalla niin, ettei kirkko (ja uskonto) ole enää merkittävin tekijä.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Luen yhden foliohattu-"kaverini" fb-postauksia ja tuli mieleeni tämä ketju. Ensin noteeraankin tämän pätkän.

Esimerkiksi nk. kolmas sektori on niin pirstaloitunut tuhansine liittoineen, yhdistyksineen sun muine ja joilla monilla nimenomaan hallintokulut ovat oikeaan toimintaan nähden sangen suuret.

Olen alkanut tutustua järjestötoimintaan ja tässä haluaisin mainita sote-sektorin. On joo liitot, mutta on myös paikallisyhdistykset, joista moni on niin pieniä, että toimii täysin vapaaehtoisten varassa. Hallinto toki näille erittäin raskasta, mutta muuten korostuu varsinkin terveyskentällä se vertaistuki. Tähän seurakunnat tarjoaa hyviä eväitä. Lainaavat tiloja, toimivat tiedon välittäjinä ja ehkä pyörittävät omia vammaisneuvostoja (tms.), joissa sitten järjestöjen toimijat kohtaavat. Tämä ei ole talousjuttuja, vaan sitä kontaktien löytämistä. Seurakunnilla ja diakonialla varmasti on omat tukiverkostonsa, mutta tuohon on mukava yhdistää juuri vaikkapa sote-yhdistyksiä. Mutta jätän tämän tähän. Yhdistyksiä ja liittoja on todellakin loputtomiin ja puhuin vain pienestä osasta noista.

Mutta se oma mietintäni. Tuo yllä mainitsemani on niitä syitä, miksi itsekin kirkkoon vielä kuulun. Olen aikamoinen tiedefani ja siksi usko on joissain kohdin liian vahva sana. Eli usko Jumalaan, se ei ole se syy, miksi kirkkoon kuulun. Ehkä tuo tapakristitty pätee siis kohdallani. Kirkko ja seurakunnat tarjoaa mahdollisuuden tavata toisia. Oli se sitten ehtoollinen tai kirkon kauneimmat joululaulut, ovat nuo monelle tärkeitä tapaamisia.

Jonain päivänä kun ne viimeiset hetkeni koittaa, ei sairaalapappi ole se oikea avun antaja, vaan lääkäri, joka kertoo faktoja ja todennäköisyyksiä.

Kirkot, ne on yleisesti hienoja maisemia monissa kylissä ja kaupungeissa. Turun Mikaelin kirkko kaikessa ehkä suosikkini. Konsertitkin tyylikkään kuuloisia tuolla.

Maria Nordin ja folio-osasto noin yleisesti vie uskottavuutta monellakin tapaa. Jos tiedejutun yhdellä lauseella voi kääntää asian huuhaa-teorioita tukevaksi, onhan tuo vähän kuin raamattua tulkitsisi.
 

Redimor

Jäsen
Ison kirjan tarinat vanhasta testamentistahan ovat hyvinkin viihdyttäviä. Mutta muuta arvoahan koko kirjalla ei sinänsä ole.

Omalta kohdaltani lapsuuteni kasvoin kristillisin periaattein, kunnes päästiin rippikouluun missä pohja kaikelta katosi. Kun tietää perusteita asioille ja näkee aikuisten ihmisten sekoilevan uskontonsa "voimalla" niin loppuuhan se uskominen keneltä vain joka vähänkään viitsii miettiä ja kyseenalaistaa.

On sinänsä hienoa, että ihmiset löytävät rauhan mielelleen koska eivät osaa sisäistää elämän ainutkertaisuutta. Mutta se mitä uskominen aiheuttaa monille on sitten taas niskakarvoja nostattavaa.

Omasta mielestäni edelleenkin yksi vallan väline jolla saadaan herkemmin uskovia ihmisiä ajattelemaan määrätyllä tavalla. Lisäksi suljetummissa ympyröissä todella vahva kasvatuksen väline jolla voidaan pitää otteessa.

Ehkäpä ihminen on niin heikko, että pitää uskoa sadun olevan totta?
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Ehkäpä ihminen on niin heikko, että pitää uskoa sadun olevan totta?
No siis osittain näin. Maailmassa on niin paljon asioita joita ei varsinaisesti voi järjellä selittää, tai no ehkä voi mutta ihmisellä on kuitenkin luontaisesti halu uskoa johonkin suurempaan.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Which god?

Liekö kaverilta kolmas video jo Craigin suosikkiargumenttia vastaan. Tulee näissä akateemisissa todisteluissa aina mieleen, että mitäs sitten jos se onnistuukin? Which one? Onkos se meidän jumala ja miksei meitä pelota yhtään sen kuvitteellisen jumalan helvetti? Onko se vain voimakkain jumala monista vai se ainoa? Lyhyesti: miksi se todistettukin jumala on melkein aina se oman kulttuurin jumala? Siis miksei tätä laajemmin tunnusteta?

Let's face it: kukaan ei usko jumaliinsa jonkun propositio- tai modaalilogiikan todistusten takia.

