Uskotko Jumalaan?

[mjr]

Viestin lähetti Ted Raikas
Nähdessäni luonnon kauneuden, kuullessani veden äänen. Kuunnellessani kaunista musiikkia, nähdessäni sykähdyttävän maalauksen. Tuntiessani maailman hengittävän ja huomatessani taivaankannen pilvineen päivisin ja yöllä tähdet ja kuun, voin miltei tuntea jumalan olevan olemassa.

Toisaalta onko väliä onko se jumalan luomaa, vai ei. Kaunista ja ihmeellistä se on silti kaikki ja se miten se on kehittynyt ja syntynyt, on itsessään jo riittävän ihmeellinen asia.

Maailmankaikkeus on minun jumalani ja minun todellisuuteni ja voin olla kiitollinen, että saan olla osa sitä.

Entäs jos lapsesi saa syövän tai vaimosi joutuu rattijuopon yliajamaksi? Tai jos ajattelee että 80% ihmiskunnasta on jokapäiväisen puutteen ja sorron kohteena? Jos Jumala on tämän kaiken luonut niin mistään aivan täydellisestä järjestelmästä ei ole kysymys, pikemminkin jättimäisestä käänteisestä lottoarvonnasta, joka kaikkien kohdalla päättyy lopulta kuolemaan, ja monien kohdalla aivan liian varhaiseen. Ja ennen kun kukaan ryntää sanomaan, että tämä on ihmisen työtä niin kukas sen ihmisen tämän teorian mukaan teki?

 

[Ted Raikas]

mjr

En ole uskovainen, ainakaan tavallisella tavalla, enkä usko jumaluuteen olentona, joka näkee vaivaa huolehtia jokaisesta elävästä olennosta erikseen ja etenkään etusijalla toista. Emmehän mekään huolehdi, mitä jok'ikinen pieni hiukkanen tekee ihollamme. Annamme silti sillä ihollamme monelle eliölle elintilaa ja mahdollisuuden toimia.

Minä näen maailman paikkana jossa on kauneutta ja rumuutta. Oikeutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Rakkautta ja vihaa. Tapa suhtautua niihin voi vaihdella, mutta hyvinä hetkinä en kaihda mahdollisuutta nauttia siitä kauneudesta mitä meille on suotu. On aivan yhdentekevää minkälainen voima sen on tosiasiassa luonut, mutta toistaiseksi se on todellisuutta ja siinä pysytään.

Tulee aina huonoja päiviä, mutta sinä hyvänä päivänä joka osuu kohdalle, aion totta vie nauttia auringonpaisteesta ja taivaansinestä. Näin, vaikka seuraavana päivänä tulisi maailmanloppu ja saisin syövän ja parhaalta ystävältäni ammuttaisiin aivot pihalle ja Jatkoaika lakkaisi pelittämästä.

Niin, että mikä oli ongelma? Ei saa nähdä asioita positiivisesti ja kauniina?

 

[sampio]

Re: mjr

Viestin lähetti Ted Raikas
Jatkoaika lakkaisi pelittämästä.

Tämä saisi minut ehdottomasti miettimään elämän tarkoitusta ja ehkä jopa epäilemään Jumalan olemassaoloa.

 

[mjr]

Re: mjr

Viestin lähetti Ted Raikas
Minä näen maailman paikkana jossa on kauneutta ja rumuutta. Oikeutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Rakkautta ja vihaa. Tapa suhtautua niihin voi vaihdella, mutta hyvinä hetkinä en kaihda mahdollisuutta nauttia siitä kauneudesta mitä meille on suotu. On aivan yhdentekevää minkälainen voima sen on tosiasiassa luonut, mutta toistaiseksi se on todellisuutta ja siinä pysytään.

Tulee aina huonoja päiviä, mutta sinä hyvänä päivänä joka osuu kohdalle, aion totta vie nauttia auringonpaisteesta ja taivaansinestä. Näin, vaikka seuraavana päivänä tulisi maailmanloppu ja saisin syövän ja parhaalta ystävältäni ammuttaisiin aivot pihalle ja Jatkoaika lakkaisi pelittämästä.

Niin, että mikä oli ongelma? Ei saa nähdä asioita positiivisesti ja kauniina?

Miksi ei voisi? Tarkoitin vaan että kauneus on vain yksi maailman ja kokemuksen aspekti, emmekä ole missään taidemuseossa sitä turvatusti tarkkailemassa vaan osana maisemaa, eikä se ole kokonaan kaunis näky. Itsekin toki näen nämä näköalat huikaisevina, kauniinakin, mutta henkeäsalpaavan kylmää ilma on. Voisiko sanoa virkistävä kokemus, mutta myös vaarallinen, turvaverkkoja ei ole... Ymmärrän uskonnon tuovan tiettyä lohtua tähän suojattomuuteen - etenkin kristinuskon tyyppisen ikuisen paratiisin lupaavan uskon - mutta toisaalta se vaikuttaa hyvin ilmeiseltä toiveajattelulta ja kipulääkitykseltä, myöskin se vie tietyn terän kokemuksilta ja tapahtumilta. Pitäisi kuitenkin elää niin että jokainen hetki on ainutlaatuinen koska hyvin todennäköistä on ettei mitään toista mahdollisuutta ikinä tule.

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti siffa
Jehovan todistajat-liike ei hyväksy oppia Jumalan kolminaisuudesta. Tästä syystä liikettä ei pidetä kristillisenä.

Samasta asiasta kirjoitti myös strato.
Niin, tämän lähemmäksi yhteistä ymmärrystä tästä tuskin pääsemme. Se, että jehovien raamatun tulkinnassa isä, poika ja pyhä henki ymmärretään hieman eri lailla kuin luterilaisessa tulkinnassa, tekee heistä luterilaisen tulkinnan mukaan ei-kristillisiä, vaikka he itse pitävät itseään kristittyinä. Selvä. Minusta he kuuluvat selvästi kristikirkon perheyhteyteen ja tuollaisten oppiriitojen käyttäminen rajojen vetelemiseen on vain normaalia politikointia ja vallankäyttöä asiakkaista kilpailtaessa. Häikäilemätöntä mutta ymmärrettävää.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia Jehovan todistajien kanssa ja tuskin tuleekaan. Virallisesti Jehovan todistajat ei kuulu kristinuskon kirkkokuntiin. Joku perustehan sille on, kun tälläinen päätös on tehty. Ehkä ei haluakaan kuulua kristinuskon kirkkokunnaksi?

