Suorastaan häkellyttävää, miten tuossa ylläolevassakin voi missata ristiriidan.
- Raamattu käskee tappaa sen kepinkerääjän
- Israelilaiset tappavat kepinkerääjän
- Sääntö on nimenomaan israelilaisille suunnattu
Johtopäätös: säännön toteuttaminen oli mukaasi niskurointia, koska jostain tuntemattomasta syystä sääntöä ei saa noudattaa, vaikka Jumalan sääntöjä pitää nimenomaan israeliittojen noudattaa.
No jos sen näkee noin suoraviiraisena asiana niin paha tuohon on mitään vastaansanoa.
1. Raamattu käskee tappaa sen kepinkerääjän. Ymmärrykseni: Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä ja halusi ihmisten tekevän saman. Lepopäivä on ihan hyvä asia mielestäni. Asialla on ehkä myös symbolista arvoa myöhempiä ja aikaisempia tapahtumia ajatellen. Jumalahan oli antanut aika vapaat kädet alussa ensimmäisille ihmisille, mutta eihän siitä mitään tullut kun ainoaa käskyäkin rikottiin. Nyt on siis tiukempi linja Hänen valitsemansa kansan kanssa, ja jollei totella niin eihän sellaisista mitään Jumalan rakastajia tule. Raaka linja, mutta mielestäni ymmärrettävä tuossa tilanteessa. Mutta kuten sanoin, nämä lait kumoutuivat sitten Jeesuksen tullessa.
2. Israelilaiset tappavat kepinkerääjän. Oli siis kai kyse Jumalan lain rikkojasta. Tuo oli kova uhkaus, mutta jos joku halusi sen säännön rikkoa ja tiesi mikä oli seuraus, niin eikö se ole vähän "sitä saa mitä tilaa" -juttu? Voi tietenkin kysellä, että oliko rangaistuksen oltava noin kova, mutta sapatin pyhyys oli supertärkeä asia Jumalalle, ehkä noiden ylläviitattujen symbolisten asioidenkin takia.
3. Sääntö on nimenomaan israelilaisille suunnattu. Näin oli. Muiden kansojen ei odotettu moista sääntöä noudatettavan. Jumala oli valinnut Israelin kansan. Miksi? Kai siellä oli joku aikaisempi uskollinen käyttäytyminen takana ja lupaus (Aabraham jne.).
Johtopäätös: säännön toteuttaminen oli mukaasi niskurointia, koska jostain tuntemattomasta syystä sääntöä ei saa noudattaa, vaikka Jumalan sääntöjä pitää nimenomaan israeliittojen noudattaa. En muista, kirjoitinko juuri näin. Kai sanoin jotain, että se oli uhkaukseksi tarkoitettu. Ei käsittääkseni Jumala halunnut, että tuota sääntöä ei noudatettaisi, toisin sanoen, Hän ei halunnut, että joku tosiaan ehdoin tahdoin rikkoisi sen säännön. En tiedä, ilmaantuiko säännön rikkojia, todennäköisesti, mutta se kirjassa ainakin sanotaan, että Israel niskuroi monilla muilla tavoin lakeja vastaan. Tuntuu ehkä julmalta, mutta jos tietää mikä on lakien rikkomisen seuraamus ja silti rikkoo niitä, niin kai sitä voi olettaa, ettei hyvä heilu. Joten nyt tarkemmin kirjoittaessani jos lakia sovellettiin, niin oikeinhan se meni. Oliko laki ehkä hivenen liian ankara, siitä voi keskustella, mutta Jumalan pyhyys tuntuu olevan vakavasti otettava asia tuon kirjan mukaan.
- Olet esim. sanonut, että voisit päättämällä uskoa Sormusten Herran olevan totta. Tätä minun on vaikeaa uskoa. Tämän emävaleen pyöräytit yrittäessäsi tukea propositiota, että uskomukset voi itse päättää ja valita, jonka perimmäinen motiivi taisi olla, että sen helvetintulen jokainen itselleen valitsee ja Jumala on siihen, kuten kaikkeen muuhunkin, syytön.
Voinhan päättää uskoa mitä tahansa. Ehkä siihen vaaditaan hulluutta, mutta periaatteessa voin päättää. Kai tuota tarkoitin. Voivathan ihmisetkin päättää olla uskomatta esim. kristinuskon sanomaan, vaikka sydän sanoisi toisin. Pakahduttaa vaan sydämen.
- Samassa yhteydessä mentiin sanojen uudelleenmäärittelyssä niin pitkälle, että vastakohdista tuli synonyymejä. Ei täytä mielestäni rehellisen ja hyvässä uskossa käydyn keskustelun minimivaatimuksia.
No tuossa kohtaa, kuten sanoin, kyse oli kai minun henkilökohtaisesta sanojen käyttämisestä. Se oli varmaan sinulle ja muille sekaannuttavaa. Joten pahoittelut siitä vielä kerran.