Uskotaan koska on opetettu ja/tai saatu henkilökohtainen kokemus, ei toisiaan poissulkien. Yleensä jälkimmäinen ensimmäisen seurauksena, luulisin. Olen rehellisesti nähnyt tontun lapsena pakastimen päällä istumassa kun joulu lähestyi.
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Lueskelin tuossa kulttuurin leviämisestä meemeinä. Uskonnot ovat hyviä esimerkkejä tästä. Kristinuskossa esimerkiksi on sääntöjä joilla peukaloidaan sen leviämistä:
- Sisältää käskyn levittää omaa uskontoa.
- Sisältää käskyn taistella muita uskontoja vastaan.
- Sisältää suurimman mahdollisen lupauksen aatteeseen liittyjälle tilaaja lahjana: iän kaikkinen elämä. Tämä ajatus on mahdollisesti johdettu Platonin ideaopista. On olemassa toinen maailma joka on todellisempi ja täydellisempi mitä se missä olemme.
- Sisältää suurimman mahdollisen rangaistuksen niille jotka eivät usko: ikuinen kadotus. Kiristystä ja uhkailua siis.
- Nuorten aivopeseminen. Kun aate opetetaan kaikille nuorille totena, ennen kuin näillä on kyvykkyyttä käsitellä asiaa järkiperäisesti. Siinä vaiheessa kun kyky mahdollisesti on, on uskonto jo niin lujassa aivojen tietorakenteissa että siihen on vaivalloista suhtautua neutraalisti.
- Lapsia kehoitetaan tekemään paljon. Tämä buustaa uskovaisten lukumäärää. Siksi voi ajatella että esim. konservatiivi kristityistä ei tulla eroon pääsemään, koska he tuottavat lisää niitä. Sen sijaan selibaattia levittävät aatteet ovat kadonneet nopeasti.
- Mitä isomman uhrauksen aatteelle tekee niin sitä todennäköisemmältä uhraajasta tuntuu että aate on totta, koska aivot pyrkivät rationalisoimaan uhrauksen kannattavaksi. Tätä varten aate kontrolloi seksiä. Sitä saa harrastaa vasta kun on suoritettu uskontoon liittyvä rituaali, eli solmittu avioliitto.

Uskonnon leviämistä edistää myös se millä tavalla se tekee yhteiskunnasta vahvemman. Jos toinen uskonto vahvistaa yhteiskuntaa ja toinen heikentää, pääsee vahvistavaa uskontoa käyttävä valtio ennenpitkää voitolle ja syrjäyttää heikomman. Samalla myös uskonto leviää. Kirkon kontrolloima avioliittoinstituutio vakauttaa yhteiskuntaa. Nuoren ihmisen mielessä seksillä ja lasten saamisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Seksiä halutaan, lapsia ei. Koska lasten saaminen on elinikäinen vastuu, tätä taustaa vasten kristillinen järjestelmä että avioliitto solmitaan koko loppuiäksi on järkevä. Muuten jokaisen ihmisen pitäisi jotenkin tajuta asia itse tai tieto pitäisi levittää epävirallisesti. Myös yksiavioisuus tekee yhteiskunnasta vakaamman. Historian suurmiehillä, kuten Mongoli Khaaneilla, on ollut valtavia haaremeita, mutta nykyään ei. Tätä voidaan selittää sillä että moniavioisuus aiheuttaa sitä että on enemmän miehiä jotka jäävät ilman naista. Yksinäiset nuoret miehet taas ovat se osa kansaa joka aiheuttaa levottomuutta ja järjestyshäiriöitä.

Osa kristinuskosta taas liittyy maatalouteen, alkaen luomiskertomuksesta. Harari kirjoittaa Sapiens kirjassa pitkästi siitä kuinka maanviljelykseen siirtyminen oli pitkään elintasoa alentava tekijä. Ravinto yksipuolistui, kulkutaudit alkoivat levitä tehokkaammin, ihmisistä tuli sairaampia ja heikompia. Työstä kuormittavampaa.
Sama asia sanotaan myös Raamatun luomiskertomuksessa, että ihmiset karkotettiin paratiisista, jonka jälkeen otsa hiessä on leipä ansaittava. Kristinusko on peukaloitu maanviljelys olosuhteisiin myös niin että se antaa luvan raiskata luontoa. Mikäli toinen valtio pitää luontoa pyhänä ja toinen sen sijaan pyrkii hyödyntämään sitä niin paljon kuin pystyy, esimerkiksi valmistaa aseita hyödyntämällä malmia ja puuta. Jää luontoa hyödyntävä valtio epäilemättä voitolle. Näin kristinusko meemi on lisännyt levittäjänsä voimakkuutta.

Yksi vakauttava käsite kristinuskossa on synnin käsite. Se antaa perustelun ihmisille siihen miksi elämä on kurjaa ja pitää ihmiset nöyrinä. Vähemmän halua rähjätä ja rellestää. Vapaa tahto voi mahdollisesti olla myös kristisyydestä peräisin oleva käsite. Ilmeisesti se keksittiin ratkaisemaan ongelmaa, että miten on mahdollista että ihmiset ovat pahoja ja voivat tehdä huonoja asioita, vaikka he ovat jumalan luomia ja jumala pystyisi heitä kontrolloimaan. Esimerkiksi buddhalaisuudessahan korostetaan meditaatiota ja kykyä hallita omia ajatuksia. Etenkin havaitaan ettei siihen kykyä ole.

Jos aiotte perustaa oman uskonnon niin tässä ole hieman vinkkejä.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Itse näen kaikissa uskonnoissa kaksi hyvin vastakkaista kehitystä, joista toinen on hyvin haitallinen & toinen äärimmäisen hyödyllinen:

1) henkilökohtaisesta uskosta tai uskonnosta ei ole haittaa, jos se lisää kohteensa kokemusta onnesta ja mahdollistaa onnellisen elämän
2) henkilökohtainen usko tai uskonto haittaa kohteensa käsitystä maailmasta, aiheuttaa kategorisointia ja onni rakentuu muiden alistamisesta ja vertailusta eli uskonnolla on itseä nostava ja muita alaspäin painava funktio

Usko ja uskonto iskevät ihmisen pimeämpään puoleen - koska käytännössä jokaiseen uskontoon on leivottu sisään totuus, joka vain on. On vain yksi totuus, jota kaikkien on seurattava - todellisuushan on aivan jotain muuta kuin yhtä totuutta. Totuus tarkentuu, muuttuu & joskus ymmärrämme sen väärin. Ihmisyys on pitkälti sitä ymmärtämättömyyttä - monet arkiset asiat ovat päätyneet siihen tilaan, jonka voi todistaa, monien vuosisatojen kehityksen kautta.

