Noin kokonaisuudessaan voisi kai sanoa, että ateismi on kovaa vauhtia salonkikelpoistumassa, kunhan se käy ensin läpi tämän murrosvaiheen, jossa ateistit eivät enää suostu olemaan hiljaa, vaan nostavat omia näkemyksiään rohkeasti esille ylilyönteihinkin sortuen. Joitakin uskovaisia tämä tietysti ärsyttää, koska heiltä viedään perinteinen etulyöntiasema tylysti pois, sillä saavutetuista eduistahan on tunnetusti vaikea luopua. Amerikkahan tässä suhteessa vielä täysi kehitysmaa, kun katsoo, miten siellä ateisteihin suhtaudutaan.
Koen sen kyllä erittäin päinvastaisena, voi olla että salskeana hitusen kahenkympin ylimenevänä nuorena miehenä puhutaankin nyt ajoista jollain meikä laski latakoita lattialle, mutta minä koen erittäin vahvasti eläneeni koko elämäni siinä ajassa, että niillä hyökkääjillä on se etuasema. Oikeastaan naurattaakin koko ajatus siitä että uskova voisi nauraa ateistille päin naamaa, koska tämä ei usko.
Eli aika jolloin uskonnot oli norsunluutorneissaan ovat kyllä menneet aikaa sitten ohi. Ja sillä ei mielestäni nykyajan uskovien kanssa ole mitään tekemistä.
Ja loppuun vielä moraalisesta perustelusta se sama kanta minkä kirjoitin jokunen sivu takaperin. Eise perustelu ala siitä että "no tää kirja sanoo näin". Homma starttaa siitä, että se ihminen kokee, että näin minusta on hyvä tehdä elämässäni. Ihan niinkun jokaisella.