Se mitä sain netin avulla selville, osoitti pikemminkin toiseen suuntaan; katolinen ja protestanttinen kirkko ei hyväksy jehovia suoraan kristityiksi, vaan heidän pitää ottaa vastaan kaste.

Viestin lähetti erture
J
Ketju pysyi yllättävän pitkään puhtaana julistukselta ja käännytykseltä, kunnes lightning ilmestyi estradille. Hän ei kuitenkaan saanut mitenkään tyrmäävää vastaanottoa vaikka hän "uskoaan" lähes tyrkytti ja faktana meille harhaisille kertoi että Jumalaa ei ole olemassa. Näinhän sen sitten täytyy olla. Tokihan tuon viestin täytyi olla provo, mutta harvinaisen paska sellainen. Vastaanotto olisi ollut takuulla eri jos hän olisi tänne tullut julistamaan uskoaan Jumalaan ja käännyttämään epäileviä.

Jäiköhän erturella nyt orjantappurasankaiset silmälasit päähän? Sivulla 47 potentiaalinen kristitty traktorirattijuoppo julisti meille:
"Te sitten jaksatte jauhaa selvästä asiasta. Jumala on olemassa ja sillä siisti. Vaihtoehdot ovat vähissä, koska niitä ei ole kuin yksi"
Tähän ei tullut yhtään ainoata vastausta. lightningin samantyylinen ateistinen viesti on samalla sivulla hieman alempana. Siihen tulee kaksi ärtynyttä uskovaa vastausta (beast ja strato) tai oikeastaan kolme koska sinunkin viestisi voinee laskea mukaan.

Yksi provo kummaltakin puolelta, paskoja molemmat. Vain uskikset polttivat hihansa.

 

[bunghole]

Viestin lähetti vlad
Jos tulkitset tämän päivän heprealaista raamattua ei sieltä voikaan löytää kohtaa "Alussa jumalat loivat taivaan ja maan" vaan siinä puhutaan monoteismin mukaisesti jumalasta yksikössä.

Alkuperäinen (muinais)heprealainen kirjoitus kuitenkin esittää asian siten, että luomistyön takana on "jumalkollektiivi" siitä muoto "jumalat", tämä monijumaluus taasen on kulttuurilainaa sumereilta ja babylonialaisilta ja jossain määrin egyptilaisiltä, monoteismin yleistettyä juutalaisessa uskomusperinnössä jumalatkin taipui muotoon jumala - siksi nykyäänm hepreankieliset raamatut esittävät asian yksikkömuotoisena.

Jumalan nimissä voi nähdä viittauksia monikkomuotoihin - kenties tämä on vielä perua ajalta jolloin juutalaisuudessakin vaikutti polyteismi.

Tuossa jokunen sivu taaemmin laitoin kirjavinkkejä kulttuurilainoihin ja käännökset tarkasteluun, jos kiinnostaa niin käy tutustumassa niihinkin.

vlad.

edit:

Ne kirjavinkit:


Kulttuurilainoihin voi perehtyä tutustumalla Armas Salosen kirjaan "Sumeri ja sen henkinen perintö".

Alkuperäisteksti ruotimiseen voi tutustua lukemalla Mirja Ronningin &... kirjan "Ensimmäinen Mooseksen kirja sana sanalta, heprea-suomi".

En ota asiaan sen kummemmin kantaa kun en siitä tiedä, kuten ei varmasti kukaan muukaan täällä, mutta jonkun kirjoittajan teoria tuntui kyllä aivan varteenotettavalta.

Sen mukaan alkukielisessä raamatussa esiintyy kyllä sana "Jumalat" monikossa, mutta kyseisessä teksissä verbit, kuten "luoda", ovat yksikössä. Kyllähän esim. Julius Caesar puhui itsestään monikossa, "me", sillä hän oli "Jumala". Tietääkseni muutkin keisarit tekivät näin. Kyseiseltä suunnalta on muitakin vastaavia esimerkkejä joissa Jumalasta käytettiin monikkoa.

 

[strato]

Viestin lähetti Yläpesä
Samasta asiasta kirjoitti myös strato.
Niin, tämän lähemmäksi yhteistä ymmärrystä tästä tuskin pääsemme. Se, että jehovien raamatun tulkinnassa isä, poika ja pyhä henki ymmärretään hieman eri lailla kuin luterilaisessa tulkinnassa, tekee heistä luterilaisen tulkinnan mukaan ei-kristillisiä, vaikka he itse pitävät itseään kristittyinä. Selvä. Minusta he kuuluvat selvästi kristikirkon perheyhteyteen ja tuollaisten oppiriitojen käyttäminen rajojen vetelemiseen on vain normaalia politikointia ja vallankäyttöä asiakkaista kilpailtaessa. Häikäilemätöntä mutta ymmärrettävää.

Jos kieltää Jeesuksen jumaluuden, ei voi olla kristillinen kirkko. Ja jos et ymmärrä Jeesuksen jumaluuden merkitystä kristillisen teologian kannalta se on valitettavaa ja emme voi päästä lähemmäksi yhteisymmärrystä. Minun ajatuksiini sopii paremmin se, että 2000-vuotta vanha traditio määrittelee mitä kristinusko on kuin vajaa pari sataa vuotta vanha lahko.

Sinä sanot, että toiminta on häikäilemätöntä. Sanot sen ilmeisesti siksi, että näet maailman ja ihmiset valtapelissä. Se on yksi postmodernin ajattelun tunnusmerkkejä, mikäli sen voi määritellä. Se, että ajattelet niin, ei välttämättä tee johtopäätöksistäsi oikeita. Yksi vaihtoehto voisi olla, että et ymmärrä kristillisen uskon luonnetta ja uskonnollista ajattelua.

lightningin samantyylinen ateistinen viesti on samalla sivulla hieman alempana. Siihen tulee kaksi ärtynyttä uskovaa vastausta (beast ja strato) tai oikeastaan kolme koska sinunkin viestisi voinee laskea mukaan.