Itse kuuluin vuosia elämästäni tähän kristinuskon ilosanoman levittäjiin - jotenkin ystäväpiiriin aina löytyi kristillisesti konservatiiveja, jotka saivat mukaansa kaikkeen. Tilanne kriisiytyi joskus varhaisaikuisuudessa, koska huomasin, että minulle kaikista vaikeinta oli se absoluuttisuus, jossa nämä ihmiset elävät. Se ei tuottanut minulle onnea vaan tuskaa ja pahaa mieltä - ja tähän tuskaan ja pahaan mieleen ei siis ole lääkkeitä uskonnossa itsessään, koska sinua vain hakataan päähän sillä, että olet syntinen etkä nyt vain ymmärrä tätä johdatusta.

Ehkä. Minä päätin kuitenkin valita elämän syntisenä agnostikkona. Oma ajatteluni ei suostu siihen, että kategorisoimme ihmisiä ympärillämme tällaisen asian perusteella - ja mitä enemmän uskonnon kanssa ihmiset olivat lähipiirissäni tekemisissä, sitä varmemmin he alkoivat kategorisoida. Oli hyviä - uskovaisia - ja sitten niitä muita - pahoja - joita ajateltiin ohjattuna kuin kadoksissa olevina lapsina, jotka pitäisi ohjata oikeaan suuntaan.