- Jätät vastaamatta yksiselitteisiin kysymyksiin ja vastaat johonkin ihan muuhun, mitä kukaan ei kysynyt. Tämä pakottaa jatkuvasti kysymään uudelleen samoja asioita, sen lisäksi että se jumittaa ja vie raiteiltaan koko keskustelua. On myös minulle ylivoimaista uskoa, että teet tämän jotenkin huomaamattasi ja vahingossa. Esimerkkejä ei tarvitse muutamaa viime sivua kauempaa hakea. Sanotaan nyt vaikka tuosta orjuudesta kyselyt ja kun kysyin mielipidettäsi yhden tietyn toiminnan eettisyydestä, puolustelit vain ko. toimintaan käskemistä tiettynä ajanjaksona. Orjuuden kohdalla rupesit vain uudelleenmäärittelemään käsitettä, mikä on vanha apologistien temppu, sen sijaan, että vastaisit kysymykseen.
On totta, että en ole jokaiseen väitteeseesi tai ehkä kysymykseesikään vastannut. Olen katsonut, että muissa yhteyksissä kirjoittamani materiaali vastaisi niihin kysymyksiisikin. Mutta ei kai sitten niin tapahtunut. Mutta kuten sanoin edellisessä viestissäni, olen valmis noihin kyllä/ei vastaus kirjoitteluihinkin. Ne eivät tunnu minulle niin antoisilta, mutta ehkä sopivat sinulle paremmin, joten kysy pois ja lupaan vastata kyllä tai ei. Katsotaan sitten, mihin se johtaa. Aloitetaan vaikka orjuuskysymyksellä. Olisiko toisen ihmisen omistamisen kieltämisen pitänyt olla yhdestoista käsky? Ei.
Ymmärrän, että motiivisi näiden asioiden tällaiseen selittelyyn on suojata uskomusrakennelmaasi ja jumalasi absoluuttista moraalisuutta (ihmiskunta saa tässä sen lokasangon kaikesta niskaansa, mutta se nyt vain kuuluu kristinuskoon), mutta se pakottaa keskustelun sellaiseen suohon, että kaikki merkitys lauseissasi katoaa; ne voivat tarkoittaa ihan mitä tahansa, aivan kuten mukaasi Raamatun sisältökin. Sitä tarkoitan keskustelun rehellisyydellä. Sinun kirjoitteluasi eivät sido samat säännöt, kuin muita ja kun se sinulle kädestä pitäen osoitetaan, mikään ei muutu. Ei näyttäydy ristiriitaisena, olankohautus ja eteenpäin. Rehellisessä keskustelussa keskustelun jokainen osapuoli on valmis muuttamaan tarvittaessa käsityksiään ja oppimaan uutta. Apologetiikka ei lähtökohtaisestikaan ole rehellistä keskustelua, vaan kiveen hakatun uskomuksen tai uskomusjärjestelmän puolustamista.
Mutta jos Raamattua ei ole tarkoitettu tulkittavaksi yksinkertaisen kirjaimellisesti joka kohdassa? Jos on, niin totta kai olet oikeassa kritiikissäsi. Mutta jos ei, kuten minä olen muista kirjoista lukenut, niin silloinhan pitää kysyä joltain gurulta, jolle taivaan (ja Raamatun) salaisuudet on avattu. Tosin olen ymmärtänyt, että nämä gurut eivät vastaa, jollei ole oikealla asenteella mukana ja todellakin vilpittömästi tahdo oppia jotain syvempää, koska muuten vastauksista ei olisi mitään hengellistä hyötyä.
Tiedän, että uskonto on tässäkin asiassa poikkeuksellinen, koska ne uskomukset ovat niin henkilökohtaisia ja iso osa minäkuvaa ja jopa sitä minää, että niitä vaistomaisesti suojellaan. Keskustelun ongelma onkin siinä, että jossain vaiheessa kun seinä tulee vastaan ja jäljellä on enää se dogmin ja jumalan puolustuspuhe, ns. kaikki keinot ovat käytössä ja sanotaan ihan mitä vain suojellun idean puolustuksessa. Tässä vaiheessa viimeistään tulevat käyttöön myös nuo yllä luettelemani epärehelliset argumentointikeinot, harhautukset jne. Se on myös asema, missä minun mielenkiintoni asiasta keskusteluun lakkaa.
No vilpittömästi olen sitä mieltä, että Raamatun ymmärrettäväksi tarkoitetussa tulkinnassa olisi käännyttävä kirkon puoleen ja luettava esim. Pyhien isien ja äitien tekstejä jne. Jos sinä olet sitä mieltä, että sen oikeaan tulkintaan kykenee kuka vain joka sitä tekstiä lukee suoralta kädeltä, niin silloinhan alkuasetelma on jo ristiriitainen, eikä keskustelu tule olemaan kovinkaan hedelmällinen.