Ärtynyttä? Minä en ainakaan ole ärtynyt, ainakaan siitä viestistä. Minusta se on lähinnä huvittavaa, kun tehdään samaa kuin mistä muita syytetään.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti sampio

En valitettavasti ole aiheeseen kovin paljon perehtynyt, mutta vastavuoroisesti voin kuitenkin kysyä, entä jos tämä jumalkollektiivin periytyminen kulttuurista toiseen onkin todiste ihmisen alkuaikojen yhteydestä Jumalaan? Se on maapallon asuttamisen myötä levinnyt ja sen vuoksi muokkautunut paikallisten olojen mukaiseksi, mutta säilynyt kuitenkin. Raamattuhan muuten esittää asian tällä tavoin, sen mukaan alkuperäinen usko Jumalaan säilyi välillä vain yksittäisten hemmojen kautta maailmalle (Nooa, Aabraham, Iisak, Jaakob --> Israelin juutalainen kansa, jumalanpalveluskultti ja lopulta Jeesus). No, tämä vain tällaisena nopeana heittona.

Tässä meillä on teitty ensinnä ylitettä yksi hyvin suuri käsite ero, sinun maailmasi on jumalan luoma kun minun maailmani ei ole jumalan luoma vaan on muodostunut kuten tiede sen kertoo muodostuneen.

Jos tarkastelen asiaa tieteen näkökulmasta voidaan sanoa, että polyteismia oli ennen monoteismin yleistyttyä. Varhaiskulttuureissa oli voimakas polyteismi, vielä juutalaisen kulttuurin alkuvaiheissa alueella vallitsi runsaasti polyteistisia kulttuureja joidenka vaikutus juutalaisuuteen oli hyvin voimakas - mikä sitten näkyi kertomusperimässä, jumalissa ja niiden ilmestymisissä ja nimistön viittauksina jumalkollektiiviin eikä yksijumaisuuteen. Juutalaisuus sitten kehittyi sukupolvien myötä monoteistiseen suuntaan, muutosprosessista löytynee merkkejä edelleenkin alkukielisistä teksteistä juuri nimistön osalta kuten El (Ugaritin tarustossa ylijumalan nimi) tai El Saddai, mikä siis tarkalleen ottaen tarkoitti vuorenjumalaa.

Minä näen juutalaisuuden kehittymisen siten, että paimentolaiskulttuuri otti lainoja muista kulttuureista, näihin lainoihin kuului kertomusperimää jumalista (jumalkollektiiveista), aikaa myöten juutalaisuudessa kuitenkin monoteismi pääsi vallalle mistä seurasi se, että jumalkollektiivi yhdistyi yksijumaluudeksi (monoteismiksi).

vlad.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti erture
Kyseiseltä suunnalta on muitakin vastaavia esimerkkejä joissa Jumalasta käytettiin monikkoa.

Vielä enemmin löytyy esimerkkejä ja todisteita sen puolesta, että alueen kulttuurit olivat monijumalallisia - eli ne olivat polyteistisia.

Samaten esimerkkejä tästä kulttuuri ja kertomaperinteen vaihdosta löytyy vaikka kuinka, mikä juutalaisuuden kohdalla on johtanut siihen, että juutalaisuus on saanut runsaastikin vaikutteita sumereilta ja babylonialaisilta sekä egyptiläisiltä - kaikki nämä kulttuurit olivat polyteistisia, mikä osaltaan vaikutti kertomaperintöön varhaisjuutalaisuudessa.

vlad.

 

[siffa]

Viestin lähetti mjr
Täytyy sanoa kaikella kunnioituksella ihmiskuntaa kohtaan, että en pitäisi lajimme enemmistön kantoja mitään asiaa kohtaan minään kovin järkevänä tienviittana... Uskonto on epäilemättä osin psykologinen tarve suojautua maailman karulta luonteelta - kun pienelle ryhmälle apinoita kehittyi tietoisuus niin taisi taivas tuntua aika pelottavan suurelta ja tyhjältä. Tämä ei kiistä sen mahdollisuutta etteikö jumala tai jumalia silti olisi, mutta vaikka heitä ei olisikaan meillä varmasti olisi tarve saada varmuus kaikesta ja lupaus kuolemanjälkeisestä elämästä. Jos on päättänyt luottaa tieteeseen maailman havaitsijana, niin näyttää siltä, ettei toistaiseksi ole löydetty juuri mitään todisteita tukemaan näitä hypoteeseja. Ja jos uskonnot otetaan niin kirjaimellisesti kuin enemmistö niiden seuraajista haluaa, niin sitten tiedämme varmuudella että vähintään n. 70 prosenttia ihmiskunnasta on joka tapauksessa väärässä (ei-kristittyjen osuus). Ja jos juutalaiset ovat oikeassa niin määrä taitaa nousta 99%:iin ja jos vain vanhoillis-lestadiolaiset ovat nähneet totuuden niin 99.9% ihmiskunnasta on väärässä.

Nyt en tarkoittanutkaan ollenkaan keskustelua siitä, onko jumalia olemassa vaiko ei.
Enkä sen enempää sinun kuin minunkaan kantaa halunnut mitenkään sekoittaa tähän keskusteluun.
Toivoin pohdintaa siitä, että miksi maailman lukemattomien uskontojen ja vielä lukemattomampien jumalien vaikutuspiirissä, vaikkakin usein löyhässä, on 87 % kaikista ihmisistä, Miksi ihmisten valtaosa turvautuu jumaliin?
Uskonnottomien määrä on tuo 13%, miksi se on noin pieni?

Tuon lopun viestistäsi pidän aika asiattomana. Nyt ei ollut kyse siitä, mikä on oikeaa uskontoa mikä väärää.
Halusin herättää keskustelua perusasioista vaikkapa uskontotieteen pohjalta. Itse en ole kirjoittanut minkään uskonnon olevan toistaan parempi. Olen kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy ihmisluontoon ja persoonallisuuteen.

 

[bunghole]

Re: mjr

Viestin lähetti Ted Raikas
Minä näen maailman paikkana jossa on kauneutta ja rumuutta. Oikeutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Rakkautta ja vihaa. Tapa suhtautua niihin voi vaihdella, mutta hyvinä hetkinä en kaihda mahdollisuutta nauttia siitä kauneudesta mitä meille on suotu. On aivan yhdentekevää minkälainen voima sen on tosiasiassa luonut, mutta toistaiseksi se on todellisuutta ja siinä pysytään.

Tulee aina huonoja päiviä, mutta sinä hyvänä päivänä joka osuu kohdalle, aion totta vie nauttia auringonpaisteesta ja taivaansinestä. Näin, vaikka seuraavana päivänä tulisi maailmanloppu ja saisin syövän ja parhaalta ystävältäni ammuttaisiin aivot pihalle ja Jatkoaika lakkaisi pelittämästä.

Niin, että mikä oli ongelma? Ei saa nähdä asioita positiivisesti ja kauniina?