Sisäinen - elämän rauha - syntyy ainoastaan siitä, että on itse sopusoinnussa itsensä ja muiden kanssa. En ole ikinä uskonut siihen, että ihmisiä voi jonkin abstraktin totuuden puolesta luokitella vääriin tai oikeisiin - siksi lopulta jätin tuon kaiken. Se ahdisti minua enemmän - ja näin myös ympärilläni paljon ihmisiä, jotka olisivat olleet jotain aivan muuta, jos he eivät olisi olleet uskonnollisen viitekehyksensä sisällä. Ajattelulla on selvät rajat, joita ei ylitetä. En tiedä, voiko näitä ajattelun rajoja ylittämättä, olla koskaan onnellinen. Itse en ollut. Nykyään olen.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
- Sisältää käskyn levittää omaa uskontoa.
Lähetyskäsky on, mutta täytyy katsoa, kenelle se annettiin. Apostoleille. Eli täytyy olla todella oppinut ja kristinuskon täysin ymmärtävä, että voisi siitä kertoa muillekin. Tällaisen ymmärtämisen hyvin harvat kristityistä omaavat. Jokainen kristitty voi omalta osaltaan toimia esimerkkinä, rakastaa kaikkia, uhrata itsensä muiden edestä, olla nöyrä kärsivällinen, iloinen, jne. On sitten muiden ihmisten asia, jos he pitävät tuollaisesta ihmisestä, ja yrittävät päästä itse sisälle tuon mysteerin piiriin. Mutta todellinen lähetystyö sopii siis ymmärtääkseni hyvin harvalle, nykymaailmassa varsinkin.
- Sisältää käskyn taistella muita uskontoja vastaan.
Tunnen Raamattua todella huonosti, voisitko muistuttaa minua, että missä kohtaa tuollainen käsky annetaan? Toki muita jumalia ei saa palvella, mutta että oikein sotaisaan taisteluun muita uskontoja vastaan käsketään, tuollaista en muista nyt tältä istumalta.
- Sisältää suurimman mahdollisen lupauksen aatteeseen liittyjälle tilaaja lahjana: iän kaikkinen elämä. Tämä ajatus on mahdollisesti johdettu Platonin ideaopista. On olemassa toinen maailma joka on todellisempi ja täydellisempi mitä se missä olemme.
No monet sanovat, että eivät halua iankaikkista elämää, joten ehkä se ei ole sitten se suurin mahdollinen lupaus. Mutta monet pitävät sitä tavoittelemisen arvoisena. Jos kerran itse uskoo löytäneensä tien sinne, niin mitä pahaa siinä on? Ja käsittääkseni kristinuskon mukaan ei ole kyseessä mikään toinen maailma, vaan hengellinen todellisuus, joka on jatkuvasti läsnä tässä meidän hikisessä arkimaailmassakin, jos vain haluamme sen löytää. Joten ihan yhtä todellinen tämä luotu maailma on kuin tuo henkinen maailmakin (joka on myös suurelta osin luotu, enkeleineen jne.).
- Sisältää suurimman mahdollisen rangaistuksen niille jotka eivät usko: ikuinen kadotus. Kiristystä ja uhkailua siis.
Ortodoksikristilliset uskovat, että "kadotus" on kuolemanjälkeistä elämää, jossa seurataan paholaista, mutta jossa sielläkin Jumala on läsnä ja tarjoaa rakkautaan. Jos katsot rakkauden tarjoamisen kiristykseksi ja uhkailuksi, niin kaipa sitten on kova rangaistus.
- Nuorten aivopeseminen. Kun aate opetetaan kaikille nuorille totena, ennen kuin näillä on kyvykkyyttä käsitellä asiaa järkiperäisesti. Siinä vaiheessa kun kyky mahdollisesti on, on uskonto jo niin lujassa aivojen tietorakenteissa että siihen on vaivalloista suhtautua neutraalisti.
Ehkä jossain protestanttisissa kirkoissa moista tapahtuu. Mielestäni tuolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Ortodoksikirkossa nuori otetaan mukaan, hänelle suoritetaan kaste lapsena, ja hänelle annetaan kaikki edellytykset valinnan tekemiseen sitten vähän vanhempana. Toiset valitsevat pysymisen kirkossa, monet valitsevat maailman ja sen houkutukset. Eikö ole vain reilua, että annetaan edellytykset valinnan tekoon kirkon puolestakin (maallinen yhteiskunta kyllä huolehtii tuon toisen puolen edellytysten läsnäolosta)?
- Lapsia kehoitetaan tekemään paljon. Tämä buustaa uskovaisten lukumäärää. Siksi voi ajatella että esim. konservatiivi kristityistä ei tulla eroon pääsemään, koska he tuottavat lisää niitä. Sen sijaan selibaattia levittävät aatteet ovat kadonneet nopeasti.
Eikö Paavali esimerkiksi kehottanut miehiä pysymään selibaatteina? Ja ortodoksikirkossa ainakin munkkeja, jotka ovat selibaatteja, arvostetaan muita korkeammalle. Joten en nyt ymmärrä oikein missä kehotetaan jotain valtavia suurperheitä kaikkien hankkivan?
- Mitä isomman uhrauksen aatteelle tekee niin sitä todennäköisemmältä uhraajasta tuntuu että aate on totta, koska aivot pyrkivät rationalisoimaan uhrauksen kannattavaksi. Tätä varten aate kontrolloi seksiä. Sitä saa harrastaa vasta kun on suoritettu uskontoon liittyvä rituaali, eli solmittu avioliitto.
Nyt meni aika vaikeaksi. En ainakaan itse ajatellut koskaan tuolla tavalla. Avioliitto on mielestäni jotain muuta kuin vain seksin harrastamista varten. Sitä voi joskus harrastaa, mutta se ei ole mikään itseisarvo, vaan siunattu lahja Jumalalta, niin kuin kaikki muukin, minkä Jumala antaa tapahtua.
Uskonnon leviämistä edistää myös se millä tavalla se tekee yhteiskunnasta vahvemman. Jos toinen uskonto vahvistaa yhteiskuntaa ja toinen heikentää, pääsee vahvistavaa uskontoa käyttävä valtio ennenpitkää voitolle ja syrjäyttää heikomman. Samalla myös uskonto leviää. Kirkon kontrolloima avioliittoinstituutio vakauttaa yhteiskuntaa. Nuoren ihmisen mielessä seksillä ja lasten saamisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Seksiä halutaan, lapsia ei. Koska lasten saaminen on elinikäinen vastuu, tätä taustaa vasten kristillinen järjestelmä että avioliitto solmitaan koko loppuiäksi on järkevä. Muuten jokaisen ihmisen pitäisi jotenkin tajuta asia itse tai tieto pitäisi levittää epävirallisesti. Myös yksiavioisuus tekee yhteiskunnasta vakaamman.
No eikö vakaampi yhteiskunta ole parempi asia? En oikein ymmärrä, että mikä tuossa nyt on mielestäsi vialla?
Muuten olen sitä mieltä, että kirkko ja valtio saisivat olla erillään. Kirkko hoitaisi hengelliset asiat ja valtio sitten nämä maalliset asiat, antamalla kirkon kuitenkin toimia, niin kauan kun eivät järjellisiä lakeja riko.
Osa kristinuskosta taas liittyy maatalouteen, alkaen luomiskertomuksesta. Harari kirjoittaa Sapiens kirjassa pitkästi siitä kuinka maanviljelykseen siirtyminen oli pitkään elintasoa alentava tekijä. Ravinto yksipuolistui, kulkutaudit alkoivat levitä tehokkaammin, ihmisistä tuli sairaampia ja heikompia. Työstä kuormittavampaa.
Sama asia sanotaan myös Raamatun luomiskertomuksessa, että ihmiset karkotettiin paratiisista, jonka jälkeen otsa hiessä on leipä ansaittava. Kristinusko on peukaloitu maanviljelys olosuhteisiin myös niin että se antaa luvan raiskata luontoa.
Tuosta olen jyrkästi eri mieltä. Luonto on Jumalan luoma, ja hyvä asia. Sitä tulee ihmisen rakastaa ja suojella, se on Jumalan hänelle antama moraalinen velvoite.
Yksi vakauttava käsite kristinuskossa on synnin käsite. Se antaa perustelun ihmisille siihen miksi elämä on kurjaa ja pitää ihmiset nöyrinä. Vähemmän halua rähjätä ja rellestää.
Eikö ole taas vain hyvä asia, jos ihminen on nöyrä. Mielestäni elämä ei ole kurjaa, vaikka tiedän synnin olevankin valtaimenaan vallalla. Sitä vastaan voi taistella ja se taistelu ei ole kurjaa, vaan sinua vahvistavaa.
Vapaa tahto voi mahdollisesti olla myös kristisyydestä peräisin oleva käsite. Ilmeisesti se keksittiin ratkaisemaan ongelmaa, että miten on mahdollista että ihmiset ovat pahoja ja voivat tehdä huonoja asioita, vaikka he ovat jumalan luomia ja jumala pystyisi heitä kontrolloimaan.
On varmasti kristillisyydessä vallitseva käsite ja aivan peruskäsitteitä. Koko ihmisten olemassaolo kristinuskon mukaan perustuu vapaan tahdon käsitteeseen. Se perustuu Jumalan rakkauteen. Jumala ei pakota ketään valitsemaan rakkautta Jumalaa kohtaan, vaan antaa ihmiselle vapaan tahdon tehdä sen päätöksen ja elää sitten seurauksien kanssa, kumpaan suuntaan tahansa päätös sitten menikin. Joten sanoisin "keksittiin" -> Jumala keksi.

