Viestin lähetti Yläpesä
Yritän samalla vastata sampiollekin.
Niin tuo viittaus Lutherin kirjallisten tuotannon skaalaan oli tarkoitus osoittaa, kuinka omavaltaisia tulkintoja hän opeista muovasi. Osan niistä nykyinen kristikirkko on hyväksynyt ja omaksunut, osan (eettisesti oikeutetusti) hylännyt.
Varsinaisestihan luterilaiset opit muotoiltiin Lutherin kuoleman jälkeen. Hänen käsiensä jälki näkyy niissä, mutta jossain kohden Melanchtonin vaikutus on jopa suurempi, näin minulle on kerrottu.
Omavaltaisuusväitettä en voi ilman lisävalaistusta allekirjoittaa.
Ei-uskovana joudun tarkastelemaan Lutheriakin armottomasti yhtenä kokonaisuutena, kovin lihallisena ja vajavaisen ihmisenä, miehenä joka suuttui tiettyihin uskonnollisiin traditioihin, kristikirkon mädännäisyyteen ja epäeettiseen käyttäytymiseen. Sen pohjalta hän lähti tekemään missiotaan, jonka lopputuloksena oli uskonpuhdistuksen käynnistyminen. KYllä sinä strato tiedät hyvin mitä oppeja uskonpuhdistuksen myötä muutettiin, kaikkien ulottuvilla olevasta yleisestä kirkkohistoriasta minä olen ne opiskellut. Samanlaisia yksittäisiä, yhdestä miehestä ja hänen tekemistään tulkinnoista kumpuavia opin tarkennuksia tai muutoksia ovat tehneet vaikkapa Paavali ja Augustinus. Toki ne on nyt kanonisoitu ja tuntuvat ainoilta oikeilta, mutta aikoinaan ne ovat olleet muutoksia perinteisiin. Ne eivät siis ole sitä "jumalan sanaa" tai Jeesuksenkaan sanaa, vaan kirkkoisinä nykyään tunnettujen miesten tekemiä tulkintoja.
Siffan viestissä näytti olevankin monia olennaisia asioita mihin reformaatiossa puututtiin. Mutta palatakseni siihen teemaan miksi keskusteluun mukaan lähdin, nuo asiat eivät ole milläänlailla verrattavissa Jeesuksen jumaluuden kiistämiseen tms.
Ei-uskovana olet mielestäni vetänyt ihan hyviä johtopäätöksiä. Luther oli kiivas mies ja viimeistään siinä vaiheessa hän todella suuttui, kun huomasi ettei katolinen kirkko aio muuttua kehotuksista huolimatta. Tämän jälkeen äänenpainot radikalisoituivat.
Sitten noin saivarteluna, että Paavali oli apostoli, Augustinus kirkkoisä ja Luther reformaattori. Mutta heidän tulkintojaan, varsinkin Paavalin suhteen joudumme menemään sen uskonnollisen ajattelun puolelle, että en tiedä kannattaako sinne lähteä.
Jeesuksen jumalolemus ja kolmen entiteetin mystiset ominaisuudet...
Siitä on kuitenkin kyse kun määritellään kristillistä uskontoa. Vastaan itse esittämiini kysymykseen.
Jos Jeesus ei ollut Jumala, lain pystyy täyttämään kuka tahansa. Kristillisen näkemyksen mukaan ihminen ei siihen pysty. Jos pystyy sovitus on ollut turhaa ja kristillinen usko samoin.
Esimerkiksi Jehovan todistajat edustavat sitä näkemystä, että Jeesus ei ollut Jumala. Heillä on myös kovin tekokeskeinen uskonto, mutta se ei ole kristinuskoa.
Tämän näkemyksen olen oppinut eräiltä lahkolaisilta, jotka korostavat ns. yleistä pappeutta, kaikki uskovat ovat "pappeja".
sampio vastasikin tähän hyvin ja tiiviisti.
Viestin lähetti sampio
En nyt tarkemmin tiedä, millaista oppia nämä mainitsemasi "lahkolaiset" edustavat, mutta tuo yleinen pappeushan tarkoittaa tiivistettynä sitä, että uskovan elämä on kokonaisuudessaan Jumalan palvelemista eikä mitään erillistä välittäjää, pappia, enää tarvita (vrt. juutalaisten jumalanpalvelusmenot). Erture taisi jotain tämän tyylistä jo kirjoittaakin. Seurakuntavirat ovat asia erikseen, niitä tämä yleinen pappeus ei tee tyhjäksi. On kuitenkin huomattava, ettei srk-virka nosta ketään mihinkään ylempään kastiin.
Kyseessä on tosiaankin helluntailaiset. Hehän yrittävät/yrittivät tehdä jossain määrin reformaatiota, vaikka syntyikin itsenäisenä liikkeenä. Mutta ajatuksena on palata alkukirkon käytäntöihin.