Aiheesta on puhuttu aiemminkin, mutta puhun siitä vielä. Jumala ei ole luvannut jokaiselle ihmiselle pelkkiä lottovoittoja koko elämäksi. Raamatussa sanotaan että tulee ylä- ja alamäkiä, hyviä ja huonoja päiviä. Jobin kirjassa kerrotaan yksi tällainen tarina:

"Kirja kertoo Jobista, vanhurskaasta, nuhteettomasta ja Jumalaa pelkäävästä miehestä, jolla oli seitsemän poikaa, kolme tytärtä, paljon palvelusväkeä ja suuri joukko karjaa. Jumala kehuskelee enkeleilleen, kuinka nuhteeton Job on. Saatana alkaa rienata Jobia, ja sanoo, että tämä on vanhurskas ainoastaan siksi, että hänen elämänsä on niin siunattua – jos häneltä otettaisiin vähänkin pois, hän varmasti kiroaisi Jumalan vasten tämän kasvoja.

Siksi Jumala antaa Saatanalle vapaat kädet tehdä Jobille mitä tahtoo, ainoastaan Jobiin itseensä hän ei saisi koskea. Saatana antaa rosvojen ja onnettomuuksien tappaa Jobin lapset, palvelijat ja karjan. Job vastaa usein siteeratuilla sanoilla (Job 1:21):
Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä.
Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!

Myöhemmin Jumala kehuskelee jälleen enkeleilleen Jobin uskollisuudella. Saatana vastaa, että kyllähän tämä on uskollinen kun saa vielä olla hengissä – jos hänelle itselleen sattuisi mitään, hän varmasti kiroaisi Jumalan.

Niinpä Jumala antaa Saatanalle luvan tehdä Jobille mitä tahtoo, kunhan ei veisi tämän henkeä. Saatana antoi Jobille pahoja paiseita. Job pysyi silti uskollisena. Hän kirosi syntymänsä ja valitti, mutta ei suostunut kiroamaan Jumalaa.

Tämän jälkeen Job väittelee ystäviensä Elifaan, Bildadin ja Soofarin kanssa. Job valittaa kärsineensä pahaa ja vaatii Jumalaa tilille, hänen ystävänsä taas puhuvat Jumalan puolesta. Lopulta Jumala itse puuttuu keskusteluun, ja kertoo voimastaan, luomistyöstään ja maailman ylläpidosta, sekä osoittaa määräävänsä oikean ja väärän. Job nöyrtyy. Lopulta Jumala palauttaa hänen onnensa, hän saa kaikkea kaksinkertaisesti aikaisempaan verrattuna."

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jobin_kirja

Tämä on kuitenkin vain esimerkki siitä ettei aina välttämättä ole helppoa ja Jumala voi koetella uskovan ihmisen uskoa. Moni näkee varmasti kyseisessä tarinassa ankaran Jumalan eikä pidä siitä. Jokaisen ihmisen elämään kuitenkin kuuluvat myös ne vastoinkäymiset.

 

[siffa]

Viestin lähetti vlad

Uskonto on siis ollut osa ihmisen kehitystä ja myöhemmin sivistystä niin monen tuhannen vuoden ajan ettei sen "poispyyhkiminen" onnistu helposti, lisäksi se tarjoaa tieteenkin aikaudella monien epävarmojen ihmisten mieliä askarruttaviin kysymyksiin, kuten "Mitä kuoleman jälkeen" lohdullisen vastauksen.

Uskontoja on sitten lukemattomia joten tuo 87% osuus olisi suotavaa pilkkoa osiin eri uskontokuntien välillä koska eiväthän kaikki voi olla oikeassa, tai jos ovat niin maailmassa on joko useita jumalia tai yksi jumala jota on tulkittu usealla eri tavalla. Ilmenemismuodot ja tulkinnat eroavat kuitenkin siinä määrin toisistaan, että suotta voisi veikata, että tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa on useita jumalia.

Mikä niistä sitten onkaan se oikea? Vai ovatko kaikki sittenkin ihmisen keksintöä eikä meidän havainnoimassa maailmassa ole sijaa yliluonnollisuuksille?

Mitä tarkoitat sanonnalla"monien epävarmojen ihmisten"?

Ei ollut tarkoitus pilkkoa tuota 87% oikeisiin tai vääriin uskontoihin. Siihen en ole koskaan lähtenyt enkä lähde nytkään. Tuo luku 87% kertoo sen kokonaiskuvan, mikä uskonnoilla on vaikutusta koko ihmiskunnassa. Yksinkertaisesti toivoin, kuten jo mjr:llekin vastasin, uskontotieteellistä keskustelua tuosta tosiasiasta. Ja vastaavasti, miksi uskonnottomien joukko on niin pieni, vaikka kaikista maailman koskaan eläneistä tiedemiehistä elää tänä päivänä suurin osa. Heidän viestinsä uskonnoista ei ole tavoittanut suuria ihmismassoja. Ilman mitään sarvia ja hampaita toivoin asiallista keskustelua.

 

[bunghole]

Viestin lähetti mjr
Ja jos uskonnot otetaan niin kirjaimellisesti kuin enemmistö niiden seuraajista haluaa, niin sitten tiedämme varmuudella että vähintään n. 70 prosenttia ihmiskunnasta on joka tapauksessa väärässä (ei-kristittyjen osuus). Ja jos juutalaiset ovat oikeassa niin määrä taitaa nousta 99%:iin ja jos vain vanhoillis-lestadiolaiset ovat nähneet totuuden niin 99.9% ihmiskunnasta on väärässä.

Kysehän ei ole pelkästään yhdestä tietystä uskonnosta joka on oikeassa. Maailman alusta lähtien on ollut se sama usko vaikka sitä olisi kutsuttu millä tahansa nimellä. Uskonnon nimellä ei siis mielestäni ole väliä, vaikka jotkut niin väittävätkin. Tärkeintä on raamatunkin mukaan se, että on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Näin ollen ei voida laskea mitään prosentteja vaikka tiedettäisiin "mikä liike on oikeassa", sillä kokoajan kuolee esim. pieniä lapsia jotka eivät ole eläessään tehneet syntiä eivätkä näin ollen ainakaan helvettiin joudu. Sama koskee mielestäni vammaisia ja muita jotka ovat vielä ns. "lapsuuden uskossa" eivätkä siis ole mitään pahaa tehneet. Ei siis ole mitään väliä kuuluuko mihinkään tiettyyn liikkeeseen vai ei. Ei ole kenenkään tehtävä alkaa erottelemaan, kuka pelastuu ja kuka ei, vaan jokainen vastaa teoistaan ja tekemättä jättämisistään pelkästään Jumalalle. Tietenkään sellainen ihminen, joka ei Jumalaan usko, ei tunne olevansa vastuussa Jumalalle. En ota siis kuitenkaan missään nimessä kantaa siihen, kuka on oikeassa, sillä itse uskon että sekin vielä joskus selviää. Ei kuitenkaan elinaikanani.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti siffa
Mitä tarkoitat sanonnalla"monien epävarmojen ihmisten"?