Tuo Jumalan kontrollointi on mielenkiintoinen pointti. On vapaa tahto, mutta toisaalta kaikelle, mitä tapahtuu, on Jumalan lupa. Kaikki ei tapahdu Jumalan tahdon mukaan, vaan moni asia tapahtuu ihmisen tahdon mukaan tai jopa paholaisen tahdon mukaan, mutta siihen on Jumalan lupa, koska Hän näkee loppupeleissä tapahtuneen antaneen ainakin mahdollisuuden jonkun paremman tapahtumiseksi. Näin olen asian ymmärtänyt.
Jos aiotte perustaa oman uskonnon niin tässä ole hieman vinkkejä.
Please, please, please, älkää perustako omaa uskontoanne. Niitä on maailmassa jo paljon enemmän kuin riittävästi. Tuo asenne, että jokainen voi perustaa oman uskontonsa on kyllä niitä vihoviimeisiä, jotka ovat käsittääkseni johtaneet länsimaisen kulttuurinkin tuhon partaalle, mutta tapahtukoon Jumalan tahto siinäkin.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Lähetyskäsky on, mutta täytyy katsoa, kenelle se annettiin. Apostoleille. Eli täytyy olla todella oppinut ja kristinuskon täysin ymmärtävä, että voisi siitä kertoa muillekin. Tällaisen ymmärtämisen hyvin harvat kristityistä omaavat. Jokainen kristitty voi omalta osaltaan toimia esimerkkinä, rakastaa kaikkia, uhrata itsensä muiden edestä, olla nöyrä kärsivällinen, iloinen, jne. On sitten muiden ihmisten asia, jos he pitävät tuollaisesta ihmisestä, ja yrittävät päästä itse sisälle tuon mysteerin piiriin. Mutta todellinen lähetystyö sopii siis ymmärtääkseni hyvin harvalle, nykymaailmassa varsinkin.
....
Siis sama lähetyskäsky joka käskee heidän kastaa ihmisiä. Onko kastaminen myös noiden harvojen hommaa, vai kelpaako siihen peruspappi?
 

demitra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Lueskelin tuossa kulttuurin leviämisestä meemeinä. Uskonnot ovat hyviä esimerkkejä tästä. Kristinuskossa esimerkiksi on sääntöjä joilla peukaloidaan sen leviämistä:
- Sisältää käskyn levittää omaa uskontoa.
- Sisältää käskyn taistella muita uskontoja vastaan.
- Sisältää suurimman mahdollisen lupauksen aatteeseen liittyjälle tilaaja lahjana: iän kaikkinen elämä. Tämä ajatus on mahdollisesti johdettu Platonin ideaopista. On olemassa toinen maailma joka on todellisempi ja täydellisempi mitä se missä olemme.
- Sisältää suurimman mahdollisen rangaistuksen niille jotka eivät usko: ikuinen kadotus. Kiristystä ja uhkailua siis.
- Nuorten aivopeseminen. Kun aate opetetaan kaikille nuorille totena, ennen kuin näillä on kyvykkyyttä käsitellä asiaa järkiperäisesti. Siinä vaiheessa kun kyky mahdollisesti on, on uskonto jo niin lujassa aivojen tietorakenteissa että siihen on vaivalloista suhtautua neutraalisti.
- Lapsia kehoitetaan tekemään paljon. Tämä buustaa uskovaisten lukumäärää. Siksi voi ajatella että esim. konservatiivi kristityistä ei tulla eroon pääsemään, koska he tuottavat lisää niitä. Sen sijaan selibaattia levittävät aatteet ovat kadonneet nopeasti.
- Mitä isomman uhrauksen aatteelle tekee niin sitä todennäköisemmältä uhraajasta tuntuu että aate on totta, koska aivot pyrkivät rationalisoimaan uhrauksen kannattavaksi. Tätä varten aate kontrolloi seksiä. Sitä saa harrastaa vasta kun on suoritettu uskontoon liittyvä rituaali, eli solmittu avioliitto.

Uskonnon leviämistä edistää myös se millä tavalla se tekee yhteiskunnasta vahvemman. Jos toinen uskonto vahvistaa yhteiskuntaa ja toinen heikentää, pääsee vahvistavaa uskontoa käyttävä valtio ennenpitkää voitolle ja syrjäyttää heikomman. Samalla myös uskonto leviää. Kirkon kontrolloima avioliittoinstituutio vakauttaa yhteiskuntaa. Nuoren ihmisen mielessä seksillä ja lasten saamisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Seksiä halutaan, lapsia ei. Koska lasten saaminen on elinikäinen vastuu, tätä taustaa vasten kristillinen järjestelmä että avioliitto solmitaan koko loppuiäksi on järkevä. Muuten jokaisen ihmisen pitäisi jotenkin tajuta asia itse tai tieto pitäisi levittää epävirallisesti. Myös yksiavioisuus tekee yhteiskunnasta vakaamman. Historian suurmiehillä, kuten Mongoli Khaaneilla, on ollut valtavia haaremeita, mutta nykyään ei. Tätä voidaan selittää sillä että moniavioisuus aiheuttaa sitä että on enemmän miehiä jotka jäävät ilman naista. Yksinäiset nuoret miehet taas ovat se osa kansaa joka aiheuttaa levottomuutta ja järjestyshäiriöitä.

Osa kristinuskosta taas liittyy maatalouteen, alkaen luomiskertomuksesta. Harari kirjoittaa Sapiens kirjassa pitkästi siitä kuinka maanviljelykseen siirtyminen oli pitkään elintasoa alentava tekijä. Ravinto yksipuolistui, kulkutaudit alkoivat levitä tehokkaammin, ihmisistä tuli sairaampia ja heikompia. Työstä kuormittavampaa.
Sama asia sanotaan myös Raamatun luomiskertomuksessa, että ihmiset karkotettiin paratiisista, jonka jälkeen otsa hiessä on leipä ansaittava. Kristinusko on peukaloitu maanviljelys olosuhteisiin myös niin että se antaa luvan raiskata luontoa. Mikäli toinen valtio pitää luontoa pyhänä ja toinen sen sijaan pyrkii hyödyntämään sitä niin paljon kuin pystyy, esimerkiksi valmistaa aseita hyödyntämällä malmia ja puuta. Jää luontoa hyödyntävä valtio epäilemättä voitolle. Näin kristinusko meemi on lisännyt levittäjänsä voimakkuutta.

