Kun nyt nuo käskyt otit puheeksi, kuuluvatko niistä kolme ensimmäistä tuohon mainitsemaasi moraaliseen ohjenuoraan? Mielestäni ne kuulostavat pikkumaisen ja pelokkaan jumalan turinoilta. Entä lepopäivän pyhittäminen, muutunko pahaksi jos teen joskus töitä sunnuntaina? Enkä minä himoitsemisessakaan näe mitään pahaa jos pysytään kohtuudessa.
Tuossa tuli mainittua puolet noista käskyistä. Se toinen puoli toki on hyvää opetusta, mutta ei minun ole koskaan tarvinnut kirjasta lukea, että varastaminen, tappaminen ja valehtelu on väärin. Tuskin on sinunkaan.
Se on ihan miten niitä käskyjä itse tykkää tulkita ja soveltaa. Raamatun julkistamishetkellä lepopäivän pyhittäminen tarkoitti todellakin että et saa tehdä töitä sunnuntaisin; nykypäivänä koen että tuo käsky on muuttanut jossain määrin merkitystään. Nykyisin kun työviikko kestää tietenkin normaalisti vain viisi päivää. Tuo on ehkä se kiistanalaisin käskyistä, koska sen käyttötarkoitusta voi olla kovin vaikea soveltaa nyky-yhteiskuntassa. Mulle se merkitsee sitä, että ei saa rehkiä liikaa, että työviikon jälkeen lepo on välttämätöntä. Muissa käskyissä en näe mitään sellaista, joka tekisi niiden oikein noudattamisesta jotenkin kiistanalaista.
Uskonto on sinänsä kyllä tosi vaikea aihe puheenaihe, koska ateistien ja uskovaisten välille syntyy helposti erimielisyyksiä, kun ei olla asioista lainkaan samalla aaltopituudella. Ei saisi puhua liikaa ettei vaan joku tule kyseenalaistamaan uskomuksiasi...
Noudatan kristinuskoa omalla tavallani, en sillä kaikista perinteisimmällä. Minusta kuitenkin sitä uskon noudattamistapaa paljon tärkeämää on se, että osaa uskon avulla toimia arkielämän haasteissa oikein muiden kannalta, eikä vain itsensä. En toki silti sano, etteikö muutenkin voisi kyetä toimimaan oikein.
Mutta mulle se usko on sellanen elämän tukipilari, josta saan voimaa jatkaa eteenpäin myös vaikeimpina aikoina ja joka vahvistaa sitä voimakkainta tunnetta; rakkautta elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Rakkautta voi olla välillä mahdotonta ymmärtää ja joskus se runtelee meitä sisältä, mutta niin kauan kun et menetä uskoa parempaan ja toivoa huomisesta, ei myöskään rakkaus sisältäsi katoa. Siitä mä pidän kii ja siksi mä uskon. Mun päätä on aivan yhtä mahdoton kääntää kuin ateistin päätä on kääntää uskomaan Jumalaan.
Usko on sellainen asia jonka jokainen itse elämänsä varrella jossain kohtaa oivaltaa ja löytää sisältään tai sitten ei. Enkä mä oo täällä kenenkään päätä kääntämässä tai elämänkatsomusta paheksumassa. Kunhan nyt ei kirjaimellisesti palvo saatanaa, niin muuten en tuomitse ketään sen mukaan, mihin uskoo tai ei usko. En oo täällä hieromassa mun uskomuksia muiden naamalle, tuon ne vain ilmi, koska miksi häpeisin niitä?
Voit olla ateisti, ja silti olla hyvä ihminen ja tosi mahtava tyyppi. Olen mieleltäni avoin ja tutustun mielelläni erilaisiin ihmisiin ja kuuntelen heidän tarinoitaan. Erilaisuus ja se yksilöllisyys tekee ihmisistä niin kovin kiehtovia. Vaikka kuinka yrittäisit, et koskaan tule tapaamaan kahta täysin samanlaista ihmistä. Jokaisella on oma tarinansa, uniikki luonteensa ja mielenkiintoiset oikkunsa.
Jos ei halua uskoa Jumalaan, niin suosittelen vähintään uskomaan rakkauteen, koska viha ja katkeruus eivät johda mihinkään.