Sitä, että hyvin moni ihminen on "epävarma" mitä tulee "elämää suurempiin kysymyksiin", kuten mitä seuraa kuoleman jälkeen tms. Näihin tällaisiin kysymyksiin moni uskonto antaa lohduttavan ja monasti helpottavan vastauksen- vastaus hälventää ihmisten epävarmuutta ja epätietoisuutta näiltä osin.

Palaan muuhun osaan viestiäsi myöhemmin.

vlad.

 

[siffa]

Viestin lähetti Yläpesä

Se mitä sain netin avulla selville, osoitti pikemminkin toiseen suuntaan; katolinen ja protestanttinen kirkko ei hyväksy jehovia suoraan kristityiksi, vaan heidän pitää ottaa vastaan kaste.

Minä olen täällä oppimassa ja selvittämässä asioita.Jehovan todistajien ominaispiirteet hain netistä, kun en ollut niistä riittävästi perillä.
Jos asia on niinkuin kirjoitat, sopii se minulle. Eli kristilliset kirkkokunnat eivät hyväksy Jehovan todistajia kristinuskon yhteisöksi. Kysyn jehovilta, miten asia. Hehän sen tietävät.
Straton teologiset perusteet ovat kyllä vakuuttavat sille, että Jehovan todistajat eivät ole kristillinen kirkkokunta.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti siffa

Ei ollut tarkoitus pilkkoa tuota 87% oikeisiin tai vääriin uskontoihin. Siihen en ole koskaan lähtenyt enkä lähde nytkään. Tuo luku 87% kertoo sen kokonaiskuvan, mikä uskonnoilla on vaikutusta koko ihmiskunnassa. Yksinkertaisesti toivoin, kuten jo mjr:llekin vastasin, uskontotieteellistä keskustelua tuosta tosiasiasta. Ja vastaavasti, miksi uskonnottomien joukko on niin pieni, vaikka kaikista maailman koskaan eläneistä tiedemiehistä elää tänä päivänä suurin osa. Heidän viestinsä uskonnoista ei ole tavoittanut suuria ihmismassoja. Ilman mitään sarvia ja hampaita toivoin asiallista keskustelua.

Osaan kysymyksistäsi olet lienee saanut vastauksen, eli lähinnä uskovaisten suureen määrään, mikä johtuu (yksinkertaistettuna) siitä, että uskonnoilla on niin pitkä vaikutushistoria takana mitä ei hetkessä "pyyhitä" pois.

Uskovaisten määrää pitää korkealla myös osaltaan se, että uskonnollisilla kasvualueilla väestön kasvu on myös korkeaa tai jopa hyvin korkeaa. Vastaavasti maallistuneissa tai maallistuvissa maissa joissa uskovaisten määrä hitaasti vähenee väestökasvu myös pienenee jolloinka tällä ei-uskovaisten määrän kasvulla ei loppujen lopuksi ole suurta vaikutusta kokonaislukuun eli tuohon maapallon ateistien 13%, kun näistä ei-uskovista osa vielä valitsee itselleen eräällä tapaa jonkin uskonnon, vaikkapa sitten uusluonnonuskonnon tms.

Voidaan siis ennustaa, että vielä pitkälle tulevaisuuteen ateistien tai ei-uskovien osuus ei suuren suuresti kasva vaikka se paikallisesti saattaakin kasvaa (kuten vaikkapa Suomessa).

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että uskovaistenkaan osuutta ei tule käsitellä yhtenä kokonaislukuna vaan se on objektiivisuuden tähden pilkottava osiin jotta nähdään vähintäänkin monoteististen ja polyteististen uskontojen osuus sekä ateistien osuus (mihin luokkaan agnostikot kuuluvat?). Uskontojen käsittely yhden nimikkeen alla luo tilastollisen harhan sillä niin paljon eri uskonnot ja uskomusjärjestelmät eroavat toisistaat, sanovatpa yksittäiset kirjoittajat mitä tahansa, merkityksellinen ero on jo jako monoteistisiin uskontoihin ja polyteistisiin uskontoihin. Eroavaisuuksia löytyy myös elämän ja kuoleman kiertokulun käsittelyssä.

Jos esitetään hindulle kysymys "Allekirjoitatko kristillisen jumalkäsityksen", vastaus on lähes 100% "En". Vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon jos uskontoja ryhdytään tarkastelemaan - siksi niitä ei mielestäni pidä tarkastella yhtenä ryhmänä vaan ne on vähintäänkin pääpiirteittäin eroteltava. Jos heitä tarkastellaan yhtenä "möykkynä" on likimain sama jos - kärjistys - ateistitkin lasketaan kuuluvaksi samaan joukkoon, siinä se ateismikin menee uskontona ja kaiken lisäksi "vladisminkin" kannattajia löytyy yksi kappale.

vlad.

 

[mjr]

Viestin lähetti siffa
Nyt en tarkoittanutkaan ollenkaan keskustelua siitä, onko jumalia olemassa vaiko ei.
Enkä sen enempää sinun kuin minunkaan kantaa halunnut mitenkään sekoittaa tähän keskusteluun.
Toivoin pohdintaa siitä, että miksi maailman lukemattomien uskontojen ja vielä lukemattomampien jumalien vaikutuspiirissä, vaikkakin usein löyhässä, on 87 % kaikista ihmisistä, Miksi ihmisten valtaosa turvautuu jumaliin?
Uskonnottomien määrä on tuo 13%, miksi se on noin pieni?

Tuon lopun viestistäsi pidän aika asiattomana. Nyt ei ollut kyse siitä, mikä on oikeaa uskontoa mikä väärää.
Halusin herättää keskustelua perusasioista vaikkapa uskontotieteen pohjalta. Itse en ole kirjoittanut minkään uskonnon olevan toistaan parempi. Olen kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy ihmisluontoon ja persoonallisuuteen.