Yksi vakauttava käsite kristinuskossa on synnin käsite. Se antaa perustelun ihmisille siihen miksi elämä on kurjaa ja pitää ihmiset nöyrinä. Vähemmän halua rähjätä ja rellestää. Vapaa tahto voi mahdollisesti olla myös kristisyydestä peräisin oleva käsite. Ilmeisesti se keksittiin ratkaisemaan ongelmaa, että miten on mahdollista että ihmiset ovat pahoja ja voivat tehdä huonoja asioita, vaikka he ovat jumalan luomia ja jumala pystyisi heitä kontrolloimaan. Esimerkiksi buddhalaisuudessahan korostetaan meditaatiota ja kykyä hallita omia ajatuksia. Etenkin havaitaan ettei siihen kykyä ole.

Jos aiotte perustaa oman uskonnon niin tässä ole hieman vinkkejä.

En ole taas pitkään aikaan kirjoitellut tähän ketjuun, mutta yhden kommentin yo. tekstiin voisin heittää. Avainjae koko Raamatun ja erityisesti Uuden Testamentin ymmärtämiseen on 1. Kor 2.14: "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti." Samasta asiasta puhutaan vielä 1. Kor 2 ja 3 luvussa vähän laajemmin.

Eli pointti on se, että jos Raamatun lukijalla ei itsellään ole Pyhää Hengeä, niin Raamattu ei avaudu. Nyt teen oletuksen, että et ole uudestisyntynyt kristitty, joten yo. tekstisi on Raamatun mukaan vain yleisluontoista ymmärtämättömän ihmisen pohdintaa asiasta, josta hän ei ymmärrä mitään. Eikä edes voi ymmärtää, ennen kuin hän lähtee seuraamaan Jeesusta. Ihminen ei voi ymmärtää Raamattua, vaikka olisi teologian tohtori, jos hänellä ei ole Pyhää Henkeä.

Toisaalta tämä asia itsessään on jo yksi todiste siitä, että Raamattu pitää paikkaansa. Jos sitä lukee ilman Pyhää Hengeä, niin teksti kuulostaa ja sen pitääkin kuulostaa hullulta, koska niinhän Raamattu juuri sanoo. Eli kritisoidessasi Raamatun tekstejä todistat itse asiassa Raamatun puolesta. Sitten jos ihminen päättää alkaa seuraamaan Jeesusta, niin ihminen tekee myös Raamatun suhteen täyskäännöksen.

Jos minun pitäisi perustaa ja keksiä uskonto, niin en ikimaailmassa laittaisi siihen sellaista ehtoa, että tässä on uskonnon pyhä kirja ja jumalan sana, mutta et ymmärrä siitä mitään, jos et ota vastaan jotain henkeä. Kuulostaa täysin mielipuoliselta. No tästä huolimatta kristinusko leviää edelleen globaalisti. Sitä ei koko ajan maallistuvassa länsimaailmassa huomaa, mutta leviäminen tapahtuukin par'aikaa muualla maailmassa.
 

Wizzö

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Helmisen SaiPalle sympatiat
En usko koska en tarvitse mitään satukirjaa kertomaan miten minun pitäisi elää elämäni.
 

Dynamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Toisaalta tämä asia itsessään on jo yksi todiste siitä, että Raamattu pitää paikkaansa.
Nyt poimitaan rusinoita pullasta aika rajusti. Jos raamattu pitää paikkaansa, niin sitten varmaankin:
  • Jumala loi maan ja taivaan kuudessa päivässä: valon ensimmäisenä päivänä, valon hän nimesi päiväksi ja pimeyden yöksi, kolmantena päivänä hän loi kasvit, mutta vasta neljäntenä päivänä hän loi auringon, kuun ja tähdet.
  • Nooan täyttäessä 600 vuotta oli vedenpaisumus, joka kesti 40 vuorokautta peittäen kaikki maat. Mount Everest on 8848 metriä meren pinnasta -> 8848/40/24 = 9,2 eli vettä satoi 9,2 metriä tunnissa = 15,4 senttiä minuutissa. Tämä määrä siis joka paikassa ympäri maapallon 40 vuorokautta putkeen. Mistähän se vesi tuli taivaalle sataakseen alas?
  • Näitä vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon, tässä vain pari, jotka kertovat pointin.
Muuten: Tanakin (heprealainen raamattu) vanhimmat osat sijoitetaan ajalle 1000 ennen ajanlaskun alkua. Sumerilaisten Gilgameš -eeppos on paljon vanhempi: se on kirjoitettu 2000 - 1600 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Hämmentävän paljon Nooan tarinassa on samaa Utnapištimin tarinan kanssa. Jälkimmäinen on siis 600-1000 vuotta vanhempi. Tällainen tavallinen tallaaja helposti ajattelee, että Tanakkiin on kopioitu tarinoita sumerilaisten Gilgamešista, mutta sellainen kopiointi olisi vähän ristiriidassa tekstin jumalallisen alkuperän kanssa, vai miten?
By the way: jos Jeesus kerran oli jumalan poika, niin hän saattoi ottaa kantaa homoihin ja/tai orjuuteen. Kai jumalan poika nyt tiesi, miten jumala näistä ajatteli. Ja näistä asioista Jesse sanoi – hetkinen – Jesse ei sanonut mitään...

Mutta tosiaan: olet jäljillä. Raamattu joko a) pitää paikkaansa tai b) ei pidä paikkaansa. Onhan se "jumalan sanaa". Kumpaako raamattu nyt on: paikkaansa pitävä tosikertomus, vai se toinen vaihtoehto?
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Eli pointti on se, että jos Raamatun lukijalla ei itsellään ole Pyhää Hengeä, niin Raamattu ei avaudu.

