Viestin lähetti siffa
"palaamista oikeaan kristilliseen uskoon ja sen mukaiseen lapsenmieliseen kuuliaisuuteen Raamatun sanaa kohtaan". Kaikki se, mitä ei voinut perustella Raamatulla, haluttiin poistaa kirkosta.
Toki tässä teologi lisäili hieman omia attribuuttejaan ("oikeaan"). Ja lupaus "kaiken" ei-raamattupohjaisen poistamisestakin on liikaa luvattu.
Kun tuosta jumaluuden oikeaoppisesta "kolmikantaperiaatteesta" tuli kinaa edellä niin kaivelin kiinnostuksesta vanhaa materiaalia esiin (kirkkohistoria).
---------
300-luvulla kirkon piirissä tapahtui yhteentörmäys roomalais-juutalaisen ja kreikkalaisen ajatustavan välillä. Ensin mainittu rakasti symbolista kuvakieltä ja jälkimmäinen täsmällistä, teoreettista tietoa. Tämä ongelma kärjistyi 300-luvun alussa ja johti kahteen sarjaan vaikeita kiistoja. Ensimmäisessä kiistassa riideltiin siitä, miten jumala voi olla yksi ja kuitenkin kolme. Asiaa puitiin kahdessa kirkolliskokouksessa. Niissä muotoiltu opetus jumalasta oli tarkoituksella ristiriitainen; tavoitteena oli torjua sekä ajatus kolmesta erillisestä jumalasta että Jeesuksen ja pyhän hengen jumaluuden kieltäminen. Tällainen uskontunnustus ei voinut tyydyttää kaikkia. Nikean kirkolliskokous torjui aleksandrialaisen presbyteeri Areioksen, joka piti Kristusta luotuna olentona.
Toinen kiistojen sarja alkoi 300-luvun lopulla. Tällä kertaa oli kysymys Kristuksen olemuksesta. Idän kirkkoon muodostui kaksi puoluetta: nestoriolaiset painottivat Kristuksen ihmisyyttä, monofysiitit puolestaan hänen jumaluuttaan. Kiista kytkeytyi kirkkopoliittiseen valtataisteluun (varsinkin Konstantinopolin ja Aleksandrian patriarkaattien taisteluun johtoasemasta itäisessä kirkossa) sekä idässä valta-asemassa olevien kreikkalaisten ja muiden kansojen väliseen vastakkaisuuteen. Sen vuoksi siitä tuli hyvin katkera. Khalkedonissa vuonna 451 pidetyssä kirkolliskokouksessa hyväksyttiin ns. kaksiluonto-oppi, jonka mukaan Kristuksessa oli yhdessä olemuksessa kaksi luontoa, inhimillinen ja jumalallinen.
Sen paremmin nestoriolaiset kuin monofysiititkaan eivät hyväksyneet Khalkedonin päätöstä. Itse asiassa kirkolliskokous vain pahensi kiistaa. Egypti ja laajat alueet muuallakin idässä pitivät kiinni monofysitismistä. Myös nestoriolaisuudella oli kannatusta. Konstantinopolin patriarkaatti taas piti kiinni Khalkedonin päätöksestä ja näki itsensä ortodoksisen (oikeauskoisen) kirkon keskuksena.
-----
Että sellaisella tavalla tämä vallitseva raamatun "totuus" ja "oikeaoppinen kristillinen" näkemys kolminaisuudesta sitten päätettiin. Äänestämällä, riitelemällä, lehmänkaupoilla, juonittelulla, painostamalla ja uhkailemalla. Ihan sellaista tavanomaista seurakuntameininkiä jo silloin. Ja hymmiö päälle.