Niin no, ymmärtääkseni tuossa vastasin oman kantani myös kysymykseesi - jos tulkitsin sen tarkoituksen väärin niin pahoittelut. Ehkä loppu oli asiaton, mutta oliko se sinusta asiallisesti väärin ja ellei niin miksi se sitten oli asiaton? Anyway, uskonto on käytännön tasolla usein psykologinen turva ja perusta sekä selitys selittämättömiin asioihin. Se voi myös olla faktuaalisesti tarkka maailmanselitys, mikä kyllä aiheuttaa tiettyjä ongelmia uskontojen välillä koska niiden kaikkien on melkoisen mahdotonta olla faktuaalisesti tarkkoja maailmanselityksiä. Tosin erture tuossa edellä sulavasti yhdistikin kaikki uskonnot toisiinsa, mikä esimerkiksi buddhalaisuuden ja kristinuskon suhteen on kyllä sinänsä haastava projekti, jos vielä haluaa pitää Raamattua tärkeimpänä auktoriteettina, kun taas Buddhan opetusten puhtain tulkinta antaa kuvan jumalattomasta maailmasta... Ja ellei halua pitää Raamattua tärkeimpänä auktoriteettina niin miksi puhua helvetistä ja synnistä? Jne.

 

[siffa]

Viestin lähetti vlad

Uskovaisten määrää pitää korkealla myös osaltaan se, että uskonnollisilla kasvualueilla väestön kasvu on myös korkeaa tai jopa hyvin korkeaa. Vastaavasti maallistuneissa tai maallistuvissa maissa joissa uskovaisten määrä hitaasti vähenee väestökasvu myös pienenee jolloinka tällä ei-uskovaisten määrän kasvulla ei loppujen lopuksi ole suurta vaikutusta kokonaislukuun eli tuohon maapallon ateistien 13%, kun näistä ei-uskovista osa vielä valitsee itselleen eräällä tapaa jonkin uskonnon, vaikkapa sitten uusluonnonuskonnon tms.

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että uskovaistenkaan osuutta ei tule käsitellä yhtenä kokonaislukuna vaan se on objektiivisuuden tähden pilkottava osiin jotta nähdään vähintäänkin monoteististen ja polyteististen uskontojen osuus sekä ateistien osuus (mihin luokkaan agnostikot kuuluvat?). Uskontojen käsittely yhden nimikkeen alla luo tilastollisen harhan sillä niin paljon eri uskonnot ja uskomusjärjestelmät eroavat toisistaat, sanovatpa yksittäiset kirjoittajat mitä tahansa, merkityksellinen ero on jo jako monoteistisiin uskontoihin ja polyteistisiin uskontoihin. Eroavaisuuksia löytyy myös elämän ja kuoleman kiertokulun käsittelyssä.

Sanomasi on aivan oikein. Väestönkasvun, jopa räjähdysmäisen väestökasvun maissa uskonnoilla ja jumalilla on asukkailleen jokin merkitys. Uskontojen suhteellinenkin osuus maailmassa saattaa jopa kohota tämän vuoksi.
Kävin tutkimassa, miten Suomessa asia on edennyt 1920-luvulta lähtien. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat ovat pudonneet 98%:sta tämän päivän 86%:iin. Uskonnottomien osuus on kasvanut lähes nollasta 12,7 %:iin. Näin se onmennyt, kuten kirjoitat.

Onhan aivan selvä, että seuraavat maailman uskonnot eroavat toisistaan: Kristityt, Muslimit, Hindut, Kiinan kansanuskonnot, Buddhalaiset, Sikhit, Juutalaiset ja muut. Ilmeisesti kuitenkin jokaiselta löytyy jumalia ja jumaluutta, korkeampia voimia?
Tuossa mielessä pidin niitä yhtenä ryhmänä, vaikka uskonnollista yhteistä pohjaa ei olekaan.

Itse en käytä sanoja uskovainen ja ateisti tässä yhteydessä.

Muuten vlavd, kiitos vastauksista. En osannut muotoilla kysymyksiä oikein, koska ette mjr:n kanssa ymmärtäneet heti tarkoituksiani.

 

[siffa]

Viestin lähetti mjr
Ehkä loppu oli asiaton, mutta oliko se sinusta asiallisesti väärin ja ellei niin miksi se sitten oli asiaton? Anyway, uskonto on käytännön tasolla usein psykologinen turva ja perusta sekä selitys selittämättömiin asioihin. Se voi myös olla faktuaalisesti tarkka maailmanselitys, mikä kyllä aiheuttaa tiettyjä ongelmia uskontojen välillä koska niiden kaikkien on melkoisen mahdotonta olla faktuaalisesti tarkkoja maailmanselityksiä.

Itse koin sen lopun olevan siihen asiaan kuulumaton. Jopa hieman provokatorinen. Asiallisesti täyttä asiaa. Prosenttiluvut kohdallaan, niissä olen jonkinlainen expertti.

Kyllä. Tämä oli hyvä vastaus. Jatketaan uskomisesta.

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti strato
Jos kieltää Jeesuksen jumaluuden, ei voi olla kristillinen kirkko. Ja jos et ymmärrä Jeesuksen jumaluuden merkitystä kristillisen teologian kannalta se on valitettavaa ja emme voi päästä lähemmäksi yhteisymmärrystä. Minun ajatuksiini sopii paremmin se, että 2000-vuotta vanha traditio määrittelee mitä kristinusko on kuin vajaa pari sataa vuotta vanha lahko.

Tässä on nyt jotain sisäistä ristiriitaisuutta, mikä minua ärsyttää. Ensin tuomitaan kristillisperäinen (sana peräisin Wikipediasta) opillinen suuntaus, koska se eroaa tärkeässä opinkohdassa vallassa olevasta tulkinnasta. Sitten vedotaan 2000-vuotisen kristinuskon auktoriteettiin, vaikka ilmeisesti kuitenkin lukeudut vain 500-vuotisen emäkirkosta eroon pyrkineen "harhaopin" piiriin. Luterilaisuushan on nimenomaan itse sellainen "lahko" joka irtautui alkuperäisestä (silloin 1500 vuotta vanhasta) ja varmasti oikeaoppisesta emokirkosta, koska kritisoi useita tulkintoja opinkohdista. Tämän jälkeen vielä luterilainen kirkko on haarautunut lukuisiin alahaaroihin, jotka jälleen tulkitsevat olennaisia opinkappaleita eri tavoin. Kaikella kunnioituksella, mutta tämä hymyilyttää. OK, antaa silti olla, olen jo näistä useista opillisista huomautuksista ymmärtänyt täysin kristikirkon sisäpiiriläisten suhtautumisen uusiin liikkeisiin. En vain ole asiasta samaa mieltä.