Tämä pitää aika tarkaan paikkansa ihan minkä vaan uskonnon pyhän kirjan kanssa, lähtien vaikka jostain Urantiasta. Ilman uskoa nämä ovat melkoista hölynpölyä. Tosin toki niissä on mukana niiden synnyttäneiden kulttuurien moraali- ja hygieniasäännöksiä, jotka ovat aika yleismaailmallisia. Älä tapa tai älä varasta ovat ihan hyviä kieltoja ja älä syö lämpimissä oloissa nopeasti vaaralliseksi pilaantuvien eläinten lihaa on kanssa varoituksen arvoinen juttu.
 

kharon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
Mulle tässä kristinuskossa on kaksi ulottuvuutta. Onko jumalaa olemassa ja toisekseen, jos on niin mihin tarvitaan uskoa, rukousta tai ylipäänäs tätä maallista elämää? Miksi "sielu ei voi vain syntyä suoraan taivaaseen. Ja jos jumala on, miksi hän ei siitä anna ihmisille pitäviä todisteita ja antaa käyttää omaa sanaansa vallan tavoitteluun ja vääryyksen tekemiseen viattomia ihmisiä vastaan.

Edelleen ajatuksena raamatussa on myös, että jumalalta pyydetään asioita ja syntejä pyydetään anteeksi ja häneen tulee uskoa. Narsistista? Ehkä...

Jos esim. kristinuskoa ajatellaan töiden kautta... epäkohtiin ei puututa, yksilön hyvinvointi on muiden työntekijöiden hyvän tahdon varassa. Palkkaa maksetaan ihan sen perusteella, millaisista lähtökohdista olet, osalla palkka ei riitä elämiseen ja he kuihtuvat pois. Tilat ovat työntekijämäärille liian pienet, vahvin saa parhaat sekä isoimmat tilat sekä resurssit. Heikoille jää hiekkalaatikko, siellä saavat pärjätä. Halausitko työskenellä Jumalan tyylisen esimiehen alaisuudessa? Sitä kannattaa omalta kohdaltakin pohtia?
 

ijuka

Jäsen
Niin.

Mielestäni kristinusko on sitä, että ihmiset eivät pysty hyväksymään sitä että he tai läheisensä tulevat kuolemaan, ja yksinkertaisesti lakkaavat olemasta. Eli he mieluummin uskovat johonkin tällaiseen, joka antaa heille voimia, sillä toivossa on hyvä elää. Eli voisi sanoa, että se saa heidät voimaan paremmin - realistisesti kun ajattelee asioista, niin se voi olla aika masentavaa. Ja täten ihmiset kehittelevät kaikenmoisia mielikuvitusskenaarioita auttamaan sen kestämistä, uskonnon ollen yksi näistä. On totta, että uskoon tuleminen voi antaa voimia, mutta onko se itsensä pettämisen arvoista? Kai se riippuu perspektiivistä.

Toki näitä epäloogisuuksia tietenkin on myös. Esim. tämä yleinen juttu että raamattu on jumalan sanaa, vaikka se aika selkeästi on eri ihmisten tarinoita ja kokemuksia omasta näkökulmastaan. Jos se olisi jumalan sanaa, niin miksi ihmeessä se olisi kirjoitettu joidenkin satunnaisten hyypiöiden nimillä sen sijaan, että ihan jumala olisi selkeästi kirjoittanut sen? Ja toinen juttu on myös se, että jeesus itse ei koskaan sanonut olevansa jumala eivätkä tämän opetuslapset pitäneet häntä jumalana - ihmiset vaan päättivät sen jälkeenpäin, mikä on vähän outoa. Aika tyypillistä menneiden paisuttelua ja yliromantisoimista mielestäni.

Eipä se elämä jeesukseltakaan ihan putkeen mennyt, eli siltä kannalta enpä tiedä ovatko nämä säännöt myöskään sellaisia, mitä olisi kannattavaa noudattaa. Yleensä liian kiltti ihminen ei saa osakseen kunnioitusta, vaan joutuu hyväksikäytetyksi.

Itseasiassa nämä säännöt tuntuvat olevan juuri sellaisen henkilön kynästä, joka haluaa manipuloida ja käyttää hyväksi näitä ihmisiä - varsinkin kun on ensin tehnyt erittäin toimivan hyväuskoisuustestin - uskooko jumalaan. Tästä syystä uskovaiset ovat helppoa riistaa huijauksille ja hyväksikäytölle, koska ovat muutenkin tottuneet uskomaan asioihin, joille ei todisteita tarvita. Tästä esim. kaiken maailman profeetat ja kultit, joilla huijaavat hyväuskoisilta mummeleilta eläkekassansa. Ja tietenkin kirkko itse, kolehtien ja almujensa kanssa. Niin, onhan sitä muutakin hyväksikäyttöä ilmennyt, kirkon sisällä.

Toki ihmisillä on oikeus uskoa mihin haluavat - uskonvapaus ja näin. Mutta olisihan se kiva jos ihmiset pitäisivät vaan asiat omana tietonaan eivätkä meuhkaisi toisille, miten heidän pitäisi elää ja mitä heidän pitäisi tehdä. Toisaalta, kai tällainen käy eräänlaisena älykkyystestinä jotta tietää kenen kanssa ei välttämättä kovin paljoa kannata keskustella mistään lounasta tai säätä syvällisemmästä.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
....

Eli pointti on se, että jos Raamatun lukijalla ei itsellään ole Pyhää Hengeä, niin Raamattu ei avaudu. Nyt teen oletuksen, että et ole uudestisyntynyt kristitty, joten yo. tekstisi on Raamatun mukaan vain yleisluontoista ymmärtämättömän ihmisen pohdintaa asiasta, josta hän ei ymmärrä mitään. Eikä edes voi ymmärtää, ennen kuin hän lähtee seuraamaan Jeesusta. Ihminen ei voi ymmärtää Raamattua, vaikka olisi teologian tohtori, jos hänellä ei ole Pyhää Henkeä.