Se, että ajattelet niin, ei välttämättä tee johtopäätöksistäsi oikeita. Yksi vaihtoehto voisi olla, että et ymmärrä kristillisen uskon luonnetta ja uskonnollista ajattelua.

Todellisuus on toki jossain tuolla toisaalla. Jokainen meistä on ilmeisen vakuuttunut omasta käsityksestään ja sen paikkansa pitävyydestä. Niin minäkin.

Jälkimmäinen lause on sellainen lause, jolla usein (sinäkin nyt - en tiedä) halutaan pelata toinen ulos, kun ei jakseta enää keskustella. Kun et ole yksi meistä, et voi koskaan ymmärtää meitä. Se on tietenkin jossain määrin aina totta. Ymmärtääksesi jotain kulttuuria, sinun olisi melkein oltava sen jäsen tai vaikutuspiirissä. Mutta loppujen lopuksi tuo on melko kohtuuton edellytys, koska ei voi olla kaikkien kulttuurien jäsen. Samalla tavalla voisi luterilaisilta kieltää oikeuden keskustella ateismista, katolisesta kirkosta, satanismista ja muista maailman uskonnoista. Lisäksi se tuo keskusteluun ikävän sivumaun, koska yhteisön tai kulttuurin jäsen on aina tietyllä tavalla sokea oman ympäristönsä havaitsemisessa. Kala ei tiedä elävänsä vedessä. Niinpä tyypillisesti oman yhteisön kieroutumat, haitalliset vaikutukset ja valtapelit ovat sellaisia olemassa olevia todellisia ilmiöitä, joista ei ikinä puhuttaisi, jos puheoikeus olisi ainoastaan yhteisön jäsenillä.

Siksipä osallistun jatkossakin keskusteluun intomielin, ja varmana (toisin kuin sinä ja ehkä joku muukin luulette) siitä, että tiedän kristillisyydestä käytännön omakohtaisella tasolla huomattavasti keskimääräistä kirkollisveron maksajaa enemmän, mikä oikeuttaa minut kyllä puhumaan myös kristikirkosta.

Sitten toisaalle:

Kun vähätellään ei-uskovien 13% osuutta maailman väestöstä, en voi yhtyä tuohon joukkoon. Olen melko varma ilman taustatutkimustakin, että parisataa vuotta sitten tuo luku oli hvin lähellä nollaa. Jos sivistys, ihmisten koulutusjärjestelmät, tiede, tiedonvälitys ja materiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen on tuossa ajassa nostanut ei-uskovien osuuden näin korkealle, ei voi kuin iloita! Mihin vielä ylletäänkään seuraavan 200 vuoden aikana! Ehkä nähdään vielä kirkoton, papiton, synnitön maailma, jossa lapsia ei tarvitse ahdistella kuolemanpelolla!

 

[siffa]

Viestin lähetti Yläpesä

Kun vähätellään ei-uskovien 13% osuutta maailman väestöstä, en voi yhtyä tuohon joukkoon. Olen melko varma ilman taustatutkimustakin, että parisataa vuotta sitten tuo luku oli hvin lähellä nollaa. Jos sivistys, ihmisten koulutusjärjestelmät, tiede, tiedonvälitys ja materiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen on tuossa ajassa nostanut ei-uskovien osuuden näin korkealle, ei voi kuin iloita! Mihin vielä ylletäänkään seuraavan 200 vuoden aikana! Ehkä nähdään vielä kirkoton, papiton, synnitön maailma, jossa lapsia ei tarvitse ahdistella kuolemanpelolla!

Tuo Yläpesän arvio pitää paikkansa koskien vauraita ja maallistuneita kristinuskon maita.

Vlad antoi aivan oikein oikean vinkin,mihin suuntaan maailmassa mennään. Räjähdysmäinen väestönkasvu tapahtuu köyhissä ja uskonnoiltaan perinteisissä maissa (=maissa, joissa uskonnoilla on vahva asema).

Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa tapahtuva väestönkasvu aiheuttaa sen, että uskonnollisten ihmisten suhteellinen osuus tulee kasvamaan selvästi maailmalla. Uskonnolisuuden kasvu tulee tapahtumaan hindulaisissa, buddhalaisissa ja muslimimaissa.
Uskonnottomien suhteellinen osuus tulee maailmassa laskemaan.

Kiinan uskonnollisuudesta ei minulla ole tietoa. Mikä on kehitys siellä, kun/jos kommunismin ote hellittää?

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti siffa
Kiinan uskonnollisuudesta ei minulla ole tietoa. Mikä on kehitys siellä, kun/jos kommunismin ote hellittää?

Minä olen vähän miettinyt tätä Kiinan tilannetta ja sen vaikutusta tuohon "uskonnottomien" kokonaismäärään eli 13 prosenttiin.

Kiinan väkiluku taitaa yksistään olla reilut 15% maapallon väkiluvusta, mutta kuinka moni sitten on "uskonnoton" ja kuinka moni taasen kuuluu erilaisiin uskonnollisiin liikkeisiin tai on eräällä tapaa luonnonuskontojen harrastaja.

Valtiotasolla Kiinan suhtautuminen uskontoihin on ilmeisen negatiivinen (tai neutraali), ne taidetaan kokea eräällä tapaa kommunismin uhaksi mutta yksilötasolla eri uskontojen harjoittajia kuitenkin löytyy kymmeniä ellei satoja miljoonia.

vlad.

 

[strato]

Viestin lähetti Yläpesä
Tässä on nyt jotain sisäistä ristiriitaisuutta, mikä minua ärsyttää. Ensin tuomitaan kristillisperäinen (sana peräisin Wikipediasta) opillinen suuntaus, koska se eroaa tärkeässä opinkohdassa vallassa olevasta tulkinnasta.

Tässä tapauksessa kyse ei ole tärkeästä, vaan tärkeimmästä opinkohdasta. Kun ei ole yhteistä Jumalaa, ei mielestäni voi olla kyse enää samasta uskonnosta, varsinkaan monoteististä kristinuskosta. Näin ollen jäljelle jää ainoastaan kristillisperäinen uskonto.

Sitten vedotaan 2000-vuotisen kristinuskon auktoriteettiin, vaikka ilmeisesti kuitenkin lukeudut vain 500-vuotisen emäkirkosta eroon pyrkineen "harhaopin" piiriin. Luterilaisuushan on nimenomaan itse sellainen "lahko" joka irtautui alkuperäisestä (silloin 1500 vuotta vanhasta)ja varmasti oikeaoppisesta emokirkosta, koska kritisoi useita tulkintoja opinkohdista.

Kyllä kuulun ihan kuin 85% suomalaisista. Tämä harhaoppi ei kuitenkaan pyrkinyt eroon kirkosta, vaan pyrki palauttamaan kirkon juurilleen. Mutta keskustelun alla olevaa asiaa koskien, paaveilla ja Lutherilla oli sama Jumala. Mutta esimerkiksi pelastumiskysymyksissä oltiin eri linjoilla. Nykyisinhän näillä kirkoilla on yhteinen julistus vanhurskauttamisesta.

Kaikella kunnioituksella, mutta tämä hymyilyttää. OK, antaa silti olla, olen jo näistä useista opillisista huomautuksista ymmärtänyt täysin kristikirkon sisäpiiriläisten suhtautumisen uusiin liikkeisiin. En vain ole asiasta samaa mieltä.

Saat olla mitä mieltä haluat, mutta en oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Tarkoitatko, että jos saisit päättää niin kristinuskon pitäisi antaa opillisesti kaikkien kukkien kukkia, kunhan käytetään lähteenä Raamattua ja traditiota?

Todellisuus on toki jossain tuolla toisaalla. Jokainen meistä on ilmeisen vakuuttunut omasta käsityksestään ja sen paikkansa pitävyydestä. Niin minäkin.

Jälkimmäinen lause on sellainen lause, jolla usein (sinäkin nyt - en tiedä) halutaan pelata toinen ulos, kun ei jakseta enää keskustella. Kun et ole yksi meistä, et voi koskaan ymmärtää meitä. Se on tietenkin jossain määrin aina totta. Ymmärtääksesi jotain kulttuuria, sinun olisi melkein oltava sen jäsen tai vaikutuspiirissä. Mutta loppujen lopuksi tuo on melko kohtuuton edellytys, koska ei voi olla kaikkien kulttuurien jäsen. Samalla tavalla voisi luterilaisilta kieltää oikeuden keskustella ateismista, katolisesta kirkosta, satanismista ja muista maailman uskonnoista. Lisäksi se tuo keskusteluun ikävän sivumaun, koska yhteisön tai kulttuurin jäsen on aina tietyllä tavalla sokea oman ympäristönsä havaitsemisessa. Kala ei tiedä elävänsä vedessä. Niinpä tyypillisesti oman yhteisön kieroutumat, haitalliset vaikutukset ja valtapelit ovat sellaisia olemassa olevia todellisia ilmiöitä, joista ei ikinä puhuttaisi, jos puheoikeus olisi ainoastaan yhteisön jäsenillä.

Ei minulla ole mitään tarvetta pelata sinua ulos, koska minäkin olen täysin vakuuttunut oman käsitykseni paikkansa pitävyydestä. Keskustellakin jaksan vaikka maailman loppuun asti kunhan aikaa muulta tekemiseltä riittää. Kyseenalaistamalla sinun ymmärryksesi kristillisestä uskosta hain takaa sitä, että et välttämättä ymmärrä mitkä ovat oikeasti merkittäviä asioita uskon ja opin kannalta. Niitä ei ole montaa. Arviointiin pitää olla ainakin jonkinlainen ymmärrys yhteisön sisältä. Ainakin ennen kuin voi perin pohjin kyseenalaistaa järjestelmää tai ehkä paremmin sanottuna järjestelmän sisäistä logiikkaa.

Minun näkemykseni mukaan avoimet yhteisöt kuten kirkko pystyy myös sisäiseen itsearviointiin. Mutta kyllähän kaikki järjestelmät yrittävät tukkia vastustajien suita.

Siksipä osallistun jatkossakin keskusteluun intomielin, ja varmana (toisin kuin sinä ja ehkä joku muukin luulette) siitä, että tiedän kristillisyydestä käytännön omakohtaisella tasolla huomattavasti keskimääräistä kirkollisveron maksajaa enemmän, mikä oikeuttaa minut kyllä puhumaan myös kristikirkosta.

Ole vapaa tekemään niin. Minäkin tiedän tietäväni kristillisyydestä käytännön tasolla ja opillisesti sekä historiallisesti keskivertoa enemmän, joten aion tehdä samoin.

 

[L4E]

Viestin lähetti vlad
Minä olen vähän miettinyt tätä Kiinan tilannetta ja sen vaikutusta tuohon "uskonnottomien" kokonaismäärään eli 13 prosenttiin.

Eiköhän noiden perinteisten Kiinalaisten uskontojen taolaisuuden ja kungfutselaisuuden osuus kasvaisi aika radikaalisti tässä telluksemme uskontojen "hierarkiassa" jos Kiinasta viralliset luvut julkaistaisiin. Näiden pääuskontojen lisäksi budhalaisuus kolmanneksi suurimpana kasvattaisi jalan sijaa tilastoissa sekä yllättäen myös islam.

Varsinkin noilla Kiinan vanhoilla uskonnoilla on niin pitkät perinteet(n.500 ekr), että "virallistaminen" todennäköisesti vai vahvistaisi niiden asemaa. Vähän niin kuin sauna olisi ollut pidempään pannassa suomenmaassa ja mitkähän tälläisen seuraukset olisikaan ?

 

[Seti]

Viestin lähetti hörkkö
Onko ollut joku erityinen hetki jonka jälkeen olet alkanut uskomaan Jumalaan, tai sitten toinen puoli, onko ollut jokin erityinen tapahtuma joka sinut on saanut uskostasi luopumaan?

Karu olettamus. Kaikkiko syntyvät uskovaisiksi ?

Noh, tänä iltana oli taas yksi tyrkyttäjä liikkeellä. Kiitti vaan että valitsit juuri minut käännytettäväksi. Ei onnistunut. Kännisen ja kiihkouskovaisen sanallinen kalpailu on aika toivotonta. Pitäisi tähän ikään mennessä tietää. Tulihan viihdytettyä sitäkin urveloa. Ja aivan liian kauan.

Joku fiksaatio näillä on, kun kerran sanoo että *** niin puheet senkun paranee.

Pitäkää uskontonne. Jos joku ei osaa / pysty / halua hallita omaa elämää niin minkäpä sille voi ?