Toisaalta tämä asia itsessään on jo yksi todiste siitä, että Raamattu pitää paikkaansa. Jos sitä lukee ilman Pyhää Hengeä, niin teksti kuulostaa ja sen pitääkin kuulostaa hullulta, koska niinhän Raamattu juuri sanoo.....

Näkisin tässä ainekset hyvälle kehäpäätelmälle. Eli uskot ensin sokeasti ilman todisteita teokseen, mitä et voi ymmärtää, mutta se muuttuu uskon mukana ymmärrettäväksi. Miten selittää sitten entiset uskovaiset kuten vaikka Matt Dilahunty, joka on uskonnollsen perheen vesa ja jotain saarnaajan hommaa itsekin ainakin opiskellut tekevänsä?

Kertakaikkiaan päätön systeemi.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Pyhä henki jännästi puhui hirmu erilaisia juttuja riippuen hiukan vastaanottajan persoonasta, vaikutusvallasta ja ilmaisukyvystä. Tai niin ainakin muistelen nuoruudestani. Milloin tietyn tyyppinen musiikki oli pahasta, koska "henki selvästi sanoo niin" tai milloin sitten "henki vahvasti todisti" jonkin toisen asian puolesta. Ja toisessa porukassa saman lahkon sisällä saattoi olla liki päinvastaisia ajatuksia, vaikka henki se sielläkin väkevästi todisti niin ja näin.

Jännä henki se tuo pyhä henki on, tuli lailla tuulen ja täytti sakkia, joka herkesi puhumaan uusin kielin. Minäkin joskus yritin, mutta saatanallisen (pun intended) itsekriittisenä ja rehellisenä persoonana en vain pystynyt koskaan sallimaan itselleni pienintäkään näyttelyä tai joukkohurmokseen sukeltamista, vaan ajattelin, että koska kyseessä ei saa olla minusta lähtevä puhe, vaan pyhästä hengestä, uudet kielet tulevat itsestään ilman yritystä. Eikä sieltä koskaan mitään tullut, ei sanaakaan, vaikka olin avoin ja vilpitön teinipoika, myöhemmin nuori aikuinen. No, toki tulkitsin sen siten, että minussa on jotain vikaa. Helvetillistä henkistä väkivaltaa lapsen mielelle.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Eli pointti on se, että jos Raamatun lukijalla ei itsellään ole Pyhää Hengeä, niin Raamattu ei avaudu. Nyt teen oletuksen, että et ole uudestisyntynyt kristitty, joten yo. tekstisi on Raamatun mukaan vain yleisluontoista ymmärtämättömän ihmisen pohdintaa asiasta, josta hän ei ymmärrä mitään. Eikä edes voi ymmärtää, ennen kuin hän lähtee seuraamaan Jeesusta. Ihminen ei voi ymmärtää Raamattua, vaikka olisi teologian tohtori, jos hänellä ei ole Pyhää Henkeä.

Eli sanatarkasti juuri se, mitä aiemmin sanoin - uskonto leipoo totuuden itse sisäänsä. Uskonto omistaa totuuden, jonka voi ymmärtää ainoastaan kehän sisäpuolella - ei sen ulkopuolella. Kristinusko ei tee tässä asiassa minkäänlaista poikkeusta vaan jokainen uskonto on täysin samalla tavalla leiponut sisäänsä tuon ihmisen luonnollisen kaipuun vanhempiensa luokse koko elämänsä ajan - sen ympärille on rakennettu totuus, jota ei saa tai voi ymmärtää, olematta osa sitä totuutta.

Se on myös uskonnon ikiaikainen haaste tästä hetkestä ikuisuuteen asti - uskonto voi elää ainoastaan niin kauan kuin ihmiset haluavat tämän sisällön elämäänsä. Uskonto myy totuutta ja ihmisen itsensä pitää haluta ostaa tuo totuus. Suurin osa nykyaikaisista ihmisistä ei tule ostamaan tuota totuutta sellaisenaan, vaikka uskonnon omistajat tekisivät mitä. Suurimmalle osalle ihmisistä se taistelee omaa käsitystä vastaan - omaa käsitystä elämästä.

Ja suurin ongelma on, tulee olemaan ja on jatkossa myös se, että osa ihmisistä kääntyy pois uskonnosta juuri sen takia, ettei siinä ole sitä try & buy -versiota vaan sinun pitäisi ostaa kokeilematta. Ostaa ajatuksia, jotka ovat itsellesi vieraita.

Edit: lisätään vielä, että lopulta & viimein - kun jokaisella on se viimeinen päivä - on olemassa mahdollisuus siihen, ettei olekaan mitään. Oleminen loppuu - vähän kuin kynästä muste. Jos ajattelee asian niin ja vietät suurimman osan ainoasta elämästäsi sulkien & kategorisoiden ihmisiä - joidenkin kanssa pääset ikuisuuteen nauttimaan ja joidenkin kanssa olet ikuisesti erossa - se on ihmisen käsityskyvyn yläpuolella. Jos vietät sen ainoan elämäsi jakaen ihmisiä oikeisiin ja vääriin sellaisessa asiassa, josta kukaan ei voi sanoa pitkää tikkua varmemmin kuin savolaisen suottaapi olla tai sitten ei - oletko lopulta onnellinen? Jos vastauksesi on, että elämääsi uskonto tuo valoa & onnea - go for it. Jos uskonto tuo elämääsi pelkkää kategoriaa sekä absoluuttiset oikeat ja väärät - mieti uudestaan.
 
Viimeksi muokattu:

Danko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Columbus Blue Jackets
Jos täällä joku Jumala vetelisi naruista, niin sillä olisi kyllä kieroutunut huumorintaju. Ehkä Hän olisi jopa mieleltään sairas? Not very godly?

Siis En.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös